Pages

Usko instituutioihin

Minun mielestäni yksi tuhoisimmista ja virulenteimmista ilmiöistä tänä päivänä on usko instituutioihin.  Instituutiot ovat ihmisten kehittämiä dogmaattisia systeemejä, joilla pyritään saavuttamaan jokin tavoite, kuten esimerkiksi tieteen edistäminen, uskonnon ylläpitäminen tai vaikkapa oikeudenmukainen hallinto.  Ongelma syntyy siitä, että ihmiset yksinkertaisesti unohtavat, mitä varten instituutio on kasattu, ja alkavat pitää sitä itseään tavoitteena.  Instituutio muuttuu kultaiseksi vasikaksi ja unohtaa tehtävänsä.

Tiedettä edistämään perustettu instituutio rapautuu aikojen saatossa yhä suuremmalta osin dogmaattiseksi kyhäelmäksi, jolle menetelmät, käytetty tapa ilmaista asiat ja tekijän nimi tulevat etusijalle, jopa tärkeämmiksi kuin tulokset.  Yliopistopiireissä pitkin länsimaita on julkinen salaisuus, että yliopistot ovat radikaalien ismien kehtoja ja aivopesuloita, joissa omahyväiset ihmiset keksivät tarinoita täydellisestä maailmasta ja täydellisestä ihmisestä - maailmasta, jossa emme elä, ja ihmisestä, jota ei ole.  Tällä haihattelulla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, mutta koska se tapahtuu tieteen instituutiossa, sen kuvitellaan olevan sitä.

Vastaavalla lailla kristinuskoa tuottamaan perustettu kirkko on muuttunut (oli kyseessä sitten liberaali tai konservatiivinen suuntaus) dogmien pyörittelyn ahjoksi, jossa etenevät ne, jotka tietävät oikeat vastaukset dogmaattisiin kysymyksiin - eivät kristityt.  Tuloksena on tilanne, jossa luottamustehtäviin hakeutuvat sellaiset juonikkaat pirulaiset, joilla on motiivi käyttää asemaansa hyväkseen ja hankkia valtaa.  Sielunpaimenista on tullut lammaspaimenia, jotka haluavat käyttää voimaa ja sekaantua laumaansa.  Kirkossa palvotaan instituutiota ja sen "kehitystä", Jeesus esimerkkeineen heitettiin turhina mäkeen.  Koska esimerkillä ja teoilla ei ole väliä, ei ole ihme, että kirkon edustajien määräävin ominaisuus on heikkous ja luonteenpiirre pyrkyryys.

Hallinnosta vastaamaan kehitetty instituutio, nimeltään edustuksellinen demokratia, muuttui ihmisten mielissä myös pyhäksi lehmäksi.  Vaikka kaikki näkevät, että se ei toimi eikä saa aikaan haluttuja tuloksia, silti melkein kaikki kuvittelevat, että muutos parempaan on mahdollista saavuttaa korruptoituneen instituution sisältä ja korruptoituneiden ehdoilla.  Koska "demokratia" on siihen uskoville ihmisille tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuus ja järkevä hallinto, he ovat valmiita uhraamaan tarkoituksen instituution alttarille.  Instituutionpalvonnan lopputuloksena on taloudellisesti, sosiaalisesti ja demografisesti umpikujaan päätyvä helvetti.

Miksi instituutioille sitten tapaa käydä näin?

No siksi, että ihmiset ovat ylpeitä.  He ovat ylpeitä keinotekoisista rakennelmistaan, joilla on saatu joskus aikaan jotain hyviä tuloksia.  He eivät halua nähdä niissä vikaa tai virheitä, koska se loukkaisi heidän ylpeyttään - ovathan he käyttäneet paljon aikaansa ja tarmoaan sekä instituution rakentamiseen, ylläpitämiseen että sääntöjen opetteluun ja niiden mukaan toimimiseen.  Kaikki se työ ei saa olla turhaa - joten instituution on pakko olla oikeassa.  Instituutiouskovaisen maailmankuva rakentuu sille, että minkä ihminen on suuressa viisaudessaan rakentanut, on täydellisyys, jumala ja totuus.

