Pages

Moderneja myyttejä

Törmään jatkuvasti sekä lukiessani nettipalstoja, blogeja että viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kirjoitettuja kirjoja, enemmän tai vähemmän samanlaisiin modernina aikana syntyneisiin uskomuksiin, joilla ei ole minkään valtakunnan tekemistä todellisuuden kanssa.  Kuitenkin, koska niitä tulee vastaan jatkuvalla syötöllä, on niiden perinpohjainen virheellisyys sitten nähtävästi väännettävä rautalangasta.

1.  Kristinusko tarkoittaa pasifismia

Ensimmäinen kummallinen moderni myytti koskee sitä käsitystä, että kristinusko kieltää voimankäytön vailla ehtoja.  Kaikkein yleisin tätä käsitystä tukeva päin helvettiä luettu pätkä raamatusta on koettuihin loukkauksiin ja kostonhimon hillitsemiseen viittaava neuvo kääntää vasenkin poski, jos tulee lyödyksi oikealle.  Kun sen yhdistää Kristuksen marttyyrikuolemaan, jota vastaan hän ei taistellut, on rationalistin pään sisälle muodostettu sopivan päätön tulkinta ollakseen kelvoton reaalimaailmaan ja siksi hylättävä.

Kuitenkaan Jeesus tai kristityt eivät koskaan kunnostautuneet pahuuden hyväksymisessä, vaan taistelleet sitä vastaan kaikkialla, missä heillä on ollut siihen mahdollisuus tai missä se on heitä henkilökohtaisesti kohdannut.  Kristinuskolla ei voi mitenkään oikeuttaa alistumista väkivallan edessä - se on yksiselitteisesti heikkouden, ei rakkauden osoitus.  Jeesuksen uhrissakaan ei ollut kyse heikkoudesta, sillä Jeesus ei alistunut, vaan valitsi itse.  Hän uhrautui uhriksi päätymisen sijaan.

Hauskan kontrastin käsitykseen tuo se tosiasia, että mistään ei löydy niin kivun ja kuolemanpelon edessä alistuvaa ihmistä kuin modernista rationalistista.  Sellainen ihminen ei pysty perustelemaan itselleen itsensä likoon pistämistä fyysisesti missään muussa tapauksessa kuin siinä, että uskoo sen olevan varmasti edessä ennemmin tai myöhemmin - silloinkin valiten aina sen myöhemmän, joutui sen eteen uhraamaan mitä tahansa.

Moderni ihminen siis projisoi oman heikkoutensa kristittyihin.

2.  Kristinusko tarkoittaa humanismia

Olisin kohtalaisen rikas kaveri, jos saisin euron joka kerrasta, jossa vastaan on tullut tavalla tai toisella väite siitä, että Jeesus oli (ensimmäinen) humanisti.  Humanismi tarkoittaa uskoa ihmisen sisäsyntyiseen hyvyyteen ja täydellisyyteen ollen melkoisessa ristiriidassa esimerkiksi ihmisen vajavaisuuden ja syntisyyden kanssa.

Ei Jeesus tullut levittämään uskoa ihmiseen vaan Jumalaan, itseensä.  Hän koki synnin houkutukset kaikkien muiden ihmisten lailla ja vastusti niitä kaikin voimin.  Hän ei missään välissä uskotellut abstraktin ihmisyyden tai inhimillisten instituutioiden olevan hyviä - hänen uhrinsa todistaa päinvastaisesta.

Yleisen inhimillisyyden ja humaanin liberalismin suitsuttamisen sijaan Jeesus painotti partikulaarista ja puhui kullekin ihmiselle ihmisyyden sijaan.  Hän rakasti oikeasti olemassa olevia ihmisiä, ei abstraktia ihmisyyden käsitettä.  Ihmiset, jotka sanovat rakastavansa ihmisyyttä, harvemmin rakastavat ketään oikeaa ihmistä, koska nämä ovat partikulaarisina yksilöinä aina jotain muuta kuin se epämääräinen abstraktio, jonka edun nimissä nämä Robespierren hengenheimolaiset toimivat.

