Pages

Rationalismi tappaa

Siihen, miksi Länsi uppoaa, on hyvin yksinkertainen syy.  Länsi on menettänyt inhimillisyytensä eli kyvyn rakastaa itseään ja muita.  Tyypillisen länsimaalaisen suhtautuminen kaikkeen on kylmä, tunteeton, abstrakti, ulkopuolinen.  Tämä suhtautuminen pätee kaikkeen muuhun paitsi rationalismiin, joka kyseisen suhtautumisen synnyttää.

Sama tauti tappoi antiikin Kreikan ja sittemmin Rooman: kreikkalaiset olivat paljon roomalaisia "fiksumpia" eli rationalistisempia, mutta hävisivät näille silti.  Rationalismia kannattava ihminen ei kykene keksimään miksi.  Hän vetoaa olosuhteisiin tmv. tajuamatta, että irrationaalinen on aina rationaalista vahvempi.  Persialaissotien aikaan persialaiset olivat rationaalinen osapuoli, kreikkalaiset eivät.

Mitä rationalismi sitten käytännössä tarkoittaa?  Se saa ihmisen esittämään kysymyksiä, tarkastelemaan asioita lukemattomilta eri kanteilta, silpomaan kaikki kokonaisuudet osiksi ja abstraktioiksi, että tarkastelija ymmärtää, miten ne toimivat.  Tietoa rationalismi tuottaa valtavat määrät, mutta samalla se pesee kaikesta pois moraalin ja suunnan.

Miksi se on myrkyllistä?  Otetaan esimerkiksi rationalistisen filosofian suurin nimi, Sokrates.  Kyseinen kaveri tuli elämäntyönsä aikana lopputulokseen, ettei tiedä mistään mitään, eikä tiedä kukaan muukaan, ja että elämän loppuminen on hänelle vapautus.  Sokrateen rationalismi vei hänet tiensä päähän: abstraktioiden ja asioiden pyörittely ei tuonut elämään mielekkyyttä vaan vei sen.  Se on ainoa tie, jolle rationalismi voi viedä.

Rationalismi rakentuu ajatukselle järjen ja tunteen erosta ja siitä uskosta, että järki voi ohjata tunnetta.  Totuus on se, että kaikkia ihmisiä ohjaavat hänen tunteensa - myös silloin, kun hän "käyttää järkeään".  Rationalisti on onnistunut yhdistämään järkiratkaisujen tekemiseen tunnetilan - yleensä ylpeyden - ja toimii kyseisen tunteen motivoimana, koska se antaa hänelle valheellisen käsityksen siitä, että häntä ohjaa järki.  Petos selviää kenelle tahansa rationalismin ulkopuoliselle välittömästi kun sitä kritisoi millä hyvänsä tavalla: tunteet kuumenevat ja rationalistin ylpeys vaatii häntä osoittamaan kritiikin vääräksi.

Jos siis rationalismi pystyy aikaansaamaan massiivisen tiedonkeruun ja  ihmisen puolustautumisen uhaksi koettua vastaan, minkä takia se ei sitten voisi olla ihmelääke, joka parantaa yhteiskunnan kuin yhteiskunnan, kunhan sitä saadaan tarpeeksi?

Siksi, että se rakentuu ylpeydelle.  Ylpeys on antisosiaalinen tunne, joka rakentaa käsityksen itsestä muita parempana - se syö pohjan altruismilta ja yhteisöllisyydeltä.  Rationalistit ovat atomistisia yksilöitä, ja mitä rationaalisempi ihminen on, sitä utilitaristisempi hänen suhtautumisensa muihin ihmisiin on.  Rationalisti ei koskaan uhraa itseään kuin ylpeydestä.

Rationaalinen tarkastelu osoittaa, että Länsi on uppoamassa hyvää kyytiä.  Se johtuu siitä, että Länsi on ylpeyden läpikotaisin saastuttama eikä enää rakasta itseään - länsimaalaiselle Länsi on itsensä toteuttamisen ja korostamisen väline, ei rakkauden kohde.  Rationalismi on uskonto, jonka seuraaja tappaa geeninsä itsekeskeisyydellään, ylpeydellään ja utilitarismillaan.  Rationaalinen tarkastelu voi kyllä paljastaa tämän, mutta diagnoosi ei ole lääke.

Me emme pelastu lisäämällä kierroksia rationalismiin ja hukuttautumalla ylpeyteemme.  Me pelastumme tunneargumenteilla, jotka saavat meidät rakastamaan toisiamme ja uhrautumaan näiden puolesta.

Minun tuskin tarvitsee kenellekään lukijalleni kertoa, kuka opetti toisten rakastamisesta ja näiden puolesta uhrautumisesta kaikkein eniten.  Hänen viisautensa inhimillisyydessään voittaa rationalismin milloin tahansa, kun sitä sovelletaan sen omilla ehdoilla.  Apologeetikot ovat yrittäneet voittaa rationalisteja omassa pelissään ja menettäneet siinä sivussa elävän uskonsa.

