Pages

Uskontotyhjiö

Uskontotyhjiötä pyrkivät luomaan kaikki ne ihmiset, jotka kaivavat maata uskontojen alta tarjoamatta mitään tilalle.  Ideologiauskovaiset, kuten kommunistit, monikulturistit tai libertaarit eivät kuulu tähän ryhmään, sillä he yrittävät korvata toisten jumalat omillaan.  Kyseessä ovat siis ihmiset, jotka pyrkivät suojaamaan maailmankatsomuksensa kritiikiltä vedoten siihen, ettei sillä ole mitään sisältöä, vaan kehottavat kutakin päättämään elämänsä tarkoituksen, motivaation ynnä muun täysin itse.  Heidän suosiollisella avustuksellaan, tietty, sillä uskontoja ei saa tunnustaa, koska ne ovat tyhmiä.

Uskontotyhjiön puolestapuhujat kertovat siitä, kuinka heidän elämänsä on rikasta ja täyttä siitä huolimatta, etteivät he usko mihinkään itseään ylempään.  He ovat sitä mieltä, että "uskontoa tarvitseva" ihminen on heikko tai tyhmä, yleensä molempia.  Oletuksensa ansiosta he kuvittelevat tekevänsä muille ihmisille hyvää yrittämällä tuottaa näille uskontotyhjiön: koska uskonnollisuus korreloi matalan äo:n kanssa, he uskovat viisastavansa toisia valistamalla näitä parhaansa mukaan ylemmän auktoriteetin puutteesta.

Valitettavasti ihmisestä ei tule tippaakaan sen fiksumpaa sillä, että häneltä viedään usko pois.  Uskontotyhjiön luominen ei mitenkään automaattisesti synnytä kiinnostusta mihinkään filosofiaan.  Sen sijaan tuloksena on paljon todennäköisemmin eksistentiaalinen kriisi, jonka lopputuloksena yksilö lakkaa uskomasta moraaliin, hyvyyteen ja sen mielekkyyteen: "Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua," Smerdjakov päätteli, ja niitti mitä kylvi.

ÄO-käyrän vasen puoli on keskimäärin alttiimpaa käyttäytymään antisosiaalisesti kuin oikea puoli (vaikka oikean puolen antisosiaaliset tuppaavatkin saamaan pahaa aikaan paljon suuremmassa mittakaavassa), ja tästä porukasta kaikkein altteimpia ovat ne, jotka eivät usko mihinkään.  Ihmisellä, joka ei ole järin fiksu, eikä usko ylemmän käden johdatukseen, ei ole yksinkertaisesti yhtä hyviä jarruja estämään antisosiaalista toimintaa kuin niillä, jotka uskovat Jumalaan.  Hyväntahtoiset lähetystyötä tekevät ateistit poistavat siis parhaansa mukaan yhteiskunnan antisosiaalisimmalta kansanosalta syitä pysyä ruodussa.

Totuus ei ole se, että uskonto tekee ihmisestä tyhmän tai ateismi älykkään.  Totuus on se, että älykkäät ihmiset usein oppivat kriittisiksi ja luottamaan järkeensä yli tunteidensa, soveltaen sitä kaikkeen, mukaanlukien uskontoon, mikä saa helposti löytämään siitä näennäisiä ristiriitoja ja näin johtaa ateismiin.  Ihminen voi järkeillä itsensä irti uskosta, mutta ihminen ei voi järkeillä itseään uskomaan.  Älykäs ihminen kun tahtoo olla sisäisesti koherentti ja jättää maailmankuvaansa mahdollisimman vähän kuviteltavissa olevia ristiriitaisuuksia - jos uskonto on tyhjiö, ei siinä ole ainakaan yhtä monta ristiriitaa kuin niissä maailmankatsomuksissa, joissa on sisältö.  Vähemmän älykäs ihminen ei taas opi vastaavalla tavalla kriittiseksi eikä siten oma-aloitteisesti hylkää uskontoa, johon hänet on kasvatettu.

Uskonnollisesti ja filosofisesti välinpitämättömät ihmiset ovat kaikkein antisosiaalisin yhteiskunnan ryhmä - heidät pitää ruodussa ainoastaan rangaistuksen pelko.  Kyseisestä sakista löytyy suhteessa mihin tahansa muuhun ryhmään kaikkein eniten rikoksia, abortteja, itsemurhia, päihteiden väärinkäyttöä ja syrjäytymistä.  Onnistuessaan lähetystyössään hyväntahtoiset filosofian ystävät tulevat maksimoineeksi yhteiskunnan antisosiaalisimman aineksen koon.

