Pages

Olennaiseen keskittyminen

Olen kuluttanut vuosien varrella uskomattoman paljon aikaa epäolennaisuuksiin ja havainnut monen muun tekevän samoin.  Olen oppinut tuntemaan ylpeyttä kyvystäni rationaaliseen, analyyttiseen ajatteluun, ja toisaalta siitä, että kehtaan sanoa asiat suoraan sen kummemmin kiertelemättä - itseäni sivistyneempien pyöriessä asian ympärillä kuin ryssä Anttilassa.  Siinä sivussa olen ottanut tavaksi kompastua näistä seuraaviin typeryyksiin, ja koska en ole ainoa, ajattelin todeta niistä sanasen.

Suorasanaisuuteni on saanut minut tuntemaan ylpeyttä siitä, että vastustan yleistä mielipidettä.  Pällireaktioni on: jos se tulee valtamediasta tai on korrektia, siinä on pakko olla jotain helvetin pahasti vialla.  Monesti olen lähtenyt ns. soitellen sotaan vain ruokkiakseni ylpeyttäni, provosoidakseni muita ja päästäkseni osoittamaan, kuinka taitava olen puolustamaan lähes mitä tahansa mielipidettä tai näkökantaa.

Vastakarvaan menossa ei ole mitään vikaa, kunhan tietää mitä tekee ja se touhu ei ole itsetarkoituksellista.  Itsensä määrittäminen vastareaktioksi valtavirralle on hyvä idea vain silloin, kun valtavirta tekee säännönmukaisesti aina aivan kaiken väärin - eikä näin ole asianlaita koskaan.

Analyyttisyyteni ja taitoni pyöritellä asioita on puolestaan helpottanut toista mieltä olevien ihmisten jyräämistä.  Analyyttisyydellä tarkoitan varsinaisesti sitä, että olen hyvä kääntämään kaikki keskustelut rationalistisen diskurssin sisälle, jolloin mitään ei voi enää arvottaa miltään muulta kuin utilitaristis-materialistiselta pohjalta.  Ihmisten matka läpi yhteiskuntamme koulutusjärjestelmän aikaansaa sen, ettei heille tule edes mieleen kyseenalaistaa kyseisen diskurssin kaikenkattavuutta ja riittävyyttä kaikkien ongelmien ratkaisuun.

Rationalistisessa diskurssissa on kuitenkin sellainen huono puoli, että se tekee selvää moraalista kymmenen kertaa kymmenestä ja korvaa sen itsekkyydellä, jolle ei ole mitään rajoja.  Toisin sanoen: jos ihmiselle riittää rationalismi, hänestä tulee väistämättä sosiopaatti, jolle oikea ja väärä eivät ole kuin sanoja.  Yhteiskunta koostuu ihmisistä, mistä johtuen sosiopaattien muodostama yhteiskunta ei ole kovin kiva paikka - oli heidän älynsä miten korkea hyvänsä.  Siellä kaikki on sallittua, kunhan ei jää kiinni, ja kaikista säännöistä ja laeista etsitään kilpaa porsaanreikiä välittämättä tippaakaan niiden hengestä.

Molemmissa tapauksissa virheeni oli sama: ihastuin keinoon (nonkonformistinen suorapuheisuus; rationalismi) niin paljon, että siitä itsestään tuli tarkoitus.  Tragedia syntyy siitä, että kun keinosta tulee itsetarkoitus, unohtuu se, mitä varten ne alunperin hankittiin.

Rationaalinen ajattelu on vain väline, joka helpottaa syy-seuraussuhteiden hahmottamista.  Nonkonformismi puolestaan auttaa minua läpäisemään sosiaaliset estot, jotka yleensä estävät ihmisiä sanomasta tai kohtaamasta vaiettuja asioita.  Kumpaakin näistä välineistä voi käyttää oikein tai väärin, ja niiden assosioituessa ylpeyteen omista kyvyistä ymmärrys tästä hämärtyy yllättävän helposti.

On houkuttelevaa keskittyä siihen mitä osaa, sen sijaan, mitä pitäisi tehdä.  On houkuttelevaa uskotella itselleen, että epäolennaiseen keskittyminen olisi olennaista, mutta sillä vain huijaa itseään.  Netti on täynnä ihmisiä, jotka osaavat analysoida ja kysellä vaikka mitä, rikkoen vaikka mitä normeja, mutta ovat ajat sitten unohtaneet, mitä oikeasti haluavat selvittää tai saavuttaa.  Palkinnot, jotka he saavat ylpeytensä seuraamisesta, ei koskaan tarjoa sitä, mitä he sisimmässään janoavat.

