Pages

Demokratian illuusioita

Melkein kaikki suomalaiset ovat valmiita luopumaan viime kädessä lähes mistä tahansa paitsi demokratiasta.  Demokratia, kansanvalta, käsitys siitä, että ihmiset hallitsevat itse itseään enemmistöpäätöksin, on heille mustasukkainen jumala, joka ei salli kilpailijoita.  Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista lupausta ovat saaneet ihmiset unohtamaan kolikon toisen puolen.  Ihmisiä, jotka eivät usko demokratiaan, nimitetään millon diktatuurin, milloin totalitarismin ja milloin minkäkin demonisanan kannattajiksi.  Minä en ole demokratiaan uskova ihminen, ja ajattelin kokeilla selittää miksi.

Yksilölle ajatus omasta päätäntävallasta on perin houkutteleva.  Siitä tulee vähemmän houkutteleva silloin, kun muistaa myös naapurin ärsyttävällä ja kaikesta väärässä olevalla tyypillä on täysin yhtäläinen päätäntävalta molempia koskeviin asioihin.  Tämän asian tiedostaminen tarkoittaa, että kaikkien kaikki näkemykset kilpailevat koko ajan keskenään, ja jokaisesta keskustelusta ihmisten näkemyksistä tulee osa valtapeliä ja vallankäyttöä.  Siinä, missä toisen kaverin hoopot, lennokkaat tai vaikeasti ymmärrettävät näkemykset ovat aikaisemmin olleet vain huvittavia, edustavat ne demokratiassa uhkaa, ja ne on torpattava ja saatettava naurunalaisiksi, ettei kukaan vaan päädy olemaan samaa mieltä.

Demokratiaa kannattavat ihmiset usein ajattelevat idealistisesti, että kukin äänestää mielipiteidensä mukaan, ja että asioista keskustellaan sivistyneesti, mutta tämän idealistisen kuvitelman ulkopuolinen todellisuus on sitä, että voittoon pyritään millä keinoin hyvänsä. Keskustelu sekä yksilöiden keskellä että yhteiskunnallisesti on hajottavaa ja demonisoivaa, sillä pahalle pikkusormen antaminen tarkoittaa aina sitä mahdollisuutta, että mukana menee koko käsi.  Jokaisesta keskustelusta tulee väittely, eikä pyrkimyksellä yhteisymmärrykseen saavuta mitään.

Ongelmana on myös se, että demokratiaan uskovat ihmiset hyväksyvät apaattisesti kaiken, mikä onnistutaan saamaan näyttämään tai kuulostamaan enemmistöpäätökseltä.  Tämä onnistuu niin temppuilemalla kansalle esitettyjen kysymysten muotoilulla, tarjotulla taustatiedolla ja sen pimittämisellä, vääristelyillä kuin suoranaisella valehtelullakin.  Ihmiset alistuvat "enemmistön tahdon" edessä, vaikka se sotisi räikeästi kaikkea sitä vastaan, mitä he pitävät hyvänä ja oikeana.  Kaikkea paitsi demokratiaa, jonka alttarille he joutuvat uhraamaan kaiken vailla kiitosta.

Demokratia synnyttää edellä mainitusta syystä myös moraalista apatiaa ja relativismia: jos hyvää ja oikein on se, mitä kansa kulloinkin päättää, ei mitään todellista hyvää tai pahaa ole olemassa.  On vain Kansan Tahto. Ymmärrettävistä syistä tämä johtaa demokratiaan uskovat suoraan ateistiseen, materialistiseen liberalismiin ja arvorelativismiin.  Nämä arvorelativistiset demokraatit sitten toivovat, että jokin inhimillinen voisi olla ihmisille vierasta.

Ja jos kansa tekee pahaa, se on oikein, sillä kansan tahto on hyvä.  Sitä, mitä ihmiset kokevat oikeaksi ja hyväksi, he eivät uskalla ajaa, tai ainakaan taistella sen puolesta, sillä suurin osa ihmisistä sysää vaikeat ja raskaat ratkaisut toisten harteille jos voivat, eikä tämä millään muotoa rajoitu äänestäjiin.  Eikä heillä sitäpaitsi ole oikeutta pakottaa ketään olemaan mitään mieltä.  Paitsi tietenkin jos siitä säädetään laki demokraattisessa tai sellaiseksi kutsutussa yhteiskunnassa.