Veikkaan humanistien esittävän kristinuskon primitiiviversiona omasta uskostaan lähinnä siksi, että moderni ihminen pitää kaikkea myöhäisempää aina parempana riippumatta sen sisällöstä ja siten itsestäänselvinä, ettei tarvitsisi alentua esimerkiksi vertailemaan arvokäsityksiä toisiinsa.  Modernin humanismin käytännön tuloksethan eivät ole järin rohkaisevia.

3.  Utopiat ja ihmiset, omeletit ja munat

Moderni ihminen oikeuttaa kymmenen edun nimissä yhden tuhoamisen, ja toteaa kylmästi "omelettia ei voida tehdä rikkomatta munia".  Esimerkkinä tästä modernin ihmisen mielestä suomalaisten kärsimykset afrikkalaisten ja lähi-itäläisten maahanmuuttajien rikosten uhreina ja antisosiaalisen elämäntavan rahoittajina ovat yhdentekeviä, sillä autettuja muukalaisia on enemmän kuin fyysistä väkivaltaa kokevia suomalaisia.

Ivan Karamazovin kysymykseen siitä, olisiko valmis tekemään pahaa yhdelle tehdäkseen hyvää tuhansille, moderni rationalisti vastaa empimättä kyllä - päinvastoin kuin kristitty Alyosha vastasi.  Modernille rationalistille kaikki on sallittua, kunhan ei vain jää kiinni, ja omatunto kolkuttaa muiden tiedosta syntyvästä häpeästä eikä syyllisyyden kokemuksesta.  Moderni ihminen pesee kätensä henkilökohtaisesti tekemästään pahasta ja valehtelee mustan valkoiseksi voidakseen katsoa itseään peiliin.

Kristitty ihminen ei usko utopioihin, koska kristitty ihminen ei usko ihmisen täydellisyyteen.  Koska ihminen ei täydellisyyttä tavoita, eivät ihmisen luomuksetkaan sitä tee, ja tästä syystä hän ei anna pahalle edes pikkusormea suuremman hyvän nimissä.  Utopisti kuvittelee, että kunhan huonot ja pahat ihmiset poistetaan keinolla tai toisella, on kommunismi tai jokin muu "kaunis idea" vain nurkan takana.

Kuten aina, Saatana houkuttaa ihmisiä hyökkäämään yksilöiden kimppuun yleiseen hyvään vetoamalla ja lupauksilla oikoteistä täydellisyyteen.  Hedelmistään puut tunnetaan, ja kaikki utopiat paljastuvat hyvin lyhyessä ajassa maanpäällisiksi helveteiksi.

4.  Demokratia + kunnioitus ihmisoikeuksia kohtaan = jotain muuta kuin kristinusko

Moderni ihminen uskoo demokratiaan.  Hän tosin kieltää sen siinä tapauksessa, jos kokee sen rikkovan ihmisoikeuksia.  Oikeasti hän kokee sen rikkovan ihmisoikeuksia vain siinä tapauksessa, jos valkoinen hetero rikkoo mielipiteillään kuviteltujen yleisen tason ihmisryhmien ihmisoikeuksia.  Siitä, että ihmisryhmät, jotka eivät jaa hänen kanssaan arvopohjaa, ajaisivat ihan toisenlaisia lakeja kuin moderni ihminen haluaisi, hän ei kanna huolta, niin kauan, kuin kyseiset ihmisryhmät eivät ole valkoisia heteroita.

Toiset modernit ihmiset uskovat myös demokratiaan, ja vastustavat myös valkoisten heteroiden ihmisoikeuksien polkemista.  Siitä, että he eivät saa ajamiaan asioita läpi koska ne eivät läpäise poliittisen korrektiuden seulaa, he eivät lannistu, vaan luottavat siihen, että demokratia toteutuu kansasta riippumatta.  He yllättyvät aina, kun sen tulokset ovat samoja kuin aina ennenkin.

Koska demokratia ei ole ideologia tai arvokäsitys, se ei yhdistä ketään mihinkään tai takaa sitä, että ketkään sen piirissä toimivat omaisivat edes suurin piirtein yhteneväistä arvomaailmaa.