Ongelmana on myös vanha viisaus siitä, että kuka hyvänsä on kippari hyvällä säällä: niin kauan kuin älykkäällä filosofilla menee hyvin ja hänen keinonsa vievät häntä kohti valitsemaansa päämäärää, hän on todennäköisesti erittäin lainkuuliainen, ainakin kohtalaisen menestynyt ja onnellinen.  Sitten taas, kun tulee voimakas takaisku ja hankituista keinoista huolimatta päädytään kriisiin, on älykäs filosofi huomattavasti Jumalaan uskovaa ihmistä suuremmassa vaarassa turmella elämänsä antisosiaalisella - joskaan ei rikollisella - tavalla.  Herra pitää huolen omistaan, uskoo uskova.  Ennen niin iloinen nihilisti puolestaan näkee tilanteensa, mutta ei pysty perustelemaan itselleen siitä ulospääsyä.

Uskontotyhjiö on henkinen immuunikato: se heikentää ihmisen kykyä parantua, ja jokainen vastoinkäyminen vie lähemmäs kuilua, joka tuhoaa ihmisen ensin sisältä ja sitten ulkoa.  Kyseiseltä sairaudelta ei suojaa yksikään armoton epäjumala, luonnonuskonto tai filosofia, koska ne ovat joko välinpitämättömiä tai täydellisen voimattomia.

Kuten havaitsemme, älykkyys tai filosofia ei tee ihmisestä viisasta.

17 kommenttia:

Veeti kirjoitti...

Tässä bloggauksessa on hieman tyrkyttämisen makua.

Ihminen voi järkeillä itsensä irti uskosta, mutta ihminen ei voi järkeillä itseään uskomaan.

Näin juuri.

Ateisteilla on omat kysymyksensä, joihin heidän tarvitsee saada vastaus.

Onneksi on olemassa armo - oikeuden lisäksi.

Antti kirjoitti...

Miltei loppuun saakka pääsin tätä tekstiä suu ammollaan ajatuksesta, että luen jotakin todella hienoa. Se on johdonmukainen, sopii kokemuspohjaiseen ymmärrykseeni ja selkeyttää asioita.

Sitten tuli tämä:

"Kyseiseltä sairaudelta ei suojaa yksikään armoton epäjumala, luonnonuskonto tai filosofia, koska ne ovat joko välinpitämättömiä tai täydellisen voimattomia."

Katsos kun en pääse millään siitä ajatuksesta, ettei ole mitään sellaista selitysmallia joka on käypä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Jos joku niin väittää, valehtelee, koska ei kykene millään tiedostamaan kaikkia mahdollisia tilanteita. Hän tarkastelee tulevaisuutta nykyisyydessä menneisyyden pohjalta. Kuten ne 60-luvun skifileffat verrattuna toteutuneeseen. Autot eivät lentele, mutta aseet ovat parantuneet.

Kuten sanoit, kuka hyvänsä on kippari hyvällä säällä. Mutta myrskyjä on monenlaisia ja niillekin kaikille löytyvät kipparit, jotka selviävät niistä parhaiten. Olen jostain kummasta saanut ymmärryksen, että todellinen voima on diversiteetissä. Mitä vähemmän diversiteettiä, sitä vaisumpi, voimattomampi ja vesittyneempi asia on.

Ylivoimalle ei kukaan voi pitemmän päälle mitään. Ei yksikään ihminen, ihmisjoukko, eikä sen alalajina uskonto. Se voi tietysti nykajan maapallolla olla muuttumassa, sillä voimasuhteet heiluvat teknologian perässä. Toisessa päässä kivikausi, toisessa nykymaailma.

Mutta tarkasteltava aikaväli on lyhyt. Alle ihmisikä. Mikään ei ole vielä ohi. Mikään merkittävä tarina ei ole vielä syntynyt, sillä merkittävissä tarinoissa on aina se kohtalokas virhe, dramaattinen käänne, josta tarina saa opetuksensa. Se, mikä tekee mistä tahansa tarinasta mielekkään. Olen kärsimättömänä odotellut sen tapahtumista, sillä mitä kauemmin sen saapuminen kestää, sitä dramaattisempi se on. Olemme jo neljän sukupolven päässä kosketuksesta todellisuuteen. Turvan ja kontrollin illuusiossa. Miksi emme, muuta implikoivat eivät kuulu kokemusmaailmaamme, ne ovat tarinoita. Eivät kaukana fiktiosta.