Tärkeintä on olla hyvä, eli tavoitella voimaa, rakkautta ja totuutta, ja antaa näiden näkyä elämässään.  Vievätkö tie ja keinot, joita käytät, sinua kohti tavoitettasi?  Omalta kohdaltani uskallan sanoa uskovani, että näin on.

Rationalismi tappaa

Siihen, miksi Länsi uppoaa, on hyvin yksinkertainen syy.  Länsi on menettänyt inhimillisyytensä eli kyvyn rakastaa itseään ja muita.  Tyypillisen länsimaalaisen suhtautuminen kaikkeen on kylmä, tunteeton, abstrakti, ulkopuolinen.  Tämä suhtautuminen pätee kaikkeen muuhun paitsi rationalismiin, joka kyseisen suhtautumisen synnyttää.

Sama tauti tappoi antiikin Kreikan ja sittemmin Rooman: kreikkalaiset olivat paljon roomalaisia "fiksumpia" eli rationalistisempia, mutta hävisivät näille silti.  Rationalismia kannattava ihminen ei kykene keksimään miksi.  Hän vetoaa olosuhteisiin tmv. tajuamatta, että irrationaalinen on aina rationaalista vahvempi.  Persialaissotien aikaan persialaiset olivat rationaalinen osapuoli, kreikkalaiset eivät.

Mitä rationalismi sitten käytännössä tarkoittaa?  Se saa ihmisen esittämään kysymyksiä, tarkastelemaan asioita lukemattomilta eri kanteilta, silpomaan kaikki kokonaisuudet osiksi ja abstraktioiksi, että tarkastelija ymmärtää, miten ne toimivat.  Tietoa rationalismi tuottaa valtavat määrät, mutta samalla se pesee kaikesta pois moraalin ja suunnan.

Miksi se on myrkyllistä?  Otetaan esimerkiksi rationalistisen filosofian suurin nimi, Sokrates.  Kyseinen kaveri tuli elämäntyönsä aikana lopputulokseen, ettei tiedä mistään mitään, eikä tiedä kukaan muukaan, ja että elämän loppuminen on hänelle vapautus.  Sokrateen rationalismi vei hänet tiensä päähän: abstraktioiden ja asioiden pyörittely ei tuonut elämään mielekkyyttä vaan vei sen.  Se on ainoa tie, jolle rationalismi voi viedä.

Rationalismi rakentuu ajatukselle järjen ja tunteen erosta ja siitä uskosta, että järki voi ohjata tunnetta.  Totuus on se, että kaikkia ihmisiä ohjaavat hänen tunteensa - myös silloin, kun hän "käyttää järkeään".  Rationalisti on onnistunut yhdistämään järkiratkaisujen tekemiseen tunnetilan - yleensä ylpeyden - ja toimii kyseisen tunteen motivoimana, koska se antaa hänelle valheellisen käsityksen siitä, että häntä ohjaa järki.  Petos selviää kenelle tahansa rationalismin ulkopuoliselle välittömästi kun sitä kritisoi millä hyvänsä tavalla: tunteet kuumenevat ja rationalistin ylpeys vaatii häntä osoittamaan kritiikin vääräksi.

Jos siis rationalismi pystyy aikaansaamaan massiivisen tiedonkeruun ja  ihmisen puolustautumisen uhaksi koettua vastaan, minkä takia se ei sitten voisi olla ihmelääke, joka parantaa yhteiskunnan kuin yhteiskunnan, kunhan sitä saadaan tarpeeksi?

Siksi, että se rakentuu ylpeydelle.  Ylpeys on antisosiaalinen tunne, joka rakentaa käsityksen itsestä muita parempana - se syö pohjan altruismilta ja yhteisöllisyydeltä.  Rationalistit ovat atomistisia yksilöitä, ja mitä rationaalisempi ihminen on, sitä utilitaristisempi hänen suhtautumisensa muihin ihmisiin on.  Rationalisti ei koskaan uhraa itseään kuin ylpeydestä.

Rationaalinen tarkastelu osoittaa, että Länsi on uppoamassa hyvää kyytiä.  Se johtuu siitä, että Länsi on ylpeyden läpikotaisin saastuttama eikä enää rakasta itseään - länsimaalaiselle Länsi on itsensä toteuttamisen ja korostamisen väline, ei rakkauden kohde.  Rationalismi on uskonto, jonka seuraaja tappaa geeninsä itsekeskeisyydellään, ylpeydellään ja utilitarismillaan.  Rationaalinen tarkastelu voi kyllä paljastaa tämän, mutta diagnoosi ei ole lääke.

