Pages

Mamukriittisestä mamuvastaiseksi

Lähes kaikki maahanmuuttokriittisiksi itseään nimittävät ihmiset allekirjoittavat lauseen "tervetuloa, kunhan ovat kunnolla ja käyvät töissä".  Minäkin tein joskus niin, mutta tänään tulin havainneeksi, että se ei pidä kohdallani tänä päivänä enää paikkaansa.

Pitkään asiaa punnittuani tulin tulokseen, että olen kategorisesti (mutten ehdottomasti) maahanmuuttovastainen, ja että maahanmuuttajalle kansalaisuuden ja oikeuden omistaa Suomessa maata myöntämisen tulisi olla poikkeus pikemminkin kuin sääntö.  Tänä päivänä Suomessa asuu tavattomasti ihmisiä, jotka eivät koe olevansa suomalaisia, osaa suomea tai pidä suomalaisesta kulttuurista, mutta joille on silti myönnetty kansalaisuus.  Siinä ei ole mitään järkeä.

Kantani on äärimmäisen epäkorrekti tänä päivänä, koska se on suorassa ristiriidassa kahden jumalkäsitteen - monikulturismin ja kapitalismin - kanssa.  Hyvin suuri osa ensimmäisen kieltävistä uskoo jälkimmäisen autuaaksitekevään vaikutukseen, ja pitää maahanmuuttovastaisuutta pelkkänä roomalaistervehdykseen hurahtaneiden luusereiden ja kelkasta tippuneiden idioottien hommana.  Materialisti mittaa ihmisarvon rahassa.

Ongelmana siinä on kuitenkin se, että ulkomailta tuodulla työvoimalla palkkoja voidaan polkea, eikä yritys itse joudu maksamaan juurikaan ulkomailta saapuvien aiheuttamista yhteiskunnallisista levottomuuksista - yrityksellä ei voi olla kapitalistista motiivia yrittää ratkaista yhteismaan ongelmaa.  Jos maasta tulee yrityksen bisneksille sopimaton, se voi vaihtaa hiippakuntaa toiseen, itselleen sopivampaan paikkaan - sen sijaan alue, josta yrityksen etua ajava politiikka on tehnyt sekasorron pesän, jossa ei rottakaan halua asua, on ja pysyy sellaisena.  Se, että harjoitettu politiikka ei vaikuta yritykseen negatiivisesti, ei tarkoita, ettei se vaikuttaisi yhteiskuntaan siten.

Ihmiset, joille henkilökohtainen menestys resurssikilvassa on tärkeintä, myy vaikka mummonsa pärjätäkseen.  Näinhän Suomi on jo tehnyt, sekä kulttuurisessa että taloudellisessa merkityksessä.  Materialismi tuottaa yrityksen etua, ei ihmisten.  Se ei ole yhteiskunnallisesti resepti mihinkään muuhun kuin kaikkien sotaan kaikkia vastaan.

Ymmärrän kulttuurinsisäisen muuttoliikkeen ja pystyn hyväksymään sen, mutta en minä siihenkään ketään varsinaisesti kannusta.

Kansoilla on omat maat äärimmäisen painavasta syystä, ja se syy on sekä heidän että muiden hyvinvointi.  Ihmisen kansa on hänen perheensä, ja siteensä siihen lukemattomat.  Siihen perheeseen ei tule ottaa ketään heppoisin perustein - jos niin tekee, se hajoaa.

Jos kaikilla on oikeus asua Suomessa, suomalaisilla ei ole enää maata.

23 kommenttia:

Sammalkieli kirjoitti...

Sosiaalipsykologit puhuvat symbolisesta rasismista. Kun rasisminvastainen diskurssi on yhteiskunnassa todella hegemoninen, kukaan ei uskalla suoraan tunnustautua rasistiksi. Sama koskaa maahanmuuttokriittisyyttä.

On todella rohkeaa ja ajanhengen vastaista huomata että maahanmuutto on jo itsessään turha ja yleensä myös vahingollinen ilmiö. Sitä ei pidä tukea millään tavalla. On asetuttava yksiselitteisesti maahanmuuttoa vastaan.

Riittävä syy on se ettei maahanmuuttoa tarvita. Jos maahanmuuttoa kuitenkin tarvitaan, voidaan esittää retorinen kysymys niistä filippiiniläisistä kristityistä nuorista sairaanhoitajaneidoista. Miksei heitä? Heistä olisi luultavasti vähiten haittaa.

Jaska Brown kirjoitti...

Ugh. Veli todistaa viisaasti.

Tänä päivänä Suomessa asuu tavattomasti ihmisiä, jotka eivät koe olevansa suomalaisia, osaa suomea tai pidä suomalaisesta kulttuurista, mutta joille on silti myönnetty kansalaisuus.

Just tuo on meikäläistä nationalistina tökkinyt. Minun puolestani tänne saa muuttaa ja täältä saa muuttaa, mutta siinä tapauksessa täytyy vannoa uskollisuutta - ja myös käytännössä sitä osoittaa - sille valtiolle mihin on pysyvästi muuttanut. Yhtä paljon ei voi vaatia alkuperäiseltä kansalaiselta, koska hänellä ei ole ollut mahdollisuutta valita minkä maan kansalaiseksi on syntynyt.

Dr. Doctor kirjoitti...

Neekeri ei kuulu Suomen luontoon.

Antti kirjoitti...

Minäkin aikani suhtauduin kriittisesti, mutta toisin kuin sinä, tässä viimeaikoina olen todennut etten välitä pätkääkään, kun katselen kanssaeläjiäni.

Heille olisi ihan hyväksi saada edestä ja takaa päihinsä niin pitkään, että alkaa vituttaa. Sitten kun alkaa vituttaa, tällainen ilmiö, kuten Suomi nykymuodossaan, lakkaa olemasta automaattisesti.

Suomi nykymuodossaan on rakennettu ruotsinkielisen eliitin omien etujen lomassa ajamalle harrastukselle nimeltä Suomalaisuus, jota voi pitää porkkanana kepinnokassa silloin kun omat edut on uhattuna. Ja suomalainenhan nielee koukun syötteineen aina kun parempi sakki alkaa toistella hienoja sanoja.

Ajatus maahanmuuton vahingollisuudesta perustuu siihen, että nykyinen tila on hyvä, tai sen luonne jotenkin pysyvä tai irrallinen. Jos olet globaalisti mukana hyvässä, olet globaalisti mukana pahassa. Et voi valikoida, jos haluat olla mukana. Asiat voivat muuttua paremmiksi, ja ne muuttuvat sitä kautta että otetaan maahanmuuttajia, mielellään juuri humanitäärisistä syistä ja niin isolla volyymillä, että kaikki kotouttamisräpiköinnit epäonnistuvat, kuten niiden määräkin on. Olen seurannut sivusta positiivisia kokemuksia kotouttamisesta, jotka sitten kariutuvat olemattomiin kuntapaikkoihin, hyvälle alulle päässyt, käsin poimittu kourallinen päätyy takaisin tuijottamaan vastaanottokeskuksen seiniä ennaltamääräämättömäksi ajaksi.

Minusta erottelet vähän turhan rankasti monikultturismin asiayhteydestään. Kun katsot mille pohjalle se on missä tahansa ympäristössä lähes poikkeuksetta rakentunut, huomaat että se suuresti ihailemasi kristinusko ja länsimainen kulttuuri ovat sen aikaansaaneet. Se on melkein runollista. Suomalaisuuden kautta sopassa on vielä sellainen alamainen, koiramaisen ihaileva ote.

