Pages

Ihmissuhdehelvetti

Tämä on varoittava tarina siitä, mitä tapahtuu, kun antaminen ja saaminen eivät suhteessa ole tasapainossa.

A ja B ovat aloittamassa suhdetta ensi-ihastuksen laannuttua, ja heidän perusonnellisuutensa on tasolla 1.  A antaa B:lle odottamatta lahjan, ja B ilahtuu +5:n arvoisesti, ihan tasolle 6 asti.  B:n ilo lahjan saannista kuitenkin ennen pitkää laskee tasolle 0, alle perusonnellisuuden, koska hän osaa kaivata "odottamatonta" lahjaa.  A:n seuraava lahja nostaa onnea taas +5, mutta ajan kanssa se laskee taas, tällä kertaa B:n taso menee jo miinuksen puolelle (taas sama lahja, eikö sillä ole mitään mielikuvitusta?).

Näin tapahtuu aina siihen asti, että B tarvitsee A:lta jatkuvasti lahjoja ollakseen edes perusonnellisella tasolla, mutta on raivoissaan silloin, kun ei niitä saa.  Suhteen perusonnellisuus on laskenut tasolle -4, ja antajan ja saajan roolit on hakattu kiveen.

A on ehdollistanut B:n uskomaan, että A:n tehtävä on pitää hänet tasolla +6, ja tämä kantaa kaunaa siitä, että A ei siihen useinkaan pysty.  A:ta alkaa pidemmän päälle ottaa kupoliin, koska alati ruikuttavalle B:lle ei huvita enää tehdä iloisia ylläreitä.

B on saanut parisuhteesta sellaisen käsityksen, että sen kuuluu olla jatkuvaa hurmiota, ja lisää aina kasvavaan vaatimustensa listaan yhden joka kerta kun A ilahduttaa häntä uudella tavalla, pudoten aina vain syvemmälle onnettomaan tilaansa, jossa kokee, että A ei arvosta häntä sillä tasolla kuin tämän pitäisi, ja alkaa murjottaa.  B mittaa parisuhteen tilan oman onnellisuutensa linssin läpi, jättäen A:n onnellisuuden täysin huomiotta.

A:lle tulee käsitys, että häneltä vaaditaan jatkuvasti kaikki mitä hänellä on antaa ja enemmänkin, että voisi elää edes rauhassa B:n nalkutukselta.  A tuntee, että hänen arvonsa B:lle ei johdu siitä, että hänessä itsessään olisi jotain arvostettavaa, vaan siitä, että hän antaa B:lle kivoja ylläreitä.  Hänen omia tarpeitaan ei juurikaan huomioida, koska kaikki aika menee B:n mielipahan välttämiseen. A:n fiilikset alkavat olla myrkylliset, koska hän tuntee olevansa orja.

Jossain vaiheessa jommankumman osapuolen tyytymättömyys keittää yli ja kumppani heitetään mäkeen.  Ratkesiko ongelma?  Ei.

B lähtee sinkkumarkkinoille ajattelemaan, että hänelle kuuluu kaikki, mitä A:lla oli antaa, ja edellyttää sitä kaikilta tuleviltakin kumppaneilta.  Hän pitää itseään etuoikeutettuna, ja tekee kaikkien elämästä helvettiä loputtomilla vaatimuksillaan.  Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Vastaavasti A lähtee sinkkumarkkinoille ajattelemaan, että hänen täytyy erikseen ansaita kumppaniehdokkaansa huomio, ja tekee alentuvalla kohtelullaan tästä uuden B:n, jos tämä ei ole samanlainen jo valmiiksi.

Pidemmän päälle A alkaa pitää kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia B:n kaltaisina, ja haluaa olla näiden kanssa tekemisissä vain jos on pakko.  Sama koskee B:tä, joka on raivoissaan A:n sukupuolen edustajien kyvyttömyydestä haluttomuudesta pitää häntä onnellisena.

Sekä A että B jäävät lopulta yksin, kaivaten kumppania, ihmetellen, että miten tässä näin kävi.  A kelaa, että kaikkeni annoin, mutta mikään ei riittänyt, ja B kelaa, että kukaan ei halunnut tehdä minua onnelliseksi, vaikka niin moni osoitti osaavansa - he eivät välittäneet minusta tarpeeksi.

B ei koskaan oppinut vastaamaan kauniisiin tekoihin tai ottamaan vastuuta omasta onnellisuudestaan - hän ehdollistui olemaan pelkkä hyvän vastaanottaja ja kuluttaja.  Kukaan etuoikeutetuksi totutettu ihminen ei tunne kiitollisuutta nauttiessaan etuoikeudestaan - sen sijaan he tuntevat vihaa aina, kun etuoikeuden hedelmät loistavat poissaolollaan.