Kansanedustajilla ei ole intressiä tehdä raskaita ratkaisuja, koska kansa ei pidä kepittäjästä ja koska heidän henkilökohtainen tai perheensä tulevaisuus ei ole millään tavoin sidottu kansanedustajan tehtävään. He eivät ole monarkin tavoin maansa kanssa naimisissa ja oma etunsa ja maan etu ovat kaksi eri asiaa, jotka ovat esimerkiksi tänä päivänä sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.

Demokratia suo siis ihmiselle illuusion siitä, että hän vaikuttaa asioihin.  Se ruokkii apatiaa ja välinpitämättömyyttä, todeten "annoin ääneni, velvollisuuteni on hoidettu" ja jättäen kaiken valtaa käsissään pitävien ja vallan kolmijako-opin lakkauttaneiden byrokraattien käsiin.  Lupaus siitä, että vaikuttaminen on helppoa ja tuloksekasta, on silkka valhe.  Demokratia kääntää kansan itseään vastaan ja antaa samalla sen nimellisille edustajille täysin vapaat kädet vailla vastuuta kenellekään.

15 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Demokratian alkuperäinen idea oli siis se, että ihmiset päättävät yhdessä yhteisistä, ja yksilöinä yksityisistä asioista. Jos kylään tai kaupunkiin tarvittiin jonkun mielestä uusi kaivo tai tori piti kunnostaa, tästä äänestettiin, koska asia oli yhteinen.

Demokratia on samanlainen käsite kuin suvaitsevaisuus. Sillä on aina joku parametri, ei se itsessään merkitse mitään. Demokratialla valtiotasolla tarkoitetaan vain sitä, että valtion nimissä toimimisen oikeutus tulee kansalaisilta, eikä esimerkiksi jumalilta (kuten Faraoiden tms. monarkkien valta), eikä jostain yksilön erinomaisuudesta tai pyssyn piipusta (kuten Maolaisuudessa).

Heinleinin sanoin, väkivalta on ainoa todellinen redusoimaton auktoriteetin muoto, josta kaikki muu auktoriteetti on vain johdannaista. Edustuksellisessa demokratiassa tämä auktoriteetti tulee armeijalta ja poliisilta, mutta myös tavalliselta kansalta. Edustajia rasittaa kuitenkin aivan tavanomaiset päämies-agentti-ongelmat, aivan samaan tapaan kuin vaikkapa yritysjohtajien ja yritysten omistajien suhteen on asia.

Demokratiassa ei ole ideana se, että edustajille annetaan täysin vapaat kädet. Edustajat ovat vain toimeenpanijoita viimekädessä kansan tahdolle. Nykyinen yhteiskunta on kuitenkin valunut sellaiseksi, että siinä demokratia on rajoittunut äänestämiseen, ja edustajatkin vain päättävät käytännössä verojen keräämisestä ja rahojen käytöstä. Siksi se näyttää tietystä näkökulmasta siltä, mitä tässä kirjoitat.

Kyse ei ole materialismista tai arvorelativismista, vaan siitä, että demokratiassa yksilöllä on omista arvoistaan vastuu. Tämä idea on toki hautautunut nykyisen turvonneen valtiokoneiston alle, mutta se on silti edelleen sen kantava voima.

Imulippo kirjoitti...

Skenaariosi pätee hyvin vain edustukselliseen demokratiaan koska vallankäytön subjekti on eri kuin suorassa demokratiassa. Edustuksellisen demokratian kautta tarkasteltuna kansalaiset todellakin näyttävät muurahaismaisilta laumasieluilta jotka on helppo tarkoitushakuisesti masinoida toimimaan hyödyllisinä idiootteina valtiovallalle mutta itse haluan ainakin vielä uskoa, että kun kansalaiset huomaavat mm. sitovien kansanäänestysten kautta, että yhteisiin asiohin voi vaikuttaa, sitä mahdollisuutta myös käytetään. Edustuksellisuus passivoi tehokkaasti kaikkein aktiivisimpia ja typerimpiä touhottajia sen salakavaluuden takia, sen takia, että vaikutusmahdollisuus on olemassa mutta vain paperilla.

Kansalta on edustuksellisuuden myötä viety konkreettinen tuntemus seurauksista. Kun vastuu teoista on päätösten tekijöillä, eli kansanedustajillamme eikä kansalaisilla, ei voi olla yllätys, että kansalaiset eivät tunne olevansa yhteiskunnallisissa asioissa vastuullisia toimijoita vaan sivustaseuraajia. Miten kansalaisilta voi vaatia aktiivisuutta yhteisistä asioista kun he näkevät, että päätöksentekijä päättää vastoin enemmistön tahtoa?