Tuplis kirjoitti...

Minäkin aikani suhtauduin kriittisesti, mutta toisin kuin sinä, tässä viimeaikoina olen todennut etten välitä pätkääkään, kun katselen kanssaeläjiäni.

Ikävä kuulla. Kirjoittelussasi on aina ollut jonkin verran Ivan Karamazovia mukana, mutta tätä nykyä kuulostaa ihan siltä kuin olisit hypännyt katsomaasi kuiluun ja toivoisit saavasi sinne kaikki muutkin. Hanskat tiskiin on helppo laittaa ja perustella se sillä että kun muutkin, mutta siinä on vain osa totta.

Kun ajattelen sinua perheenisänä kirjoittelemassa tuollaista, en voi välttyä vaikutelmalta, että muistutat isääsi. Oletko varma, että haluat sitä?

Heille olisi ihan hyväksi saada edestä ja takaa päihinsä niin pitkään, että alkaa vituttaa. Sitten kun alkaa vituttaa, tällainen ilmiö, kuten Suomi nykymuodossaan, lakkaa olemasta automaattisesti.

Ei lakkaa, vaan ainoastaan pahenee. Se, mikä on materialismista ja myötätunnon hylkäämisestä syntynyt, ei sitä lisäämällä parane.

Asiat voivat muuttua paremmiksi, ja ne muuttuvat sitä kautta että otetaan maahanmuuttajia, mielellään juuri humanitäärisistä syistä ja niin isolla volyymillä, että kaikki kotouttamisräpiköinnit epäonnistuvat, kuten niiden määräkin on.

Eivät asiat muutu paremmiksi, vaan kaoottisemmiksi, brutaalimmiksi ja julmemmiksi. Mitä suurempi on diversiteetti, sitä enemmän ja pahempia konflikteja. Siinä touhussa kärsivät eniten ne, jotka sitä vähiten ansaitsevat. ”Antaa mennä” on asenne, jolla saadaan aikaan Afrikka.

Minusta erottelet vähän turhan rankasti monikultturismin asiayhteydestään. Kun katsot mille pohjalle se on missä tahansa ympäristössä lähes poikkeuksetta rakentunut, huomaat että se suuresti ihailemasi kristinusko ja länsimainen kulttuuri ovat sen aikaansaaneet.

Sen ovat aikaansaaneet ihmiset, jotka ovat hylänneet kristinuskon, yleensä rationalistisin tai universalistisin perustein. Jotkut heistä kuvittelevat olevansa kristittyjä, mutta ovat hylänneet Jumalan ja Jeesuksen opetuksineen ja esimerkkeineen, kuvitellen, että heidän järkensä on edellä mainittuja viisaampi. He ovat kirjaimellisesti ruvenneet palvomaan muita jumalia.

He ovat yrittäneet tehdä hyveistä instituution, ymmärtämättä, että hyvä teko on aina henkilökohtainen eikä hyvettä voi pakottaa. Aikomuksillaan, omahyväisellä uskollaan ja sokeudellaan he ovat luoneet helvetin, jolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Kristitty ymmärtää, että hyvän tekeminen on henkilökohtainen teko lähimmäisiä kohtaan, jota ei voi ulkoistaa eikä ostaa.

Antti kirjoitti...

"Ikävä kuulla. Kirjoittelussasi on aina ollut jonkin verran Ivan Karamazovia mukana, mutta tätä nykyä kuulostaa ihan siltä kuin olisit hypännyt katsomaasi kuiluun ja toivoisit saavasi sinne kaikki muutkin. Hanskat tiskiin on helppo laittaa ja perustella se sillä että kun muutkin, mutta siinä on vain osa totta."

Ei se ole hanskojen tiskiinlyönti, jos tekee yhtä vähän kuin ennenkin. Näissä asioissa on aivan yhdentekevää mitä, minä ajattelen tai olen mieltä asioista. Jos ajattelisin jotenkin toisin, pitäisin itseäni harhaisena. Suurin osa tämän teeman ympärilläkäytävästä keskustelusta on vailla ymmärrystä tuosta.

Itketään sitä kun "ne" tulee ja tuhoaa kaiken ja tekee elämästä ikävää. Ei mitään sellaista, mikä on jonkin arvoista, voi tulla ja tuhota. Kaikki, minkä voi vaan tulla ja tuhota, on arvotonta. Ja niin kauan kuin vain keskustellaan arvoista, niitä ei ole.

"Kun ajattelen sinua perheenisänä kirjoittelemassa tuollaista, en voi välttyä vaikutelmalta, että muistutat isääsi. Oletko varma, että haluat sitä?"

Haluan uskoa, että jälkikasvu oppii selviämään siinä maailmassa mikä on vallalla. Ihminen selviää tai on selviämättä. Ei minun tehtäväni ole rakentaa steriiliä kuplaa, jonka sisällä kaikki on ikuisesti kivaa. Ei se ole minkään arvoinen sellainen paikka, ei siellä hengittäminen ole muuta kuin automaattinen reaktio. Siihen pystyy vegetatiivisessa tilassa olevakin. Ja edelleen, miten mikään muuttuisi siitä, mitä minä olen asiasta mieltä? Toivomukset esitetään joulupukille ja pyynnöt jumalalle. Sen ulkopuolella mennään sillä mikä on annettu. Se on todellinen lahja, eikä sitä voi väärentää. Toivotan jälkikasvulle tapahtumarikasta ja täyttä ihmisen elämää kaikkine negatiivisine ja positiivisine puolineen, en mitään vanhainkotia paapovine hoitajineen jonne joutuu heti synnytyslaitokselta. Kesti se sitten ihmisen mittapuulla lyhyen tai pitkän aikaa. Toki se on minun tehtäväni vahtia ja turvata omaani, mutta se jääkin sitten tasan siihen. Se on ainut mihin voin konkreettisesti vaikuttaa. Tähän idioottien onnelaan nimeltä Suomi ei riitä mikään määrä räjähteitä.

"Eivät asiat muutu paremmiksi, vaan kaoottisemmiksi, brutaalimmiksi ja julmemmiksi......."

Ytimessään suomalaisuus on jäänne brutaaleista, julmista ja kaoottisista teoista. Jos pidät Suomea millään kantilla hyvänä, joudut hyväksymään myös ne asiat joille se on rakennettu - kategorisesti. Ne kohdat ovat kaikkein tärkeimmät, joissa on todettu ihan konkreettisesti, millainen se jatkopaikka oikeasti on, vai onko sitä ollenkaan. Se osuu väkisinkin jollekin sukupolvelle, eikä heiltä kysytä ansaitsevatko he sen vai eivät. Ei elämä ole reilua, mutta se antaa eniten niille, jotka viimeisenä luovuttavat.

"Sen ovat aikaansaaneet ihmiset, jotka ovat hylänneet kristinuskon, yleensä rationalistisin tai universalistisin perustein......."

Eikös ne rationalistit tai universalistit edelleen nimenomaan ole kys. uskonnon äpärälapsia? Kaikki tässä maassa oleva on täysin suoraan kristinuskon vaikutuksen alla syntynyttä. Ihmisiä, joihin on valettu kristillisiä arvoja kehdosta hautaan. Jos he ovat harhautuneet mielestäsi, ehkäpä ne arvot eivät ole kovin ihmiselle sopivia.

