Pages

Ristinuhrin mysteeri

Kristinuskon kannalta kaikkein merkittävin ja toisaalta vaikeimmin ymmärrettävä asia on ristinuhri itse.  Kun olin vasta varttumassa, tulimme äitini kanssa keskustelleeksi asiasta, koska en sitä juuri ymmärtänyt, ja äitini esitti halveksivaan äänensävyyn kysymyksen: "Mikä pelastuksen peruste voi olla kiduttaa itsensä luomuksillaan hengiltä?"  Minä en osannut vastata.  On varsin mahdollista, että sillä hetkellä minusta tuli ateisti.

Oliko siis kyseessä kosminen itsemurha?  Jumalahan loi ihmisen, joten hän on suoraan vastuussa kaikesta, mitä tämä tekee, joten itsensä tapattaminen näillä luomuksilla ei ole ihan helposti ymmärrettävissä armon perusteeksi.

Ongelma syntyi siitä, että en ymmärtänyt itse ristinuhrin olevan armon teko itsemurhan sijaan.

Ihminen on otus, jolla on vapaus valita.  Ihminen on myös perisyntinen otus - pystymme niin pahuuteen kuin virheisiinkin.  Tästä johtuen kulttuurit ja instituutiot, jotka ihminen rakentaa, pystyvät myös sekä pahuuteen että virheisiin, ja koska ihminen on rakentamastaan ylpeä, hän ei helpolla niitä hylkää.  Hyvillä aikomuksilla on kivetty lukemattomia teitä helvettiin.

Itsemurha tehdään yleensä siitä syystä, että elämä on sietämätöntä.  Se on siis itsekäs teko, jolla pyritään minimoimaan oma kärsimys.  Pyrkikö Jeesus minimoimaan omaa kärsimystään?  Ei pyrkinyt - hänen ei ollut mikään pakko tehdä mitään niistä teoista, jotka johtivat hänen kiinniottamiseensa, tuomioonsa ja kuolemaansa.  Missään vaiheessa oikeusprosessia hän ei pistänyt vastaan.

Jos kyse ei siis ollut itsemurhasta, niin mistä?

Niin eläinmaailmassa kuin inhimillisessäkin maailmassa tunnemme uhrautumisen käsitteen, ja pidämme sitä jalona.  Se tavataan tehdä läheisen, yleensä perheen tai suvun jäsenen puolesta, kaikkein yleisimmin vanhempi lapsensa puolesta, ja tähtää jälkikasvun selviämiseen.  Se on hyvin äärimmäinen rakkauden osoitus, ja tehdään pakkotilanteessa.

Mikä pakkotilanne Jeesuksella sitten oli? Ei mitään.

Hän olisi milloin tahansa voinut estää vangitsemisensa, oikeusprosessin ja niin edelleen - muistammehan hänen kyenneen ihmeisiin tarvittaessa.  Hän ei tehnyt sitä.  Sen sijaan hän tietoisesti asettui osaksi ihmiskätten toteuttamaa prosessia, joka johti hänen henkilökohtaiseen kidutukseensa ja kuolemaansa.  Hän ei uhrautunut vain perheenjäsentensä tai seuraajiensa puolesta.  Ihmisjärjellä tarkasteltuna teko oli täysin hullu.

Se, että viaton, täydellisen hyvä mies, tuomittiin kuolemaan, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään väärää, osoitti muutaman asian konkreettisesti todeksi tavalla, jolla mikään filosofia tai teoria ei sitä tee:

Ensimmäinen asia on se, että ihmisjärjen rakentama oikeusinstituutio ei ole täydellinen, vaan aivan yhtä vajavainen kuin ihmisluonto muutenkin.  Tästä syystä sen ei tulisi jakaa kuolemantuomioita.  Yksi ihminen ei ole toista arvokkaampi - jos ihminen voi kuolla syyttömänä ja väärin tuomittuna, turva, jota muut instituution suojissa nauttivat, on liian kallis.

Toinen asia on se, että instituutio voi sortua paineen alla - tuomio tuli aggressiivisten juutalaisten vaatimuksesta, ei siksi, että syyllisyys olisi näytetty toteen.

Kolmas asia on se, että instituution leivissä olevat ihmiset pesevät kätensä vastuusta.  He pystyvät elämään instituution vääryyksien kanssa, koska heidän elantonsa riippuu siitä.  Mitä on muiden kärsimys oman leivän rinnalla?

Jeesuksen uhri oli osoitus rakkaudesta - ei vanhempiaan tai opetuslapsiaan vaan koko ihmiskuntaa - kohtaan.  Hän asettui kokemaan vapaaehtoisesti moraalisesti hirvittävimmän kohtalon, joka kenenkään ihmisen kohdalle voi osua, jotta kenenkään muun ei tarvitsisi.  Hän kuoli inhimillisen toiminnan seurauksena, inhimillisen instituution hirviömäisyyden takia - ja paljasti sen todellisen luonnon kaikille.  Se oli uhri, joka syntyi vapaaehtoisesta ja täydellisestä rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan.

Hänen opetuksensa ja esimerkkinsä osoittavat, että me voimme pystyä parempaan, mutta ettemme myöskään pääse siihen koskaan järkeilemällä, vaan esimerkkiään seuraamalla, avaamalla sydämemme rakkaudelle ja antamalla sen johtaa.

"Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."  Viimein taidan ymmärtää miksi.

6 kommenttia:

IDA kirjoitti...

On instituutioita ja instituutioita. Esimerkiksi urheiluseura tai pyhäkoulu ovat instituutioita.

Veeti kirjoitti...

"Hänen opetuksensa ja esimerkkinsä osoittavat, että me voimme pystyä parempaan, mutta ettemme myöskään pääse siihen koskaan järkeilemällä, vaan esimerkkiään seuraamalla, avaamalla sydämemme rakkaudelle ja antamalla sen johtaa."

Tarkoitatko tällä samaa kuin Nietzsche sanoessaan

"Mitä sanoo omatuntosi? Sinun on tultava siksi, mitä olet."?

Tuplis kirjoitti...

IDA:
On instituutioita ja instituutioita. Esimerkiksi urheiluseura tai pyhäkoulu ovat instituutioita.

Niin ovat, ja on aika paljon sanottu, jos pitää molempia reiluina. Inhimillisiä ovat nekin, yhteisöt koostuvat ihmisistä. :)

Veeti:
Se, että tulee siksi, joka on, taitaa olla hindujen ilmaus. Kyse lienee ehkä pikemminkin siitä, että sen sijaan, että keskittyisimme tyydyttämään tit-for-tat -henkistä oikeustajuamme, ryhtyisimme pitämään huolta siitä, että itse toimimme oikein.

Veeti kirjoitti...

"Kyse lienee ehkä pikemminkin siitä, että sen sijaan, että keskittyisimme tyydyttämään tit-for-tat -henkistä oikeustajuamme, ryhtyisimme pitämään huolta siitä, että itse toimimme oikein."

Sitä Nietzsche mielestäni tarkoittikin. Jeesuskaan ei voinut valita sitä, että oli Jumalan poika.

Tuplis kirjoitti...

Hassusti sanottu - ikään kuin Jeesus olisi jonkun tai jonkin uhri.

Veeti kirjoitti...

Uhrius on niin tulkinnanvaraista. Jumala Jeesuksenkin omatuntoa johdatti, sillä valintojen maailmassa Jumala on kuollut.