Pages

Vihan luonteesta

Suosittelen itse kutakin käymään lukaisemassa viimeisen psykiatrin raiskaustunnelikirjoituksen.

Nyt ymmärrämme, että viha jotain, joka ei ole tehnyt meille henkilökohtaista pahaa, syntyy kaikkein helpoiten kahdesta asiasta: kuvassa, jonka siitä saamme, on jotain ristiriitaiseksi koettua, mikä synnyttää vieraantumisen, ja kuva on heikko, mistä syystä vihaaminen on turvallista.  Kuten tekstin esimerkissä: suurin osa ihmisistä pelkää oikeaa murhaajaa tai raiskaajaa liikaa vihatakseen tätä, kun taas köykäistä pientä hippiäistä, joka väittää olevansa kumpikin, kykenee vihaamaan helposti jokainen, koska ei koe tämän olevan vakavasti otettava uhka.

Vastaavalla tavalla uskontoja vastustava ihminen harvemmin vihaa muslimeita: hän pelkää näitä aivan liikaa vihatakseen.  Sen sijaan hän valitsee vihansa kohteeksi vaikkapa kristinuskon, koska kontrasti kaikkivaltiaan Jumalan ja hänen uskonnonvastustuksensa välillä on helppo kokea eikä mitään pelkoa siitä, että vihansa kohde - uskonto, kirkko, uskovaiset tai Jumala - tekisi asialle mitään, ole.

Samalla lailla ihminen, joka pelkää, että musta mies tappaa, raiskaa ja tuhoaa hänen maansa, ei vihaa tätä.  Sen sijaan ihminen, joka kokee olevansa niin paljon näiden yläpuolella tai tavoittamattomissa, ettei koe näiden muodostavan itselleen minkääntasoista vaaraa, voi aivan vapaasti tehdä niin.  Tästä päättelee nopeasti, että antirasistit kyllä vihaavat rasisteiksi kutsumiaan ihmisiä, koska eivät todella pidä näitä vaarana, kun taas rasistiksi kutsutut eivät vihaa ihmisiä, joita heidän väitetään vihaavan.

Natsit eivät valinneet juutalaisia vihansa kohteeksi siksi, että he olisivat olleet voimakas vihollinen.  He valitsivat juutalaiset siksi, etteivät nämä pistä vastaan.  Muslimit eivät suuremmassa mittakaavassa hypi muiden nenille missään, missä tietävät siitä olevan seurauksia.  Koska länsimaat eivät yleisesti ottaen uskalla pistää muslimeille kovaa kovaa vastaan, muslimit vihaavat länsimaita.

Näin tulee ilmiselväksi, minkä takia media ja poliitikot uskaltavat julistaa vihaa "rasismia" vastaan, mutta eivät maahanmuuttajien rikollisuutta.  He tietävät maahanmuuttokriitikkojen noudattavan lakia, joten mitään pelkoa näiden retaliaatiosta ei ole - he ovat vapaata riistaa, kuten kaikki muutkin kunnon ihmiset.  Sen sijaan taho, jonka aiheellinenkin kritiikki aiheuttaa esittäjälleen vaaraa, jonka tämä ottaa vakavasti, kuten vaikkapa arvaamattomat maahanmuuttajat, muuttuu ylpeiden ja vihaa täynnä olevien pelkureiden pyhäksi lehmäksi.

Tämä myös selittää, minkä takia ns. demokraattisessa maassa kuten Suomessa kansan mielipiteellä pyyhitään takalistoa ja myötäillään roskasakkia.  Muutosta haluaville tahoille siitä löytyy myös neuvo.

Uskallamme vihata vain sitä, mitä pidämme heikkona, ja toisaalta olemme taipuvaisia vihaamaan sitä, mitä emme syystä tai toisesta ymmärrä.

1 kommenttia:

Antti kirjoitti...

Mielenkiintoinen näkökulma. Etenkin tuo ajatus, ettei viha ole lähtöisin pelosta.

Viittaamasi tekstin esimerkissä oletettiin, että ihminen hyväksyy oikean raiskaajan, muttei ihmistä joka sanoo raiskaavansa, muttei suoranaisesti käsitellä sitä eroa, että nämä ihmiset, jotka reagoivat asiaan, eivät todennäköisesti ole oikean raiskaajan uhrilistalla. Olennainen ero on, että taiteilija sanoo raiskaavansa kenet tahansa, ja sinun lukiessasi hänen ilmoitustaan, se tarkoittaa sinua. Se on henkilökohtainen ilmoitus siitä, että sinut raiskataan, jos änkeät tunneliin.