Uskonnot eivät ole irrallaan evoluutiosta. Eivät siinä kohtaa, kun vanhan pakanauskonnon opetukset myytiin kansalle. Eivät siinä kohtaa kun samat tarinat ja opetukset kulkivat jumalan poikana tunnetun Horuksen nimellä. Ihmisten tulkinnat ovat yhdentekeviä puhuttaessa olennosta joka on kaiken kuvauksen ulkopuolella. Uskonnot ovat hävinneet, häviävät ja tulevat häviämään. Opetuksia ja esimerkkejä on olemassa paljonkin parempia ja sopivampia tähän aikaan ja paikkaan, kuin staattinen tarina aavikkoihmisistä ja heidän profeetastaan. On surkeaa, että monta tuhatta vuotta vanha tarina sisältää ihmismielissä edelleen jotain mukamas niin relevanttia, että siihen pitää aivopestä heti kun on puhumaan oppinut. Jos ihmisellä on vapaa tahto valita, valinnan pitäisi olla tuollaisista kirjoituksista vapaata.

Sammalkieli kirjoitti...

Vaikutatko muuten irkin puolella?

Tuplis kirjoitti...

Itketään sitä kun "ne" tulee ja tuhoaa kaiken ja tekee elämästä ikävää. Ei mitään sellaista, mikä on jonkin arvoista, voi tulla ja tuhota. Kaikki, minkä voi vaan tulla ja tuhota, on arvotonta. Ja niin kauan kuin vain keskustellaan arvoista, niitä ei ole.

Totta. Rakkaus, joka ei tapahdu, on vain harha. Vaikeudet, joita tielle kasataan, ja joihin voi vain valmistautua vaan ei estää, ovat kuitenkin toistemme aikaansaamia. Eivät ainoastaan päättäjät ole vastuussa synneistään, vaan myös me muut – olemme antaneet toistemme uskoa valheita, korupuheita ja kauniita sanoja, joilla käärmeet ovat vieneet toisiltamme perheemme ja inhimillisyytemme.

Haluan uskoa, että jälkikasvu oppii selviämään siinä maailmassa mikä on vallalla.

Toki, sehän on selvä. Se vain, että kovuus ja brutaalius on paljon huonompi tapa selvitä kuin rakkaus ja lempeys. Jälkimmäisiä vain on kutsuttu heikkoudeksi, ja moni heikko kutsuu heikkouttaan niiksi, mistä syystä niillä on ikävä kaiku.

Jos pidät Suomea millään kantilla hyvänä, joudut hyväksymään myös ne asiat joille se on rakennettu - kategorisesti. Ne kohdat ovat kaikkein tärkeimmät, joissa on todettu ihan konkreettisesti, millainen se jatkopaikka oikeasti on, vai onko sitä ollenkaan. Se osuu väkisinkin jollekin sukupolvelle, eikä heiltä kysytä ansaitsevatko he sen vai eivät. Ei elämä ole reilua, mutta se antaa eniten niille, jotka viimeisenä luovuttavat.

Luovuttaminen ei olekaan rakkauden teko – se ei voi olla sitä koskaan. Mitä Suomeen tulee, on siinä paljon hyvää ja paljon pahaa: se on ihmiset, jotka ovat siinä asuneet ja eläneet ja tekevät niin yhä. En minä hyväksy tai suosi suomalaisen harjoittamaa pahantekoa yhtään enempää kuin kenenkään muunkaan pahantekoa, enkä soisi kenenkään muunkaan niin tekevän.

Eikös ne rationalistit tai universalistit edelleen nimenomaan ole kys. uskonnon äpärälapsia?

Kristinusko ei ole uskonto, joten sillä ei voi olla äpärälapsia. Joko siihen uskoo tai sitten ei – se, että uskoo johonkin muuhun sen hylättyään, ei ole ”sen lapsi”, koska se syntyy hylkäämisestä eikä uskosta.

Mitä rationalismiin ja universalismiin tulee, ne ovat siinneet skolastismista, joka on siinnyt kreikkalaisesta järjenpalvonnasta. Ei sillä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa – ihminen, joka kuvittelee pystyvänsä mielellään hallitsemaan Jumalaa ja uskoa, pitää jumalanaan aivojaan.

Kaikki tässä maassa oleva on täysin suoraan kristinuskon vaikutuksen alla syntynyttä. Ihmisiä, joihin on valettu kristillisiä arvoja kehdosta hautaan. Jos he ovat harhautuneet mielestäsi, ehkäpä ne arvot eivät ole kovin ihmiselle sopivia.

Se, mistä he ovat harhautuneet, he kutsuvat heikkoudeksi, pahuudeksi tai itsevihaksi. Noiden he kuvittelevat olevan kristinuskon attribuutteja, ja todistavat sitä materiaalisesti tarjoten historiallisia esimerkkejä heikkojen tai pahojen ihmisten teoista sen nimissä vaan ei motivoimana. He eivät yleensä ottaen argumentoi Jeesusta tai apostoleja tai näiden oppeja vastaan, koska eivät pysty.

Eivät siinä kohtaa kun samat tarinat ja opetukset kulkivat jumalan poikana tunnetun Horuksen nimellä.

Jos olet rehellisesti tuota mieltä, et taida olla erityisen perehtynyt joko toiseen tai kumpaankaan.

Ihmisten tulkinnat ovat yhdentekeviä puhuttaessa olennosta joka on kaiken kuvauksen ulkopuolella.

Eihän Jeesus ole.

On surkeaa, että monta tuhatta vuotta vanha tarina sisältää ihmismielissä edelleen jotain mukamas niin relevanttia, että siihen pitää aivopestä heti kun on puhumaan oppinut. Jos ihmisellä on vapaa tahto valita, valinnan pitäisi olla tuollaisista kirjoituksista vapaata.

Toki voiman, rakkauden ja totuuden saa halutessaan hylätä, mutta hassua minusta on se, ettei siitä saisi toisille kertoa.

Sammalkieli, en irkkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Asian ytimessä ollaan: kansalaisuuden määritelmään kuuluu muutakin kuin fyysinen sijainti ja merkintä jossain lomakkeessa. Siihen kuuluu kokemus yhteenkuuluvuudesta, vaikka sitten fiktiivinenkin sellainen.

Suomeen ei tarvita yhtään ulkomaalaista, mutta tänne voi ja pitää ottaa suomalaisia jotka ovat erehdyksessä sattuneet syntymään jonnekin muualle. Sellaisia jotka tuntevat olonsa vieraiksi synnyinseudullaan ja haluavat jotain muuta, jotain sellaista mikä täällä on luonnollista.

Umaya Abu-Hanna jossain haastattelussa vastasi itsestäänselvyytenä, että pitää ensin olla sitä missä on syntynyt ja vasta sitten mahdollisesti sitä missä asuu. Tämä on täsmälleen päinvastoin kuin järki sanoo. Abu-Hannan kaltaisia antikansalaisia ei täällä tarvita.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Minulle tuli mieleen se, että kapitalismissa kysyntä tuottaa myös tarjontaa. Maahanmuutto voi aiheuttaa tarvetta erilaisille ratkaisuille, esimerkiksi vartijoille.

En usko että maahanmuuttajat olisivat sen kummempia ihmisinä. Mutta realiteetit realiteetteina: (1) Moni tulee väkivaltaisesta oloista, jolloin heillä on epäluottamusta virkavaltaan, traumoja, ja takana kokemusten pakottama "taistelu selviytymisestä". Jos rikollisuutta suomessakin selitetään suositusti "onnettomalla lapsuudella" ja sillä miten "yhteiskunta on ajanut karujen kokemusten ja kylmyyden kautta"... niin miksi ei ulkomaalainen olisi ihminen tässäkin? Ja (2) Keskivertoisesti maahanmuuttaja elää hieman köyhemmin. Näissä luokissa rikollisuus jne. on keskimääräistä yleisempää. Tässäkään eivät eroa ihmisistä.