A ei koskaan oppinut uskomaan, että hänellä itsellään olisi arvoa sellaisenaan, vaan lähti aina altavastaamaan ja osoittamaan, että hänen täytyi ostaa toisen huomio jatkuvasti lahjomalla tai vetämällä showta.  Sillä, mitä piti hyväntahtoisuutena, hän prostituoi kumppaninsa onnellisuuden.

Mitä tästä olisi syytä oppia?

Sukupuolen A edustajat: niin kivaa kuin toista onkin yllättää, se kannattaa tehdä silloin, kun se on ansaittua, ja antiensa suomista on syytä rajoittaa suurin piirtein sille tasolle, jolla niitä saa itsekin.  Älä uhraa onnellisuuttasi pyrkiessäsi miellyttämään toista, koska sillä reseptillä ei viihdy pidemmän päälle kumpikaan.  Kysy itseltäsi: kohteletko itseäsi yhtä hyvin kuin kuvittelet toista kohtelevasi?

Sukupuolen B edustajat: niin kivaa kuin onkin tulla yllätetyksi, kannattaa miettiä, miten voisi ilahduttaa toista vastaavalla tavalla.  Kumppanillasi ei ole velvollisuutta eikä mahdollisuutta pitää sinua onnellisena, vaan sinulla on yhtäläinen vastuu teidän molempien ilahduttamisesta, ja sen unohtaminen tuottaa molemmille valtavaa mielipahaa.  Rakkaus ei ole ulkopuolelta tuleva tunne, vaan verbi, joka lähtee omasta toiminnasta.  Kysy itseltäsi: haluaisitko olla ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavoin kuin sinä?

Antamisen ja saamisen tasapainosta syntyy harmonia ja yhteisymmärrys, joka ehkäisee kaunaa ja katkeruutta.  Terveessä parisuhteessa molemmat tietävät, että sillä, mitä he oma-aloitteisesti antavat, on selvä vaikutus siihen, mitä he saavat, niin hyvässä kuin pahassakin.  Sellaiset ihmiset eivät tee itsestään marttyyreita uhraamalla itsensä ja tarpeensa, saati kohtele toista tavalla, jolla eivät haluaisi itseään kohdeltavan.

4 kommenttia:

Kami kirjoitti...

Joskus sitä miettii ja pelkää, onko ihmiset oikeasti noin yksinkertaisia ja sokeita, minkä jälkeen sitä miettii ja pelkää että on itse ihminen.

Täytyy myöntää että sitä aika helposti silti on kaksinaismoralisti: En minä halua imeä munaa, vaikka haluankin munaani imettävän.

mies.asia kirjoitti...

"niin kivaa kuin toista onkin yllättää, se kannattaa tehdä silloin, kun se on ansaittua, ja antiensa suomista on syytä rajoittaa suurin piirtein sille tasolle, jolla niitä saa itsekin"

Kannattaa myös pitää mielessä käsite ajoittainen palkitseminen (intermittent rewarding), johon mm. uhkapelien koukuttavuus perustuu.

Roissyn ohjeita voi myös soveltaa:

"Give your woman 2/3 of everything she gives you. For every three calls or texts, give her two back. Three declarations of love earn two in return. Three gifts; two nights out. Give her two displays of affection and stop until she has answered with three more. When she speaks, you reply with fewer words. When she emotes, you emote less. The idea behind the golden ratio is twofold — it establishes your greater value by making her chase you, and it demonstrates that you have the self-restraint to avoid getting swept up in her personal dramas. Refraining from reciprocating everything she does for you in equal measure instills in her the proper attitude of belief in your higher status. In her deepest loins it is what she truly wants."

-- http://mies.asia/

Arawn kirjoitti...

Lopussa puhut A:sta ja B:sta sukupuolien edustajina. Onko tosiaan niin, että A on toinen sukupuoli ja B toinen, mutta ei niin, että kummassakin sukupuolessa oli A- ja B-ihmisiä?

Tuplis kirjoitti...

Lopussa puhut A:sta ja B:sta sukupuolien edustajina.

Kyllä. Sukupuolista toinen tuntee käsityksen ritarillisuudesta ja toinen prinsessoinnista, ja valtion tukemat ideologiat pönkittävät kyseistä asettelua. Sen tulokset näkyvät mm. amok-juoksuina, joita miehet ovat ryhtyneet harjoittamaan sietokykynsä ylityttyä.

Poikkeuksia sukupuoliasetelmaan on, mutta ei kovin paljon. Pareton lakia voi tähänkin soveltaa varsin osuvasti.