Pages

Uskontojen käsittämättömyydestä

Pääsyy sille, että uskonnottomat eivät tajua uskonnoista yhtään mitään, on se, että he yrittävät ymmärtää niitä kuin kyseessä olisi filosofia tai teoria, jota pitäisi voida tarkastella rationaalisesti.  He yrittävät kerran toisensa jälkeen ja törmäävät asioihin, joita eivät osaa selittää tai järkeillä, turhautuvat, ja lopulta hylkäävät typeränä sepitteenä, jolla huijata ja hallita itseään typerämpiä.

Moraalisessa uskonnossa on kuitenkin kyse yleensä yksilön elämästä kertovasta sankaritarinasta.  Sitä on aivan yhtä mahdotonta ymmärtää filosofiana tai teoriana kuin omaa elämäänsäkään.


Esimerkiksi kristinuskon sisältö on filosofiaksi typistettynä se, että hyvän tekeminen toisille ja itsensä likoon pistäminen näiden puolesta on korkein hyvä, mihin ihminen voi pystyä.  Jeesus puolestaan on sankari, joka herättää tämän filosofian henkiin antamalla sille esikuvan.  Sanasta tuli liha, ja niin apostoleista kuin lukemattomista marttyyreistä kertomuksineen tuli samaa oppia tukeva verkosto.

Vastaavalla tavalla tapahtui Muhammedin kohdalla, vaikka tämä muuttikin filosofiansa sisältöä varsin olennaisin osin saatuaan valtaa.  Sankarin emulaatio, sunna, on edelleen jokaisen kunnon muslimimiehen velvollisuus.

Jotkut harvat materialistitkin ovat tajunneet tämän, ja siksi esimerkiksi Ayn Rand pykäsi John Galtinsa herättämään itsekkyysuskonsa henkiin.  Se vain toimii käytännössä aika huonosti siksi, että se on sepite ja kaikki tietävät sen.  Mitään emuloitavaa ei siis ole.

Filosofioita sellaisenaan on käsittämättömän vaikea saada leviämään, koska ne ovat pelkkiä abstraktioita ja sellaisina paitsi inhimillisyydelle vieraita myös alttiita loputtomalle kritisoinnille ja pyörittelylle, mitkä estävät käytännön toteutuksen.  Pelkällä sanalla ei ole lihaa eikä henkeä, eikä sitä noudattamaan kutsu sydän eikä veri.  Ainoa keino herättää sellainen eloon on synnyttää ideologia, eli tarina, jonka päähenkilö on yhteisö ihmisen sijaan.  Ne tapaavat aiheuttamaan käytännössä kamalaa jälkeä, koska ovat alusta loppuun epäinhimillisiä.

Yritykset tehdä itsestä sankaria, joka herättää jonkin filosofian henkiin, tuppaavat epäonnistumaan, koska niillä ei ole esikuvaa, eikä täten myöskään minkäänlaista linkkiä olemassaolevaan todellisuuteen.  Jos itse taas on oma sankarinsa riippumatta onnistuneista yrityksistä toteuttaa filosofiaa, ei tarvitse tehdä yhtään mitään elääkseen uskonsa mukaan.

Täten: oikea tapa tarkastella ja ymmärtää valtauskontoja on pitää niitä sankaritarinoina, jotka antavat omanlaisensa esimerkin tavasta, jolla ihmisen olisi hyvä elämäänsä elää.  Ihmisen sisäsyntyinen tarve imitoida esikuvaansa hoitaa loput.

26 kommenttia:

Veikko Suvanto kirjoitti...

Saisinko luvan tämän tekstin kääntämiseen englanniksi ja levittämiseen omalla Facebook-sivullani?

Tuplis kirjoitti...

