Pages

Tunteettomista miehistä

Tulin juuri tänään lukeneeksi kirjoituksen, joka paljasti, että miehet ovat naisia tunteellisempia.

Se selittää häkellyttävän monta asiaa, mitkä ovat ihmetyttäneet minua miesten ja naisten välisessä kanssakäymisessä ja sen kehityksessä läpi historian: osapuolen, joka on pienempi, heikompi ja tarvitsee toisen resursseja, on syytä kehittää keinoja saada toiselta haluamansa.

Mikäpä tähän parempi keino kuin tunteiden manipulointi?

Kumpaa sukupuolta syyllistetään jatkuvasti siitä, että he ovat tunnevammaisia ja pahantekijöitä, kumpi sukupuoli kokee velvollisuudentuntoa, elähdyttää itseään ritarillisuudella ja uuden luomisella niin taiteiden kuin kirjallisuudenkin saralla ja toisaalta tekee itsemurhia, pilaa omansa ja toistensa elämän suuttumuksellaan?  Kumpaan sukupuoleen emotionaalinen manipulointi tehoaa?

Vastaus on niin itsestäänselvä, että hävettää, etten ollut aiemmin tajunnut sitä.

Ilmankos toinen sukupuoli kokee kunnia-asiana tunteidensa hallinnan ja toinen puolestaan omistaan kovan metelin pitämisen.  Molemmat pitävät tavoiteltavana sitä, minkä eteen täytyy tehdä paljon töitä.  Oli kyseessä tunteet tai raha - jos sitä todella on tarpeeksi, siitä ei tarvitse erikseen pitää meteliä, sen kanssa riittää puuhaa ilmankin.

Miesten toiminta pyrkii usein helpottamaan tunteidensa valtavaa voimaa - naiset puolestaan pyrkivät lisäämään toiminnallaan omien tunteidensa volyymia ja intensiteettiä.  Tämä selittää myös, minkä takia naisen toiminta tunnereaktioidensa voimistamiseksi tekee tilanteesta helposti silkkaa helvettiä miehelle, jolla on valmiiksi kestämistä tunteidensa kanssa ilman niiden voimistamistakin.

Tämä saa ajattelemaan monia asioita realistisemmin kuin aikaisemmin.

Jk. Erinomainen kirjoitus aiheeseen läheisesti liittyen.

33 kommenttia:

Aava kirjoitti...

Onpa maukas aihe! Sabotoinkin blogiasi hieman lisää.

Tulin juuri tänään lukeneeksi kirjoituksen, joka paljasti, että miehet ovat naisia tunteellisempia.

Määrittele tunteellisuus.

Se selittää häkellyttävän monta asiaa, mitkä ovat ihmetyttäneet minua miesten ja naisten välisessä kanssakäymisessä ja sen kehityksessä läpi historian: osapuolen, joka on pienempi, heikompi ja tarvitsee toisen resursseja, on syytä kehittää keinoja saada toiselta haluamansa.

No eikö juuri tuollaiselle naiselle mies kaikkein mieluiten anna? Tuskin kovinkaan moni haluaisi naista, joka olisi vähintään saman kokoinen, yhtä vahva ja paljon rikkaampi kuin mies itse.

Toisekseen, noin lähtökohtaisesti, mitä olet mieltä: tullaanko hyvään suhteeseen ensisijaisesti vaatimaan/pyytämään toiselta vai antamaan itsestään/jakamaan?

(Esitin samaisen kysymyksen joitakin päiviä sitten kumppanilleni, ja yllätyin vastauksesta: pohtivan hiljaisuus.)

Kumpaa sukupuolta syyllistetään jatkuvasti siitä, että he ovat tunnevammaisia ja pahantekijöitä --

Pelkkien syytteiden perusteella ei voi/tulisi/kannata tuomita. Niiden taakse tarvitaan näyttöä. Onko sitä?

