Pages

Pahuus

Se, mitä erityisen moni ei tänä päivänä suostu myöntämään, on, että pahuutta on olemassa.  Asia ei ole mielipidekysymys eikä sitä voi relativisoida olemattomiin.

Jo siitä, kun yksilö saarnaa vihaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka vetävät kortensa kekoon, tulisi hälytyskellojen soida, mutta valitettavasti pahuus ei leviä vain henkilökohtaisessa kanssakäynnissä vaan myös esim. mediassa, jota valitettavan monet ovat tottuneet pitämään "vallan vahtikoirana" vallankäyttäjän sijaan.

Koska sanan sisältö on monille epäselvä, muotoiltakoon selkeä sääntö:

1)  Yksilö (tai ryhmä) kuluttaa enemmän kuin tuottaa.

2)  Yksilö (tai ryhmä) pakottaa muut keinolla tai toisella luovuttamaan tuotantoaan heille.

3)  Kahden edellisen kohdan esittäminen oikeutettuna toimintana.

Vain silloin, kun kohdat 1,2 ja 3 täyttyvät, on kyse pahuudesta.  Ihmiset voivat toisinaan tehdä asioita 1 tai 2, mutta vasta, kun kohta 3 täyttyy, on kyse pahuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Näiden kohtien avulla perspektiivi on helppo ylläpitää ja pahuus tunnistaa heti hyödyntämistään psykologisista savuverhoista huolimatta.  Sääntöä soveltamalla havaitaan välittömästi esimerkiksi natsismin, rotusuprematismin, kommunismin, antiuskonnollisuuden, marxismin, feminismin, islamin ja monikulturismin luonne.

Hyvän tehtävä on taistella pahuutta vastaan ja pitää huolta siitä, että ei muutu niin tehdessään itse pahaksi.

12 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tupla-J:lle. Varsinkin omassa ammatissani monet (yleensä ylikoulutetut) toteavat, että kukaan ei synny pahana. Ympäristö muokkaa meidät sellaisiksi, kuin me olemme.

Töissäni olen kyllä itse todennut, että on ihmisiä, jotka ihan oikeasti syntyvät pahoina. Miksikö? No zwidustako mä tiedän. Mutta näin vaan on. Jotkut ihmiset ovat jo syntyjään läpeensä pahoja.

Kami kirjoitti...

Mutta onko niin että pahuudelta voi ylipäätään välttyä ollenkaan? Sikäli kun minun ymmärrys käy, kohta yksi ja kaksi täyttyvät kaikkien elämissä ja ideaalitilanne on aina pyrkimys kumpaankin, saavuttamaan etua eri kriteereillä tarkasteltaessa.

Sinä olet paha, minä olen paha. He ovat pahoja.

Ainut paha mikä meidän pahojen ihmisten persettä liikuttaa on lopulta se MEILLE yksilönä (tai ryhmänä) paha.


Kaikki kuvaamasi -ismit ovat pohjimmiltaan oikeassa ja pyrkivät hyvään jonka he ovat itse määritelleet. Heidän hyvänsä ei tarkoita universaalia hyvää tai oikeudenmukaisuutta. Ei ole mitään todellista välimaastoa, tasa-arvoa tai kohtuuta. Suljetun järjestelmän luonne on, kun joku kärsii, joku hyötyy. Vain abstraktit resurssit voivat kasvaa äärettömiin.

Noissa -ismeissä on mielestäni eri kategorioita.

Natsismi, rotusuprematismi, kommunismi, islamismi ovat rehellisesti pahoja, ne uskovat omaan ylivoimaisuuteensa ja sitä kautta siihen että paras voittaa aina. Niissä on hyväksytty se, että on voittajia ja häviäjiä. Kun kaksi tällaista pahuutta kohtaa, he käyttävät välineenä subjektiivista hyväänsä, kunnes voittaja selviää toisen muututtua vaarattomaksi ruumiskasaksi.

Feminismi ja monikulturismi taas ovat ovelampia. Ne kasvavat erilaiselta pohjalta maailmassa joka ei tunnusta mitään ylläkuvatuista pahuuksista. Ne ovat luonteeltaan sekundäärejä. Ne sumuttavat ajamiensa ryhmien asemaa epätasa-arvoisiksi, mutta niidenkin puolestapuhujilla on selkeä ymmärrys "sodan" luonteesta, ne eivät koskaan lakkaa ajamasta omia etujaan muiden kustannuksella, vaan käyttävät eturyhmiensä oletettua alistettua asemaa aseenaan, ymmärtäen samalla ettei mitään kohtuutta, tasa-arvoa tai oikeutta ole.