Toki saat, olisin siitä otettu.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Kiitos. Tätä tekee vielä mieli kommentoida:

Jotkut harvat materialistitkin ovat tajunneet tämän, ja siksi esimerkiksi Ayn Rand pykäsi John Galtinsa herättämään itsekkyysuskonsa henkiin. Se vain toimii käytännössä aika huonosti siksi, että se on sepite ja kaikki tietävät sen.Atlas Shrugged on ollut vaikutukseltaan ainakin johonkin keskisuureen uskontoon verrattava kirja: monet amerikkalaiset, niin yritysjohtajat kuin ns. tavalliset kansalaisetkin mainitsevat sen tämän tästä "kirjana joka muutti elämäni" tms. Se on aika hyvä saavutus loppujen lopuksi varsin pitkäpiimäiseltä ja huonosti kirjoitetulta romaanilta.

Tosin tietääkseni kaikkialla Yhdysvaltain ulkopuolella Atlas Shrugged on jäänyt vain pienten piirien kuriositeetiksi, joten sikäli se ei tietenkään ole verrattavissa valtauskontoihin tai edes moniin pienempiin lahkoihin.

Juho kirjoitti...

Ensimmäisessä kappaleessa pystyttelet suotta olkiukkoja, mutta sen jälkeen tämä teksti oli oikein mainio.

Sankaritarinat vetoavat todellakin paremmin kuin pelkkä ideologia, sillä sankari tarjoaa valmiin sovelluksen ja inhimillisen esikuvan. Olen huomannut tämän lukiessani wanhojen viisaiden ajatuksia: pyrin pystyttämään heistä esikuvia itselleni.

"Jotkut harvat materialistitkin ovat tajunneet tämän, ja siksi esimerkiksi Ayn Rand pykäsi John Galtinsa herättämään itsekkyysuskonsa henkiin. Se vain toimii käytännössä aika huonosti siksi, että se on sepite ja kaikki tietävät sen."

Jeps, samasta syystä myös uskonnot ovat menettäneet kannatusta. Onneksi sankaritarinan ei tarvitse olla uskonnollinen.

Tuplis kirjoitti...

Juho, ei se ollut olkiukko, vaan rehellinen kuvaus siitä, mitä minä aikoinani tein. :)

Eivät uskonnot ole menettäneet kannatusta siksi, että olisivat sepitteitä. Ne ovat menettäneet kannatusta sen takia, että uskonnollisten sankareiden päälle on pissitty useamman sadan vuoden ajan kreikkalaishenkiseen filosofointiin höyrähtäneen intelligentsian taholta.

Esimerkiksi kristinuskolla on Jeesuksen lisäksi todella valtava määrä sankareita asettamassa oman esikuvansa sankari(e)nsa inspaamana ja heitä on ollut siitä asti jättämässä jälkiään maailmaan.

Toki löytyy niitä, jotka kieltävät kaikki olemassa olleet sankarit ja tarinat. Kysymys kuuluukin: kuka voisi pitää heitä sankareinaan?

Arawn kirjoitti...

Tuplis: Ehkä se on kuvaus siitä, mitä SINÄ teit, mutta päteekö se kaikkiin muihin uskonnottomiin? Olen itse ainakin uskonnoton ei-uskova enkä oikein tunnista itseäni kuvauksestasi. En ole koskaan yrittänyt "ymmärtää" uskontoja rationaalisesti (en edes usko, että olen kovin rationaalinen ihminen), vaikka se myönnettäköön, että teiniangstini tuoksinassa oli aika, jolloin pidin uskovia typeryksinä. Tällä hetkellä ajattelen kuitenkin lähinnä vain, että minun päästäni puuttuu jokin palikka, joka sallisi "omaehtoisen" uskonnollisuuden. Ympäristössä, jossa uskomista edellytettäisiin kaikilta, minäkin olisin varmaan jonkin sortin uskova.

Tiedemies kirjoitti...

Se, miksi uskonnot eivät oikein toimi, johtuu samasta kuin Randin "uskonnon" toimimattomuus: nekin ovat sepitteitä. Uskonnolliset kertomukset ovat vielä ilmeisimmin sepitteitä, koska ne kuvaavat - monilta osin - asioita, joita ei aivan selvästi koskaan ole edes voinut tapahtua.

Tuplis kirjoitti...

Tiedemies, ei jokin muutu sepitteeksi vain siksi, että sinä sanot niin.

Antti kirjoitti...