Kuitenkin totuus on, että samalla tavalla kuin ihmisten rakentamat talot ajan mittaan rapistuvat ja vaativat korjausta tai jopa hylkäämistä muututtuaan asumiskelvottomiksi, myös instituutioilla on parasta ennen -päiväys niiden muuttuessa aina vain kömpelömmiksi, dogmaattisemmiksi ja tuhoisammiksi.  Ne todelliset tarpeet, joita varten instituutiot pystytettiin, ovat edelleen olemassa, eivätkä tulekaan katoamaan mihinkään - instituutiot ovat vain lakanneet vastaamasta niihin ja ovat enää tyhjiä kuoria vailla sisältöä.  Elämän dogmeilleen vieraana kieltävä luurankojen armeija.

Ihmisen lankeemus syntyi kuvitelmasta, että ihmisestä voisi tulla Jumalan kaltainen, luoda jotain täydellistä ja erehtymätöntä, vain siksi, että hän sai kyvyn hankkia ja käsitellä tietoa.  Hänen ylpeytensä sokaisi hänet virheiltään ja sai hänet kieltämään, että olisi sellaisia tehnytkään.  Kyseinen tarina on uskomattoman vanha, mutta edelleen lukemattomat ihmiset toistavat sitä samoin traagisin seurauksin kuin tähänkin asti.

12 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Vaikka kaikki näkevät, että se ei toimi eikä saa aikaan haluttuja tuloksia, silti melkein kaikki kuvittelevat, että muutos parempaan on mahdollista saavuttaa korruptoituneen instituution sisältä ja korruptoituneiden ehdoilla. Koska "demokratia" on siihen uskoville ihmisille tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuus ja järkevä hallinto, he ovat valmiita uhraamaan tarkoituksen instituution alttarille. Instituutionpalvonnan lopputuloksena on taloudellisesti, sosiaalisesti ja demografisesti umpikujaan päätyvä helvetti.

Tämähän on ihas puhdasta marxilaista vallankumousteoriaa. Lenin toisaalta ajatteli, että Venäjällä kansa on liian tyhmää saadakseen valtaa muulla tavalla kuin vallankumouksella. Suomi sen sijaan voisi demokratian kautta päätyä sosialistiseen yhteiskuntajärjestykseen, uskoi toveri Lenin.

Edustuksellinen demokratiahan ei itsessään ole instituutio vaan parlamentti, tuomioistuimet, poliisi ja media ovat. Yhteiskunnassa on tapahtunut suuri muutos, jota ei ole otettu huomioon edustuksellisen demokratian toimeenpanossa eli äänioikeuden rajaamisessa.

Suomessa on selvästi enemmän edunsaajia eli äänestäjiä (n. 4 miljoonaa) kuin työtä tekeviä (n. 2 miljoonaa). Vielä 1920-luvulla tilanne oli käytännössä toinen, vaikka lapsimäärät olivatkin suuria. Nykytilanne on luonnollisesti kestämätön, ja senpä takia kaikki demokraattiset valtiot ovat ajautuneet valtavaan velka-ahdinkoon.

Oletan, että vielä meidän elinaikanamme tapahtuu länsimaisen demokratian uudelleen säätö. Siinä valtio hoitaa tiettyjä minimitehtäviään huolehtien sairaista ja vanhuksista siinä ohessa, ja kaikki muut elättävät itsensä. Syy, miksi veikkaan tämän yhteiskuntajärjestelmän voittavan on se, että sosialistinen yhteiskuntakokeilu 1900-luvulla - samoin kuin sitä aiemmat sääty-yhteiskunnat - epäonnistui vastauksessaan teknologisen kehityksen luomiin haasteisiin.