Me emme pelastu lisäämällä kierroksia rationalismiin ja hukuttautumalla ylpeyteemme.  Me pelastumme tunneargumenteilla, jotka saavat meidät rakastamaan toisiamme ja uhrautumaan näiden puolesta.

Minun tuskin tarvitsee kenellekään lukijalleni kertoa, kuka opetti toisten rakastamisesta ja näiden puolesta uhrautumisesta kaikkein eniten.  Hänen viisautensa inhimillisyydessään voittaa rationalismin milloin tahansa, kun sitä sovelletaan sen omilla ehdoilla.  Apologeetikot ovat yrittäneet voittaa rationalisteja omassa pelissään ja menettäneet siinä sivussa elävän uskonsa.

Se sinänsä, minkä nimisen lipun alla teemme hyvää ja pidämme huolta toisistamme, on yhdentekevää.  Ei totuus nimiä kysy eikä hyväntekijää tule sorsia siksi, että hän toimii oikein väärän abstraktin termin nimissä.

Konservatismiko ideologia?

Minulta kysyttiin äskettäin, että mikä on konservatiivin ideologia.

Pohdittuani kysymystä tulin lopputulokseen, että konservatiivilla ei ole ideologiaa.  Konservatiivin lähestymistapa siihen, miten aikaansaadaan hyvä yhteiskunta, ei ole luonteeltaan ideologinen, vaan käytännöllinen.  Se on lähestymistapa, joka koettaa selvittää optimia tapaa ratkaista ongelmia niiden luonteiden mukaisesti - se ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan valmiin kysymyksen.

Radikaali eli ideologisesti ajatteleva ihminen uskoo, että hänellä on vastaus siihen, miten asioiden tulee olla.  Ideologisesti ajattelevan ihmisen tapa rakentaa yhteiskunta on ylhäältä alas - muotti on valmis, todellisuus pitää vain pakottaa siihen.

Konservatiivi, eli ideologioita vierastava ja ongelmanratkaisuun keskittyvä ihminen uskoo, että vastaukset tulee selvittää käytännössä, ja yhteiskunta rakentaa alhaalta ylös, ettei aikaansaada korttitaloa, joka kaatuu ensimmäiseen tuulenvireeseen totaalisesti.

Minun mielestäni konservatismia on siis harhaanjohtavaa nimittää ideologiaksi, koska se on kaikkea muuta paitsi sitä.  Sopiva analogia olisi uskonnottomuuden nimittäminen uskonnoksi - merkillepantavaa on, että uskonnolliset ihmiset tuppaavat olemaan konservatiiveja, ja uskonnottomat ideologisia.

Mielenkiintoinen kysymys on: täyttävätkö uskonto ja ideologia saman memeettisen lokeron?  Minusta näyttäisi siltä - ihmiselle tärkein asia on hänen jumalansa.

Ps.  Aiheesta muualla 1, 2

Lisääntymisestä

Olen saanut sellaisen kuvan, että tänä päivänä ihmiset haluavat tehdä lähinnä 0-2 lasta.  Syiksi tähän kuulee yleensä sen, että kahden ihmisen tulee tehdä kaksi lasta, enemmän ei olisi kestävää, ja että "maailma on jo täytetty".  Näissä näkökulmissa on yksi perustavanlaatuinen virhe, joka tarkoittaa sitä, että kaikki alueet, joissa otetaan moiset ajatukset todesta, tulevat kokemaan valtavan väestökadon.

Ai miksi?  No siksi, että läheskään kaikki eivät lisäänny.

Ihminen kun vaatii kumppaniltaan yleensä kohtalaisen paljon tehdäkseen lapsia tämän kanssa, ja kriteerit täyttäviä ehdokkaita on aina vähemmistö.  Jos ihmiset tekevät keskimäärin kaksi lasta, keskimäärin näistä molemmat eivät pääse lisääntymään syystä tai toisesta, ja väestökäyrä kääntyy selvästi miinusmerkkiseksi.  Erityisen virulenttia väestökato on länsimaisissa ateisteissa ja agnostikoissa, jotka eivät tosissaan usko siihen, että heidän tehtävänsä on tehdä lapsia niin evolutiivisessa kuin uskonnollisessakin mielessä.