Ajatus hyppii ja tämän kaiken olisi kai voinut kiteyttää parillakin lauseella:

Uskonnon, sen opetuksien toimivuus ja merkitykset näkyvät vain siinä, miten pitkään se sinnittelee hengissä. Piste jossa se lakkaa olemasta, on piste jossa se ei enää anna eväitä käsitellä vallitsevaa todellisuutta. On totta, että siitä seuraa kaaosta, epäsosiaalisuutta ja kaikkea mitä kuvasit, mutta mistä luulet kristinuskon syntyneen?

Tuplis kirjoitti...

Veeti:
Tässä bloggauksessa on hieman tyrkyttämisen makua.

Jaa, voihan sen noinkin kokea, joskin minusta paino on nihilismin kritisoinnissa. Toki kaikkea, mistä kirjoittajan oman mielipiteen näkee, voi pitää tyrkyttämisenä ihan perustellusti.

Antti:
Katsos kun en pääse millään siitä ajatuksesta, ettei ole mitään sellaista selitysmallia joka on käypä kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

En minä uskoasi tahdo horjuttaa, kyllä sinä minun puolestani voit ajatella noin vastakin. Tarkastan näkemystäni kylläkin vasta sitten, jos saan siihen jonkin ihan konkreettisen syyn. Hyvää pohdintaa kuitenkin.

On totta, että siitä seuraa kaaosta, epäsosiaalisuutta ja kaikkea mitä kuvasit, mutta mistä luulet kristinuskon syntyneen?

Jeesuksesta.

Veeti kirjoitti...

Tuplikselta:

Jaa, voihan sen noinkin kokea, joskin minusta paino on nihilismin kritisoinnissa. Toki kaikkea, mistä kirjoittajan oman mielipiteen näkee, voi pitää tyrkyttämisenä ihan perustellusti.

Voi toki pitää. Sinä et kuitenkaan pakota lukemaan mielipiteitäsi. :)

Miksi kritisoida nihilistiä, kun kerran Jumala on hänet luonut, on hänen paimenensa eikä häneltä mitään puutu?

Tuplis kirjoitti...

Minähän vastaan tuohon kysymykseen jo pohjatekstissä - tosin kritisoin nihilismiä, en nihilistiä.

Veeti kirjoitti...

Minähän vastaan tuohon kysymykseen jo pohjatekstissä - tosin kritisoin nihilismiä, en nihilistiä.

Missä kohti pohjatekstiä?

Juho kirjoitti...

Uskontotyhjiön puolestapuhujat kertovat siitä, kuinka heidän elämänsä on rikasta ja täyttä siitä huolimatta, etteivät he usko mihinkään itseään ylempään.

Tämä tuntuu olevan yleinen olkiukko näillä nurkilla.

Ihmisellä, joka ei ole järin fiksu, eikä usko ylemmän käden johdatukseen, ei ole yksinkertaisesti yhtä hyviä jarruja estämään antisosiaalista toimintaa kuin niillä, jotka uskovat Jumalaan.

Olen ehdottomasti samaa mieltä uskontojen suuresta välinearvosta. Ja myös siitä, että ateististä "lähetystyötä" on tehtävä varoen, eikä ainakaan niin, ettei tilalle tarjota mitään.

Tuplis kirjoitti...

Tämä tuntuu olevan yleinen olkiukko näillä nurkilla.

Jaa, eikö nihilismi olekaan nihilistille Suuri Totuus, joka vapauttaa päättämään kaikesta itse? Olen ehkä ymmärtänyt sitten väärin.

Vai onko kyse siitä, että nihilisti voi uskoa "itseään ylempiin arvoihin"? Minusta ei, jos ne kerran ovat valinnaisia.

Veeti, minun mielestäni koko pohjateksti vastaa siihen, mutta nähtävästi et itse koe samoin.

Juho kirjoitti...

Vaikka nihilisti ajattelee, ettei ole objektiivisia totuuksia tai arvoja, ei se tarkoita hänen olevan hedonisti. Nämä asiat ovat erillisiä, vaikka hedonisti varmasti onkin usein maailmankatsomukseltaan angstaava nihilisti. Vähän niinkuin terroristi on myös usein uskova, mutta terrorismi on silti typerä vasta-argumentti uskonnoille yleisenä ilmiönä.