Retoriikka kuuluu, ettei ole meitä ja heitä, vastakkainasettelusta pyritään aina pois, sillä moiset pahuuden saarnaajat eivät yleensä halua sitä tilannetta jossa objektiiviseksi totuudeksi muodostuu kilpailun vapaus ja pahan subjektiivisuus.

Siitä kun tulisi kovin lyhyt, vähäkeskusteluinen ja heille epäedullinen selkkaus.

Tuplis kirjoitti...

Feminismi ja monikulturismi eivät eroa natsismista kuin käyttämiensä keinojen kautta. Natsismi käyttää maskuliinisia keinoja, nuo kaksi feminiinisiä, mutta pyrkimys on sama.

Keihäänkärjestä saatava Book of Zed valottaa erinomaisesti feminiinisiä keinoja.

Kohdat 1 ja 2 eivät ole sellaisenaan pahoja. Sääntö oli, että kun ne ja kohta 3 täyttyvät, niin silloin (ja vain silloin) voidaan todella sanoa kyseen olevan pahuudesta.

Kami kirjoitti...

Caset tuollaisenaan ovat toki yksinkertaisen johdonmukaisia, mutta voiko niitä todella soveltaa yleispätevästi?

Pidätkö esim. ruokakaupassa käyntiäsi pahuutena? Sinä luultavasti kulutat enemmän ruokaa kuin tuotat (1)? Tai oikeuslaitoksen tapa sakottaa (2)? Perimätoimistot? Lasten huostaanotot (2)? Lainojen korot (2)? Verot (2)?

Mikä em. asioista tekee niistä oikeutettua, ei-pahaa? Jos vastaus on enemmistön hyväksyntä, niin enimmistön hyväksyntä voi tehdä silloin mistä tahansa ei-pahaa.

Onhan noita erilaisia vaihtoehtoja, mutta onko sillä tosiaan lopulta väliä miten asia esitetään? Sehän on vain pintasilaus. Yksittäinen asia voi olla vitsaus ja resurssisyöppö, tai väistämätön rikkaus ja voimavara. Riippuu kenen perspektiivistä ja minkä parametrien kautta asiaa katsellaan.

Tuplis kirjoitti...

En. Eihän pahuuden välttämätön ehto (3) täyty.

Tuplis kirjoitti...

Oikeuslaitos ja valtiokoneisto tuottavat jotain, samoin kuin minä esim. töilläni, jonka ansiosta voin käydä kaupassa ja ostaa sieltä toisten tuottamaa ruokaa.

Arawn kirjoitti...

Tuplis: Mutta tuotatko enemmän kuin kulutat? Vai lasketaanko tämä sen mukaan, että jos saat X määrän palkkaa etkä käytä enempää, kulutuksesi pysyy tuottosi rajoissa?

Tuplis kirjoitti...

Mutta tuotatko enemmän kuin kulutat?

En vielä. Olen töissä palvelualalla tuotannon sijaan. Teen parhaani asiantilan muuttamiseksi.

Tiedemies kirjoitti...

Pelkkä palvelu ei tarkoita, että tuottaa vähemmän kuin kuluttaa. Sairaanhoitaja palvelee, samoin siivooja. Jos joku haluaa heille siitä maksaa käyvän hinnan, he tuottavat enemmän kuin kuluttavat.

Lapset ovat tämän karakterisoinnin mukaan automaattisesti syntyjään pahoja. Lapsi kuluttaa enemmän kuin tuottaa, pakottaa huutamalla ja nälkää valittamalla vanhemmat ruokkimaan ja vaatettamaan ja pitää tätä aivan oikeutettuna.

Uskonnot ja etenkin uskonnolliset johtajat ovat myös tämän karakterisoinnin mukaan pahoja. He eivät tuota mitään, pakottavat seuraajansa elättämään itsensä uhkailemalla kosmisilla rangaistuksilla, ja esittävät tämän oikeutettuna toimintana.

Ihmiskunta on paha tämän karakterisoinnin nojalla. Ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja (fossiiliset, malmit jne.) enemmän kuin tuottaa. Ihmiset pakottavat eläimet ja osan toisista ihmisistä luovuttamaan tuotantoaan heille. Ihmiset esittävät tämän oikeutettuna, koska, no, he ovat ihmisiä.

Näiden tarkoitus oli demonstroida, että karakterisointisi ei ole sillä tavalla ehjä, että kun sanot "natsismin, kommunismin jne." olevan pahoja, niin et voi ilman ad hoc rajoituksia rajata pois kaikkia yllämainittuja rajaamatta jotain pahojen aatteiden listastasi pois.

