Pages

Oireet ja sairaus

Maassamme on kohtalaisen paljon oikeistolaisehkoja ja kohtalaisen konservatiivisiksi itseään mieltäviä ihmisiä - jälkimmäisiä taitaa olla valtaosa kansasta.  He huomaavat asioita, jotka yhteiskunnassamme ovat vialla - kuten paisuvan valtion, kapenevat oikeudet, "positiivinen" syrjintä sekä kotimaisia että maskuliinisia aineksia vastaan, massamaahanmuutto, massatyöttömyys, kasvava välinpitämättömyys ja heikkenevä yhteiskunnallinen luottamus - ja uskovat voivansa muuttaa asiat äänestämällä oikeita ihmisiä ja luottamalla terveen järjen voittoon.

Asiassa on yksi mutta: kaikki nuo ilmiöt ovat pelkkiä sairauden oireita, eivät sairaus itse.  Oireeseen puuttumalla siitä päästään ehkä eroon, joskaan mitään takeita siitä, että sama oire ei synny välittömästi uudelleen, ei ole.  Vasta, kun sairaus on voitettu, oireet lakkaavat, ja parantuminen voidaan aloittaa.

Mikä tämä sairaus, josta kaikki nämä hyvinkin erilaiset oireet sikiävät, sitten on?

Vastaus on jälkikristillinen rationalismi.  Jumalan hylänneet ihmiset keksivät itse omat sääntönsä, ideologiansa ja utopiansa, eikä mikään mahdollinen tai mahdoton ole heille vierasta.  Hylkäämällä auktoriteetin ja arvot, joilla saatiin (ja saadaan) kaikkein parhaat tulokset, he lähtivät paholaisen kelkkaan, maistoivat uudelleen kiellettyä hedelmää ja päättivät pystyvänsä parempaan.  Ateisti Ahneelle ei riitä kalifin vakanssi, hän haluaa jumalaksi Jumalan paikalle.

Heidän ymmärryksensä kristinuskosta on jokseenkin yhtä syvällinen kuin pelkän kirja-arvostelun lukeneella varsinaisesta kirjasta, eivätkä he anna sille tilaisuutta, sillä se ei sovi yhteen heidän agendansa kanssa.  Rationalisoimalla, nostamalla valitsemansa yksittäistapaukset keppihevosiksi kertomaan kristinuskosta ja sen arvomaailmasta yleisellä tasolla, jälkikristitty rationalisti hyökkää valitsemaansa kristillistä arvoa vastaan, korvaten rakkaudelle rakentuneet arvot kuolemansynteihin nojaavilla.  Sen jälkeen he propagoivat kaikkea positiivista mitä ketkään koskaan ovat aikaansaaneet näiden mielestään uusien arvojen ansioiksi, jotta ne otettaisiin vastaan mukisematta.

Jonkin verran toistasataa vuotta sitten eurooppalaisten kansojen vaikutusvaltaisimmat hylkäsivät Jumalan jälkikristittyjen rationalistien hyväksi, ja ovat siitä asti sekä tehneet parhaansa tuhotakseen kaiken sen, mitä lukemattomat aikaisemmat sukupolvet rakensivat, ja ovat osoittaneet käytännössä utopisten käsitystensä olevan lukemattomat mutta varmat tiet helvettiin maan päällä.

Kun ihminen onnistuu kuvittelemaan itsensä jumalaksi, Saatana nauraa.  Länsimaita vaivaava sairaus on henkistä laatua, eikä parane inhimillisten instituutioiden kautta, vaan sillä, että länsimaalaiset hakevat uudelleen kosketuksen sieluunsa ja alkavat pitää arvossa mieluummin Jeesuksen ja hyvien kristittyjen opetuksia ja esimerkkiä Bill Gatesin, Hugh Hefnerin ja 50 centin sijaan.

Niin kauan kuin arvot, ihanteet ja sankarit ovat sairaita, eivät niiden inspiroimat tulokset voi olla mitään muuta.

25 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Naulan kantaan!

Dr. Doctor kirjoitti...