Nihilisti voi esimerkiksi pitää yhteisöänsä, luontoa tai elämää ylipäätään, itsensä yläpuolella olevana asiana, ja tietyssä mielessä pyhänä. Tällöin hänellä on varmasti myös itsensä yläpuolella olevia arvoja.

Tuplis kirjoitti...

En minä sanonut, että nihilismin ainoa muoto on hedonismi, vaikka se todnäk onkin yleisin.

Nihilistin "itseään ylempänä" olevat asiat ovat sitä vain ja ainoastaan siksi, että hän päättää niin. Jos hän jonain päivänä päättää, että ne eivät ole häntä ylempiä, ne eivät sitä nihilistille ole. Täten ne ovat alisteisia nihilistille itselleen eivätkä sellaisina minun näkökulmastani täytä ilmaisun kriteerejä.

Juho kirjoitti...

Nihilistin "itseään ylempänä" olevat asiat ovat sitä vain ja ainoastaan siksi, että hän päättää niin.

Kyllä, hän päättää, tai tuntee niin. Uskonnollisesta kannasta riippumatta ihmisten arvomaailma perustunee enemmän tuntemuksille kuin järkeilylle. Tietyt asiat vain tunnetaan tärkeiksi (arvokkaiksi, pyhiksi), riippuen omista taipumuksista, lapsuudesta, jne. Usein järki ja tunne tietysti sekoittuvat niin, että tuntemuksia vahvistetaan ja selitetään järkiperusteluilla.

Yhtälailla (ainakin länsimainen) uskova "valitsee" uskontonsa ja sen, miten tulkitsee sen kaanonia. Tämäkin valinta tehtäneen paljolti sen mukaan, mikä tuntuu oikealta.

No, joka tapauksessa nihilisti siis ajattelee arvojensa olevan hänen "valitsemiaan", ja siksi ymmärrän kritiikkisi. Mutta se, että nihilisti myöntää itselleen arvojensa subjektiivisuuden, ei tarkoita, että arvot olisivat hänelle leikkikalu, jota voi vaihtaa omien tarpeiden niin vaatiessa. Tämähän tarkoittaisi, ettei nihilisti oikeasti koe arvojensa pohjana olevien asioiden, kuten vaikkapa yhteisö tai luonto, olevan itsensä yläpuolella. Tällöin kyseessä on siis hedonisti.

Mielestäni siis kritisoit tässäkin hedonismia, et nihilismiä.

Haukkujesi suunta on kuitenkin oikea, sillä vääränlaisella ihmisellä tai väärässä ympäristössä nihilismi vie helposti hedonismiin. Edellisen kirjoituksesi hengessä voisi sanoa, ettei nihilismi sovi ihmiselle, joka ei rakasta mitään (muuta kuin itseään), tai jolla ei ole voimaa näyttää rakkauttaan.

Tuplis kirjoitti...

Mutta se, että nihilisti myöntää itselleen arvojensa subjektiivisuuden, ei tarkoita, että arvot olisivat hänelle leikkikalu, jota voi vaihtaa omien tarpeiden niin vaatiessa.

Ehkä vähän hölmö kysymys, mutta miksi ei?

Mielestäni siis kritisoit tässäkin hedonismia, et nihilismiä.

Nihilismissä on se huono puoli, että se mahdollistaa hedonismin puhtaalla omallatunnolla.

Hyvä kommentti kyllä ja fiksusti ajateltu.

Juho kirjoitti...

Ehkä vähän hölmö kysymys, mutta miksi ei?

Mikseivät uskovan tulkinnat kaanonista ole hänelle vain leikkikaluja, joita voi muuttaa kun tuntuu siltä?
(No, ehkä uskovissakin on hedonisteja jotka tekevät niin. Mutta jos nyt heidät jätetään laskuista.)

Pointtina oli, että ne asiat, jotka (terve) nihilisti kokee olevan itsensä yläpuolella, ovat hänelle(kin) tärkeitä eivätkä perustu pelkkään järkeen, vaan ainakin osittain intuitioon, omiin taipumuksiin, pyhyyden kokemuksiin tms. Tällaiset tuntemukset tuskin muuttuvat vain siksi, että hän itse vain "päättää niin".