Jos ei, perättömistä syytteistä onkeensa ottaminen on emotionaalista moukkamaisuutta, jolla mies osoittaa, että nimenomaan HÄN ei hallitse tunteitaan.

Kumpaan sukupuoleen emotionaalinen manipulointi tehoaa?

Luetaanko tunteisiin vetoavuus manipuloinniksi? Jos kyllä, onko kaikki tunteisiin vetoavuus kahden ihmisen välillä aina tahallista ja suunniteltua? (Minä en esim. ainakaan osaa itkeä tahallaan.)

Jos ei, olisin halunnut lukea lisää siitä, miten vältetään manipuloitavuus eli sitoudutaan emotionaalisesti ja vuorovaikutetaan niiden voimakkaiden kiintymystunteiden kanssa puolin ja toisin siten, ettei kumpikaan koe vahvojen emootioidensa kanssa altistuvansa hallitsemattomalle manipulaatiovaaralle.

Kirjoitit taannoin, että rakkaus tekee heikoksi. Lisäisin siihen, että rakkaudettomuus tekee vielä heikommaksi.

Ilmankos toinen sukupuoli kokee kunnia-asiana tunteidensa hallinnan ja toinen puolestaan omistaan kovan metelin pitämisen.

Paras tapa hallita on pyrkiä ymmärtämään. Ihminen ei voi valita sitä, mitä hän tahtoo/mihin hän tuntee vetoa. Tunteita ei voi pakottaa eikä niitä voi myöskään käskeä poistumaan.

Jos ihminen ei toisaalta tahdo sitä, mitä hän toisalta kuitenkin tuntee haluavansa, moista asetelmaa ei voi hallita muuten kuin koettaa lähestyä sitä ymmärryksen kautta ja löytää kompromissi. Ymmärtävätkö mielestäsi miehet tunteitaan keskimäärin paremmin kuin naiset?

Mielestäni hallinta liittyy myös kokemukseen. Sellaista, jota ei osannut odottaa, saati sellaista, josta ei ole kokemusta, on ensinnäkin hankala ymmärtää, ja sen takia vaikea myös hallita.

Eipä silti, mitäpä tässä tuuleen huutelemaan. Nimittäin mitä mahkuja naisella voi olla enää siinä vaiheessa kun pidetään sellaista tekstiä oivaltavana, jossa todetaan, että: Women are emotional addicts because they are soulless shells. -- they are empty inside .

Olen nainen, eli tyhjä, sieluton kuori. Ah! Naiset ovat emotionaalisia addikteja, mutta miehille emootiot ovat jokin ulkoistettu viihdyke, jota voi nakella mielin määrin. Yksikään tunne ei tule miehelle odottamattomana ja pyytämättä vaan kaikki on ennalta luonnosteltu täsmällisesti oikein. Mahtavaa.

Jos minä olisin mies, ja seisoisin noiden sanojen takana, rupeisin oitis homoksi. Ihan vaan tunteiden hallitsemisen ilosta! :D

Tuplis kirjoitti...

Pelkkien syytteiden perusteella ei voi/tulisi/kannata tuomita. Niiden taakse tarvitaan näyttöä. Onko sitä?

Ei ehkä tulisi, mutta niin tehdään, koko ajan, koska tunteet. Ei emotionaalista manipulointia ja häpeäkielenkäyttöä harjoiteta siksi, että se olisi oikeutettua. Niitä harjoitetaan, koska ne toimivat.

Jos ei, perättömistä syytteistä onkeensa ottaminen on emotionaalista moukkamaisuutta, jolla mies osoittaa, että nimenomaan HÄN ei hallitse tunteitaan.

Tis-mal-leen. Koko kirjoitus käsittelee sitä, että miesten on vaikeampi hallita tunteitaan kuin naisten, koska ne ovat paljon voimakkaampia, ja että tälle on selvä evolutiivinen tilaus.

Luetaanko tunteisiin vetoavuus manipuloinniksi?