Hiton hyvä näkökulma. En tosin ymmärrä mitä hyvää kristinuskon sankaritarinassa on? Se on aika surullinen tarina lopulta miehestä joka joko kuoli ristille tajuten ettei ole jumalaa ja/tai miehestä jonka kuoleminen ristillä ei ollut kovin iso uhraus, hänhän käppäili heti 3 päivän päästä pihalle haudasta. Hänen toimintansa taas teroitti että todellinen voima tulee siitä että on tarpeeksi ämmämäinen ja katselee vaan kaikkea sormien välistä.

Tiedemies kirjoitti...

Sepite on sepite, so. jotain, mikä on sepitetty, siis keksitty tai väritetty tarina. Kaikki uskonnolliset kertomukset ovat sepitteitä. Kukaan "Jeesus" ei ole oikeasti syntynyt neitseellisesti, parantanut ketään kosketuksella, muuttanut vettä viiniksi tai noussut kuolleista, Buddha ei ole surmannut lohikäärmeitä, Muhammed ratsastanut taivaaseen jne.

So. ne ovat sepitteitä, ihan samalla lailla kuin Taru Sormusten Herrasta, tai Liisa Ihmemaassa. Se, että aikuiset ihmiset uskovat niitä tarinoita, on kieltämättä erikoinen ilmiö, joka vaatii jonkinlaisen selityksen, mutta pelkästään se, että tervejärkiset ihmiset uskovat selvästi epätosiin juttuihin, ei tee niistä "totta".

Minä en yritä pilkata kenenkään uskoa tällä. Ihminen saa uskoa mitä haluaa, eikä siinä ole mitään pahaa. Kieltäydyn kuitenkin käyttämästä kieltä eri tavalla tällaisissa asioissa kuin muissa fysikaalista todellisuutta koskevissa asioissa: Pyhä Yrjö ei surmannut lohikäärmeitä, koska lohikäärmeitä ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollutkaan. Tämä on minun uskomukseni samalla tavalla kuin uskomukseni on, että takapihalla on lumikasa, joka sulaa. Minä tiedän sen tietyllä varmuudella. Tämä varmuus tietysti vaihtelee eri väittämien kohdalla, mutta ei niin paljon, että erottelu olisi mielekästä tässä asiassa.

Tuplis kirjoitti...

Kukaan "Jeesus" ei ole oikeasti syntynyt neitseellisesti, parantanut ketään kosketuksella, muuttanut vettä viiniksi tai noussut kuolleista, Buddha ei ole surmannut lohikäärmeitä, Muhammed ratsastanut taivaaseen jne.

Yrität määrittää uskontoja jonkin toisen järjestelmän pohjalta. Ei matikkaakaan voi kääntää äidinkieleksi.

Tiedemies kirjoitti...

Yrität määrittää uskontoja jonkin toisen järjestelmän pohjalta. Ei matikkaakaan voi kääntää äidinkieleksi.

Juuri niin. Tai tarkemmin sanoen: uskonnoissa käytetään kieltä tavalla, joka ei monin paikoin merkitse minulle mitään. Kuten sanoin, en ketään pilkkaa siitä, mutta minulla ei ole myöskään mitään moraalista velvollisuutta käyttää kieltä sillä tavalla, eikä käyttäytyä niinkuin siinä olisi jotain järkeä.

Tuplis kirjoitti...

Tarkkaan ottaen sinä et tiedä Jeesuksesta yhtään enempää kuin minäkään. Sinä vain tiedät, että ihmiset eivät tee sellaista settiä, mutta puhut koko ajan kuin kuvitellen Jeesuksen olleen pelkkä ihminen. Siinä jää aika paljon pois.

Uskosi siihen, että mitään tieteellisestä katsannosta poikkeavaa ei voi tapahtua, on melkoisen vahva, mutta joku muu saattaisi sanoa sellaista varmuutta ennenaikaiseksi.

Saat toki uskoa, että kyseessä on silkka sepite (joskin jäljelle jää aika paljon kysymyksiä siitä, miksi kukaan sepittäisi moista ja kuolisi sen eteen apostolien lailla), ei totuus siitä loukkaannu, vaikka joku herkempi kaveri närkästyisikin.