Tämä lopetti loistavan "perikato " kirjoitussarjan, mistä aiot seuraavaksi kirjoittaa, vai loppuuko blogi...

Tuplis kirjoitti...

Ehkäpä nyt, kun sairaus on tunnistettu, olisi syytä ryhtyä rakentamaan "korjaussarjaa"?

Veikkaan, että tavalla tai toisella kirjoittamista tulee jatkettua. Parhaassa tapauksessa rustaan proosaa, ja otan sen vakavasti.

Ironmistress kirjoitti...

Hyvä teksti. Olemme nyt päässeet prosessissa kakkosvaiheeseen - alkusyyn eristäminen. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa joko ratkaisun tai korjaustoimenpiteen laatiminen.

Sammalkieli kirjoitti...

Kaikki menetettiin kun keskiolut vapautettiin :')

No. Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä että maahanmuutto ja islam ovat suomalaisen yhteiskunnan kohtaamista uhkatekijöistä suurimmat. Ratkaisuna voi olla vain paluu kristillisiin arvoihin.

Tiedemies kirjoitti...

En oikein tiedä mitä kommentoida tähän asiaan. Hyvin nämä jutut on sinänsä kirjoitettu, mutta niissä on kantavana argumenttina vain yksi olkiukko.

Tavallaan tässä ajetaan kristinuskoa ja autoritaarisuutta samanrakenteisella argumentilla kuin ns. monikultuuri-ideologiaa väitetään ajettavan maahanmuuttokysymysten kohdalla, eli Fazer ja Finlayson kelpaavat argumentiksi, kun puolustetaan somalialaisten massamuuttoa Suomeen.

Kristinuskon heikkeneminen on seurausta siitä itsestään, se on itse itsensä tuhonnut kykenemättömyydellään vastata niihin kysymyksiin, joihin se väitti vastaavansa.

Sanalla sanoen, valheella on lyhyet jäljet.

Tuplis kirjoitti...

Kristinuskon heikkeneminen on seurausta siitä itsestään, se on itse itsensä tuhonnut kykenemättömyydellään vastata niihin kysymyksiin, joihin se väitti vastaavansa.

Sinulla on nähtävästi aika, öh, persoonalliset käsitykset kysymyksistä, joihin kristinusko väitti vastaavansa, mutta ei kyennyt.

Minun nähdäkseni kristinuskon hylkäämisen pääsyy oli skolastinen tarve rukata se filosofiseksi systeemiksi armon ja rakkauden uskonnon sijaan.

Valheella oli lyhyet jäljet, mutta se valhe ei siinnyt kristinuskosta.

Vasarahammer kirjoitti...

En usko, että valistuksen tarkoituksena oli tuhota kristinusko. Mukana oli kuitenkin ihan uskovaisia miehiä.

Sen sijaan kristinuskon eroosiota voi pitää ennakoimattomana seurauksena valistusprojektista ja sen vastareaktiosta, joka sai aikaan maailmanhistorian tuhoisimmat ideologiat kommunismin ja sen peilikuvan fasismin.

Nykyinen 60-lukulainen vasemmistoliberalismi edustaa jatkumoa kommunismille. Vasemmistoliberalismin tapa tuhota yhteiskuntaa on kuitenkin erilainen eikä läheskään yhtä väkivaltainen kuin edeltäjällään. Vasemmistoliberalismin seuraukset voivat olla väkivaltaiset, mutta silloin se on jo ideologiana konkurssissa.

60-luvun Suomi oli paljon nykyistä autoritaarisempi paikka. On aivan hyvä, että suuresta osasta tätä autoritaarisuutta on päästy eroon. Kuitenkin 60-lukulaisilla on nyt käytössään paljon massiivisempi, kaikkialle ulottuva valtiokoneisto, jolla he pyrkivät muokkaamaan maailmaa mieleisekseen.

Tiedemies kirjoitti...

Kristinusko siten kuin se nykypäivänä on ja toimii, ei ole sama kuin se kristinusko, joka oli ja toimi ennen valistusaikaa.