Tosin on muistettava, että allekirjoittanut on elänyt "traumaattista elämää", josta väkivaltaa ja köyhyttä ei ole puuttunut. (Ainakaan Suomalaisissa standardeissa.) En ole tietenkään kieltämässä itseäni. Mutta kykenen näkemään "miksi tuo tekee noin". Esimerkkinä käykööt se, kun eräänä päivänä vartijana otin lapsuudenkavereita kiinni, takahuonejutteluun. (Suomalaisia kaikki. Elin lapsuuden siihen aikaan kun somalit oli vielä "uutuus".) Yksi käytti heroiinia ja oli käynyt vankilassa. Ja muillakaan ei mennyt "niin kivasti". Pakotti miettimään että "miten vähällä itse olisi toisella puolella penkkiä".

Ehkä siksi olenkin "maahanmuuttomyönteinen", vaikka en tuota ammattia enää tällä hetkellä harjoitakaan.

Anonyymi kirjoitti...

"tai pidä suomalaisesta kulttuurista"

Suuri kysymys: Mitä on suomalainen kulttuuri?

Itsekin olen melko maahanmuuttokriittinen, mutta useiden muiden kriitikoiden puheessa toistuva "suomalaisen kulttuurin vaaliminen" ottaa päähän. Suomalainen kulttuuri on melko keinotekoinen käsite, josta puhutaan vain siksi että "pakkohan meilläkin on sellainen olla kun Saksalla ja Ranskalla ja USAlla ja muillakin hyvillä mailla on". Eli sillä kompensoidaan suomalaisten huonoa itsetuntoa, joka taitaakin itsessään muodostaa sen suomalaisen kulttuurin kokonaisuudesaan. Perinteisesti tätä on lievitetty asumalla omavaraisesti (=epäsosiaalisesti) maaseudulla "koska suomalainen mies ei apua tarvitse" ja juomalla runsaasti viinaa. Tällaisesta ei pidä iso osa nuorista suomalaisistakaan. Etkä ilmeisesti itsekään kun puhut kapitalismin epäsosiaalisesta luonteesta? Miksi maahanmuuttajan pitäisi olla *suomalaisempi kuin suomalaiset itse*?

Tuplis kirjoitti...

Mitä on suomalainen kulttuuri?

Kristillistä.

Antti kirjoitti...

"
Totta. Rakkaus, joka ei tapahdu, on vain harha. Vaikeudet, joita tielle kasataan, ja joihin voi vain valmistautua vaan ei estää, ovat kuitenkin toistemme aikaansaamia. Eivät ainoastaan päättäjät ole vastuussa synneistään, vaan myös me muut – olemme antaneet toistemme uskoa valheita, korupuheita ja kauniita sanoja, joilla käärmeet ovat vieneet toisiltamme perheemme ja inhimillisyytemme."


Ehä siinä muuta kun saunan taakse jonottamaan vaan. Minä skippaan sen jonon kyllä.

"Toki, sehän on selvä. Se vain, että kovuus ja brutaalius on paljon huonompi tapa selvitä kuin rakkaus ja lempeys."

Miksi? Se voi olla vaikeampi, mutta vaikeus ei ole huonouden synonyymi.

"Kristinusko ei ole uskonto, joten sillä ei voi olla äpärälapsia. Joko siihen uskoo tai sitten ei – se, että uskoo johonkin muuhun sen hylättyään, ei ole ”sen lapsi”, koska se syntyy hylkäämisestä eikä uskosta."

Jaa, minusta kun universalismin ja rationalismin kehto on lähes poikkeuksetta paikoissa, jossa kristinusko on heilutellut kelliään.

"Jos olet rehellisesti tuota mieltä, et taida olla erityisen perehtynyt joko toiseen tai kumpaankaan."

Juu, en ole. Olen kuullut väitteen, mutten nähnyt yhtäkään vastaväitettä.

"Eihän Jeesus ole."

Jumala on.


"Toki voiman, rakkauden ja totuuden saa halutessaan hylätä, mutta hassua minusta on se, ettei siitä saisi toisille kertoa."

Minusta "saa kertoa toisille" tuottaa jotain muuta kuin järjestelmällistä indoktrinaatiota kehdosta hautaan.



Oman näkemykseni mukaan Suomalainen kulttuuri on lähtöisin paljon muustakin kuin kristillisyydestä. Kristillisyys ei ole kuin yksi pieni vaihe siinä isossa ketjussa, mikä on ollut muovaamassa suomalaista kulttuuria. Vaikutusta ei voi kieltää, mutta suomalaisen kulttuurin määrittäminen pelkästään kristilliseksi, on helpohko mutkien suoraksi veto ja jos se pitää paikkansa, suomalaista kulttuuria ei ole olemassakaan.

On vain paimentolaisten uskonto, joka värjöttelee ihan väärässä maailmankolkassa ja kertoo vääriä tarinoita jotka syntyivät väärästä todellisuuden tilasta peilattuna nykypäivään.

Hyvän ja pahan todellinen muoto selviää sinä päivänä kun viimeinen ihminen vetää viimeisen henkosensa. Se, mikä hänet toi siihen pisteeseen, oli hyvää. Se, mikä muita esti siihen pääsemästä, oli pahaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Mitä on suomalainen kulttuuri?

"Kristillistä.""

Tai sitten kristillisyys on juuri tuhonnut sen potentiaalin omaleimaiselle kulttuurille jota täällä entisaikoina oli?

Suomen historia on niin pirun lyhyt. Niissä maissa joissa on omaleimainen kulttuurinsa on poikkeuksetta fyysisiä muinaisjäänteitä siellä täällä, jotka ovat muistuttaneet ihmisiä siitä, että kristinusko ei ole mikään ainoa oikea. Silloin se ei ole päässyt tekemään tuhojaan samalla tavalla kuin meillä, jossa oma kulttuuri oli vasta orastamassa ja se oli helppo lakaista maton alle ja kopioida kaikki Raamatusta pilkuntarkasti.

Toki nuo vanhojen kulttuurien jäänteet nykykulttuurin osina voivat olla myös jarru joissain asioissa. Mahdollisesti suuri kristillisyys juuri mahdollisti sen että Suomen naisille myönnettiin äänioikeus ensimmäisten joukossa maailmassa. Mene ja tiedä.

Tuplis kirjoitti...

Tai sitten kristillisyys on juuri tuhonnut sen potentiaalin omaleimaiselle kulttuurille jota täällä entisaikoina oli?

Se omaleimainen kulttuuri vaihdettiin paremmaksi koettuun. Pakanakulttuurissa oli omat vahvuutensa, mutta enemmän heikkouksia kuin kristillisessä.

Mahdollisesti suuri kristillisyys juuri mahdollisti sen että Suomen naisille myönnettiin äänioikeus ensimmäisten joukossa maailmassa. Mene ja tiedä.

Minun nähdäkseni on vaikea perustella yksilöiden (ml. naisten) päätäntävaltaa saati demokratiaa kristinuskolla mitenkään.

Tuplis kirjoitti...

Ehä siinä muuta kun saunan taakse jonottamaan vaan. Minä skippaan sen jonon kyllä.