Ystäväni Google tietää. Kysy häneltä ensin, niin säästämme molempien aikaa.

Paras tapa hallita on pyrkiä ymmärtämään. Ihminen ei voi valita sitä, mitä hän tahtoo/mihin hän tuntee vetoa. Tunteita ei voi pakottaa eikä niitä voi myöskään käskeä poistumaan.

Naiset vaikuttaisivat ymmärtävän miesten tunteita ihan luonnostaan varsin hyvin, minkä lisäksi jokseenkin kaikki naistenlehdet tmv neuvovat lisää tapoja manipuloida niitä. Homma menee toki helposti överiksi – nykyään suuri osa vähänkin herkemmistä miehistä (ks. City) ei uskalla edes lähestyä naisia, koska ovat saaneet riittävän kovaa emotionaalisesti turpaansa joko jo kasvatusvaiheessa tai sen jälkeen.

Ymmärtävätkö mielestäsi miehet tunteitaan keskimäärin paremmin kuin naiset?

Totta kai. Naiset osaavat manipuloida niitä – ei se edellytä ymmärrystä. Samalla lailla kaukosäädinkin toimii, vaikka ei tajuaisikaan miksi.

Eipä silti, mitäpä tässä tuuleen huutelemaan. Nimittäin mitä mahkuja naisella voi olla enää siinä vaiheessa kun pidetään sellaista tekstiä oivaltavana, jossa todetaan, että: Women are emotional addicts because they are soulless shells. -- they are empty inside .

Paljon kertoo mielestäni se, että hyökkäyksesi linkitettyä tekstiä vastaan tapahtuu nimenomaan tunteisiin vetoamalla - samaan myös viimeinen kappaleesi ilmiselvästi pyrkii. Tajusitko kirjoittaessasi tekeväsi niin, vai oliko kyseessä intuition sanelema juttu?

Aava kirjoitti...

Sitä paitsi, eikö See the violence rate, suicide rate... all much more male-centric nimenomaan osoita, että on sitä tunteiden hallintaongelmia miehilläkin. Jotenkin kohtalaisen makaaberia väittää, että väkivaltaisuus ja itsemurhat olisivat oire nimenomaan tunteiden hallinnasta.

Mutta toisaalta, en kyllä väitä, että tuntisin noin keskimäärin miehen luontoa vielä kovin hyvin.

Luen tällä hetkellä kirjaa Miehen rakkaus (toim. Armas Alvari ja Jarkko Tontti; Gummerus 2008), johon 14 miespuolista kirjallisuuden henkilöä on pyydetty kirjoittamaan novelli aiheesta, mitä nykymies rakastaa ja miten ja millaisia viettejä miehellä on ja mihin suuntaan.

Toistaiseksi olen lukenut n. 2/3 ja muuta ei toistaiseksi voi oikein sanoa kuin että toivon, että viimeinen kolmannes selkeyttäisi enemmän kuin kaksi ensimmäistä. :)

(Pikanttina yksityiskohtana muuten kirjan kansikuvana on mustataustainen valokuva tulen lieskoista. Se onkin eittämättä yksi kirjan huipentumista, että miehen rakkaudelle annetaan niin vangitseva symboli.)

Tuplis kirjoitti...

Naiset vaikuttaisivat ymmärtävän miesten tunteita ihan luonnostaan varsin hyvin

Piti sanomani: Naiset vaikuttaisivat painelevan miesten nappuloita ihan luonnostaan varsin hyvin

Tuplis kirjoitti...

Mitä viimeisimpääsi tulee, kehotan lukemaan tekstini, jota kommentoit, koska vastaukset ovat jo siellä.

En tiedä kuka on esittänyt kuvaamasi kaltaisia makaabereita väitteitä, mutta minä en ole tehnyt niin.

Aava kirjoitti...

Koko kirjoitus käsittelee sitä, että miesten on vaikeampi hallita tunteitaan kuin naisten, koska ne ovat paljon voimakkaampia, ja että tälle on selvä evolutiivinen tilaus.

