Pages

Baabelin torni

Mitä pidempään olen ihmisten kanssa keskustellut, sitä useammin olen törmännyt tilanteeseen, jossa asioista keskustelu päättyy siihen, jossa toinen tai molemmat kuvittelevat toisen tulkitsevan itseään täysin väärin ja alkavat menettää uskoaan siihen, että kyseessä olisi aito väärinkäsitys ja siten myös kykyynsä oikaista asia.  Pohdiskelin asiaa, ja mietin, josko kyse voisi olla jostain muusta.

Ainoa asia, minkä keksin yhdistävän näitä tapauksia keskenään, oli se, että keskustelijoiden tavat hahmottaa maailmaa olivat fundamentaalisesti erilaisia.  Tällä tarkoitan sitä, että perustat, joille heidän maailmankuvansa rakentuivat, eivät kohdanneet juuri miltään osin.  He puhuivat näennäisesti saman kielen sanoilla, mutta silti eri kieltä, eivätkä ymmärtäneet toisiaan.

Mieleen tuli vertaus Baabelin torniin: kyseessähän oli rakennelma, jonka piti valmistuessaan nostaa ihminen jumalaksi.  Homma kuitenkin kaatui siihen, että ihmiset lakkasivat ymmärtämästä toisiaan, ja hanke jäi sikseen.  Vertauksesta tulee järkevä, kun tulee kysyneeksi: oliko kyseessä sittenkään fyysinen rakennelma?

Kreikkalaisen filosofian mukaan ihmisessä jumalaista on nimenomaan järki, ja että vain sen avulla voimme ymmärtää ja hahmottaa jumalia.  Järkeily kuitenkin on harvinaisen rajallinen tapa hahmottaa tai ymmärtää edes luontoa saati sitten mitään sen ulkopuolista.  Kysy sadalta ihmiseltä mitä on rakkaus? ja saat sata eri vastausta, vaikka he puhuisivat samaa kieltä.  He voivat keskustella asiasta maailman tappiin asti tulematta konsensukseen.

Käsitteiden torni, josta katsoen kykenisimme siis määrittelemään jumaluutta ja täten hallitsemaan sitä, kaatuu aina, koska kukaan ei pysty jatkamaan rakentamista siitä, mihin toinen jäi.

Tieteellisen maailmankuvan omaavien ihmisten hulluus syntyy siitä, että he kerran toisensa jälkeen koettavat järkeillä jumaluuden muottiin, johon se ei sovi.  Samalla tavalla kuin teknokraatti, jolle toiset ihmiset ovat olemassa vain lukuina tilastoissa, eikä pysty hyväksymään poikkeamia, Jumalaa pidetään itse keksittyjen todennäköisyyslaskelmien kohteena.  Tieteilijä pystyy epäilemään aistejaan ja tunteitaan, muttei järkeään (toisten järkeä kyllä), vaikka se on aivan yhtä rajallinen kuin kaksi edeltävääkin.

Mitä fundamentaalit sitten ovat?  Ne ovat päämääriä, joita kohti ajattelumme etenee tietoisesti tai tiedostamattamme, ja jotka ohjaavat myös sitä, millä tavoin tulkitsemme kieltä, jota toinen käyttää.  Mitä erilaisemmat fundamentaalit ovat, sitä suurempi ero syntyy tulkintaan, joka käsillä olevan infon pohjalta tehdään.

Erilaisia fundamentaaleja löytyy niin uskontoja kuin ideologioitakin tunnustavilta (kuten niiltäkin, jotka uskovat, etteivät tunnusta), ja kukin pitää omaansa oikeana, jollei pakota itseään opettelemaan ja ymmärtämään toisen fundamentaaleja - se taas kysyy valtavasti aikaa ja sinnikkyyttä.  Opeteltuani itse viimeisen puolentoista vuoden aikana ymmärtämään toisen ihmisen fundamentaaleja parhaani mukaan tulin havainneeksi kyseenalaistaneeni myös omani - ja päädyin hylkäämään ne riittämättöminä.  Opettelen hahmottamaan maailmaa uusin silmin, katsoen maailmaa niiden läpi enkä vain niillä.

Koska perustoja on erilaisia, ovat ne myös laadullisesti erilaisia.  Joillain saa aikaan parempia tuloksia kuin toisilla, mutta yleensä ottaen se, joka ymmärtää useampia, kykenee hahmottamaan todellisuutta monipuolisemmin kuin se, jolla siihen on vain yksi väline.

Ihmistä, joka ajattelee perustavanlaatuisesti eri tavoin kuin itse ajattelee, on todella vaikea ymmärtää.  Ymmärtäminen on kuitenkin usein mahdollista, jos on riittävän sinnikäs yrittämään ja riittävän viisas ohittamaan ylpeytensä asettamat esteet sille (joista ehkä yleisin on yrittää saada toinen selittämään jokin asia oman fundamenttisi kautta, mikä ei välttämättä ole edes mahdollista).