Kyseessä olisikin heikkojen, alistuneiden ja luovuttaneiden jono – ei kristittyjen. Ainakin sikäli kun ymmärrän ilmaisun ”saunan taakse” oikein.

"Toki, sehän on selvä. Se vain, että kovuus ja brutaalius on paljon huonompi tapa selvitä kuin rakkaus ja lempeys."

Miksi? Se voi olla vaikeampi, mutta vaikeus ei ole huonouden synonyymi
.

Koska mitään perustetta antaa anteeksi ei ole. Sellainen sakki on täynnä kovapäisiä yksilöitä, joista kaikki vihaavat toisiaan – yritä siinä sitten perhettä pykätä. Ei onnistu. Jonkun on oltava riittävän vahva joustaakseen.

Jaa, minusta kun universalismin ja rationalismin kehto on lähes poikkeuksetta paikoissa, jossa kristinusko on heilutellut kelliään.

Kristinusko ei ollut heilutellut kelliään Kreikassa ja Roomassa satoja vuosia eKr. Myöskään Jeesuksen tai apostolien edustamalla uskolla ei ollut mitään tekemistä em. käsitteiden saati muun vastaavan järjenpalvonnan kanssa.

Juu, en ole. Olen kuullut väitteen, mutten nähnyt yhtäkään vastaväitettä.

Faarao oli seremoniallinen Horuksen edustaja, ja homma periytyi. Jeesus oli Jumala, ei sen edustaja, eikä homma periytynyt. Horus oli sodanjumala, Jeesus ei. Horus ei ollut ihminen, Jeesus oli. Horus oli yhden kansan jumala, Jeesus ei ollut. Jeesus nousi kuolleista, Horus ei noussut. Horus syntyi jumalasta, Jeesus ei. Itse asiassa muita yhtäläisyyksiä kuin pelastajan rooli kyseisistä hahmoista on melkoisen vaikea löytää.

Jumala on.

Vain sana lisää: Jumala on rakkaus.

Minusta "saa kertoa toisille" tuottaa jotain muuta kuin järjestelmällistä indoktrinaatiota kehdosta hautaan.

Ikään kuin kasvatus olisi huono idea.

Oman näkemykseni mukaan Suomalainen kulttuuri on lähtöisin paljon muustakin kuin kristillisyydestä.

Lähtöisin, joo. On sillä myös ulkoisia ominaisuuksia, kuten oma kieli, joitain persoonallisia tapoja ja noin eespäin, mutta jos katsoo sen sieluun, niihin juttuihin, mistä ei voi joustaa, väitettäni on vaikeampi kyseenalaistaa.

On vain paimentolaisten uskonto, joka värjöttelee ihan väärässä maailmankolkassa ja kertoo vääriä tarinoita jotka syntyivät väärästä todellisuuden tilasta peilattuna nykypäivään.

Kuten aikaisemmin sanoinkin, kristinuskon kritiikki ei kohdistu sen oppiin, koska sitä on harvinaisen vaikea kritisoida. Muotoon (kuten ”paimentolaisuuteen”, joka ei ole ollut kristittyjen elintapa laajemmassa mittakaavassa koskaan) takertuminen on vain yksi red herring muiden joukossa.

Tuplis kirjoitti...

Minulle tuli mieleen se, että kapitalismissa kysyntä tuottaa myös tarjontaa. Maahanmuutto voi aiheuttaa tarvetta erilaisille ratkaisuille, esimerkiksi vartijoille.

Totta, joskin sitä on aika vaikea pitää positiivisena kehityksenä.

En usko että maahanmuuttajat olisivat sen kummempia ihmisinä.

En ymmärrä mitä tarkoitat. Minusta afrikkalainen ihmissyöjä on selvästi ”kummempi ihmisenä” kuin vaikkapa minä, eikä sellaisen päästäminen kotimaahani palvele kenenkään etua.

Mutta kykenen näkemään "miksi tuo tekee noin".

Ei se tuotakaan vaikeuksia. Se on helppo ymmärtää, mutta mahdoton ulkopuolelta lääkitä, joten erottelu on ainoa väkivallaton keino estää ”tuota” tekemästä vahinkoa.

Antti kirjoitti...

"Koska mitään perustetta antaa anteeksi ei ole......"

Onnistuu se, itseasiassa perhe noussee moisessa systeemissä ihan uuteen arvoon, se ei ole enää ns. nice to have- ominaisuus, vaan selviytymisehto.

"Kristinusko ei ollut heilutellut kelliään Kreikassa......"

Ahaa, niputat tämän päivän universalismin ja rationalismin samaan syssyyn noiden kanssa. Onkohan se ihan käypäinen vertaus? Minusta nykyään rationalismi ja universalismi on paljon todenmukaisempi ajattelutapa kuin kertaakaan ihmiskunnan historian aikana.

Se, että jokin yksittäinen ilmiö on syypää johonkin siitä seuraavaan, ei edellytä, että se on sen yksittäisen asian pyrkimys. Mitään synninpäästöä ei tule hyvien pyrkimysten perusteella, varsinkin jos se vieläpä on ihan oma sääntö.

"Horus ei ollut ihminen...."

Millä ihmeellä Jeesus oli ihminen? Ihmisellä on isä ja äiti, ihminen ei paranna parantumattomasti sairaita käsillään, muuta vettä viiniksi ja ruoki perkeleellistä porukkaa parilla kalalla ja leivällä. Sen lisäksi ihminen ei kuole ja sitten hypi haudasta pihalle. Minusta Jeesuksessa ei ollut paljonkaan ihmistä, paitsi ehkä hänen homoutensa.

Jeesus sikisi pyhästä hengestä. Pyhä henki:

"Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona."

, joista Jeesus on yksi, mikä tekee tilanteesta kovin perin kummallisen käsittää.

Ja sitten seuraavassa väittämässä Jeesus onkin jo jumala.

Yhden kansan Jumala? Miten muinainen Egypti oli yksi kansa? Minun ymmärryksellä siihen kuului paljonkin kansoja, ja varmasti tunnustivat samaa uskontoa.

Joka tapauksessa, pitänee tutustua Horuksen tarinaan tarkemmin, jos nyt jaksaa.

"Jumala on rakkaus"

Jumala on kaikki. Jumala on aurinko. Jumala on kivi. Jumala on käsite. Ihmisen käsite. Jokin sitä varmasti vastaa tässä maailmankaikkeudessa, mutta todennäköisesti se ei ole jokin ihmisille ominainen, epämääräinen tunne joka vaihtelee subjektista ja objektista riippuen. Ei ihminen ole mikään jumalan kuva. Kristinuskon Jumala on ihmisen narsismin luomus, täynnä komponentteja jotka eivät ilmennä jumalaa, vaan ihmistä. Kristinuskon jumala on väline, jolla kokea olevansa erityinen ja rakastettu. Ei ihmisen tapa tarkastella maailmaa ole mikään perimmäinen ymmärrys. Ihmisen tapa tarkastella maailmaa, on aggressiivisen tiedostavan kädellisen tapa.

Ehkäpä sinä päivänä, kun ihminen luo koneen tai muuttuu sellaiseksi kollektiiviksi, joka pystyy käsittämään ja yhdistämään sen mitä yksittäiset ihmiset ovat käsittäneet, ihminen saattaa ymmärtää jumalasta jotakin, jonkin pikkuriikkisen, merkityksettömän osan. Siihen on vielä näillä näkymin ainakin parikymmentä vuotta matkaa vielä. 10 vuotta siihen, kun kone menee ihmisen ohi kyvyssä prosessoida asioita. Mitä se sitten tarkoittaakin muodollisesti. Kone voi olla väärä sana.