Valitettavasti demokratia toimii missään määrin tehokkaasti ja ihmisiä hyödyttävästi vain siinä tapauksessa, että yhteiskunta on hyvin homogeeninen ja ihmisillä hyvin samankaltaiset käsitykset sekä hyvästä ja toivottavasta että pahasta ja vältettävästä.  Kaikissa muissa tapauksissa demokratia on vain väline, jolla lähestytään totalitarismia, sillä eri arvokäsitykset omaavat ihmisryhmät näkevät itsensä ja toisensa toistensa uhreina eikä siinä tilanteessa minkäänlaista yhteisymmärrykseen johtavaa keskustelua voi syntyä.

Ainoa uskonnollinen tai ideologinen järjestelmä, joka sisältää arvokäsityksen, ja jossa ihmisten valinnanvapaudella on mitään merkitystä, on kristinusko.  Siitä valinnanvapautta ei saa millään pois, sillä se on suoraan Jumalan suoma.  Se on ainoa arvojärjestelmä, jossa se on, ja jossa arvossa pidetyt asiat eivät ole pelkästään neuvottelukysymyksiä ja sellaisena irrelevantteja.

Koska missään muussa ideologiassa tai arvojärjestelmässä valinnanvapaudella ei ole mitään merkitystä kuin kristinuskossa, on todettava, että ainoa tilanne, jossa demokratia on missään merkityksellisessä mielessä käyttökelpoinen hallinnon väline, on se, että yhteiskunta muodostuu käytännössä pelkästään kristityistä.

5.  Kristityt kuvittelevat olevansa muita parempia

Viides käsitys on jälleen modernin ihmisen projektio: hän kokee olevansa loputtomasti kristittyjä parempi, koska ei riko omaa arvomaailmaansa vastaan millään tavoin.  Tämä on luonteva seuraus siitä, että modernilla ihmisellä ei ole mitään oman etunsa ulkopuolista arvojärjestelmää jota rikkoa, joten kaikki hänen toimintansa on sen noudattamista, siinä missä kristitty rikkoo toisinaan useinkin omaa arvojärjestelmäänsä vastaan ja joutuu jatkuvasti silmätysten epätäydellisyytensä kanssa.

On varmasti paljon kristittyjä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut ihmiset, yksistään siksi, että kokevat olevansa kristittyjä, mutta he syyllistyvät ylpeyden kuolemansyntiin ja kuka tahansa, kristitty tai ei, voi sen heille helposti osoittaa.  Sen sijaan ihminen, jolle mikään ei ole syntiä, voi aivan vapaasti tuntea olevansa parempi ja arvokkaampi kuin kaikki muut.

Kyse on moraalin lokuksesta: kristityn (oli tämä sitä nimellisesti tai ei) moraalin vartija asuu hänen sisällään, kun muilla se sijaitsee ulkopuolella.  Täten kristityn toimiessa väärin hän tuntee syyllisyyttä, kun taas moderni (tai primitiivinen) ihminen tuntee häpeää jäädessään kiinni siitä, että on toiminut väärin.

Kristittyjen hallitessa mitä tahansa paikkaa siellä on tehty paljon vähemmän pahaa kuin kenenkään muun hallinnon alla.  Tämä on tosiasia, joka ei riipu millään muotoa siitä, kuvittelevatko kristityt olevansa toisia parempia.  Heidän moraalinsa tulokset ovat parempia kuin muiden, aina, kun sitä noudatetaan.  Post-kristittyä rationalistia ei kiinnosta oikeus tai hyvyys vaan voitto, siinä missä epäjumalten palvojia (kuten monikulturisteja) uskonsa toteutus riippumatta siitä, paljonko kärsimystä se aiheuttaa.

Nämä modernit myytit tuppaavat siis olemaan juuri sellaisia, joissa yritetään väittää mustaa valkoiseksi, hyvää pahaksi ja niin edelleen.  Ne eivät kestä rehellistä tarkastelua, kuten ei mikään muukaan valheelle rakentuva käsitys asioista.

11 kommenttia:

Jarkko Pesonen kirjoitti...

Kirjoituksessa on paljon asioita, mutta pari marginaalimerkintää kuitenkin tekisin:

(Viitteestä)
"Jos oikein tulkitsen kyseisen kohdan, siinä on tarkoitus ilmaista, että loukkausta ei kannata kostaa, sillä viha on harvoin motiivi, jolla saadaan aikaan hyvää. Yksi väärä ei oikeuta toista."