Mitä pienempiä yhteisön sisäisten fundamenttien erot keskenään ovat, sitä helpommin ja paremmin sen jäsenet toisiaan ymmärtävät.  Tällä haavaa länsimailla ei ole yhteistä moraalista saati käsitteellistä perustaa, minkä takia yhteisymmärrys on entistä useammin kiven takana.

Toisen ihmisen ymmärtäminen hänen ehdoillaan on vaikeaa, mutta se on myös ainoa tapa, jolla todella voi niin tehdä.

9 kommenttia:

Juho kirjoitti...

"Tieteellisen maailmankuvan omaavien ihmisten hulluus syntyy siitä, että he kerran toisensa jälkeen koettavat järkeillä jumaluuden muottiin, johon se ei sovi."

Ei jumaluutta tarvitse järkeillä mihinkään muottiin, vähän niinkuin ei tarvitse järkeillä Muumejakaan. Paitsi jos esimerkiksi haluaa tehdä niistä gradun.

Tuplis kirjoitti...

Ei tarvitsekaan, jos siitä on uskonnollinen kanta.

Arawn kirjoitti...

Minä törmään tuohon usein ja olen oikeastaan jotenkin sisätajuisesta ymmärtänyt tuon jutun jo hyvin kauan. Siis että tapani ajatella poikkeaa muiden tavoista ajatella - ei niin, että olisin ainutlaatuinen omine tapoineni vaan että ihmisten tavat käsittää maailma noin yleisestikin eroavat valtavasti. Olen usein yrittänyt ymmärtää muita, nimenomaan heidän tapojaan käsittää maailma ja joskus tunnun jotain kohtaa koskettavanikin.

Turhaudun kuitenkin siihen, ettei MINUA juuri koskaan edes yritetä ymmärtää. Kun yritän selittää tuota "eri tapa ajatella" -juttua, se valuu kuin vesi hanhen selästä ja porukka vain jankkaa ja jankkaa omia juttujaan.

Tämä tosin liittyy ehkä osin siihen, että minun tapani jotenkin pohjimmiltaan on osin sellainen, että yritän ymmärtää. Yritän asettua toisen kenkiin ja nähdä asioita hänen kannaltaan. Ja ehkä sitten odotan sen vuoksi muilta samaa ja täten putoan omaan kuoppaani.

Mutta olisi se silti hienoa, jos useampikin ihminen tiedostaisi tuon, että pohjimmiltaan "vika" on yleensä eri tavoissa käsittää maailma.

Jukka kirjoitti...

Todella intensiivinen kirjoitus. Olet miettinyt asiaa voimakkaasti. Kuten aina.

Hieno kirjoitus.

Antti kirjoitti...

Mutta olisi se silti hienoa, jos useampikin ihminen tiedostaisi tuon, että pohjimmiltaan "vika" on yleensä eri tavoissa käsittää maailma.

Olen epäillyt, että useampikin ihminen oikeasti tiedostaa tämän asian. Siitä tiedostuksesta vaan ei oikein seuraa mitään hyödyllistä, joten ollaan niin kuin ei tiedostettaisi.

Toisten ajattelutapojen ymmärtäminen antaa myös aseet niitä samaisia ajattelutapoja vastaan, vaikkakin luo helposti toisinaan perusteettomia olkiukkoja.

Vika ei ehkä kuitenkaan sinäänsä ole eri tavoissa käsittää maailma, koska mennään alueella, josta ei ole mitään varmaa tietoa tai koskaan tule mitään selvyyttä.

Sitä voi joko olla keskustelematta ja kyselemättä, tai viallinen kanta päätetään jälkeenpäin katsomalla kumman takana on enemmän tahtoa ja kykyä nähdä virheet toisen kannassa. Ensimmäinen vaihtoehto on yleensä järkevin, sillä pelin potissa on harvoin mitään tarpeellista. Vaikeneminen on kultaa.

Tiedemies kirjoitti...

Kirjoitus on kyllä ansiokas, kuten usein on laita tässä blogissa, mutta siinä on hiukan epäsymmetriaa.

Perustelun validiteetti ei synny siitä, että jostakusta tuntuu siltä. Moni virheellinen perustelu kuitenkin puree ihmisiin. Sellaisen perustelun ymmärtäminen voi lisätä operationaalista maailman ymmärtämistä vain metatasolla, jossa sen ihmisten toimintaa ohjaava rooli ymmärretään.

Tuplis kirjoitti...