Valistus ja sen myöhemmät vaiheet, paljolti jo sitä edeltäneen tieteellisen metodin (Kopernikus, Kepler, Galileo) ansiosta, "tuhosivat" kristinuskon kyvyn vastata luonnontieteellisiin kysymyksiin. Valistusta edeltäneellä ajalla uskonnon tehtävänä oli selittää kaikki se, mitä maailmassa on ja kaiken järjestys.

Tieteellinen maailmankuva, jonka pohjalla on valistuksen perintönä tietynlainen rationalismi (jos kohta tämä termi on minusta ihan väärä) - en tosin tunnista tätä Tupliksen tulkintaa siitä - perustuu sille, että jokainen epistemologinen auktoriteetti on suhteellinen, so. sen asema auktoriteetina sen suhteen, mikä on "totta", perustuu sen kykyyn osoittaa nämä tosiasiat.

Kristinuskon instituutiot eivät alunperin hyväksyneet tällaista tapaa lainkaan, koska ajatus siitä, että otamme kaukoputken ja katsomme miltä kuu näyttää, oli pöyristyttävä: Koska kirkollinen auktoriteetti sanoi että kuu on täydellinen pallo, ei sen pinnalla yksinkertaisesti voi olla mitään muotoja. Tähän viittasin "valheen lyhyillä jäljillä".

Voidaan oikeastaan sanoa, että kukaan - kaikkein vähiten nämä "rationalistit" - ei hylännyt mitään Jumalaa, vaan ainoastaan ihmisten pystyttämän kulissin, jolla pyrittiin pönkittämään monarkkien tms. valtaa. Kannattaa muistaa, että protestanttinen kristillisyyskin on nykymuodossaan oikeastaan vain valistuksen ja sen jälkeisten liikkeiden tuote. Se perustuu samankaltaiselle maallisten auktoriteettien hylkäämiselle, ja erona on lähinnä, että he pitävät Raamattua totuuden lähteenä.

Tunnut jatkuvasti esittävän näissä, että joku vielä vaivautuu hyökkäämään kristinuskoa vastaan. Erityisesti esität, että hyökkäys kohdistuu sen arvoihin. Tämä on tietysti totta sellaisesta näkökulmasta, jossa oletamme, että kristinusko on juuri sinun esittämässäsi muodossa - joka näyttäisi poikkeavan suuresti ev.lut. kirkon tai vaikkapa katolisen kirkon tulkinnasta - jotenkin aito ja oikea kristinusko.

Tuplis kirjoitti...

Kristinusko siten kuin se nykypäivänä on ja toimii, ei ole sama kuin se kristinusko, joka oli ja toimi ennen valistusaikaa.

On toki, mutta kirkko ei ole. Kirjoituksesi kaikki kritiikki kohdistuu inhimilliseen ja sellaisena erehtyväiseen kirkkoinstituutioon, johon jostain syystä vedät yhtäläisyysmerkit kristinuskoon. Ei kristinusko ole instituutio.

Voidaan oikeastaan sanoa, että kukaan - kaikkein vähiten nämä "rationalistit" - ei hylännyt mitään Jumalaa, vaan ainoastaan ihmisten pystyttämän kulissin, jolla pyrittiin pönkittämään monarkkien tms. valtaa.

Koska rationalistit hylkäsivät kristinuskon, on melkoisen perusteltua sanoa, että he hylkäsivät myös Jumalan. Jo Paavali kritisoi kirkkoa – ja aiheesta – mutta ei ryhtynyt leikkimään jumalaa kuten rationalistit.

Tunnut jatkuvasti esittävän näissä, että joku vielä vaivautuu hyökkäämään kristinuskoa vastaan.

Olen jatkuvasti tekemisissä sellaisten joidenkin kanssa. Sinä jostain syystä tunnut esittävän, että kristinuskoa arvomaailmoineen ei pyritä torppaamaan (erityisesti pyrkimällä saamaan se näyttämään naurettavalta) monelta taholta jatkuvasti.