Ai. Minä taas luulin, että pointtina oli se, miten naiset eivät osaa hallita tunteita "koska ovat emotionaalisia addikteja" ja siksi manipuloivat ja tekevät tunteistaan meteliä, siinä missä miehet taas hallitsevat tunteensa.

Ystäväni Google tietää. Kysy häneltä ensin, niin säästämme molempien aikaa.

Joo kiitos, mutta sen kanssa ei voi keskustella aiheesta.

Naiset vaikuttaisivat ymmärtävän miesten tunteita ihan luonnostaan varsin hyvin, minkä lisäksi jokseenkin kaikki naistenlehdet tmv neuvovat lisää tapoja manipuloida niitä.

Se ei ole naistenlehtien vika, jos nainen haluaa manipuloida miestään saamaan haluamansa, jota kokee, ettei muuten saa, mutta välttämättä tarvitsee. Tässä kohtaa palaisin kysymykseen siitä, ollaanko suhteessa ensisijaisesti antamassa vai pyytämässä, mutten halua toistaa itseäni.

Naiset osaavat manipuloida niitä – ei se edellytä ymmärrystä.

Näytät määrittelevän manipulaation ainakin osittan myös tahattomaksi. Minä taas miellän sillä tarkoitushakuista keinottelua.

Paljon kertoo mielestäni se, että hyökkäyksesi linkitettyä tekstiä vastaan tapahtuu nimenomaan tunteisiin vetoamalla

Minusta kommentti "naiset ovat tyhjiä kuoria" on yksinkertaisesti absurdi ja kuulostaa esitetyssä muodossa katkeroituneen miehen panettelulta, joka nyt vaan päätti haluta sanoa naisista jotain rumasti yleistävää ja hurjan epämääräistä.

Vastasin kuten metsästä huudettiin, ei siinä sen enempää tunteita ollut kuin niiden puutettakaan. Joskus on niin, että sanoma menee perille vasta sitten, kun mielipiteen esittäjälle esittää asian hänen omalla kielellään/tyylillään. Sitä on sitten hankala kritisoida lyömättä samalla omaa nilkkaansa.

Kommunikoit tekstin perusteella, jossa naisia pidetään tyhjinä kuorina, ikäänkuin draamakuningattarina. Suo anteeksi, mutta minusta se ei ole järin rakentava lähestymistapa tai kehys puhua yleistävästi sukupuolesta, saati tunteiden hallinnasta.

Aava kirjoitti...

Kuten aina, pahoittelen, mikäli ymmärsin jotain väärin.

En tiedä kuka on esittänyt kuvaamasi kaltaisia makaabereita väitteitä, mutta minä en ole tehnyt niin.

Linkissäsi sanotaan: See the violence rate, suicide rate....

We don’t need to seek emotional drama, because we already have it.


Minusta tämän toteamisen jälkeen on aika makaaberia sanoa, että naiset ovat tyhjiä ja sisällöttömiä draaman metsästäjiä. Se, että miehet ovat jotenkin "jo valmiiksi dramaattisia tunteidensa kanssa", näyttää olevan tekstin mukaan enemmän oikeutettua/pienempi paha kuin se, että draama tulee tunteisiin mukaan vasta myöhemmin (kuten naisilla oletetaan tekstin mukaan käyvän).

Miesten toiminta pyrkii usein helpottamaan tunteidensa valtavaa voimaa - naiset puolestaan pyrkivät lisäämään toiminnallaan omien tunteidensa volyymia ja intensiteettiä. Tämä selittää myös, minkä takia naisen toiminta tunnereaktioidensa voimistamiseksi tekee tilanteesta helposti silkkaa helvettiä miehelle, jolla on valmiiksi kestämistä tunteidensa kanssa ilman niiden voimistamistakin.