Juho kirjoitti...

Nihilismissä on se huono puoli, että se mahdollistaa hedonismin puhtaalla omallatunnolla.

Se on kieltämättä totta, että nihilismi sopii hedonistille, mutta puhtaasta omatunnosta olen eri mieltä. Nihilistihedonisti tietää valitsevansa itse itsekkyytensä, joten hänen omatuntonsa on mitä se luonnostaan on. Nihilismi ei sitä puhdista, sillä se ei tarjoa minkäänlaista ulkopuolista oikeutusta.

Jos taas hedonisti onnistuu oikeuttamaan hedonisminsa uskonnollisesti, saa hänen tekonsa ulkopuolisen oikeutuksen ja hänen omatuntonsa puhdistuu.

(Uskovakin voinee tulkita jumalaansa tai valita lahkonsa itsekkäin perustein, joskin uskonnoista on varmasti vaikeampi löytää tukea varsinaiselle hedonismille. Niistä kun on karsiutunut ne epäsosiaalisimmat versiot pois. Mutta onhan noita satanismeja yms. kiukuttelulahkoja.)

Jarkko Pesonen kirjoitti...

Olen nihilisti. En ole kuitenkaan hedonisti vaan halveksun hedonismia.

Olen ateisti. En kuitenkaan yritä luoda kenellekään mikään uskonnollista tyhjiötä. Haluan vain että kukaan ei ole tule tyrkyttämään minulle uskontoa, joka perustuu kansankertomuksille ja lähinnä lsd-trippiä muistuttaville profetioille Johanneksen ilmestyksen tapaisesti. Jos joku kuvittelee voivansa määrätä minun uskonnostani, tai uskonnottomuudestani, en voi luvata takaavani tämän henkilön koskemattomuutta.

Elän ehkä konservatiivisemmin kuin keskimääräinen nykyinen kristitty. Se, miksi teen näin, perustuu elämänfilosofialle, jolla ei ole mitään yliluonnollisia päämääriä.

Minusta tupliksen jutut ovat viime aikoina menneet ikävän syyllistävään suuntaan ja näkemysten retoriseen tuputtamiseen ("ahne ateisti" jne.) analyyttisen argumentaation sijaan.

Jarkko Pesonen kirjoitti...

"Uskonnollisesti ja filosofisesti välinpitämättömät ihmiset ovat kaikkein antisosiaalisin yhteiskunnan ryhmä - heidät pitää ruodussa ainoastaan rangaistuksen pelko. Kyseisestä sakista löytyy suhteessa mihin tahansa muuhun ryhmään kaikkein eniten rikoksia, abortteja, itsemurhia, päihteiden väärinkäyttöä ja syrjäytymistä."

Saisinko tähän jonkun lähteen? Tilasto?

Tuplis kirjoitti...

Juho:
Mikseivät uskovan tulkinnat kaanonista ole hänelle vain leikkikaluja, joita voi muuttaa kun tuntuu siltä?

Siksi, että uskova ihminen ei päädy tulkintoihinsa järkeilyn kautta. Ei hän voi valehdella tai leikkiä Jumalaa.

Jarkko:
Olen ateisti. En kuitenkaan yritä luoda kenellekään mikään uskonnollista tyhjiötä.

Siinä tapauksessa elämme ja annamme elää, kukin autuaaksi tavallamme ja ihmisiksi elämällä. En vaadi ketään uskomaan, etkä sinäkään varmaan olemaan uskomatta.

Minusta tupliksen jutut ovat viime aikoina menneet ikävän syyllistävään suuntaan ja näkemysten retoriseen tuputtamiseen ("ahne ateisti" jne.) analyyttisen argumentaation sijaan.

Oikeastaan minä enemmänkin saarnaan kuin argumentoin. En minä halua olla osapuoli väittelyssä. On harmillista, että pidät viimeisimpiä rustailujani tuputuksena (enkä epäile, ettetkö näkemystäsi voisi perustella), mutta ehkä voin elää asian kanssa. Morsiameni ei koe samoin, ja hän on samantyyppinen ateisti kuin sinäkin (eli ei harrasta lähetystyötä).

Tilastoja minulla ei ole tarjota, tosin Vox Dayn Irrational Atheistissa on niitä aika lailla, ja tehdään sama havainto ns. low church atheisteista, johon olen itse päätynyt empiirisellä otannalla.