Imulippo kirjoitti...

Et tarjoa mitään vaihtoehtoa demokratialle. Mikä on mielestäsi kansalaisten itsemääräykseen perustuvaa hallintomuotoa vähemmän huonompi vaihtoehto?

Tuplis kirjoitti...

Miten kansalaisilta voi vaatia aktiivisuutta yhteisistä asioista kun he näkevät, että päätöksentekijä päättää vastoin enemmistön tahtoa?

Minusta se, toimitaanko vastoin enemmistön tahtoa, on jokseenkin yhdentekevää, sillä enemmistö ei ole välttämättä aina tai edes useimmiten oikeassa.

Sen sijaan se, toimitaanko oikein vai väärin, on äärimmäisen tärkeää, ja jos vallankäyttäjä käyttää valtaansa väärin, hänet tulee poistaa palliltaan. Vallankäyttäjä ajaa meidän asioitamme, ja jos hän ei ilmiselvästi niin tee, ei hänellä ole mitään asiaa vakanssiinsa.

Mikä on mielestäsi kansalaisten itsemääräykseen perustuvaa hallintomuotoa vähemmän huonompi vaihtoehto?

Kristillinen monarkia.

Imulippo kirjoitti...

”Minusta se, toimitaanko vastoin enemmistön tahtoa, on jokseenkin yhdentekevää, sillä enemmistö ei ole välttämättä aina tai edes useimmiten oikeassa. Sen sijaan se, toimitaanko oikein vai väärin, on äärimmäisen tärkeää”

Oikeastaan tuolla ei ole mitään merkitystä koska jos kansalaiset eivät hyväksy absoluuttista totuutta, siihen perustuva hallinto ei silloin voi toimia. Yhteiskunnallisissa asioissa oikea ja väärä ovat mielipidekysymyksiä koska kansalaiset ovat määrittäjiä. Olet muistaakseni itsekin kirjoittanut jotain siihen suuntaan, että absoluuttista totutta ei toimivaan yhteisöön edes tarvita, riittää kun kaikki uskovat samaan asiaan ja toimivat sen puolesta.

Mikään hallintomuoto ei yksinkertaisesti voi toimia jos riittävä määrä kansalaisia ei sitä hyväksy ja juuri siksi, yhteiskuntarauhan maksimoimiseksi ja haittojen minimoimiseksi, pitääkin toimia enemmistön tahdon mukaan.

”jos vallankäyttäjä käyttää valtaansa väärin, hänet tulee poistaa palliltaan.”

Ja kannattamassasi totalitaristisessa diktatuurissahan vallankäyttäjän poistaminen palliltaan onnistuu hyvin luontevasti.

”Kristillinen monarkia.”

Ihan tosissasiko uskot, että kansalaiset hyväksyvät mukisematta johonkin uskonnolliseen dogmiin perustuvan totalitaristisen diktatuurin pitkällisen demokratia-aikakauden jälkeen?

Arawn kirjoitti...

Eh? Olenko jotenkin niin sekava kommentoija, ettei kommenttejani hyväksytä vai eikö tämä systeemi toimi?... Olisi nyt kiva sikäli tietää, etten väkisin tuppaudu.

Tuplis kirjoitti...

Arawn,

Luulisin kyseen olevan jälkimmäisestä. Tuo on ensimmäinen kommenttisi (ainakin tähän tekstiin) joka blogini hallintapaneelille on tiensä löytänyt. Senkin julkaisemisen yhteydessä bloggeri bugitti, mutta näköjään se silti tuli läpi.

Koko blogin aikana olen jättänyt alle viisi kommenttia julkaisematta sellaisista, jotka eivät ole olleet jonkinlaisen spammibotin tuottamia.

Tuplis kirjoitti...

Imulippo:
Ja kannattamassasi totalitaristisessa diktatuurissahan vallankäyttäjän poistaminen palliltaan onnistuu hyvin luontevasti.

Jos kristillinen monarkia tarkoittaa mielestäsi samaa kuin totalitaristinen diktatuuri, niin ei asiassa ole mitään keskusteltavaa, koska olet päättänyt molempien kannat ennalta ja poteroitunut omaasi.

Rauhallisempi ote vailla konfliktihakuisuutta mahdollistaa ymmärrettävän keskustelun. Väittely tuottaa pelkkiä riitasointuja eikä kukaan opi mitään.

Arawn kirjoitti...