Luettuani tämän muutaman kerran hitaasti läpi ei voi muuta todeta kuin että riipaisee lukea tällaista miehen kynästä, varsinkin kohdassa "helposti silkkaa helvettiä". Mutta sen verran, mitä nyt muistelen miesten tunnepäästöjä ylipäätään ehtineeni lukea, tämä ei kyllä ole, niinkin paljon kuin kirvelee naisena tunnustaa, suinkaan ensimmäinen kerta, kun tällaiseen tai tämän sävyiseen kommenttiin törmää. Sisällöllisesti tästä toden totta tuli jnkl déjà vu.

Täytyykin mennä heti kysymään kumppaniltani, olenko minä tuollainen, ja jos olen, ei auta muu kuin mennä pää allapäin heti takaisin työpöydän ääreen ja luoda uutta nahkaa. Taas.

Ironmistress kirjoitti...

Meiltä löytyy vanhempien kotoa Esther Vilarin kirja "Hyvin opetettu mies" (The Manipulated Man alkuperäiskielellä). Se oli aika rankkaa luettavaa, ja ruukinmatruuna muistaa ne vihan ja suuttumuksen puuskat, miten Vilar panee omaa sukupuoltaan todella halvalla ja halveksii naista. Mutta kun on vanhemmaksi kasvanut, siihen osaa suhtautua jo toisella tavalla.

Mutta se on silti ihan hauskaa luettavaa.

Mikko Ellilä kirjoitti...

http://mensnewsdaily.com/2009/11/29/the-myth-of-womens-oppression/comment-page-1/

The Myth of Women’s Oppression
Sunday, November 29, 2009
By Paul Elam

...

Oppression has some pretty obvious tell tale signs. Like torture and death; like bullwhips and chains; gas chambers and death camps. Oppression is a roadmap of scars on the back of a field hand that was purchased at an auction. It is the rope that gets strung over a tree branch in broad daylight and used to choke the life out of someone convicted of being the wrong color.

It is an indelible stain on humanity, void of compassion, dehumanizing both the oppressed and the oppressor. And the evidence of it is so offensive to modern sensibilities that we preserve proof of it as lessons for the coming generations.

Now, when we compare those things to the historical world of women, which was largely one of being protected and provided for, we get an entirely different picture. It is a portrait not of the oppressed, but of the privileged. And it begs a good many questions that need to be answered.

For instance, how many times in history did we have slaves with the first rights to a seat in the lifeboat? Which slave masters were compelled to go off to war to protect the lives of their slaves? How many oppressors tore their own bodies down with brutal labor so that they could provide food and shelter for those they oppressed?

Zero sounds like a good answer.

It also makes one wonder, or should, how many slave masters had to get on their knees before their prospective slaves, bearing gold and jewels to ask permission to be their master? How many slaves could say “no” and wait for a better deal?

...

And we should consider that there was something of a tradeoff for women regarding the vote. Like exclusion from combat and men compelled to turn over the fruit of their labors and to die for them at the drop of a hat. Perhaps it wasn’t a fair tradeoff, mainly to the men. But proof of women’s oppression? Comedians pay for material that isn’t nearly this funny.

The same was true for owning land. Plenty of women weren’t allowed to…for a while, anyway. It probably had something to do with the fact that it was men who had to have land on which to build women homes, or perhaps they figured that men who were expected to face bullets in order to protect that land might be better, more deserving keepers of it.

Who knows what insanities plagued us before feminism restored us to reason.

Whatever the reasons, those rules weren’t long lived. Besides, not being able to own land was pretty much softened by the fact that women could choose men to provide it for them through that oppressive institution of marriage, and the phallocentric, linear thinking alleged tyrants that they married.

I am old enough to remember well the older rules for men. Work hard and take care of your woman. Be prepared to lay down your life for her. Watch your mouth in the presence of a lady. Offer her your seat, even if she is a stranger. The same for opening doors and lighting smokes.

Disrespect her and risk a beating. Touch her in the wrong way and you’re a dead man.