Lisäksi minulla jää epäselväksi mitä "antiuskonnollisuus" tässä tarkoittaa. Jos sillä tarkoitetaan sitä, että ihmisiä kehotetaan olemaan uskomatta jumaliin tai muihin yliluonnollisiin olentoihin, niin en näe itseasiassa minkään kolmen kyllämainitun säännön toteutuvan tällaisessa toiminnassa.

Kunnioitan näkemyksesi jämäkkyttä, mutta en perusteluiden puutetta.

Tuplis kirjoitti...

Pelkkä palvelu ei tarkoita, että tuottaa vähemmän kuin kuluttaa. Sairaanhoitaja palvelee, samoin siivooja. Jos joku haluaa heille siitä maksaa käyvän hinnan, he tuottavat enemmän kuin kuluttavat.

Jos kohta työstäni maksetaankin käypä hinta, koen olevani kulutuspuolella ja minulla on kokemukseeni syy.

Lapset ovat tämän karakterisoinnin mukaan automaattisesti syntyjään pahoja.

Lapsen tila on väliaikainen ja lähtökohta, josta kaikki aloittavat. Ei moraalia ole kovin mielekästä soveltaa biologiasta johtuvaan asiaan, etenkään kun se ei ole valinnaista. Lasta, joka ei tunne vanhempiensa huolenpidosta kiitollisuutta vaan pitää sitä ”oikeutenaan”, voi kyllä pitää perustellusti pahana.

Uskonnot ja etenkin uskonnolliset johtajat ovat myös tämän karakterisoinnin mukaan pahoja.

Nähdäkseni monet uskonnot tuottavat melkoisen määrän julkishyödykkeitä, riippuen toki uskonnosta. Uskonnollisista johtajista tyydyn toteamaan, että teokratian ulkopuolella aika harvan on pakko sellaisille mitään maksaa, eivätkä uskonnolliset johtajat vaikuta kokevan, että heille ”kuuluu” yhtään enempää kuin ihmiset vapaaehtoisesti antavat.

Ihmiskunta on paha tämän karakterisoinnin nojalla.

Niinhän se suureksi osaksi onkin.

Näiden tarkoitus oli demonstroida, että karakterisointisi ei ole sillä tavalla ehjä, että kun sanot "natsismin, kommunismin jne." olevan pahoja, niin et voi ilman ad hoc rajoituksia rajata pois kaikkia yllämainittuja rajaamatta jotain pahojen aatteiden listastasi pois.

Minä puhun ideologioista, joiden varaan ihmiset rakentavat elämänsä, sinä lapsista, uskonnoista (määrittelemättä ilmausta mitenkään), uskonnollisista johtajista (määrittelemättä näitä mitenkään) ja ihmiskunnasta. Tämän on tarkoitus demonstroida, että et puhu kanssani samasta asiasta.

Lisäksi minulla jää epäselväksi mitä "antiuskonnollisuus" tässä tarkoittaa.

1) Antiuskonnolliset haluavat nauttia uskonnollisten yhteisöjen luomasta luottamuksesta ilman, että osallistuvat sen tuottamiseen.
2) Antiuskonnolliset tietävät, että kyseisestä julkishyödykkeestä nauttivat joko kaikki tai ei kukaan, joten heitä ei voi sulkea sen ulkopuolelle.
3) Antiuskonnolliset pitävät pyrkimystä tuhota yhteisön sisäisen luottamuksen synnyttänyttä uskontoa moraalisena.

Tiedemies kirjoitti...

Minä puhun ideologioista, joiden varaan ihmiset rakentavat elämänsä, sinä lapsista, uskonnoista (määrittelemättä ilmausta mitenkään), uskonnollisista johtajista (määrittelemättä näitä mitenkään) ja ihmiskunnasta.

Käsitteen ekstensio on olennainen osa sitä, mitä käsittellä tarkoitetaan. Puhuit yllä siitä, mitä yksilö tekee. Alemmassa puhut pahuudesta ja psykologisesta savuverhosta ja luettelet muutaman ideologian ja asenteen.

Et kirjoituksessasi rajannut ekstensiota ja siksi mielestäni oli täysin kohtuullista ja asianmukaista demonstroida, millaisten rajausten tekeminen olisi kohdallaan. Tämän voi kuitata ylimalkaisesti sanomalla että "puhumme eri asiasta", mutta se ei silti kerro minulle mistä puhut.

Lisäksi kun karakterisoit "antiuskonnolliset", niin käytät tässä vain sitä, miten antiuskonnollisuus (jonka merkityksen jätä avoimeksi) suhtautuu pahuuden karakterisointiisi. Jos tarkoitat tämän antiuskonnollisuuden määritelmäksi, niin se on puutteellinen, koska moni identifioituu antiuskonnolliseksi kuitenkaan jakamatta noita mainittuja pyrkimyksiä tai hyväksymästä lähtökohtia.