Yhteiskunta, jonka väestökäyrä on vahvasti miinuksella, on kuoleva yhteiskunta, eikä kyseisestä touhusta seuraava rappio rajoitu pelkästään demografisiin asioihin - se alkaa ennen pitkää muistuttaa kärjellään seisovaa pyramidia ja pysyy pystyssäkin osapuilleen yhtä hyvin.

Valtapuolueet säilyttävät status quon miten parhaiten taitavat - lakaisten oireita pyramidin keikkumisesta maton alle voidakseen vielä hetken ylläpitää illuusiota siitä, että kupla ei tule puhkeamaan ja siitä, ettei mitään konkreettista ihan oikeasti tarvitse tehdä.  Niiden demografinen koostumus ja ihmisen taipumus ajaa omaa etuaan takaa, että ne eivät pysty puuttumaan ongelmiin niiden vaatimalla tavalla - se kun tarkoittaisi heidän oman asemansa heikkenemistä ja investointia tuleviin sukupolviin eikä niiltä pois kuten nyt.

Mitään syytä äänestää mitään puoluetta, jonka sanalla on painoarvoa tänä päivänä, ei ole.   Jos ne haluaisivat tehdä kuplalle muutakin kuin paisuttaa sitä ja tehdä sen puhkeamisesta aina vain tuhoisampaa, ne tekisivät niin jo nyt.

Väkivaltasivustosta

Kävinpä sitten lukemassa läpi kohistusta palautus.orgista löytyvät suomenkieliset kirjoitukset, ja täytyy ikäväkseni myöntää, etten yllättynyt kuin siitä, miten suoraan ja puolustelematta asia esitetään - saitti itse kertoo sanomansa olevan paitsi vastenmielinen myös väkivaltainen jne, joten minun ei tarvitse.

Halusin lukea sivuston sisällön bona fide ja koettaa punnita sen sisällön omilla ansioillaan.  Yksi sivuston suomenkielisistä aineistoista ei ole saatavilla, joten en pysty ottamaan siihen kantaa millään tavoin.  Tuotakoon yksi asia selväksi: sivusto kehottaa terroriin sekä maamme tämänhetkistä hallintoa että etnisiä ryhmiä vastaan, ja se on äärimmäisen ruma tapa toimia.

Sivustolla mainitaan trendi, jonka mukaan olemme matkalla kohti sisällissotaa tai kansallista itsemurhaa, halusimme tai emme.  Olen tehnyt saman havainnon, enkä ole keksinyt varmasti toimivia keinoja, jotka säilyttäisivät sekä kansan että illuusion siitä, että voimme aina ja kaikissa tilanteissa toimia moraalisesti.  Ne varmasti toimivat säilyttävät toimet puolestaan eivät ole hyväksyttäviä - ja juuri niihin sivusto kehottaa.

Löysin listan viidestä nimestä, joita sivustolla pidetään suurimpina syyllisinä maamme alasajoon.  Luulisin, että varsin mittava osa väestöstä on jokseenkin samaa mieltä syyllisyydestä, jos vaikka eivät olisikaan ehdotetun tuomion puolesta.  Minun mielestäni kyseiset ihmiset tekevät maallemme ja kansallemme valtavasti hallaa, ja olisi maallemme parempi, jos heillä ei olisi mitään vaikutusvaltaa.

Veikkaan, että ihmisiä, jotka symppaavat sivuston sanomaa, löytyy paljon enemmän, kuin niitä, jotka suostuisivat myöntämään asian.  Harva olisi myöntänyt etukäteen olevansa Eugen Schaumanin teon puolella pelätessään joutuvansa siitä mielipiteestä kiven sisään tai muuta vastaavaa.  Historiallisesti katsoen sivuston sanoma ei ole mitenkään tavaton - siitä on tehty sitä keinotekoisesti poliittisen korrektiuden ilmapiirissä, jossa miehiset ongelmanratkaisukeinot ovat aina ja varmasti vääriä.

Sivustolla sanotaan väkivallan ratkaisevan monikulturismin synnyttämät ongelmat.  Väkivalta on yksi keino ratkaista ongelmia, siitä ei pääse mihinkään, eikä sen tehoa käy kieltäminen.  Monikulturismin synnyttämät ongelmat kyllä ratkeavat, jos väkivaltaa käyttää tarpeeksi, mutta sitten päädytään rajanvedon ongelmiin ja silmätysten sen tosiasian kanssa, että peilissä näkyy hirviö, joka teki pahaa niillekin, jotka eivät tehneet sitä kenellekään.