"Ikään kuin kasvatus olisi huono idea."

Ei kasvatus ole huono idea. Kasvatus tarinoihin, jotka eivät ole kovin relevantteja tai dynaamisia, vaan leikkivät olevansa universaaleja, ikuisia totuuksia, on huono idea.

"Lähtöisin, joo......"

Toisinsanoen, ei ole suomalaista kulttuuria.

"Kuten aikaisemmin sanoinkin, kristinuskon kritiikki ei kohdistu sen oppiin, koska sitä on harvinaisen vaikea kritisoida......"

Mutten myöskään menisi väittämään että kristinusko olisi jotenkin irrallaan ajasta, ihmisistä ja heidän reaaliteeteistaan, ollen siten mahdollisesti vailla mitään relevanssia nykymaailmassa.

Lähden vaan siitä, että joo, ehkä joku mongolien shamanistinen uskonto oppeineen on ihan kiva, jos nyt sattuu olemaan mongoli, asumaan tasangolla nahkateltassa hörppimässä jotain vuohenmaitoa. En silti lähtisi sitä soveltamaan ihan täysin eri lähtökohdista olevaan kulttuuriin ja sen realiteetteihin. Eihän siitä tule kuin sanomista.

Tuplis kirjoitti...

Onnistuu se, itseasiassa perhe noussee moisessa systeemissä ihan uuteen arvoon, se ei ole enää ns. nice to have- ominaisuus, vaan selviytymisehto.

Moisessa systeemissä ei synny perhettä vaan Afrikka.

Ahaa, niputat tämän päivän universalismin ja rationalismin samaan syssyyn noiden kanssa.

Se on niiden suora jatke.

Millä ihmeellä Jeesus oli ihminen?

Ihmisestä syntyi, eli ja kuoli ihmisen lailla.

Jeesus sikisi pyhästä hengestä. Pyhä henki:

"Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona."

, joista Jeesus on yksi, mikä tekee tilanteesta kovin perin kummallisen käsittää
.

Aika moni kokee käsittävänsä.

Yhden kansan Jumala?

Ok, valtion.

Jumala on kaikki................

Sinulla on näkemyksesi.

Ei kasvatus ole huono idea. Kasvatus tarinoihin, jotka eivät ole kovin relevantteja tai dynaamisia, vaan leikkivät olevansa universaaleja, ikuisia totuuksia, on huono idea.

Olen samaa mieltä. Onneksi kristinusko ei ole kuvaamasi kaltainen tarina.

Toisinsanoen, ei ole suomalaista kulttuuria.

Kyseessä on jälleen sinun näkemyksesi, jota en jaa.

Mutten myöskään menisi väittämään että kristinusko olisi jotenkin irrallaan ajasta, ihmisistä ja heidän reaaliteeteistaan, ollen siten mahdollisesti vailla mitään relevanssia nykymaailmassa.

Hieno juttu.

Lähden vaan siitä, että joo, ehkä joku mongolien shamanistinen uskonto oppeineen on ihan kiva, jos nyt sattuu olemaan mongoli, asumaan tasangolla nahkateltassa hörppimässä jotain vuohenmaitoa. En silti lähtisi sitä soveltamaan ihan täysin eri lähtökohdista olevaan kulttuuriin ja sen realiteetteihin. Eihän siitä tule kuin sanomista.

Edelleen tarjoat samaa ”kritiikkiä”, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Antti kirjoitti...

"Kyseessä on jälleen sinun näkemyksesi, jota en jaa."

Miksi et? Johan sinä ymmärtääkseni sanoit, että suomalainen kulttuuri == kristillinen kulttuuri. Jos tarkastellaan suomalaisuutta (Suomea on epämielenkiintoista tarkastella, koska se on valtiona ollut olemassa niin vähän aikaa, että kattaa vain pienen hetken suomalaisuuden historiassa.), kristinuskon vaikutusaika siihen on ollut yksi kärpäsen paska sillä aikajanalla. Suomalaisuus on minun ymmärryksen mukaan kieltään myöten vanhempaa kuin kristinusko. Juu, nykysuomalaisuus on kiinni kristinuskossa, mutta ei se mikään edellytys, tai olemassaoloa määrittävä ole. Mutta jos on niin, kuten väität, ei ole suomalaista kulttuuria, on vain kristillistä kulttuuria ja sen mukaan kannattaisi sitten ruveta maailmaa tarkastelemaan. Suomalainen kulttuuri muuttuu merkityksettömäksi käsitteeksi ja sanahelinäksi. Rajaus suomalaisuuteen on tarpeeton, koska puhutaan kulttuuripiiristä, johon kuuluu 2271,7 miljoonaa ihmistä ja siellä jossain seassa on valtio, nimeltä Suomi. Jos nyt sitten tarkastellaan kyseistä sakkia yhtenä kulttuurina, ja sen kokee jotenkin järkeväksi, niin eihän siinä.

"Edelleen tarjoat samaa ”kritiikkiä”, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa."

Eli se, mitä tarkoitat sanoa, on: Vaikka kristinuskossa ei oteta huomioon vaikkapa kvanttifysiikan vaikutusta ihmisen maailmankuvaan, se ei silti ole millään tavalla sidoksissa omaan aikaansa, ympäristöönsä ja niiden tuottamiin realiteetteihin? Maapallo on litteä, taivas on raja, maankuoren alla on helvetti, ihmisiä ristiinnaulitaan ja talvella ei sada lunta.

Mikään tarina ei ole irrallaan ympäristöstään. Tarinan opetus on aina sidoksissa ympäristöön. Kristinusko ei missään tapauksessa olisi voinut syntyä Suomessa ja vielä vähemmän nykyajan maailmassa yleisesti. Vanhan mallinen perheyhteisö ei ole enää pakollinen. Avioliitto ei ole enää pakollinen. Kaikki vasta-argumentit niille ovat kristillisiä pohjimmiltaan ja monet niiden ongelmista ovat kristillisyyden jämähtäneessä tavassa suhtautua maailmaan.

Maailmaan, jossa kaikkein kriittisimmiksi kysymyksiksi nousee: Mikä, tai mitä ihminen ylipäätään on? Missä ovat ihmisyyden rajat? Ei sellainen maailma tee mitään tarinalla, jossa yksilö on jumalan rakastama ja ainutlaatuinen, jossa ihmisellä on sielu ja kuolemanjälkeinen, iankaikkinen elämä. Toki voi aina vedota symboliikkaan, mutta sillä taas nostetaan kaikki tarinat relevanteiksi. Kyllä sitä symboliikkaa löytyy jos jaksaa vaan etsiä.

Hyvä kysymys on: Mitä tarinasta on hyötyä? Tarina vahvistuu, jos siitä on jotain hyötyä ja heikkenee jos sen viesti ei enää päde. Kumpaa kristinuskolle tapahtuu tällä hetkellä mielestäsi?

Jonkin hyödyn olet tarinasta löytänyt, se lienee selvä, en vaan osaa hahmottaa, mitä se voisi olla. Näen sen jonkinlaisena postmodernin ihmisen turvallisuuden tarpeena, pyrkimyksenä yksinkertaiseen malliin ja selviin sääntöihin.