Esimerkiksi minä en hyväksy premissiä, että uskonto tuottaa julkishyödykkeitä tarkoituksenmukaisella tavalla, koska tästä ei ole mitään evidenssiä.

Lisäksi on jonkin verran evidenssiä, että uskonnon merkityksen ja uskonnollisuuden väheneminen itseasissa tuottaa tuota mainittua julkishyödykettä vielä enemmän.
lähde.

Uskonto on itseasiassa keino toteuttaa ekskluusio julkishyödykkelle, so. se toimii klubiteorian mukaisesti. En ota tällä kantaa siihen, onko se "hyvä" tai "paha".
(Klubihyödykkeen voit katsoa http://en.wikipedia.org/wiki/Club_good)

Jos - tässä kohtaa olen eri mieltä, mutta leikitään näin - uskonto todella tuottaa jonkin ei-ruuhkautuvan julkishyödykkeen samaan tapaan kuin vaikkapa katuvalot tai tietokoneohjelma, elokuva tai TV-lähetys, niin silloin uskonnottomuutta voidaan tietysti pitää vapaamatkustamisena.

Luottamus ei kuitenkaan ole mekanismina samanlainen; se ainoastaan ei kulu, vaan sen arvo lisääntyy vapaamatkustamisen seurauksena. Tässä suhteessa luottamusta voisi verrata vaikka standardiin. Vaikken oikeasti jaa käsitystäsi siitä, että uskonto "tuottaa" moraalin ja luottamuksen 'standardoinnin' yhteiskunnalle, niin tässä näkemyksessä on paljon enemmän järkeä kuin siinä, että uskonnottomuus jotenkin rapauttaa näitä.

Standardoinnin laatinut taho voidaan nimittäin lakkauttaa täysin, kun standardi on omaksuttu. Kukaan ei esinmerkiksi ala keksimään uusia mittayksiköitä nyt, kun SI-järjestelmä on käytössä.

Tuplis kirjoitti...

Puhuit yllä siitä, mitä yksilö tekee.

Vääristelyllä tavataan tarkoittaa sitä, että jätetään toisen sanomasta jotain olennaista pois ja/tai luetaan mala fide. Jos mieli tekee, voit miettiä, minkä takia lainattu lause oman näkemykseni mukaan on sitä.

Tämän voi kuitata ylimalkaisesti sanomalla että "puhumme eri asiasta", mutta se ei silti kerro minulle mistä puhut.

Ei kerro selittämälläkään. Muut ovat tajunneet, sinä et. Selavii.

Lisäksi kun karakterisoit "antiuskonnolliset", niin käytät tässä vain sitä, miten antiuskonnollisuus (jonka merkityksen jätä avoimeksi) suhtautuu pahuuden karakterisointiisi.

En minä jätä sen merkitystä avoimeksi. Antiuskonnollisuus tarkoittaa uskonnonvastaisuutta. Millä muulla tavalla sanan voi mielestäsi ymmärtää?

Esimerkiksi minä en hyväksy premissiä, että uskonto tuottaa julkishyödykkeitä tarkoituksenmukaisella tavalla, koska tästä ei ole mitään evidenssiä.

1) Miten niin ei ole? 2) Mitä väliä sillä on?

Lisäksi on jonkin verran evidenssiä, että uskonnon merkityksen ja uskonnollisuuden väheneminen itseasissa tuottaa tuota mainittua julkishyödykettä vielä enemmän. lähde.

Alueilla, joilla yhteistyö kusematta toisten muroihin on ollut selviämisen edellytys, jengi on luottanut toisiinsa enemmän. Ylläripylläri. Lähde ei kuitenkaan selitä sitä, minkä takia esimerkiksi kristinuskon merkityksen vähetessä ihmisten keskinäinen luottamus heikkenee. Itse keksin sille montakin selitystä, joita olen käsitellyt tekstissä Miksi Länsi uppoaa. Sitä, minkä takia antiuskonnollisuus on tarkoituksella toisten muroihin kusemista, olen käsitellyt mm. kirjoituksessa Uskonnonvastaisuus on uskonto.

Vaikken oikeasti jaa käsitystäsi siitä, että uskonto "tuottaa" moraalin ja luottamuksen 'standardoinnin' yhteiskunnalle, niin tässä näkemyksessä on paljon enemmän järkeä kuin siinä, että uskonnottomuus jotenkin rapauttaa näitä.

Vedät yhtäsuuruusmerkin antiuskonnollisen ja uskonnottoman välille. Ne eivät ole sama asia, enkä puhu pohjatekstissäni sanaakaan uskonnottomista.