Pages

Narinaa nettikeskusteluista

Olen osallistunut nettikeskusteluihin aktiivisesti ainakin kymmenen vuotta, milloin milläkin foorumilla tai blogilla, luonnollisesti myös omassani.  Tuona aikana olen tullut oppineeksi monia mielenkiintoisia ja vähemmän mielenkiintoisia asioita nettikeskusteluita koskien. Olen havainnut, että jokseenkin kaikki oppimani liittyy siihen, että nettikeskustelut ovat paitsi uskomattoman huono ja tehoton tapa hankkia ja käsitellä informaatiota myös vaativia ja turhauttavia.

Netissä keskustellaan normaalisti tuskin koskaan, vaan kaikesta tulee hyvin lyhyen ajan sisään joko trollausta tai väittelyä, pahimmillaan molempia samaan aikaan.  En ole ihan varma mistä ilmiö johtuu, mutta veikkaan sillä olevan jotain tekemistä nettikeskusteluiden julkisen luonteen kanssa.  Ihmiset eivät halua "menettää kasvojaan", mutta haluavat toisaalta toisten menettävän ne, joten luku- ja kommentointitapa on valitettavan usein uskomattoman konfliktihakuinen.

Väittelyssä on myös se huono puoli, että se on uskomattoman hedelmätön tapa keskustella.  Koska kyseessä on lähtökohtaisesti polarisoiva konflikti, oppii siitä tuskin koskaan yhtään mitään ja alkaa myös pitää vastapuolta idioottina tämän oman mielipiteen uskottavuutta tukevan lukutavan - tarvitsi se sitten miten paksua väärinlukemista hyvänsä - vuoksi.  Olen oppinut kymmenen vuoden väittelyistä lähinnä sen, että minut on helppo nakittaa sellaiseen enkä pidä siitä.

Siksi toisekseen tilannetta, jossa esimerkiksi minä olisin niin absoluuttisen ja totaalisen varmasti väärässä, että kantaani vastaan olisi pakko hyökätä, ei kovin usein tule.  Saan usein vaikutelman, että jengi hyökkää toisten näkemyksiä vastaan silkkaa piruuttaan, vain osoittaakseen, että pystyy siihen.  Siltikään he harvoin tarjoavat näkemystä, jossa olisi käytännössä mitään uutta tai mielenkiintoista.  Rasittavimmilla ei ole tarjottavana yhtään mitään tilalle, vaan ainoa pyrkimys on kaiken kyseenalaistaminen ad absurdum.

Nettikeskustelu, jota minä haluaisin nähdä, olisi sellaista, että joukko ihmisiä kertoo jostain asiasta näkemyksensä kiireettömästi ja ilman turhaa antagonisointia, poistua sen jälkeen keskustelusta antaen muiden vetää omat johtopäätöksensä näkemyksestä.  Hinku lytätä muiden näkemykset - etenkin jos ne ovat missään ristiriidassa oman näkemyksen kanssa - näkyy kuitenkin olevan sen verran kova, että mitään pelkoa sellaisen keskustelun syntymisestä ei taida olla.

Toinen juttu on se, että internet tuppaa tekemään ihmisen keskittymiskyvylle yhtä hyvää kuin annos amfetamiinia: ihmisten kirjoituksista luetaan rivi tai kaksi, pahimmillaan vain otsikko, vedetään johtopäätöksiä ja lähdetään aivopieremään niitä puolihuolimattomasti ympäriinsä.  Lopputulos tapaa olla karmea sotku typeryyksiä, joilla ei ole ollut mitään yhteyttä aiheeseen, josta oli tarkoitus puhua, ja jotka blogin ylläpitäjä tai keskustelun aloittaja joutuu kahlaamaan läpi.

Kolmas juttu on hinku jättää jälkensä lukemiinsa paikkoihin: ihmiset sullovat mitäänsanomattomia yksirivisiä palstoille vain sanoakseen olevansa samaa mieltä tai jakaakseen yleensä valitettavan kömpelön sukkeluuden muiden kanssa, pääasiallisesti kuitenkin tullakseen huomatuksi.

Neljäs juttu on suorastaan käsittämätön kapeakatseisuus: keskustelijat ajattelevat asioista marxilaisittain, ajatellen, että jos joku ei ole jonkin puolesta, hän on sitä vastaan, ikään kuin kyseinen - tavan mukaan täysin mielivaltainen ja juuri mihinkään sopimaton - dikotomia pitäisi sisällään kaikki mahdolliset näkemykset.

Minä en ole erityisen sosiaalinen tai ryhmissä viihtyvä persoona, vaan keskustelen toisten kanssa mieluiten kahden kesken, joko in person tai sähköpostitse.  Olen havainnut sen kaikkein parhaaksi tavaksi tulla ymmärretyksi ja jakaa mielipiteitä ilman, että kummallakaan syntyy tarvetta käydä varsinaisesti toisen näkemyksiä vastaan.  Minusta on äärimmäisen työlästä kuluttaa aikaani kirjoittamalla ajatelmiani ja sitten kuluttaa tunteja toistensa perään oikomassa toisten ihmisten virheelliseksi katsomiani tulkintoja niistä silkasta velvollisuudentunteesta.  Ei sillä, etteikö kyseessä olisi sinänsä toisinaan ihan hauskakin (ja koukuttava) harrastus, mutta minulla on ajalleni oikeasti rakentavampaakin käyttöä.