Tiedemies, kiitos (odottamattomasta) tunnustuksesta. :)

Ei varsinaisesti kai lisääkään, ja kovien tieteiden ulkopuolella ilmaus "validiteetti" on ehkä liian vahvasti määrittävä sana. Se kuitenkin, että ymmärtää, miksi jokin juttu puree ihmisiin, mahdollistaa toisen kannan esittämisen saman diskurssin kautta ja tekemään siitäkin ymmärrettävän.

Moni insinöörityyppi tyrmää jonkin väitelauseen itselleen luontevimman diskurssin sisällä, eikä tajua sitä, minkä takia muut eivät sisäistä vääräksi osoitusta. Vitsi onkin siinä, että kun lause on väärä jonkin diskurssin sisällä, se ei välttämättä ole sitä kaikkien muiden sisällä.

Ei siis riitä, että osoittaa jonkin olevan jossakin mielessä väärässä, vaan pitää osoittaa se sillä kielellä, jolla myös alkuperäinen ilmaus on esitetty.

Tiedemies kirjoitti...

Viittasin tähän:
Tieteilijä pystyy epäilemään aistejaan ja tunteitaan, muttei järkeään (toisten järkeä kyllä), vaikka se on aivan yhtä rajallinen kuin kaksi edeltävääkin.

Järki voidaan ajatella välineenä, jolla ihminen varmistautuu perusteluiden mielekkyydestä. Olennaista on se, mitä ihmisten esittämät perustelut väittävät. Jos väittämän merkitystä so. sitä, mitä se väittää, ei tiedä, ei tietenkään voi mitenkään perustella, että se on väärä.

Sitä voi toki kritisoida siitä, että se on epäselvä. Tässä kirjoituksessasi mielestäni on se mielekäs pointti - tai niin sitä tulkitsen - että ensin pitäisi pystyä erittelemään, mitä väittämiä todella on esitetty.

"Eri tavoin ajattelemisen" tulkitsen tässä nyt siten, että joku ilmaisee mielekkäänä pitämiään väittämiä eri tavoin, ja että ne eivät välttämättä ole samalla tavalla ymmärrettäviä kuin oma kielenkäyttö.

Kun puhuin epäsymmetriasta, tällaisen eri tavoin ajattelemisen taustalla on yllättävän usein täysin epälooginen perustelu, jotain sen kaltaista, että koska kaikki korpit ovat mustia, ja koska Pekka on musta, täytyy Pekan olla korppi. (Abduktio on tosin ihan validia evidenssin arviointia,) Tai vielä pahempaa, muotoa, koska minusta tuntuu että X, niin X.

Toisaalta, mielekäs looginen perustelu saatetaan torpata argumenttina "näitä asioita ei voi arvioida loogisesti". Looginen perustelu ei tarkoita, että se on oikea, mutta jos se on väärä, niin siitä voidaan yleensä osoittaa jokin virhe tai siinä voidaan osoittaa jokin sellainen oletus, joka on perusteeton.

Ei siis riitä, että osoittaa jonkin olevan jossakin mielessä väärässä, vaan pitää osoittaa se sillä kielellä, jolla myös alkuperäinen ilmaus on esitetty.

Mielestäni ei ole mielekästä puhua näiden ristiriitojen yhteydessä niinkään "oikeassa" tai "väärässä" olemisesta, vaan tarkoituksenmukaisuudesta. Tällöin ei tarvitse puuttua itse asiaan ja erimielisyyden ei tarvitse kattaa kaikkea. Esimerkiksi ateisti voi aivan hyvin esittää kritiikkiä jonkin uskonnollisen käytännön tarkoituksenmukaisuudesta ottamatta kantaa sen uskonnolliseen perusteluun.

Mikko Ainasoja kirjoitti...

Mikko Ainasoja tervehtii, Herralle raikkata. Pysykää Totuudessa.

Tätä kirjoitusta vastaan paha on noussut kiukuissaa. Mutta tuon sen silti esille. Kunnia Isälle, kunnia Pojalle! amen.

Patsas joka ennustettiin rakennettavaksi Väärän profeetan toimesta ensimmäisen Pedon kunniaksi. On se mitä ihmiset kutsuvat Euroopanunioniksi, tuo raha liitto. Pedon kuva on raha! Tuota patsasta kuvaa myös Baabelin torni, eli Babylonin torni. Sitä totisesti rakennetaan savesta ja asfaltista, kuten Baabelin torniakin. Jumala tulee sekoittamaan tuon tornin rakentajien kielen, niin että eivät toisiaan ymmärrä. Siihen loppuu sen rakennus.

Ikuisesti kunnia Aabrahami, Iisakin ja Jaakobin Jumalalle! amen.

http://mikkoainasoja.blogaaja.fi/ http://mikkoainasoja.blogit.fi/

mikko.ainasoja79@gmail.com