Pages

Ei profeetta omalla maallaan

On kumma juttu, miten ihmiset eivät yleensä ottaen vaihda mielipidettään yhtään mistään mihin uskovat, jos heille siihen antaa perusteet joku tuttu ihminen.  Sen sijaan sitten, kun samat (tai vähäisemmät) perusteet tarjoaa joku toinen missä tahansa mediassa, se muuttuukin uskottavaksi ja vakavasti otettavaksi.

Hyvä esimerkki tästä on yhteiskunnassamme jotakuinkin totaalinen rasvakammo, joka ilmenee siten, että ostetaan pelkästään rasvattomia ja vähärasvaisia tuotteita ja pupelletaan sen sijaan kaikkea ns. kevyttuotetta, joka on tikattu täyteen nopeita hiilihydraatteja ja/tai aspartaamia (ja tietenkin karkkia).  Eläinrasvaa pidetään isoimpana perkeleenä mitä maa päällään kantaa ja viljoja ja perunaa terveysruokien kingeinä.

Ehkä kyse on siitä, että rasvakammo on "virallisen tahon" lietsoma, joten se ei lähde ihmisestä lähimmäisen omakohtaisen tutkimisen ja kokemuksen kautta, vaan edellyttää jonkin "viralliseksi" miellettävän eli tuntemattoman auktoriteetin asiaan puuttumista.  Lampaille pässi on Jumalasta seuraava ja hänen sanansa erehtymätön - mikä se sitten kulloisenakin päivänä sattuu olemaan.  Mustaa lammasta ei kuuntele kukaan, vaikka tämä miten monin tavoin todistaisi olevansa oikeassa ja asian voisi todeta tämän olemuksesta silminnähden.

En sinänsä ihmettele, että kun kansaa istuttaa 9-12 vuotta virallisten auktoriteettihahmojen edessä, joka sanoo, miten asiat ovat, niin sitten kuunnellaan vain niitä auktoriteettihahmoja.  Auktoriteetti perustuu uskomukseen kyseisen tahon viisaudesta ja lapsi aivopestään kyseiseen uskoon niin varhaisessa iässä, että hyvin harva herää missään vaiheessa kyseenalaistamaan viralliseksi uskomaansa auktoriteettia aikuisenakaan, etenkään, jos eivät jatka opintojaan riittävän pitkälle huomatakseen, miten vähän varsinaisen tiedon varassa ne auktoriteetitkaan toimivat.

Auktoriteettiusko tuppaa olemaan sikäli vaarallisempi asia kuin kristinusko, että jälkimmäistä tunnustavia ei saa totena pitämään, hyväksymään ja kannattamaan ihan mitä tahansa.

2 kommenttia:

Antti kirjoitti...

Samaa olen pohtinut, varsinkin sen kautta, että isällä oli erikoisdieettejä joka vuosikymmenelle erilainen - johtuen kroonisesta sairaudesta. Ei hän niistä mitään tietysti noudattanut, mutta se oli hupaisaa todeta, miten faktat vaihtelivat vuosikymmenestä riippuen. Eräs lääkäri heittikin vitsinä kysyttäessä oikeasta ruokavaliosta, että miltä vuosikymmeneltä haluaa vastauksen.

Nykyään ei saa eläinrasvaa oikein mistään. Laidasta laitaan mennään profeettojen perässä. Ainoat varmat on maitotuotteet ja kananmunat, mutta ne ovatkin sitten 90-luvun perintönä olleet pannassa ja asenteet niitä kohtaan negatiivisia.

Minusta se on aika hupaisa yhtälö, että nykyään syödään "terveellisemmin" kuin koskaan, mutta sairastetaan enemmän kuin koskaan.

Omalla kohdalla vaikea sanoa. En syö kovetettuja kasvirasvoja, en juo maitoa ollenkaan, en koske soijaan kuin kerran vuodessa korkeintaan, syön roskaruokaa kohtalaisesti, kotiruoka koostuu suurimmaksi osaksi jalostamattomista, kotimaisista raaka-aineista, rasvat menee 50/50 eläinrasvojen ja kylmäpuristettujen kasvirasvojen kanssa. Kalarasvat ja antioksidantit menee kapseleina aamuisin.

Jos ei liiku paljon, läskiä kyllä tulee (se nyt on tässä iässä selvä), mutta mitkään sukurasitteista ei ole koskaan minua vainonneet, eikä terveydentilassa, vireystasossa tai fyysisessä suorituskyvyssä ole mitään vikaa.

Nuorempana elin 2-3 vuotta melkein pelkästään pizzalla ja kebabilla, eikä sekään näkynyt lääkärintarkastuksissa tai pärstästä, kun liikkui vaan tarpeeksi.

Jukka kirjoitti...

On kumma juttu, miten ihmiset eivät yleensä ottaen vaihda mielipidettään yhtään mistään mihin uskovat, jos heille siihen antaa perusteet joku tuttu ihminen. Sen sijaan sitten, kun samat (tai vähäisemmät) perusteet tarjoaa joku toinen missä tahansa mediassa, se muuttuukin uskottavaksi ja vakavasti otettavaksi.

Totta. Jos itse kokee että kukaan läheinen ei kuuntele juuri sinun mielipiteitäsi ehkä tähän on ratkaisu se, että nostaa välillä kytkintä ja jatkaa matkaa.

Jos on muille itsestäänselvyys, ei kukaan sinua kunnioiteta eikä mielipiteitäsi usko. Tyttäreni ei huomannutkaan minua ennen kuin menin 5:ksi päiväksi Koreaan työmatkalle.