This isn’t the way oppressed people are treated. But we do have another word for those fortunate enough to benefit from these kinds of standards.

Royalty.

We didn’t coin the term “princess” for women without a good reason.

Aava kirjoitti...

Korjaus:

No eikö juuri tuollaiselle naiselle mies kaikkein mieluiten anna? Tuskin kovinkaan moni haluaisi naista, joka olisi vähintään saman kokoinen, yhtä vahva ja paljon rikkaampi kuin mies itse.

--> Tästä tulee helposti vähän virheellinen kuva; en tarkoittanut antamista enkä haluamista seksuaalisessa mielessä, vaan itsestään antamista yleisesti ottaen.

Anonyymi kirjoitti...

Nappikirjoitus.

Yleinen tasa-arvo kirjoitti...

Mielestäni naisten tunteet ovat paljolti osa sitä näytelmää millä he yrittävät manipuloida miehiä. Miehen tunteet ovat paljon aidompia.

http://www.foorumi.info/miestentasaarvo/viewtopic.php?t=231

Lukekaapa vaika tuokin ketju läpi ja sieltä kohta "uutta suomessa - kriittistä naistutkimusta".

Yleinen tasa-arvo kirjoitti...

Nopee lisäys vielä -tämä naisten tunteiden manipulointi ja tarkoituksenhakuinen käyttö onkin jo edennyt kulttuurissamme vallanhimoisen ISMIN tasolle.

Jos me kriittisesti avaamme feminismiä ja sen toimintatapoja ja päämääriä, niin kyseessä on aivan selvä mm tunteisiin valikoivasti vetoava propaganda.

Jo napsauttamalla nimimerkkiäni ja lukemalta sieltä toivelistasta ensimmäisen viestin ja viimeisen viestin sivulta 3 ymmärtää asian ; )

Kami kirjoitti...

Aika karkea yksinkertaistus minusta. Vaste tunneimpulssille ja mekanismit vain poikkeavat. Ymmärrykseni mukaan naiset sinäänsä käsittelevät asioita enemmän tunteen kautta, mikä näkyy esim. Kyvyssä itkeä. Sen lisäksi miehen tuntemukset ilmenevät herkemmin toimintana. Erottelisin myös tunteet toisistaan, enkä käsittelisi niitä yhtenä könttänä. Esim. Pelon tunne on ominaisempaa naiselle kuin miehelle. Olen nyt kännykässä nyt, mutta kun pääsen koneelle, laitan linkit ja perustelen tarkemmin jos tarve vaatii.

Anonyymi kirjoitti...

Muuten hyvä pointti, mutta yksi epäselvyys tässä on. Kuvittelisi, että emotionaaliset eli helposti manipuloitavissa olevat miehet olisivat naisille hyvin houkuttelevia kumppaneita. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. Nainen etsii miestä jota ei ole helppo manipuloida emotionaalisesti, mutta jota hän pystyy emotionaalisesti manipuloimaan, eli miestä joka on rakastunut häneen.

Aava kirjoitti...

Yleinen tasa-arvo: Mielestäni naisten tunteet ovat paljolti osa sitä näytelmää millä he yrittävät manipuloida miehiä. Miehen tunteet ovat paljon aidompia.

Aijai. Kyllä tekee tuskaa lukea. Siis naisten tunteet ovat sinusta paljolti manipuloivaa näytelmää"?

Saanen kysyä, ovatko naisten tunteet tosiaan mielestäsi niin suuressa määrin käsittämättömiä ja oikukkaita, että niitä voi rinnastaa näytelmään, siis toisin sanoen teeskentelemiseen?

Jos me kriittisesti avaamme feminismiä --

Miksi me haluaisimme avata feminismiä kun puhutaan miesten ja naisten tunteellisuudesta? Jospa ei nyt mädätettäisi tätä jaloa teemaa sen enempää feminismillä kuin sovinismillakaan.