Kirkolla on luonnollisesti oma tehtävänsä kansan paimentamisessa, mutta oma mielikuitukseni ei riitä näkemään sitä, millainen kristitty kirkko ja millaisia oppeja se esittää tuossa hahmottelemassani tulevaisuuden yhteiskuntamallissa. Kenties kirkko julistaa silloin oppeja, joissa on vaikutteita stoalaisuudesta. Vaikea nimittäin nähdä, että kirkko saisi enää takaisin samaa valta-asemaa ja arvostusta, joka sillä oli ennen teknologista vallankumousta. Siitä lähtien kirkkoa on viety kuin sitä kuuluisaa litran kannua ja papit opettavat mitä poliitikot kulloinkin vain keksivät vaatia. Ei ole helppoa olla kristitty näinä päivinä, kun kaikki mitä on opetettu, on muuttunut melkein päälaelleen.

Tuplis kirjoitti...

Tämähän on ihas puhdasta marxilaista vallankumousteoriaa.

man what

Häkellyttävän luovasti luettu. Sosialismiahan minä tosiaan kannatankin, eikä siinä suinkaan ole kyse inhimillisen instituution palvonnasta ja kaikkien ihmisten uhraamisesta sen eteen.

Oletan, että vielä meidän elinaikanamme tapahtuu länsimaisen demokratian uudelleen säätö.

Niin tapahtuu, eikä se tapahdu instituution sisältä – elinkelvoton instituutio kaatuu joko omalla painollaan tai se kaadetaan. Se ei myöskään jätä jälkeensä rationalistista teknokratiaa.

Ei ole helppoa olla kristitty näinä päivinä, kun kaikki mitä on opetettu, on muuttunut melkein päälaelleen.

Vain itsensä oikeuttavien instituutioiden sisällä, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Totuus on ja pysyy, ja se on sama kuin ennenkin.

Juho kirjoitti...

yliopistot ovat radikaalien ismien kehtoja ja aivopesuloita, joissa omahyväiset ihmiset keksivät tarinoita täydellisestä maailmasta ja täydellisestä ihmisestä - maailmasta, jossa emme elä, ja ihmisestä, jota ei ole.

Oho.
Toki yliopistossa on tuollaisiakin ihmisiä, samalla tavalla kuin uskovissa on fanaattisia itsemurhapommittajia. Tuskin kuitenkaan pitäisit minua ihan täyspäisenä jos samaistaisin kaikki uskovat itsemurhapommittajiin.

IDA kirjoitti...

Ei se noin ole. Instituutiot ovat periaatteessa vain sukupolvien yli kasvavaa yhteisöllisyyttä ja ihmisyyttä. Sivistystä.

Tietysti, jos ne käsitetään mekaanisina, tai valtakeskeisinä, tulee ongelmia. Ne pitäisi käsittää organismeina.

IDA kirjoitti...

kirkko on muuttunut (oli kyseessä sitten liberaali tai konservatiivinen suuntaus) dogmien pyörittelyn ahjoksi, jossa etenevät ne, jotka tietävät oikeat vastaukset dogmaattisiin kysymyksiin - eivät kristityt.

Tämä ei muuten edes pidä paikkaansa. Ainakaan, jos evankelisluterilaisesta kirkosta on kysymys. Ortodoksinen ja katolinen kirkko ovat pitäneet dogmeistaan tiukemmin kiinni, mutta toisaalta itse uskonnollinen ajattelu on niissä vapaampaa, koska itse totuus on läsnä ja siihen viitsitään keskittyä ja paneutua epäolennaisuuksien sijaan. Jokainen kristitty voisi hetken miettiä mitä muka oikeasti saavuttaa olemalla paavi tai patriarkka? Nehän ovat luopuneet kaikesta. Se, että Kristuksen ruumiin päät toimivat oikein vapauttaa seurakuntalaisia elämään kristillistä elämää. Tekisi mieli sanoa kukkimaan, mutta menisi liian pateettiseksi ;)

Tuplis kirjoitti...

Juho:
Tuskin kuitenkaan pitäisit minua ihan täyspäisenä jos samaistaisin kaikki uskovat itsemurhapommittajiin.

Enhän minä pidä muutenkaan. ;) Noin muuten rinnastuksesi osuisi paljon paremmin, jos samaistaisit kaikki tietyn uskonnon uskovat itsemurhapommittajiin, vaikka eihän sekään Tieteellinen Totuus olisi.