Antin kanssa olen näemmä aika räikeästi eri mieltä. Palaan siihen aiheeseen myöhemmin.

Tiedemies kirjoitti...

Uskosi siihen, että mitään tieteellisestä katsannosta poikkeavaa ei voi tapahtua, on melkoisen vahva, mutta joku muu saattaisi sanoa sellaista varmuutta ennenaikaiseksi.

Uskomukseni ei ole mitenkään poikkeuksellisen vahva. Ihmisillä vain on tapana sosiaalisista syistä käyttää kieltä eri tavalla silloin, kun puhutaan uskonnollisista asioista.

Uskonnollisissa kertomuksissa on sellainen ongelma, etä ensinnäkään ne eivät kaikki voi mitenkään olla tosia. Ja koska niiden kaikkien kertomukset ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa mitä tiedämme - sanan arkisessa merkityksessä - maailmasta, minä en näe mitään syytä käsitellä niitä muina kuin sepitteinä. Mutta kuten sanoin, jokainen saa ajatella niinkuin haluaa.

Palautan vain mieleen alkuperäisen kommenttini: se, että jokin kertomus on ilmiselvästi sepite, ei tee siitä mitenkään uskontojen kertomuksista eroavaa. Perusteluna siis se, että uskontoja on paljon, joten vähintäänkin on ilmiselvää, että melkein kaikki ovat sepitteitä.

Tuplis kirjoitti...

Melkein kaikki luullakseni ovatkin, mutta se melkein on tärkeä sana ja sitä et alunperin tullut sanoneeksi.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis on täysin päivänselvää, että melkein kaikki uskonnot ovat sepitteitä, tämä on ns. looginen totuus, se on täysin riippumaton siitä, mikä on empiirisesti totta ja mikä ei.

Kriteerit sille, että uskontojen tarinat olisivat totta, ovat kuitenkin kaikille uskonnoille samat. Kaikkien niiden esittämät tarinat ovat kuitenkin suunnilleen samalla tavalla epäuskottavia. Symmetrian nojalla on siis ilmeistä, että ne ovat kaikki yhtä epäuskottavia.

On täysin validia sanoa, että uskonnot ovat sepitteitä, aivan samasta syystä kuin on sanoa, että (erilaiset) ufokaappauskokemukset jne. ovat sepitteitä. Kertomukset ovat ristiriitaisia, joten melkein kaikki niistä ovat väistämättä epätosia. Tämä ei kuitenkaan kasvata sen todennäköisyyttä, että jokin niistä olisi tosi. Päinvastoin, se pienentää sitä jokaisen yksittäisen kertomuksen kohdalla.

Tuplis kirjoitti...

Tämä ei kuitenkaan kasvata sen todennäköisyyttä, että jokin niistä olisi tosi. Päinvastoin, se pienentää sitä jokaisen yksittäisen kertomuksen kohdalla.

Noin teoriassa, jos kyse olisi satunnaisista todennäköisyyksistä. Totuudella sinänsä ei ole mitään tekemistä todennäköisyyksien kanssa, eikä sen totuudenmukaisuus pienene tippaakaan, vaikka vaihtoehtoisia, virheellisiä hypoteesejä kehittäisi miljoonittain.

Kyseessä on jokseenkin sama kuin tuntemansa ihmisen hukuttaminen yleistykseen ihmisistä: yleistyksissä on aina virhemarginaali, ja joissain tapauksissa se on ero yön ja päivän välillä. Teknokraatti sekoittaa helposti välineet ja päämäärät keskenään.

Tuplis kirjoitti...

Tarkoitin siis sanoa, että vaikka teoriassa miljoonasta hypoteesistä satunnaisotannalla valittu yksi on tosi vain yhdessä tapauksessa miljoonasta, käytännössä mikään ihmisen valitsema hypoteesi ei tule valituksi sattumalta.

IDA kirjoitti...

"Tiedemies, ei jokin muutu sepitteeksi vain siksi, että sinä sanot niin."