Matteuksen viidennen mukaan Jeesus sananmukaisesti kieltää tekemästä pahalle vastarintaa. Ennemminkin tämän kohdan voisi tulkita niin, että yritetään voittaa pahojen ihmisten mielet puolelleen tekemällä enemmän kuin mihin he pakottavat: "Jos joku tahtoo oikeutta käymällä ottaa paitasi, anna hänen saada viittasikin. Jos joku pakottaa sinua mailin matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi." Muunlainen tulkinta on mielestäni ylitulkintaa ja tekstin pakottamista omaan käsitykseen.

"Jeesus oli (ensimmäinen) humanisti."

Melko erikoinen väite se olisikin, sillä humanismin yleensä katsotaan alkaneen klassisesta antiikin Kreikkaan palautuvista ihanteista, vaikka sana sellaisenaan esiintyykin ensimmäistä kertaa saksan kielessä 1800-luvulla. Sekulaarin humanismin ajatukseen taas kuuluu, että ihmisen tulee itse antaa merkitys elämälleen.

"Ihmiset, jotka sanovat rakastavansa ihmisyyttä, harvemmin rakastavat ketään oikeaa ihmistä, koska nämä ovat partikulaarisina yksilöinä aina jotain muuta kuin se epämääräinen abstraktio, jonka edun nimissä nämä Robespierren hengenheimolaiset toimivat."

Tämä on erinomainen lausahdus.

"Modernin humanismin käytännön tuloksethan eivät ole järin rohkaisevia."

Kaipaisin hieman perusteluja. Mihin käytännön tuloksiin viittaatt?

"kysymykseen siitä, olisiko valmis tekemään pahaa yhdelle tehdäkseen hyvää tuhansille, moderni rationalisti vastaa empimättä kyllä - päinvastoin kuin kristitty Alyosha vastasi. Modernille rationalistille kaikki on sallittua, kunhan ei vain jää kiinni, ja omatunto kolkuttaa muiden tiedosta syntyvästä häpeästä eikä syyllisyyden kokemuksesta."

Mielestäni tämä on hieman olkiukko siinä mielessä, että kyseessä on kuitenkin melko vanha eettinen ongelma.

Tuplis kirjoitti...

Minusta tässä vastataan tuohon pahalle alistumiseen aika hyvin:
What the New-Testament precept is, as to the complainant himself, his duty is, to forgive the injury as done to himself, and no further to insist upon the punishment of it than is necessary to the public good: and this precept is consonant to the meekness of Christ, and the gentleness of his yoke.

Two things Christ teaches us here:

1. We must not be revengeful (v. 39); I say unto you, that ye resist not evil;-the evil person that is injurious to you. The resisting of any ill attempt upon us, is here as generally and expressly forbidden, as the resisting of the higher powers is (Rom. 13:2); and yet this does not repeal the law of self-preservation, and the care we are to take of our families; we may avoid evil, and may resist it, so far as is necessary to our own security; but we must not render evil for evil, must not bear a grudge, nor avenge ourselves, nor study to be even with those that have treated us unkindly, but we must go beyond them by forgiving them, Prov. 20:22; 24:29; 25:21, 22; Rom. 12:7. The law of retaliation must be made consistent with the law of love: nor, if any have injured us, is our recompence in our own hands, but in the hands of God, to whose wrath we must give place; and sometimes in the hands of his viceregents, where it is necessary for the preservation of the public peace; but it will not justify us in hurting our brother to say that he began, for it is the second blow that makes the quarrel; and when we were injured, we had an opportunity not to justify our injuring him, but to show ourselves the true disciples of Christ, by forgiving him
.

Kohdan pitämistä kategorisena käskynä alistua aina kaiken pahan edessä en voi pitää kuin tarkoitushakuisena mala fide-tulkintana.

Modernin humanismin käytännön tuloksia voi ihailla vaikkapa monikulturismina, abortteina, rikosten uhrien syyllistämisenä, vastuun vierittämisenä pahantekijöiltä muiden niskaan jne, plus tietenkin kommunismina.

Antti kirjoitti...

Lueskelin noita linkittämiäsi juttuja pasifistisarakkeessa ja lähinnä se jäi vaivaamaan, että nuo opetukset pohjaavat siihen uskoon, että

1) Jumala tasoittaa tilit.
2) Että kuoleman jälkeen on sitten kivaa.