Joidenkin mielestä se saattaa kuulostaa inhottavalta, mutta totta puhuen minä en ole erityisen kiinnostunut toisten mielipiteistä.  Jos minua ne kiinnostavat, kysyn niitä kyllä.  Minua ei myöskään kiinnosta lukea ainuttakaan hyökkäystä mielipiteitäni kohtaan saati osallistua minkään tason väittelyyn mistään asiasta.  Se, mihin luovuuttani oikeasti haluan soveltaa, ei ole köyhän miehen aivojumppa niiden kanssa, joilla on tylsää.

10 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Et silti ole poistanut kommentointimahdollisuutta blogistasi.

Trollaus ja jankkaaminen valitettavasti kuuluvat olennaisena osana nettikeskusteluihin tai ovat kuuluneet siitä asti, kun nettikeskusteluita laajemmassa mitassa alkoi esiintyä 1980-luvun lopulla.

Tiedemies kirjoitti...

Joidenkin mielestä se saattaa kuulostaa inhottavalta, mutta totta puhuen minä en ole erityisen kiinnostunut toisten mielipiteistä. Jos minua ne kiinnostavat, kysyn niitä kyllä. Minua ei myöskään kiinnosta lukea ainuttakaan hyökkäystä mielipiteitäni kohtaan saati osallistua minkään tason väittelyyn mistään asiasta.

Minua ihmetyttää tässä lähinnä se, miksi sitten kirjoitat ja kommentoit, jos muiden mielipiteet eivät kiinnosta? Kysyn tätä ihan vilpittömästi, koska oma motivaationi kirjoittamiselle on melkein yksinomaan siinä, että "kerään" muiden ajatuksia ja mielipiteitä.

Tuplis kirjoitti...

Vasara, en ajatellutkaan poistaa. Jos jotkut haluavat käydä jonkin aiheen tiimoilta keskustelua blogissani, ei se minua haittaa. En vaan itse todennäköisesti osallistu vastedes kovinkaan usein.

Veeti kirjoitti...

"En ole ihan varma mistä ilmiö johtuu, mutta veikkaan sillä olevan jotain tekemistä nettikeskusteluiden julkisen luonteen kanssa."

Internet mahdollistaa sellaisten ihmisten kohtaamisen, joka ei olisi ilman virtuaalimaailmaa mahdollista. Hommaforum on siitä erinomainen esimerkki: koska keskustelu on ryhmien (kouluttamattomat juntit, feministit, akateemiset nyplääjät, yms.) erilaisuuksien takia tuhoon tuomittua, on forumista tulossa ilmoitustaulu pääasiassa mamu-uutisille.

Tuplis on sivunnut tätä asiaa kirjoituksessaan "Mamukriittisestä mamuvastaiseksi".

Arawn kirjoitti...

Tämä nyt on tällainen kauhea myötäävä kommentti, mutta sanon sen silti. ;) Olen näet aika lailla samaa mieltä. Minulle aikoinaan asioita avasi paljon Dale Carnegien kirja "Miten saat menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa" (tjsp), jossa käsitellään aika seikkaperäisestä kaikkea sellaista kuin että väittely ei oikeastaan kannata jne. Hyvä kirja, vaikka onkin jo vuosikymmeniä vanha.

Itse en ole koskaan pitänyt väittelyistä ja varmaan väitellytkin paljon vähemmän kuin sinä. Minulla on ehkä sitä naisille tyypillisempää konsensushakuisuutta luonteessani niin paljon, etten tippaakaan innostu väittelymäisistä kunniatilanteista. Joskus suorastaan ihmettelen ihmisiä, jotka tuntuvat pitävän nimenomaan väittelyiden kiivasta tulitusta hienona juttuja ja niitä, jotka haluaisivat keskustella rauhallisesti toista kunnioittaen typerinä nössöinä. No, ihmiset ovat selkeästikin erilaisia kuin minä.

Tuplis kirjoitti...

Arawn, myötääviä kommentteja on mukavin lukea, paristakin syystä: ensinnäkin on kivaa saada hyväksyntää, ja toiseksi se ei ole kutsu kilpasille.

Juho kirjoitti...

Nettikeskustelua on hyvä tulkita kovanahkaisemmin. Positiivista asennetta ei täällä voi lukea toisen naamasta, mikä usein pelastaa livenä tehdyn vastaväitteen huonolta tulkinnalta. Hymiöitäkään ei ole hyvä viljellä asiakeskusteluun, eivätkä ne samaa asiaa ajaisikaan.