Tämä on tietysti totta sellaisesta näkökulmasta, jossa oletamme, että kristinusko on juuri sinun esittämässäsi muodossa - joka näyttäisi poikkeavan suuresti ev.lut. kirkon tai vaikkapa katolisen kirkon tulkinnasta - jotenkin aito ja oikea kristinusko.

Mainitsemasi kirkot ovat molemmat viallisia instituutioita, vaikka molempien henkilökunnasta ja seurakunnista voi löytyä aitojakin kristittyjä. He ovat sitä instituutiosta huolimatta, eivät sen ansiosta.

Vasarahammer kirjoitti...

"Valistus ja sen myöhemmät vaiheet, paljolti jo sitä edeltäneen tieteellisen metodin (Kopernikus, Kepler, Galileo) ansiosta, "tuhosivat" kristinuskon kyvyn vastata luonnontieteellisiin kysymyksiin. Valistusta edeltäneellä ajalla uskonnon tehtävänä oli selittää kaikki se, mitä maailmassa on ja kaiken järjestys."

Tässä Tiedemies on hieman hakoteillä. Aristoteleläinen filosofia vaikutti taustalla enemmän kuin Raamatun opetukset.

Veeti kirjoitti...

Skolastisesta tarpeesta rukata:

http://www.youtube.com/watch?v=0cqDMzp_cCs

Tuplis, oletko tarkemmin miettinyt, esim. sitä, onko näillä jälkikristityillä rationalisteilla jokin yhteinen tekijä?

Tuplis kirjoitti...

Veeti, heitä yhdistää ainakin eurooppalainen geeniperimä ja antikristillisyys, jota CWNY kuvaa hyvin:

"Egalitarian democracy, like communism, is an impossibility. A hierarchal structure exists in every society, even if that society denies its existence. And post-Christian Europeans have retained the elements of a Christian society in a bastardized, demonic form. For instance, original sin still exists, but it resides only in white males. And their original sin was that they did not admit blacks into full equality with whites. Hence, it is necessary that white males perform their mea culpas on a daily basis and take their punishment in a humble and contrite manner. Likewise, the liberals still believe in saints. However, sainthood does not come as a result of an individual person cooperating with God’s grace; sainthood is conferred on every member of the black race and by proxy to those members of the white race who support the sainted black race."

Anonyymi kirjoitti...

Myös uskonto ja jumala ovat ihmisen luomia konsepteja. Miksi ne siis yhtäkkiä olisivat lähtökohtaisesti muita ihmisen luomia konsepteja oikeudellisempia?

Eivätkä ne 60-lukulaiset vaaraa muodosta. Vaan taistolaisen jälkipolton 80-lukulaiset punavihreät fasistisine päämäärineen.

Tiedemies kirjoitti...

Tässä Tiedemies on hieman hakoteillä. Aristoteleläinen filosofia vaikutti taustalla enemmän kuin Raamatun opetukset.

En väittänyt, että kyseessä olisi ollut raamatun opetus, vaan uskonto. Toisin kuin Tuplis tuntuu väittävän, ei ole olemassa mitään uskoa erillisenä siitä monimutkaisesta kokoelmasta sosiaalisia sopimuksia, joka kulkee uskonnon nimellä.

Kristinusko on sitä, mitä kristityt tekevät kristinuskon nimellä. Tässä mielessä kristinusko on nykyisin aivan eri asia kuin mitä se oli vielä 300 vuotta sitten. Voidaan toki väittää jotain epämääräistä uskon "oikeasta sisällöstä", mutta sellaista yhtenäistä oppisisältöä ei ole olemassakaan.

Esimerkiksi Jehovan todistajat pitävät itseään kristittyinä, koska heidän oppinsa on peräisin Raamatusta, mutta monet muut kristityt eivät. Jotkut protestantit eivät pidä katolisia kristittyinä. Ja niin edelleen.

Koska jo kristillisen opin sisällöstä on niin paljon keskenään ristiriitaisia tulkintoja, on Tupliksen autoritaarinen esitys "oikeasta" uskosta hieman huteralla pohjalla, etenkin kun hän tuntuu esittävän että tämä tulkinta on jotenkin objektiivinen.