Tuohon tarvitaan jo aika paljon uskoa ja jonkinlainen oletus jumalan toimintatavoista. Olisi mukava tutkia miten tuo käytännössä toteutuu. Kun miettii vaikka maallista oikeuslaitosta, niin sehän on tuon ajattelutavan mukaan kristinuskon vastainen, sillä siinähän ei luoteta jumalaan tilien tasoittajana, vaan haetaan maallista oikeutta. Mutta sitten jostain kummasta pölähtää tuo, mitä kommentissasi lainasit:

"and sometimes in the hands of his viceregents, where it is necessary for the preservation of the public peace;"

Ja tolkku häviää. Toisen nimessä toimiessa voi siis tasoittaa tilit.

Tuossa tuli vähän aikaa sitten esimerkki, kun nuorempaa siskoani ahdisteli todella törkeästi joku keski-ikäinen ukko. Aiheutettu pelko oli todellinen ja vaikutti vakavalta.

"Sun pitää pysäyttää se pyörä, tässähän saattaa tulla kolari."

Onneksi ei pysäyttänyt. Jos se tyyppi saadaan ikinä kiinni/ saan selville kuka kristitty perheenisä se oli, teen parhaani, että hän tuntee samaa pelkoa. Hän ei selviä siitä vahingoittamatta minua. Hän hävisi pelin siinä kohtaa kun ylitti rajan, jonka mielessäni asetin jo kauan sitten.

Tämä on niitä tilanteita, joissa merkitsee vain se mitä teet tai jätät tekemättä. Jos minua rangaistaan kaiken tämän seurauksena jollakin tapaa, otan sen vastaan. Tiedostan hinnan, olen sen uskoakseni valmis maksamaan. Jos en kykene toimimaan, se tekee minusta ehkä hienon kristityn, mutta omassa mielessäni pahimman selkärangattoman paskanpuhujan, petturin ja madon mitä maa päällään kantaa.

Tuplis kirjoitti...

Antti:
1) Jumala tasoittaa tilit.

Jep. Se, jolla on ns. oma lehmä ojassa, on hiton huono olemaan objektiivinen tuomari.

Kun miettii vaikka maallista oikeuslaitosta, niin sehän on tuon ajattelutavan mukaan kristinuskon vastainen, sillä siinähän ei luoteta jumalaan tilien tasoittajana, vaan haetaan maallista oikeutta.

Kristillisen oikeuden funktio ei ole kosto, vaan vääryyksien oikominen siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista ja toisaalta minimoida lisävahingot esim. eristämällä pahantekijä potentiaalisista uhreistaan.

Toisen nimessä toimiessa voi siis tasoittaa tilit.

Kyllä, kunhan varoo tekemästä pahaa.

Jos se tyyppi saadaan ikinä kiinni/ saan selville kuka kristitty perheenisä se oli, teen parhaani, että hän tuntee samaa pelkoa.

Hassua, että et tiedä kenestä on kysymys, mutta hänen kristillisyytensä ja perhesuhteensa ovat kuitenkin selvät. Mitä suunnittelemaasi toimintaan tulee, olen asiaan kädestä pitäen puuttumisen kannalla itsekin – eivät tuollaiset tyypit lopeta touhujaan jos joku ei tee sen jatkamisesta konkreettisesti liian riskialtista, ja jos niin ei tehdä, viattomat kärsivät.

Jos minua rangaistaan kaiken tämän seurauksena jollakin tapaa, otan sen vastaan. Tiedostan hinnan, olen sen uskoakseni valmis maksamaan. Jos en kykene toimimaan, se tekee minusta ehkä hienon kristityn, mutta omassa mielessäni pahimman selkärangattoman paskanpuhujan, petturin ja madon mitä maa päällään kantaa.

Minä sanoisin, että toimimattomuus tuossa tilanteessa, olettaen, että on tieto jonka pohjalta toimia, tekisi sinusta todella huonon kristityn.

Veeti kirjoitti...

Kursivoitu Tuplikselta.

Jep. Se, jolla on ns. oma lehmä ojassa, on hiton huono olemaan objektiivinen tuomari.

Tuo on tosi. Vain täydellinen voi olla objektiivinen. Jumala on täydellinen eikä tee siten luomistyössäänkään virheitä.