Se on sinäänsä ollut myös oma pyrkimykseni, mutten missään tapauksessa voisi noudattaa kristinuskon jäykkiä sääntöjä, sillä ne pakottaisivat minut luopumaan miltei kaikista niistä asioista, jotka vielä saavat minut aidosti hymyilemään: Ihmisen kyvystä löytää hyvä tapa toimia tilanteessa ja maailmassa, ilman, että se on kirjattu mihinkään pölyiseen opukseen.

Tuplis kirjoitti...

Miksi et?

Minun nähdäkseni on olemassa suomalainen kulttuuri, siitäkin huolimatta, että se on kristillinen kulttuuri. Sen erot muihin kristillisiin kulttuureihin ovat pienempiä kuin ei-kristillisiin kulttuureihin, ja kyseiset erot ovat harvoin niin merkityksellisiä kuin nämä ydinkulttuurien väliset.

Eli se, mitä tarkoitat sanoa, on: Vaikka kristinuskossa ei oteta huomioon vaikkapa kvanttifysiikan vaikutusta ihmisen maailmankuvaan, se ei silti ole millään tavalla sidoksissa omaan aikaansa, ympäristöönsä ja niiden tuottamiin realiteetteihin?

Jep. Kerro toki, millainen vaikutus kvanttifysiikalla on ollut maailmankuvaasi, jos se kerran on mullistanut maailman niin, ettei kristinusko siihen enää mahdu.

Maapallo on litteä, taivas on raja, maankuoren alla on helvetti, ihmisiä ristiinnaulitaan ja talvella ei sada lunta.

Kritiikkisi ei edes hipaise kristinuskon sisältöä.

Vanhan mallinen perheyhteisö ei ole enää pakollinen. Avioliitto ei ole enää pakollinen. Kaikki vasta-argumentit niille ovat kristillisiä pohjimmiltaan ja monet niiden ongelmista ovat kristillisyyden jämähtäneessä tavassa suhtautua maailmaan.

Miksi sitten uudet versiot ovat niin paljon vanhoja epävakaampia, heikompia ja huonompia? Atomisaatio tuhoaa yhteiskunnan kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla.

Maailmaan, jossa kaikkein kriittisimmiksi kysymyksiksi nousee: Mikä, tai mitä ihminen ylipäätään on?

Minusta kysymys on itsestäänselvä ja jokseenkin irrelevantti: lajin homo sapiens edustaja.

Missä ovat ihmisyyden rajat?

Teorian ulkopuolella. Tarkempi vastaus edellyttäisi tarkempaa kysymystä.

Ei sellainen maailma tee mitään tarinalla, jossa yksilö on jumalan rakastama ja ainutlaatuinen, jossa ihmisellä on sielu ja kuolemanjälkeinen, iankaikkinen elämä.

Mistä päättelet, että ”sellainen maailma” ja todellinen maailma ovat sama asia?

Hyvä kysymys on: Mitä tarinasta on hyötyä? Tarina vahvistuu, jos siitä on jotain hyötyä ja heikkenee jos sen viesti ei enää päde. Kumpaa kristinuskolle tapahtuu tällä hetkellä mielestäsi?

Jaa, sinunko mielestäsi esimerkiksi (päättäjien) yleistä mielipidettä ei voi mitenkään manipuloida (esim. koululaitoksella, massamedialla, ideologioilla)? Se, mitä hyötyä tarinasta on, selviää vaikkapa tutustumalla kristittyihin ja jälkiin, joita heidän elämänsä maailmaan jättää. Erityisen opettavaista on verrata niitä jälkiä vaihtoehtoihinsa.

Jonkin hyödyn olet tarinasta löytänyt, se lienee selvä, en vaan osaa hahmottaa, mitä se voisi olla.

Voisin vastata, että esim. ylivertaisen eettisen järjestelmän konkreettisessa muodossa, totuuden ihmisluonnosta ymv., mutta en minä voi selittää sitä yhtään kattavammin kuin voin selittää omaa elämääni. Akvinolainen yritti ja onnistui vain tekemään siitä vieraan ja epäuskottavan.

Näen sen jonkinlaisena postmodernin ihmisen turvallisuuden tarpeena, pyrkimyksenä yksinkertaiseen malliin ja selviin sääntöihin.

Ensimmäinen askel voisi olla se, että et päätä etukäteen mitä löydät, kun avaat kirjan. 1900-lukulainen psykologisointi ei ole ainoa saati paras tapa ymmärtää ihmistä saati ruumiinavauksen suorittava kritiikki ymmärtää kirjaa. Esimerkkinä yksi Shakespeare auttaa ymmärtämään ihmisiä paljon paremmin kuin miljoona psykologia tutkimuksineen.

Nykyajan parhaiten uskottuja valheita on se, että mitään olennaista ei ole akateemisten ympyröiden ja toimintatapojen ulkopuolella.

Se on sinäänsä ollut myös oma pyrkimykseni, mutten missään tapauksessa voisi noudattaa kristinuskon jäykkiä sääntöjä, sillä ne pakottaisivat minut luopumaan miltei kaikista niistä asioista, jotka vielä saavat minut aidosti hymyilemään: Ihmisen kyvystä löytää hyvä tapa toimia tilanteessa ja maailmassa, ilman, että se on kirjattu mihinkään pölyiseen opukseen.

Jälleen annat painavan todistuksen siitä, että kristinusko on sinulle täysin vieras. Ehkä kannattaisi tutkia ensin ja hutkia sitten, jos se jonain päivänä ei ole? Ihmisellä kun on harvinaisen hyvä kyky pitää roskana kaikkea mitä ei ymmärrä.

Antti kirjoitti...

"Minun nähdäkseni on olemassa suomalainen kulttuuri, siitäkin huolimatta, että....."

Väittäisin, että ne ovat pysyvämpiä ja geneerisempiä. Annapa muutama esimerkki, niin pääsen osoittamaan, miten Islaminkin profeetta oli osa jotakin geneerisempää, ja miten islamin maailmankatsomus ei automaattisesti rajaudu muslimeihin, vaan on saanut syntynsä sitäkin vanhemmista uskomuksista ja heimoperinteistä, jotka ovat aika yleisiä tietyillä alueilla, jopa kristittyjen keskuudessa.

"Kritiikkisi ei edes hipaise kristinuskon sisältöä."

Ok, ymmärrän. Siellä on siis jotakin, minkä löytämiseksi täytyy sivuuttaa kaikki muotoseikat. Niin on Aku Ankassakin. Näkisin, että se on ihminen. Ihminen kertomassa tarinaa. Ihmisen tarina syntyy niistä asioista joita hänen ympärillään on, joihin hän on kasvanut. En edelleenkään ymmärrä, mikä uuden testamentin tarinassa on niin arvokasta. Se pyörii yhden olennon ympärillä, jota ei koske mitkään säännöt. Kuolemakin on vain pikkueste, töyssy matkassa. Ei moinen olento voi millään mielekkäällä tavalla kertoa ihmiselle mitään ihmisyydestä tai antaa ohjeita ihmisenä oloon.

"Jep. Kerro toki, millainen vaikutus kvanttifysiikalla...."

Kvanttifysiikka oli yksi esimerkki, asia, jonka aiheuttamat muutokset maailmankuvaan tulkintoineen on väkisinkin suuri, ymmärsi siitä jotakin tai ei. Kyse oli lähinnä ensimmäisestä esimerkistä, joka tuli mieleen.

Jos minä kerron tarinan ajassa ja maailmassa, jossa ei ole televisiota, se tarina sulkee pois ne vaikutukset, joita televisiolla on, siksi se ei ole kovin hyvä tarina maailmassa, jossa televisioita on.