Olkoonkin että alkuperäisen kirjoituksen lähdeviite haiskahti hyvin pahasti jälkimmäiseltä. Siinä vaiheessa, kun oletettu naisten emotionaalinen addiktio (mitä se sitten tarkoittaakin) perustellaan heidän sieluttomuudellaan ja tyhjyydellään, on eväät viimeistä murua myöten loppuun syöty. Siinä vaiheessa ollaan jo niin terminaalissa, ettei naisena oikein muuta voi enää suositella kuin ryhtymistä homoksi, ettei tarvitse pelkkiä sisällöttömiä pintoja hyväillä.

Tarkoitus tuolla bloggaajalla tuskin olikaan varsinaisesti herättää keskustelua. Pankki ehti jo räjähtää.

Anonyymi: -- emotionaaliset eli helposti manipuloitavissa olevat--

Ja naisentuskani sen kun kasvaa. *huokaus*
Jos miehen emotionaalisuus rinnastetaan manipuloitavuuteen, en yhtään ihmettele, jos miehet kokevat tunne-elämän jonkinlaisena haurastuttavana ja kaoottisena elementtinä elämässään. Kaikista pahinta on tietysti se, jos sen lisäksi naisetkin alkavat suhtautua miesten tunteellisuuteen sillä tavalla. Emotionaalinen manipuloitavuus palautunee käsitteeseen valta, jota tunteiden kohde väistämättä aina saa.

Nainen etsii miestä jota ei ole helppo manipuloida emotionaalisesti, mutta jota hän pystyy emotionaalisesti manipuloimaan, eli miestä joka on rakastunut häneen.

Nainen etsii miestä, jota hän rakastaa. Näin minä sen ainakin ajattelen.

Tähän liittyen vastaan vielä omaan aiemmin esittämääni kysymykseen, että minusta suhteessa ensisijaisesti annetaan ja jaetaan (symbioottinen vastavuoroisuus). Ensimmäinen asia, jota näiden jälkeen sitten pyydetään, on luottamus sitä kohtaan, että kaikki se antaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja sen siivittämään vilpittömään haluun antaa, jota ei tehdä velaksi. Parhaimmillaan, parisuhde on puhdasta laskelmoivuuden puutetta.

Nainen, joka etsii miestä manipulaation kohteekseen, on kilpailija, pyrkii parasiitiksi ja etsii miestä välineeksi tai keinoksi, ei objektiksi.

Tuo sinun kommenttisi vaikutti siltä, että olet sekoittanut symbioosin ja parasitoimisen. Tai pahimmassa tapauksessa saatoit jopa ajatella, ettei muunlaisia naisia olekaan kuin tunteellisia parasiitteja. Sen verran synkkää tekstiä.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi: -- emotionaaliset eli helposti manipuloitavissa olevat--

Ja naisentuskani sen kun kasvaa. *huokaus*
Jos miehen emotionaalisuus rinnastetaan manipuloitavuuteen, en yhtään ihmettele, jos miehet kokevat tunne-elämän jonkinlaisena haurastuttavana ja kaoottisena elementtinä elämässään. Kaikista pahinta on tietysti se, jos sen lisäksi naisetkin alkavat suhtautua miesten tunteellisuuteen sillä tavalla. Emotionaalinen manipuloitavuus palautunee käsitteeseen valta, jota tunteiden kohde väistämättä aina saa.


Vai että naisentuskasi kasvaa. Eli näin ei saisi kirjoittaa, koska se aiheuttaa sinulle tuskaa?

Epäilen, että naisten "tunteista" suurin osa ei ole oikeasti tunnetta vaan tunteiden teeskentelyä ja tunteetonta tunnemanipulaatiota. Esimerkiksi itku jne.

Jokainen, joka on ollut pienten lasten kanssa tekemisissä tietää kuinka taitavasti mutta lopulta hieman epäsofistikoituneesti ne yrittävät manipuloida aikuisia tekemään jotain. Esimerkiksi alkavat itkeä karkkihyllyllä jne. Naiset ovat vain pieniä lapsia, jotka osaavat manipuloida sofistikoituneemmin.