Tuplis kirjoitti...

Toisin kuin Tuplis tuntuu väittävän, ei ole olemassa mitään uskoa erillisenä siitä monimutkaisesta kokoelmasta sosiaalisia sopimuksia, joka kulkee uskonnon nimellä.

Olet väärässä. Kristinusko ei ole filosofia eikä teoria.

Juho kirjoitti...

Jumalan hylänneet ihmiset keksivät itse omat sääntönsä, ideologiansa ja utopiansa, eikä mikään mahdollinen tai mahdoton ole heille vierasta.

Jees. Nihilismi on kova haaste ihmiselle, joka on tottunut utuisempaan maailmaan, jonne voi vapaammin kuvitella kaikenlaista, mutta toisaalta terve ihminen (ja elämä ylipäätään) pitää haasteista.

Antti kirjoitti...

Vai onko rationalismikin pelkkä oire? Olisin taipuvainen ajattelemaan, ettei mikään valtavirtaistu ilman olosuhteita, jotka mahdollistavat. Ts. Sinä päivänä kun Eurooppa on savuava raunio, jälkikristillinen rationalismi lakkaa olemasta valtavirtaa.

Olisin myös varovainen noiden amerikkalaisten ajatusrakennelmien kanssa, ne kielivät maailmankuvasta, joka on tosiasiassa on todellisuutta vain USA:ssa. Suurin vitsi ja aivopesu on saada ihmiset uskomaan että me kaikki elämme siinä samassa todellisuudessa.

Tuplis kirjoitti...

Juho:
Jees. Nihilismi on kova haaste ihmiselle, joka on tottunut utuisempaan maailmaan, jonne voi vapaammin kuvitella kaikenlaista, mutta toisaalta terve ihminen (ja elämä ylipäätään) pitää haasteista.

Valtaosa terveistä ihmisistä ei pidä haasteista, vaan mukavuudesta. Kristinuskon moraalin mukaan eläminen on haaste, joka on monelle (nihilistille) liikaa, joten he dekonstruoivat ne osat moraalista, jotka kokevat haastaviksi.

Et sinäkään etsi haasteita niiden itsensä vuoksi, vaikka annatkin itsesi tuntea ylpeyttä niistä, joista olet selvinnyt ja voit kuvitella selviäväsi.

Antti, olet oikeassa siinä, että rationalismi lakkaa olemasta, ja todennäköisesti myös siinä, milloin. Rationalismi on antikulttuuri, joka syntyi tarpeesta päästä ylivoimaisista haasteista eroon.

Juho kirjoitti...

Ymmärsit kommenttini hieman väärin. Tarkoitukseni ei ollut sanoa, että uskonnot eivät ole haastavia, tai että ylpeilisin nihilismin haasteellisuudella. Päinvastoin, luulen, että oleellinen osa uskontojen elinvoimaa on niiden tarjoamat haasteet, esim. synnin tai karman muodossa.

Pointtini oli, että nihilismi on kova haaste siksi, koska se on uuden tyyppinen. Toismaailmallisiin päämääriin pyrkiminen on ollut mukana kuvioissa jo kauan, toisin kuin niiden puuttumiseen "herääminen". Uskon kuitenkin, että tämäkin haaste on voitettavissa, joskaan ei ihan käden käänteessä, sillä kulttuurin evoluutiossa on mukana aimo annos (tervettä) ideologista jähmeyttä.

Veeti kirjoitti...

En ymmärrä Juhon kommenttia:

Nihilismi on kova haaste ihmiselle, joka on tottunut utuisempaan maailmaan, jonne voi vapaammin kuvitella kaikenlaista, mutta toisaalta terve ihminen (ja elämä ylipäätään) pitää haasteista.

Itse miellän asian niin, että uskonto kertoo ensin, miksi tehdään ja sitten seurauksena tulee se, mitä tehdään. Nihilisti taas miettii ensin "mitä?" ja sitten "miksi?". Tältä pohjalta en ymmärrä, miten nihilistin maailma olisi jotenkin kirkkaampi tai vähemmän utuinen.