Kirjoituksessani kritisoin sitä, mitä instituution nimissä tehdään sen toimenkuvan vastaisesti.

viva la révolution kirjoitti...

aamen. Täytyy vielä todeta, että niinkuin joku jonka nimeä en nyt muista ( joku jenkkiläinen -20 luvun ajattelija tjs ) sanoi keskinkertaiset ovat luonnon omia "säilöjiä" koska heillä ei ole kykyä luoda MiTÄÄN tai tehdä aloitteita tai toimia kuvainkaatajina he vain yksinkertaisesti pysyttävät mitä vain kunnes joku jolla ON kykyä tulee ja pamauttaa koko roskan nurin : )
esim. Elvis

Tuplis kirjoitti...

IDA:
Ei se noin ole. Instituutiot ovat periaatteessa vain sukupolvien yli kasvavaa yhteisöllisyyttä ja ihmisyyttä. Sivistystä.

Eivät instituutiot ole kulttuuri. Ne ovat vain sen työkaluja.

Tämä ei muuten edes pidä paikkaansa. Ainakaan, jos evankelisluterilaisesta kirkosta on kysymys.

Niinpä ne käyvät evlut-kirkonmiehetkin melkoisen koulutuksen läpi jos meinaavat hommiin päästä. Toisin sanoen heidän kelpoisuutensa määrittää siis instituution dogmien sisäistäminen eikä usko.

Jokainen kristitty voisi hetken miettiä mitä muka oikeasti saavuttaa olemalla paavi tai patriarkka?

Ainakin arvostetun nimen ja sananvaltaa. Niillä on joillekin melkoinen arvo.

Nehän ovat luopuneet kaikesta. Se, että Kristuksen ruumiin päät toimivat oikein vapauttaa seurakuntalaisia elämään kristillistä elämää. Tekisi mieli sanoa kukkimaan, mutta menisi liian pateettiseksi ;)

Paatoksessa ei ole mitään vikaa. :) Minä en kyllä ole ihan varma siitä, toimivatko Kristuksen ruumiin päät oikein. Vielä toimiessaan Ratzingerin nimellä eräs herra tuli ääneen fantasioineeksi mustasta paavista, mikä ei ainakaan vakavasti ajateltuna kuulosta kovinkaan hyvältä ajatukselta.

gepardi kirjoitti...

Seuraan satunnaisesti blogiasi. Nyt hämmästyin todella otsikoinnistasi "Usko instituutiohin", sillä itse kirjoitin aivan vasta Hakomaja.net -foorumille kirjoituksen otsikolla "Kun usko on instituutio". Ja hieman samaa aihetta pohdin toisessa kirjoituksessa Francesco Alberonin kirjan avulla. Kirjoituksesi taas hieman antoi uutta ajateltavaa, joten kiitos siitä.

IDA kirjoitti...

"Vielä toimiessaan Ratzingerin nimellä eräs herra tuli ääneen fantasioineeksi mustasta paavista, mikä ei ainakaan vakavasti ajateltuna kuulosta kovinkaan hyvältä ajatukselta."

Musta Paavi on jesuiittojen pomo ;). Ei todellakaan kuulosta hyvältä ajatukselta, että hän olisi Paavi.

Razinger varmaan tarkoitti neekeriä. En näe mitään syytä miksi se olisi huono asia. Paavin valinta menee kuitenkin niin, että kaikkien valitsijoiden pitää olla yksimielisiä ja toisaalta Paavin vaikutusvaltaa maallisiin kysymyksiin yleensä hieman liioitellaan. Ehkäisykiellot ja vastaavat eivät ole mitään varsinaisia dogmeja.

Sammalkieli kirjoitti...

Yliopistoja ei muuten historian valossa perustettu tieteen edistämiseksi. Yliopistolaitos syntyi teologian palvelijaksi ja myöhemmin tuottamaan tiettyjä virkamiehiä (juristit, lääkärit, papit). Ensimmäinen tarkoitus menetti merkitystään kristityn yhtenäiskulttuurin tuhouduttua Lutherin ja saksalaisten ruhtinaiden toiminnan seurauksena.