Pohjimmaisena väitteeni oli tämä: Tarina, joka on luotu tilanteessa, jota ei enää ole, ei voi olla enää mielekkäästi ohjenuorana nykytilanteessa, vaan aiheuttaa ihan turhaa konfliktia ja järjettömiä tulkintoja.

"Miksi sitten uudet versiot ovat niin paljon vanhoja...."

Kaikki uusi on epävakaata. Vanhakin oli joskus uutta. Se ei tarkoita etteikö se synnytä mitään vakaata, voimakasta ja parempaa. Ja monet "uuden" ongelmat ovat siinä, että ne rakennetaan vanhan päälle. Vanha toimii tarpeettomana jarruna, jähmeänä monoliittina narun perässä. Tällöin naru on paras katkaista.

"Minusta kysymys on itsestäänselvä ja jokseenkin irrelevantti: lajin homo sapiens edustaja."

Se, että se on sinulle itsestäänselvä ja jokseenkin irrelevantti, ei tarkoita kuin sitä, että et ehkä ole ihan tietoinen siitä, mitä homo sapiensille on tapahtumassa ja nopeaan tahtiin. Asioita, joita kristinuskon säännöstössä ei ole luonnollisestikaan otettu huomioon. Ihmisellä on kokoajan suurempi kyky vaikuttaa ominaisuuksiinsa, ja se itsessään tekee ihmisestä ei-ihmisen, jos uskoo, että jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen.

"Jaa, sinunko mielestäsi esimerkiksi (päättäjien) yleistä mielipidettä ei voi mitenkään manipuloida ....."

Manipulointi ei ole mikään itsetarkoitus, sitä ennen on oltava jokin tarve. Ovatko ne nyt niitä valikoitu jälkiä, joissa katsotaan kristittyjen tekoja ja kristinuskon vaikutuksen alla syntyneistä ideologioita ja poistetaan tarkastelulta kaikki ne, jotka näyttävät ikäviltä? Entäpä ne jäljet, jotka kristinusko on pyykinyt pois?

"Jälleen annat painavan todistuksen siitä, että kristinusko on sinulle täysin vieras...."

Ainoastaan sinun tulkintasi kristinuskosta on minulle vieras. Täysin vieras kristinusko ei ole, sillä sitä saarnataan kirkoissa, kouluissa ja lastentarhoissa. Ala-asteella minulla oli joka tunti uskonnontunti.

Tuplis kirjoitti...

Annapa muutama esimerkki, niin pääsen osoittamaan, miten Islaminkin profeetta oli osa jotakin geneerisempää, ja miten islamin maailmankatsomus ei automaattisesti rajaudu muslimeihin, vaan on saanut syntynsä sitäkin vanhemmista uskomuksista ja heimoperinteistä, jotka ovat aika yleisiä tietyillä alueilla, jopa kristittyjen keskuudessa.

Muutama esimerkki mistä? Ilmiselvää on, että kristinusko rakentuu juutalaisen tradition päälle.

"Kritiikkisi ei edes hipaise kristinuskon sisältöä."

Ok, ymmärrän. Siellä on siis jotakin, minkä löytämiseksi täytyy sivuuttaa kaikki muotoseikat
.

Ei tarvitse, mutta kannattaa käyttää muitakin tapoja hahmottaa kuin tieteellinen – joka olisi ollut suhteessa tuon ajan settiin anakronistinen. Mielessä on kohtuullisen hyvä pitää, että erityisesti VT sisältää melkoisen määrän myyttistä historiankirjoitusta ymv. settiä.

Ei moinen olento voi millään mielekkäällä tavalla kertoa ihmiselle mitään ihmisyydestä tai antaa ohjeita ihmisenä oloon.

Toimintansa henki oli hyvin inhimillinen, ja apostolien tyystin. Osoitti, että omalla toiminnallaan ihminen voi tehdä maailmasta paremman.

Kvanttifysiikka oli yksi esimerkki, asia, jonka aiheuttamat muutokset maailmankuvaan tulkintoineen on väkisinkin suuri, ymmärsi siitä jotakin tai ei. Kyse oli lähinnä ensimmäisestä esimerkistä, joka tuli mieleen.

Minulle ei tule mieleen ainuttakaan edistysaskelta tai välinettä mieleen, joka tekisi kristillisestä moraalista ja etiikasta vanhentuneen, koska kyseiset edistysaskeleet eivät liity mitenkään moraaliin tai etiikkaan. Ne kohdat, joilta osin niitä on rukattu, ollaan menty jyrkästi huonompaan suuntaan.

Tarina, joka on luotu tilanteessa, jota ei enää ole, ei voi olla enää mielekkäästi ohjenuorana nykytilanteessa, vaan aiheuttaa ihan turhaa konfliktia ja järjettömiä tulkintoja.

Mistään sankaritarinasta ei voi oppia mitään, koska tilannetta, jossa ne ovat syntyneet, ei (enää) ole? Olen melkoisen eri mieltä.

Kaikki uusi on epävakaata.

Kristinusko ei ollut eikä ole. Ihmiset tietty ovat.

Ja monet "uuden" ongelmat ovat siinä, että ne rakennetaan vanhan päälle. Vanha toimii tarpeettomana jarruna, jähmeänä monoliittina narun perässä. Tällöin naru on paras katkaista.

Pol Pot oli kanssasi hyvinkin samaa mieltä ja jäljet sen mukaiset. Harva muu luottaa yhtä sokeasti omaan järkeensä.

Se, että se on sinulle itsestäänselvä ja jokseenkin irrelevantti, ei tarkoita kuin sitä, että et ehkä ole ihan tietoinen siitä, mitä homo sapiensille on tapahtumassa ja nopeaan tahtiin.

Minun nähdäkseni eurooppalainen rotu tekee hyvää kyytiä itsemurhaa. Muuta merkittävää en tiedä lajille tapahtuvan.

Manipulointi ei ole mikään itsetarkoitus, sitä ennen on oltava jokin tarve. Ovatko ne nyt niitä valikoitu jälkiä, joissa katsotaan kristittyjen tekoja ja kristinuskon vaikutuksen alla syntyneistä ideologioita ja poistetaan tarkastelulta kaikki ne, jotka näyttävät ikäviltä?

Skolastismi, valistus, materialistiset ideologiat et al eivät ole syntyneet kristinuskon vaikutuksen alla, vaan kristinuskosta huolimatta. Ei vaadi kummoistakaan tarkastelua havaitakseen niiden olevan kreikkalaisen filosofian äpärälapsia.

”Tarve” niille tosiaan oli – kaikki lupasivat oikotien utopiaan ja/tai voiman yli Jumalan. Sama tarve lankeemuksesta asti.

Ainoastaan sinun tulkintasi kristinuskosta on minulle vieras. Täysin vieras kristinusko ei ole, sillä sitä saarnataan kirkoissa, kouluissa ja lastentarhoissa. Ala-asteella minulla oli joka tunti uskonnontunti.

Harvassa kirkossa saarnataan kristinuskoa, ja veikkaan, että vielä harvemmassa koulussa tai lastentarhassa. Valta-asemaa on helppoa ja houkuttelevaa käyttää väärin – eikä siihen kristinusko kehota, kuten ei pakottamiseenkaan. Olet liittänyt siihen kohtaamiesi ”uskovien” toiminnan perusteella ominaisuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Ihminen, jolle kristinusko on henkilökohtaisen vallankäytön väline, ei usko.