Jos kulmillasi raiskataan naisia, identiteettisi ei ole niin selvästi uhattuna, pelkäät ehkä oman naisesi puolesta, mutta vihaksi se ei ole vielä muuttunut, sillä uhka ei kohdistu sinun identiteettiisi suoranaisesti. Voi olla että nainen on osa identiteettiäsi, ja uhka naistasi kohtaan uhkaa myös sinua. Siinä kohtaa alat vihata. Jos kulmillasi aletaan raiskata miehiä, joihin pystyt samaistumaan, alat välittömästi muodostaa kuvaa raiskaajasta ja lopulta alat vihaamaan.

Kuten tekstissä sanotaan, pelko lähtee muodottomasta, mutta viha syntyy vasta kun muoto on olemassa, oli se sitten todellinen tai keksitty.

"To make people hate someone, start from fear but then attack the identity. Offer otherwise irrelevant information that puts them not in a negative light-- too obvious-- but in a contrasting light."


Mekanismi on selitetty: Luo kuva, herätä pelkoa, sen jälkeen laita luomasi kuva hyökkäämään identiteettiä vastaan ja saat reaktiona vihaa. Murhaaja ei ole vihattavien listalla, jos murhaajaa tarkasteleva ihminen ei koe olevansa murhaajan mahdollinen uhri. Pelko on ehkä olemassa, mutta se ei muutu vihaksi, sillä kokija ei koe murhaajaa uhaksi omalle olemassaololleen.

Kristinuskon vihaaminen on hyvä esimerkki. Siinä uskontoja vastustava ihminen kokee kristinuskon uhaksi identiteetilleen. Sen sijaan uskontoja vastustava ihminen ei koe islamia uhaksi identiteetilleen. Pelko varmasti on olemassa, mutta se ei ole todellinen. Islam on jotain, mikä on ulkopuolella. Hän ei elä islamin sisällä. Näistä realiteeteista sitten päästään tuohon, mitä sinä totesit, kristinuskoa on helppo vihata sen sisältä, sillä se tekee sen helpoksi.

Esimerkissäsi mustasta miehestä, tilanne on vähän samankaltainen. On olemassa kuva tappavasta, raiskaavasta ja tuhoavasta mustasta miehestä, ja se herättää pelkoa. Mutta kun kokee olevansa sen ulkopuolella, tai kuva ei konkretisoidu siten, että se uhkaisi identiteettiä, ei vihaakaan synny. Olen varma, että ihminen jonka maan musta mies on tuhonnut, jonka läheisen tappanut tai raiskannut, tarkastelee asiaa eri lähtökohdista ja kykenee vihaan, sillä hän on siinä kuvassa mukana, missä musta mies tuhoaa, raiskaa ja tappaa.

Natsiesimerkki taas ei ole oikein hyvä, sillä siinä ei enää puhuta yksilön psykologiasta, vaan jostakin paljon monisyisemmästä, ihmisen joukkokäytöksestä, jossa yksilöiden motiivit ovat melko merkityksettömiä. Kuvaan nousee joukon psykologia ja sen säännöstöt, vaikkeivat ihmisestä irrallaan olekaan, ovat huomattavan erilaiset.

Media ja poliitikot julistavat vihaa rasismia vastaan, sillä se on ristiriidassa heidän maailmankuvansa kanssa, tai sen maailmankuvan kanssa, mistä heille on eniten hyötyä. En usko, että kukaan poliitikko tai toimittaja pelkää millään tavalla maahanmuuttajien retalitaatiota. Se ei ole realistinen. Ongelma on sama kuin uskontovertauksessa, rasistit ovat heidän sisäpiiriään, uhkaavat heidän identiteettiään enemmän kuin joku rikollinen maahanmuuttaja - tai rikollinen ylipäätään.

Kykenemme vihaamaan vain sitä, mikä uhkaa identiteettiämme, ja olemme taipuvaisia vihaamaan vain sitä, minkä koemme ymmärtävämme. Pelkäämme asioita, joita emme ymmärrä.