Virkamiesten kouluttajana yliopistolaitos on sen sijaan toiminut ansiokkaasti jo tuhat vuotta. Se että joskus 1500-luvulta lähtien osa teologian yms. professoreista ryhtyi lähinnä vapaa-ajallaan harrastamaan myös luonnontieteitä, olisi yliopistoinstituution alkuperäisten tarkoitusten kannalta täysin triviaalia ellei tuo eriskummallinen harrastus sittemmin olisi kyseenalaistanut ja muokannut yliopistoinstituutiota kokonaan.

Kärjistäen voisi sanoa että yliopistot olivat ensimmäiset 700 vuotta omaehtoisia tarmokkaan joutilaisuuden temppeleitä, joissa oppineet tutkivat oppirakennelmiaan tuottamatta virkatutkintoja lukuunottamatta minkäänlaista hyötyä millekään taholle.

1700-luvun kuluessa ihmiset halusivat valjastaa kaiken palvelemaan hyötyä. Myös yliopistot joutuivat uudistusten kohteiksi ainakin Ruotsin valtakunnassa. Turhaa tutkimusta haluttiin karsia ja saada samalla tilaa innovatiivisemmille aloille. Yliopistojen "turhaa tutkimusta" käsittelevät keskustelut on siis käyty jo satoja vuosia sitten ja vieläpä ruotsiksi.

Taloustiedettä oli jossain muodossa jo 1700-luvulla. Toisaalta sitäkin kehittelivät usein teologit ja filosofit lähinnä harrastuspohjalta oikeiden virkojensa ohessa.

Luonnontieteet tulivat akateemiseen maailmaan joskus 1700-luvun kuluessa ja soveltava luonnontiede eli tekniikka joskus 1800-luvun lopussa.

Luonnontieteen paradigmanmuutokset ovat tapahtuneet yleensä yliopiston ulkopuolella tai vähintään sen marginaalissa. Mutta yliopistolaitos on silti omiaan tuottamaan sivistystä, vaalimaan humanistista kulttuuria ja kouluttamaan valistuneita kansalaisia. Luonnontieteiden puolella yliopisto pystyy tekemään aika paljon perustutkimusta kulloisenkin paradigman sisällä ja takaamaan jonkinlaisen luonnontieteellisen maailmankuvan levinneisyyden yhteiskunnassa.

Sammalkieli kirjoitti...

Käsite 'instituutio' voidaan ymmärtää myös laajemmin niin että sillä tarkoitetaan kaikkia vakiintuneita sosiaalisen järjestyksen muotoja. Esimerkiksi avioliitto on instituutio, pörssi on instituutio, omistusoikeus on instituutio etc. Nämäkin "luonnolliset ilmiöt" ovat dogmaattisia ja kulttuurispesifeja instituutioita. Esimerkiksi avioliitto tuo mukanaan tiettyjä sääntöjä ja avioliitolla pyritään toteuttamaan tiettyjä yhteisön uusintamiseen liittyviä tavoitteita.

Osa instituutioista on keinoja joilla yhteisö vastaa ihmisten myötäsyntyisiin tarpeisiin, osa taas on keinoja joilla lisätään yhteisön omaa prestiisia. Avioliitto on keino jolla järjestetään ihmisten seksuaalisuus ja lisääntyminen järkevällä tavalla yhteiskunnassa, yliopisto taas on keino jolla yhteiskunnassa tuotetaan jäsentynyttä tietoa.

En usko että vastustat avioliittoa tai pitäisit sitä tyhjänä kuorena vailla sisältöä. Tämä johtuu siitä että ymmärrän kyllä että sinulla on tähtäimessä taas vain tietyt valtion luomat ja ennenkaikkea sen rahoittamat instituutiot. Mutta miksei oikeuslaitos ole tappolistalla? Eihän sekään aina osa oikeaan: olen aika varma siitä että valtion oikeuslaitos on tuominnut syyttömiä vankilaan tai jopa teloitettavaksi.