Minulla on oikeastaan hiukan samankaltaisia varauksia kristillisen monarkian suhteen kuin Imulipolla. Se kuulostaa paperilla hyvältä, vähän kuin "valistunut itsevaltias", mutta kuinka se sitten toimisi käytännössä? Jonkunhan on määriteltävä se, mikä on "oikein". Kenelle tämä ylin auktoriteetti annetaan?

Olisi ihan kiintoisaa kuulla Tupliksen oma näkemys siitä, miten tällainen kristillinen monarkia toimisi. Mikä esimerkiksi estäisi monarkkeja korruptoitumasta niin, että vallasta ei tulisi itse pääasia hyvän hallinnon sijaan, kuten niin usein tuntuu käyvän?

Tuplis kirjoitti...

Minulla on oikeastaan hiukan samankaltaisia varauksia kristillisen monarkian suhteen kuin Imulipolla. Se kuulostaa paperilla hyvältä, vähän kuin "valistunut itsevaltias", mutta kuinka se sitten toimisi käytännössä?

Riippuu siitä, kuinka hyvä kristitty kyseinen monarkki olisi. Yksilöistä kun on kyse, menee melkoisen mielettömäksi ryhtyä yleistämään.

Kuitenkin pärjään mieluummin yhden vallanhimonsa korruptoiman kanssa kuin yritän tulla henkilökohtaisesti toimeen kokonaisen lauman sellaisia kanssa – jollaisia demokratia siis ihmisistä tekee. On paljon helpompi ja mukavampi tulla toimeen toisten kanssa ja tehdä yhteistyötä kun koko ajan ei tarvitse tapella vallasta.

Imulippo kirjoitti...

"Jos kristillinen monarkia tarkoittaa mielestäsi samaa kuin totalitaristinen diktatuuri, niin ei asiassa ole mitään keskusteltavaa, koska olet päättänyt molempien kannat ennalta ja poteroitunut omaasi."

Sikäli mikäli olen ymmärtänyt monarkian määritelmän oikein, niin kyllä. Vaikka monarkki valittaisiinkin vaaleilla, kyseessä on silti diktatuuri koska valta de facto on edelleen yhdellä henkilöllä, Monarkilla, joka yksin määrää (diktatuuri) uskontoon nojautuen (dogmi) yhteiskunnan kaikkia sitovat asiat (totalitarismi). Määritelmän mukaan monarkia on siis dogmiin perustuva totalitaristinen diktatuuri. Millä tavalla tuo on mielipidekysymys? Olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Se, että kyseenalaistan kristillisen monarkian toimivuuden käytännössä, ei tarkoita että olisin poteroitunut tai motiivini kirjoittaa olisi väittelynhalu. Minusta on vain erittäin outoa, että joku ihan oikeasti kannattaa monarkiaa. En ole muistaakseni koskaan aikasemmin kuullut kenenkään kannattavan monarkiaa, edes nimimerkillä. Tähän reagoin, en muuhun.

"Riippuu siitä, kuinka hyvä kristitty kyseinen monarkki olisi."

IDA ilmoitti jonkin aikaa sitten eräässä kommentissaan kannattavansa teokratiaa ja mietin juuri tuota yksilöllistä aspektia kun sanoin hieman kieli poskessa, että ei pöllömpi idea koska yksinvaltiudessa ainakin jotain tapahtuisi – toisin kuin näennäisdemokratiassa. Yksi syy, miksi vastustan kaikkea muuta tapaa hallita yhteisöä kuin yhteisön jäsenten itsemääräämiseen perustuvaa tapaa, on se, että en usko kenenkään pystyvän kaikenkattavan vallan saatuaan hallitsemaan yhteiskuntaa kansalaisia tyydyttävästi. Ja oman näkemykseni mukaan yhteiskuntarauha on aina sitä huonompi mitä epätyydyttävämmäksi kansalaiset kokevat yhteiskunnallisen tilanteensa. Kannatan sitä järjestelmää jolla saadaan paras tulos (= tärkeimpänä kansalaisten tyyväisyys) aikaan.

Veeti kirjoitti...

Mikä esimerkiksi estäisi monarkkeja korruptoitumasta niin, että vallasta ei tulisi itse pääasia hyvän hallinnon sijaan, kuten niin usein tuntuu käyvän?

"And if you tolerate this
Then your children will be next"

eli vallan periytyvyys. Ei tosin estä, vaan todennäköisemmin estää kuin demokratia.

Arawn kirjoitti...