Se sinänsä, minkä nimisen lipun alla teemme hyvää ja pidämme huolta toisistamme, on yhdentekevää.  Ei totuus nimiä kysy eikä hyväntekijää tule sorsia siksi, että hän toimii oikein väärän abstraktin termin nimissä.

8 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Loistava kirjoitus. Juuri tuon tiedostaminen - sen, että ihminen ei ole järkiolento vaan tunneolento ja sen, että ihminen ei ole luonnostaan ateisti ellei hän ole ns. valuvikainen - sai ruukinmatruunan ryhtymään buddhalaiseksi.

Ruukinmatruuna katsoi kuiluun ja kuilu katsoi häneen. Ja siellä oli tyhjyys.

Dr. Doctor kirjoitti...

Jotain tämmöistä.

Kari Rydman kirjoitti...

Olen samaa mieltä kuin Ironmistress. Mutta näen pienen valonsäteen, koska pidän dikotomiaa "järki - tunne" virheellisenä. Järjen vastakohta on järjettömyys, tunteen vastakohta tunteettomuus. Asiayhteydestä riippuen kumpaakin tarvitaan ainakin jonkinlainen vähimmäismäärä reagoinnin ja toiminnan onnistumiseksi. Keskimäärin kai molempia tarvitaan fifty-fifty, huippusuoritukseen kai sitten "fifty-sixty"... :-)

Antti kirjoitti...

Samaa mieltä. Ihminen tosin on harvoin joko tai. Kyky erottaa ne tilanteet joissa eri strategiat toimivat, on se pointti. Kun vaaditaan toimintaa tai suoritusta, rationalismin voi nakata mäkeen. Kun vaaditaan suunnitelmallisuutta ja maksimaalista objektiivisuutta -yleensä ennen toimintaa, rationalismi toimii.

Kun ne realisoituvat, tuloksena ihme- ja hirmutekoja.

Juho kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu teksti. En kuitenkaan usko, että kuvailemiasi rationalisteja olisi kovin paljoa, joten relevanssi jää mielestäni vähäiseksi. Olen siis Rydmanin kanssa samaa mieltä mustavalkoisesta kahtiajaostasi.

Sekä tunteminen että rationaalisuus ovat tarpeellisia. Tutkittavien asioiden silpominen paloiksi on myös hyväksi koettu toimintamuoto, niinkuin on kokonaisuuksien hahmottaminenkin.

Länsimaita ei vaivaa uskonnottomuus, vaan muita maita vaivaavat uskonnot.

Rationalismi ei myöskään "pese kaikesta pois moraalia ja suuntaa".

Tuplis kirjoitti...

Juho:

Mitään elävää ei voi laittaa boksiin ja olettaa, että se pysyy siinä – se kasvaa tai lähtee siitä ulos. Rationalismi vastaa ruumiinavausta - sovella sitä mihin tahansa elävään tai tunteista riippuvaiseen, ja se kuolee. Voit saada siitä lisää infoa, mutta menetät siitä samalla jotain hyvin olennaista, mitä et voi saada takaisin. Kolikoilla on kaksi puolta, tälläkin.

Dikotomia järjestä ja tunteesta on väärä ja kreikkalaista alkuperää, ei omani. Kirjoitukseni ainakin yritti nimenomaan osoittaa, että ”järki-ihmisen” olemassaolo (tai potentiaali) on virheoletus.

Rationalismi tarkoittaa käytännössä egoistista utilitarismia, eikä siinä ole tilaa moraalille. Ainoa ”suunta”, johon se voi osoittaa, on kaaos.

Tiedemies kirjoitti...

Eikö yllä kuitenkin tekstissäsi keskeinen syy näihin ongelmiin ole nimenomaan ylpeys ja sen tuottama haluttomuus ymmärtää omia motiiveja kuin rationaalisen ajattelun analyyttisyys?

Blanket-väittämä "irrationaalinen on aina rationaalista vahvempi" on yksinkertaisesti epätosi tässä muodossaan. Se voi päteä määreellä "usein" tai "yleensä" tms., mutta ei "aina". Natsit eivät voittaneet toista maailmansotaa, eikä neuvostoliitto kylmää sotaa.

Apologeetikot ovat yrittäneet voittaa rationalisteja omassa pelissään ja menettäneet siinä sivussa elävän uskonsa.

NOMA rulez OK.

Tuplis kirjoitti...

Tiedemies:
Eikö yllä kuitenkin tekstissäsi keskeinen syy näihin ongelmiin ole nimenomaan ylpeys ja sen tuottama haluttomuus ymmärtää omia motiiveja kuin rationaalisen ajattelun analyyttisyys?

Juu. Tiedonjano rakentuu ylpeydelle.

Blanket-väittämä "irrationaalinen on aina rationaalista vahvempi" on yksinkertaisesti epätosi tässä muodossaan. Se voi päteä määreellä "usein" tai "yleensä" tms., mutta ei "aina". Natsit eivät voittaneet toista maailmansotaa, eikä neuvostoliitto kylmää sotaa.

Neuvostoliittoa saati natsi-Saksaa ei kaadettu rationalismilla.