Haaste tulee aina ulkoa. Sisäisestä haasteesta selviäminen olisi kuin taputtelisi itseään olalle. Se ei taas olisi tervettä, vaan alisuorittamista. Ulkoa tulevat haasteet laittavat selviytymään, mutta eivät rakentamaan.

Mietin, mikä on tai olisi nihilistisen maailman lopullinen kriisi. Ei se ole hallitsematon, elokuvamainen ympäristökriisi, vaan itseajautettu tila, esim. rakkaudeton tila, jossa ei ole enää jälkikasvua ja liian vähän tietotaitoa luomaan keinotekoisesti uusia ihmisiä. Elämä ei kantanutkaan, vaikka oletus oli, että se niin tekisi.

Tuplis: naiset ovat rationaalisia, miehet kunniansa ansiosta viisaita?

Tuplis kirjoitti...

Juho:
Pointtini oli, että nihilismi on kova haaste siksi, koska se on uuden tyyppinen.

Minä muistelisin nihilistejä dokumentoidun jo antiikin Kreikan ajoilta, mikä tekisi siitä ainakin kristinuskoa vanhemman katsomuksen.

Hassua sinänsä, että minä heräsin ulos nihilismistä, en koskaan siihen. Olin nihilisti kun en muustakaan tiennyt tai ymmärtänyt.

Veeti:
naiset ovat rationaalisia, miehet kunniansa ansiosta viisaita?

En minä ihan noinkaan sanoisi. Harvan miehen kunniakäsitys tekee hänestä viisasta ja toisaalta harva nainen on erityisen rationaalinen ainakaan keskimääräiseen mieheen verrattuna - luulisin miehistä löytyvän selvästi enemmän ns. rationalisteja.

Veeti kirjoitti...

Tuplis:

En minä ihan noinkaan sanoisi. Harvan miehen kunniakäsitys tekee hänestä viisasta ja toisaalta harva nainen on erityisen rationaalinen ainakaan keskimääräiseen mieheen verrattuna - luulisin miehistä löytyvän selvästi enemmän ns. rationalisteja.

Entäs romanttisessa yhteiselossa? ;)

Kunnia ja pelko häpeästä pitää miehen poissa naisen manipulointipeleistä ja toisaalta, mikäli mies niihin peleihin ajautuu, kunnia-ajattelu pitää huolen siitä, että mies raadellaan siellä kuoliaaksi. Näin säilyy se jännite miehen ja naisen välillä, mikä taas saa aikaan sen, että on kiihkeitä tunteita ja jälkikasvua.

Manipuloijanhan on oltava rationaalinen, ts. ilman kunniaa, keinoja kaihtamaton, tilannetajuinen.

Tuplis kirjoitti...

Aika myrkyllinen tapa ilmaista asia, ja vaikka en noin sitä sanoisi, en myöskään väittäisi sitä tyystin virheelliseksi. Jännitteen synnyttävät ja säilyttävät luontaiset taipumukset ja tavat toimia, eivätkä ne edellytä miltään osin rationalisointia. Siltä osin kuin empiirisen otantani ja lukemani myötä olen oppinut naisia tuntemaan, erittäin pieni osa heidän "peleistään" on tietoista. Ei silti, tulokset ovat samat, jos nainen (ja mies) antaa jokaiselle impulssilleen vallan.

Sanoisin, että jos mies pelaa, sitä voi aika luotettavasti pitää tietoisena tekona.

Kunniasta on valitettavasti tullut nykymaailmassa hyvin pitkälle miehinen käsite.

Veeti kirjoitti...

Kunniasta on valitettavasti tullut nykymaailmassa hyvin pitkälle miehinen käsite.

Mielestäni ei. Kuten voi nähdä mm. Mikael Jungnerista, kunnia on häviämässä miehiltä, joten näin se on häviämässä kokonaan. Se on se ongelma.

Tai sitten pitäisi tehdä naisesta kunniallinen?