Toisaalta jotkut ihmiset yksinkertaisesti vaivautuvat suoraan esitetyistä eriävistä mielipiteistä tai kritiikistä ja kokevat ne enemmän hyökkäyksinä kuin keskusteluyrityksinä. Ehkä tässä suhteessa akateemiset ihmiset ovat keskimäärin kovanahkaisempia, koska ovat tottuneet suoriin asiakeskusteluihin.

Aava kirjoitti...

En pidä itsestäänselvänä, että osaisin tälläkään kertaa ilmaista itseäni toivotulla, riittävän selkeällä saati tervetulleella tavalla, mutta aihe sivuaa niin keskeistä osiota elämässä, että taidanpa kuitenkin rohjeta kirjoittaa hieman ajatuksia aiheesta.

En tiedä muista, mutta omalta osaltani on näyttänyt siltä, että sinulla on taitanut olla aivan liian korkeat odotukset ainakin minun kommenttieni suhteen. Täten, uutterimmatkaan panostamisesi eivät ole tuottaneet sinulle tyydyttävää lopputulosta, mihin sopisi tässä kuvaamasi turhautunut sävy.

Kuten olen monta kertaa todennut, tekstisi ovat mielestäni tarpeettoman mustavalkoisia, mutta se, mitä minun olisi pitänyt tehdä, on perääntyä huomatessani mielestäni ei-niin-hyvin toimivan tekstirakenteen eikä provosoitua. Käsittelet kuitenkin paljon minustakin mielenkiintoisia aiheita, ja joskus en vaan osaa olla hiljaa.

Toisin kuin Arawn, minä taas en erityisemmin hae nimenomaan konsensusta, enkä siksi esim. halua väistellä sen enempää väittelyä kuin muunkaanlaista, tiettyjä hyviksi havaittuja sääntöjä noudattavaa keskustelua.

Jos tuntuu, että noista säännöistä livetään, keskustelu joko ei pysy enää hedelmällisellä tiellä tai sitten tyrehtyy. Molemmat lopputulokset harmittavat.

Olen suht utelias luonne ja pidän ihmissuhteissa henkistä yhteensopivuutta äärimmäisen tärkeänä. Näkisin, että eloisaa keskustelua tuntuvampaa ja merkittävämpää sanansaattajaa sille saa hakea. Siksipä en toivo, että ihmiset ympärillä alkaisivat sensuroida itseään.

Marcel Proust puhui viisaasti:
The voyage of discovery is not in seeking new landscapes but in having new eyes.

Mikäli yhtään koet, että olen sinulle minkäänlaisen pahoittelun tai epäoikeudenmukaisen kohtelun tunnustamisen velkaa, maksan moisen vaivan ihan mieluusti tässä julkisesti sen enempää kyselemättä.

Mutta se, mistä sinä saattaisit hyötyä, on, että pohtisit ehkä vielä sitä, minkälaista kommentointia tapasi kirjoittaa ja keskustella saattaa ruokkia tai tavoitella muissa lukijoissa suhteessa siihen, mitä olet heiltä odottanut ja toivonut.

Mitä minuun tulee, olen aina ollut aika innokas joskin kömpelö vuorovaikutuksessa ja itseilmaisussa. Tulee aikoja, jolloin tekee hirveästi mieli vaan keskustella, kommunikoida ja osallistua, ja sitten taas välillä tulee jaksoja, että haluaakin lähinnä vain kuunnella, katsoa hiljaa sivusta ja lukea. Nyt on taas jälkimmäisen vuoro.

Pahoittelen, mikäli olen sinua mielestäsi vääryydellä kohdellut. Toivottelen blogillesi menestystä ja antoisia keskusteluita.

What you reap, you shall sow.

Tuplis kirjoitti...

Aava, ei sinun tarvitse olla hiljaa tai pyytää mitään anteeksi. Minusta on kiinnostavaa lukea näkemyksiäsi. Se, mitä minä en jaksa tehdä, on pyöritellä omia näkemyksiäni väsymiseen asti ja sen tuolle puolen.

Antti kirjoitti...

Trollauksessa on joskus se hyvä puoli, että se antaa perspektiiviä. Se toimii jonkinlaisena vääristävänä peilinä. Nettikeskustelujen arvo tosiaan ei ole tuottaa muuta hyötyä kuin parantaa keskustelijan ymmärrystä "pelistä".

Keskustelijat nähdään helposti staattisina, muuttumattomina instansseina, mutta tosiasiassa siellä takana on ihminen, jonka korvien välissä todellakin tapahtuu jotakin käydyn keskustelun seurauksena, oli se miten hedelmätön tahansa.

Vaikka olisin miten eri mieltä jonkun kirjoituksen kanssa, olen monestikin huomannut miten se ottaa paikkansa jossakin tosielämän tilanteessa, jopa minun suustani.

Minä nyt tietysti saatan olla vähän erilainen sillä tapaa, että saatan ottaa minkä tahansa kannan, ihan vaan saadakseni jotain ymmärrystä asiasta. Jos kaikki ovat asiasta samaa mieltä, jossakin täytyy olla jotain vikaa. Minusta on mielenkiintoista etsiä niitä vikoja, vaikka sohisikin ohi enemmän kuin osuu.