Ihmisen tragedia on se, ettemme tiedä, millaisia olemme. Siksi olemme törmäyskurssilla siskon kimpussa olevan keski-ikäisen ahdistelijan kanssa. Siinä tilanteessa me toimimme omatunto tuomarinamme. Kun omatunto on puhdas, olemme teoista riippumatta matkalla kohti täydellistä eli sitä, millaiseksi Jumala meidät loi. Ei meiltä mitään puutu.

"Kristinusko syntyi keventääkseen sydämiä: mutta nyt täytyy ensin raskauttaa sydän, voidakseen sitten sitä keventää."

Nykyään vaatimustaso on kovempi. Pitää siis päästä kristinuskoa syvemmälle - hyvän ja pahan tuolle puolen.

Vili kirjoitti...

Kohdat 4) ja 5) yhdisttetynä kalskahtavat jotenkin oudolta. 4) "
Koska missään muussa ideologiassa tai arvojärjestelmässä valinnanvapaudella ei ole mitään merkitystä kuin kristinuskossa, on todettava, että ainoa tilanne, jossa demokratia on missään merkityksellisessä mielessä käyttökelpoinen hallinnon väline, on se, että yhteiskunta muodostuu käytännössä pelkästään kristityistä." Koska kohta 5 kieltää kristittyjen pitävän itseään mitenkään parempana, näyttäisi siltä, että komboa on tulkittava niin, että kristityt eivät pidä demokratiaa mitenkään parempana, se nyt vain sattuu olemaan tällä hetkellä ihan jees.

Kyseenalaistaisin kohdan 4 legitimiteetin. Miksi esimerkiksi Japanin demokratia on jotenkin erityisen ongelmallinen? Lisäksi kyseenalaistaisin tuon kristinuskon ainoalaatuisuuden: tietyissä kristinuskon suunnissa ymmärretään Jumalan suuri suunnitelma niin suureksi, että myös pelastetuksi tuleminen osa suunnitelmaa. Vaikka ohitettaisiinkin kuriositeettina, jää silti epäselväksi, miten vaikkapa buddhalaisuus on tässä suhteessa tai miksi juutalaisten Jumala on predeterminismisempi.

Tuplis kirjoitti...

Vili, demokratia on hyvin huono hallinnon väline, eikä se ole tälläkään hetkellä ihan jees. Kristitty yhteisö on ainoa, jossa sillä ei saada aikaan täysin katastrofaalisia tuloksia, mutta se ei ole demokratian ansio.

Vili kirjoitti...

Ah, luin kommenttisi virheellisesti - et pidä demokratiaa itsessään erityisen ansiokkaana järjestelmänä, toteat sen vain toimivan parhaiten kristityissä yhteisöissä. Pyydän anteeksi hätäistä lukemistani.

Voitaisiinko nyt tässä yhteydessä kuitenkin selventää, missä suhteessa shintolainen Japani on saanut aikaan katastrofaalisia tuloksia (Taishoo-kautta ei vielä mielestäni voida pitää varsinaisena demokratiana). Listaan voitaisiin lisätä vaikkapa Etelä-Korea (jonka kohdalla argumentti on vahvempi; sen luisuminen sotilasdiktatuuriksi II maailmansodan jälkeen ei kuitenkaan ollut demokratiasta kiinni) ja Taiwan. Missä suhteessa nämä ovat katastrofaalisia?

Tuplis kirjoitti...

Kaukoidän maista olisi helpointa keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ihan oikeasti perehtyneet niihin. Pelkäänpä, että antautumalla syvällisempään keskusteluun niistä tuottaisin sellaisen määrän pienempiä ja vähän suurempiakin asiavirheitä, että mahdollisesti painavatkin pointit jäisivät huomiotta. En myöskään tiedä miten laajassa mielessä mitään noista voi pitää demokratioina.

Vili kirjoitti...

Tämä oli rehti tunnustus. Itselle on ainakin ihan pirun vaikea joskus myöntää, ettei tiedä kaikesta kaikkea.

Voinemme siis todeta, että kategorinen toteamus demokratian katastrofaalisuudesta ei-kristillisissä yhteisöissä on pitkälle todenmukainen, mutta kaikissa tilanteissa toistaiseksi vahvistamaton hypoteesi?

Tuplis kirjoitti...

Kaikin mokomin.