Pages

Teollisen materialismin toinen puoli

Kolikoilla tuppaa olemaan kaksi puolta, ja mieleni tekee näyttää se toinenkin ilmiöstä, jota pidetään ehkä merkittävimpänä edistysaskeleena minkään sivilisaation historiassa: teollistumisesta.

Teollistuminen aiheutti sen, että miehet päätyivät töihin pois kotiympyröistä tai sen välittömästä läheisyydestä ja samalla myös käytännössä ulos lastensa elämästä yksitoikkoiseen ja tympeään hommaan. Viimeisen 50 vuotta yllättävän harva lapsi oppi tietämään isästään yhtään mitään muuta kuin temperamentin, joka pääsi pintaan tämän tullessa töistä väsyneenä, ärtyneenä ja nälissään - parhaassa tapauksessa lisäksi humalassa. Sanan "breadwinner" jälkimmäinen puolisko on enemmän kuin vähän ironinen; tehdastyö typisti miehen pelkäksi tuotantovälineeksi ja muutti tämän ihmisestä resurssiksi.

Nykyään homma menee vielä överimmäksi: paitsi että molemmat vanhemmat ovat nykyään töissä ja poissa lapsiaan kasvattamasta, he haluavat molemmat myös kotiin päästyään vain rentoutua saadakseen mielestään epäinhimillisen puurtamisensa - vaikkapa töllön ääressä. Seurauksena tästä aina vain suurempi osa lapsista "kasvatetaan" massatuotantona koululla ja popkulttuurilla eikä välineitä ratkaista ongelmatilanteita ja pärjätä elämässä enää anna yksinkertaisesti kukaan.


Väsyneen vanhemman ja lapsen välillä mitään keskustelua harvoin on - vuorovaikutus menee julistamiseksi (linkissä mainittu kasvatustapa 1) koska se vaatii vähiten jaksamista eikä lapsi opi tajuamaan mistä on kyse tai miksi. Poikalapsi järkeilee, että kyse on jostain, mitä hän ei edes voi tajuta, koska hänelle ei selitetä vaan rangaistaan. Tyttölapsi puolestaan voi tajuta viimeistään päätyessään itse vanhempana samaan tilanteeseen.

Yhä useampi lapsi kasvattaa itsensä itse tai ei lainkaan, ja aikuiseksi päätyneistä harvoilla on erinomaiset eväät elämässä selviämiseen ja valtaosalla 20 vuotta traumoja itse setvittävänä voidakseen tulla edes toimeen toisten kanssa puhumattakaan onnellisuuden saavuttamisesta.

Materialismi, sen motivoimana käytävä kikkelinmittailu ja sen tuottama kulutusyhteiskunta koettaa jatkuvasti maksimoida materiaalista hyvinvointiaan ja tekee sen immateriaalisen hinnalla - asia, joka kostautuu tänä päivänä kiihtyvää tahtia niin perheissä, parisuhteissa kuin laajemmassa yhteisössäkin.

4 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Näin minäkin sen nään.

Hyvin kirjoitettu !

Kari Rydman kirjoitti...

Samaa mieltä. Mutta mistä löytyy ratkaisu tähän pulmaan?

Tiedemies kirjoitti...

Tässä on ansionsa, vaikka se rappioretoriikkaa tyylipuhtaimmillaan edustaakin.

Jaska Brown kirjoitti...

Kasvatuksesta kirjoittaessani en asettanut asioita historialliseen viitekehykseen. Olet aivan oikeassa siinä, että Tapa 1 yleistyi teollistumisen seurauksena.