Tuo on varmasti totuus :)

En puutu tuohon keskusteluun, koska tarkoitus oli vain kommentoida, että katolisessa perusopetuksessa korostetaan tuota historiallisuutta ihan toiseen malliin kuin luterilaisuudessa. Se, että kyseessä ovat historialliset tapahtumat on erittäin oleellista. Koska totuus on yksi täytyy uskonnollisen ja historiallisen totuuden on yhteneväisiä.

Antti kirjoitti...

Lohikäärmeet, tarut peikoista jne. ovat varmasti aika kaukaa haettuja nykyisessä käsitemaailmassa, mutta niiden suoranainen tylyttäminen olemattomiksi ei ole kovin mielenkiintoinen tapa ajatella ja lähinnä muodostuu kuva umpimielisestä egoilua.

Kun miettii miten ihmisten tarinat saavat alkunsa, on hyvin todennäköistä, että jotakin, mikä moisia tarinoita on herättänyt, on ollut / tapahtunut. Osa varmasti keksittyjä, mutta keksityn erottaminen jostakin mikä on todella ollut, onkin kinkkinen juttu.

Se on tiedemiehen pakko varmasti myöntää, että paskankin seassa killuu asioita jotka eivät ole "sitä ihtiään".

Se, että jokin suurempi kokonaisuus on sinäänsä tyylipuhdasta paskaa, ei tarkoita että ne asiat joista se koostuu olisivat.

Mikään uskomusjärjestelmä ei ole absoluuttisen epätosi, se ei kykenisi siihen vaikka kovasti yrittäisi. Olennaista on kokonaiskuva ja symboliikka.

Tarina itsessään.

Palapeli josta puuttuu paloja on hyödytön ilman mielikuvitusta, parasta arvausta tai harhaistakin johtopäätöstä. Eikä se kuva taustalla - tai muut palaset - menetä merkitystään puuttuvien takia.

Tiedemies kirjoitti...

Kuten sanoin, en minä mitenkään vastusta sitä, että ihmiset uskovat mihin sitten uskovatkaan.

(Melkein kaikki) Uskontojen tarinat nyt vaan ovat samalla tavalla sepitteitä (melkein) kaikkien ihmisten mielestä. Uskonnollisilla ihmisillä on yksi partikulaarinen tarina, johon he uskovat. Muiden uskontojen edustajien mielestä se on sepite ja päinvastoin.

Se, että niissä sepitteissä voi olla jotain mielekästä informaatiota muuten, on toinen juttu. Varmasti voi, ja on, mutta niin voi yhtä lailla olla Randin sepitteesssäkin. Jos uskonnollisella tarinalla voi olla jotain annettavaa ihmiskäsitykselle, se ei tule siitä, että se on totta, vaan siitä, minkälaisia ideaaleja tms. se ihmisille antaa.

En mitenkään väheksy sepitteiden merkitystä. Siitä ei ole kyse.

Tuplis kirjoitti...

Tuo on jo aivan eri juttu kuin Randin sepite. Koetat niputtaa kaksi eri asiaa samaksi voidaksesi oikeuttaa käyttämäsi termin, joka esimerkiksi kristinuskoon sovellettuna on väärä.

Tiedemies kirjoitti...

Koetat niputtaa kaksi eri asiaa samaksi voidaksesi oikeuttaa käyttämäsi termin, joka esimerkiksi kristinuskoon sovellettuna on väärä.

Randin objektivismin ja kristinuskon erot ovat sisällöllisiä, eivät epistemologisia. Randin puolesta toki voidaan sanoa sen verran, että hän sentään pyrki (epäonnistuneesti) pohjaamaan omaa uskontoaan tosiasioille.

Tuplis kirjoitti...

Rand keksi koko roskan itse.

Kristityt eivät.

Do the math.

wat kirjoitti...

"Tiedemies, ei jokin muutu sepitteeksi vain siksi, että sinä sanot niin."

Ja jokin muuttuu totuudeksi, koska sinä sanot niin?

Tuplis kirjoitti...

Wat, olisiko liikaa pyydetty, ettet pykäisi olkiukkoja?

Ero rehellisen kysymyksen ja tarkoitushakuisen dikotomian välillä ei ole hiuksenhieno.