Veeti: Oletko tosissasi? Jotenkin historia ei tunnu tukevan tuota näkemystä eli dynastian jatkuvuus ei näytä edellyttäneen hyvää hallintoa ainakaan enemmistön kannalta. Monarkki ja hänen dynastiansa ovat vakavassa vaarassa vasta sitten, jos/kun hän hankkiutuu vastakkain sellaisten tahojen kanssa, joilla on realistiset mahdollisuudet kammeta hänet vallasta tai murhata hänet. Yleensä kyseeseen tulevat vieraat hallitsijat tai kotimainen ylimystö.

Tähän Tupliksen kommenttiin vielä reagoin: "Kuitenkin pärjään mieluummin yhden vallanhimonsa korruptoiman kanssa kuin yritän tulla henkilökohtaisesti toimeen kokonaisen lauman sellaisia kanssa – jollaisia demokratia siis ihmisistä tekee. On paljon helpompi ja mukavampi tulla toimeen toisten kanssa ja tehdä yhteistyötä kun koko ajan ei tarvitse tapella vallasta."

Minun on itseni vaikea kuvitella tilannetta, jossa ihmiset EIVÄT taistelisi vallasta. Toki, jos on olemassa yksi hyväksytty ylin monarkki, ihmiset eivät taistele hänen paikastaan - mutta he sitten tappelevat kaikesta muusta. Monarkeillakin on yleensä neuvonantajansa ja ministerinsä, joilla voi olla paljonkin vaikutusvaltaa päätöksiin. Samoin monarkkien lähimmillä palvelijoilla on ollut valtavasti valtaa. Minun on vaikea uskoa, että monarkin lähipiirissä ei käytäisi merkittävää valtataistelua vähintäänkin suljettujen ovien takana.

Tämän lisäksi monarkinkin olisi järjestttävä hallintonsa jollain tapaa, esimerkiksi nyt aluehallinto. Epäilen, että aluehallinnon tärkeimmistä paikoista käytäisiin kiivastakin tappelua ihan alkaen alatasolta ylätasoon saakka.

Ihmiset tuntuvat taistelevan vallasta kaikkialla, kerrostalojen asuntoyhtiöissä, Mensassa, järjestöissä, partiossa, työpaikkojen kahvihuoneissa. Epäilemättä tämä kinaaminen vaikeuttaa yhteistyötä, mutta olen kyllä kiinnostunut kuulemaan, miten yhden monarkin nimeäminen rauhoittaisi ihmiset olemaan pyrkimättä haalimaan itselleen lisää valtaa.

Itse en siis pidä tätä edustuksellista demokratiaa mitenkään erinomaisen hyvänä järjestyksenä, mutta pidän yksinvaltiuden riskejä vielä suurempina. En ole varsinaisesti eri mieltä Tupliksen kanssa tästä demokratian kritiikistä, mutta toisaalta nähdäkseni juuri ne samat ominaisuudet, jotka tekevät demokratiasta jähmeän ja apatisoivat kansaa, estävät kaikkein räikeimmät ylilyönnit. Ja ne pahimmat ylilyönnit voivat olla niin järkyttäviä, että valitsisin itse mieluummin demokratian.

Veeti kirjoitti...

Arawnilta:

Veeti: Oletko tosissasi?

Huoh.

Laita sitten vaikka hääpuku siihen maan hallitsemisen tilalle, jos et muuten tajua.

Valkea kirjoitti...

Nim. tiedemies: "... väkivalta on ainoa todellinen redusoimaton auktoriteetin muoto, josta kaikki muu auktoriteetti on vain johdannaista."

Valta on viime kädessä riippuvaista sanoista, sanaprosesseista, sanarituaaleista, vallan traditioista, ideologioista jne. Kenen sanoja aseistettu sotilas ja poliisi tottelevat ja miksi?

*****

Kristillinen monarkia on tietyin ehdoin hyvä idea.

Kristitty monarkki edustaisi uskonnollista, hyveellistä ja moraalista pysyvyyttä. Hänellä olisi melko vähän käytännöllistä valtaa ja hän olisi riippuvainen desentralisoiduista, paikallisista valtaverkostoista. Hän toimisi myös vallan keskittämisen esteenä. Systeemin korruptoitumisen voi estää sillä, että paikalliset toimijat säilyttävät kaikissa tilanteissa tuotannollisen, sosiaalisen, koulutuksellisen ja sosiaalivakuus itsenäisyytensä (aina olemassaoleva täydentävä vaihtoehto vaihdannalle ulkopuolisten toimijoiden kanssa), erityisesti ongelma- ja kriisitilanteissa, joita käytetään tekosyynä lisääntyvälle keskittämiselle.