Sivuston mielestäni vastenmielisin osuus on etnoväkivaltaan kehottaminen, koska etnot eivät ole vastuussa siitä, mitä hallinto tekee.  Jos hallinto tekee Suomesta helvetin, miksi hyökätä niiden kimppuun, jotka eivät ole siitä vastuussa? Vertauksena voisi ottaa esimerkin, jossa joku veisi omaisuutesi ja jakaisi sen muille - olisiko siinä tapauksessa aihetta käydä niiden kimppuun, joille omaisuus on jaettu?  Ei olisi - omaisuus haettaisiin kyllä jälkikäteen takaisin, mutta pää vadille vaadittaisiin rötösherralta.

Jotkut tahot ovat esittäneet käsityksensä siitäkin, että kyseessä olisi sananvapaudenvastaisten tahojen masinoima sivusto, mutta omasta mielestäni teksti olisi kyseiseltä taholta siinä määrin uskottavasti kirjoitettu ja siinä määrin itsetuhoinen, että väite masinoinnista ei ole millään tavoin uskottava.

Minua ei yllättänyt, että palautus.orgin kaltainen sivusto on olemassa.  Olisin yllättynyt, jos sen kaltaista ei olisi olemassa.  Minua häiritsee paljon vähemmän kyseisen sivuston olemassaolo kuin se, että en pysty kuittaamaan sitä kokonaan älyvapaana kohkaamisena.  En ole sen kirjoittajan kanssa samaa mieltä likikään kaikista asioista, mutta en voi myöskään olla ajattelematta sitä, missä määrin hänen ehdottamilleen toimintatavoille on toimivia vaihtoehtoja.

Päätyyköhän tällaisella kirjoituksella suojelupoliisin tarkkailtavaksi?

Teollisen materialismin toinen puoli

Kolikoilla tuppaa olemaan kaksi puolta, ja mieleni tekee näyttää se toinenkin ilmiöstä, jota pidetään ehkä merkittävimpänä edistysaskeleena minkään sivilisaation historiassa: teollistumisesta.

Teollistuminen aiheutti sen, että miehet päätyivät töihin pois kotiympyröistä tai sen välittömästä läheisyydestä ja samalla myös käytännössä ulos lastensa elämästä yksitoikkoiseen ja tympeään hommaan. Viimeisen 50 vuotta yllättävän harva lapsi oppi tietämään isästään yhtään mitään muuta kuin temperamentin, joka pääsi pintaan tämän tullessa töistä väsyneenä, ärtyneenä ja nälissään - parhaassa tapauksessa lisäksi humalassa. Sanan "breadwinner" jälkimmäinen puolisko on enemmän kuin vähän ironinen; tehdastyö typisti miehen pelkäksi tuotantovälineeksi ja muutti tämän ihmisestä resurssiksi.

Nykyään homma menee vielä överimmäksi: paitsi että molemmat vanhemmat ovat nykyään töissä ja poissa lapsiaan kasvattamasta, he haluavat molemmat myös kotiin päästyään vain rentoutua saadakseen mielestään epäinhimillisen puurtamisensa - vaikkapa töllön ääressä. Seurauksena tästä aina vain suurempi osa lapsista "kasvatetaan" massatuotantona koululla ja popkulttuurilla eikä välineitä ratkaista ongelmatilanteita ja pärjätä elämässä enää anna yksinkertaisesti kukaan.


Väsyneen vanhemman ja lapsen välillä mitään keskustelua harvoin on - vuorovaikutus menee julistamiseksi (linkissä mainittu kasvatustapa 1) koska se vaatii vähiten jaksamista eikä lapsi opi tajuamaan mistä on kyse tai miksi. Poikalapsi järkeilee, että kyse on jostain, mitä hän ei edes voi tajuta, koska hänelle ei selitetä vaan rangaistaan. Tyttölapsi puolestaan voi tajuta viimeistään päätyessään itse vanhempana samaan tilanteeseen.

Yhä useampi lapsi kasvattaa itsensä itse tai ei lainkaan, ja aikuiseksi päätyneistä harvoilla on erinomaiset eväät elämässä selviämiseen ja valtaosalla 20 vuotta traumoja itse setvittävänä voidakseen tulla edes toimeen toisten kanssa puhumattakaan onnellisuuden saavuttamisesta.

Materialismi, sen motivoimana käytävä kikkelinmittailu ja sen tuottama kulutusyhteiskunta koettaa jatkuvasti maksimoida materiaalista hyvinvointiaan ja tekee sen immateriaalisen hinnalla - asia, joka kostautuu tänä päivänä kiihtyvää tahtia niin perheissä, parisuhteissa kuin laajemmassa yhteisössäkin.