Tunteet voi erottaa manipulaatiosta sillä, että tunteet draivaavat jotain aktiivista tekemistä kun taas manipulaatiossa tarkoitus on saada joku muu tekemään jotain, muuttamaan käyttäytymistään tms.

Tietenkin tämä on kaikki naiselle tiedostamatonta ja vaikuttaisi siltä että aniharva nainen pystyy edes tulemaan siitä lainkaan tietoiseksi.

Anonyymi: Nainen etsii miestä jota ei ole helppo manipuloida emotionaalisesti, mutta jota hän pystyy emotionaalisesti manipuloimaan, eli miestä joka on rakastunut häneen.

Nainen etsii miestä, jota hän rakastaa. Näin minä sen ainakin ajattelen.


Niinhän minä yllä sanoin. Nainen kuvittelee rakkaudeksi sitä, että hänellä on mieheen tunnemanipulaatiomonopoli.

Tähän liittyen vastaan vielä omaan aiemmin esittämääni kysymykseen, että minusta suhteessa ensisijaisesti annetaan ja jaetaan (symbioottinen vastavuoroisuus). Ensimmäinen asia, jota näiden jälkeen sitten pyydetään, on luottamus sitä kohtaan, että kaikki se antaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja sen siivittämään vilpittömään haluun antaa, jota ei tehdä velaksi. Parhaimmillaan, parisuhde on puhdasta laskelmoivuuden puutetta.

Nainen, joka etsii miestä manipulaation kohteekseen, on kilpailija, pyrkii parasiitiksi ja etsii miestä välineeksi tai keinoksi, ei objektiksi.

Tuo sinun kommenttisi vaikutti siltä, että olet sekoittanut symbioosin ja parasitoimisen. Tai pahimmassa tapauksessa saatoit jopa ajatella, ettei muunlaisia naisia olekaan kuin tunteellisia parasiitteja. Sen verran synkkää tekstiä.


Synkkyydellä ei ole mitään merkitystä, ainoastaan sillä on väliä pitääkö se paikkansa. Yrität tässäkin tunnemanipuloida nimittämällä väitettä synkäksi, eli esittämällä ettei sen mukaisesti saisi ajatella.

On tietysti olemassa hyviä, "hyviä" ja pahoja naisia. Pahat naiset ovat parasiitteja eli haluavat hyötyä suhteesta niin läpinäkyvästi, että se on selvää kenelle tahansa. Hyvät naiset pyrkivät oikeasti symbioosiin.

Sitten on vielä "hyvät" naiset, jotka ovat parasiitteja, mutta teeskentelevät elävänsä symbioosissa. Tietysti taitava teeskentely edellyttää, että nainen oikeasti itsekin kuvittelee elävänsä symbioosissa, vähän niinkuin lapsi oikeasti kuvittelee kuolevansa jos ei saa karkkia nyt heti.

Tuollaiset naiset manipuloivat miehiä "tunteilla" eli itkulla jne. Kun tunnemanipulaation oppii tunnistamaan, näkee aika helposti kuinka yleistä se on. Melkein kaikki naiset nykyisessä yhteiskunnassa ovat "hyviä", ja melkein kaikki miehet kuvittelevat, että naiset ovat hyviä. Naiset on nostettu jalustalle, eli naisissa olevia virheitä ei tunnusteta.

Uskoakseni tämä yhteiskunta tekee hyvistä naisista "hyviä" naisia. Hyviäkin naisia on, mutta paljon enemmän muualla kuin Suomessa.

Aava kirjoitti...

Anonyymi: Vai että naisentuskasi kasvaa. Eli näin ei saisi kirjoittaa, koska se aiheuttaa sinulle tuskaa?

Olipa kerrassaan outo johtopäätös. Ilmankos kirjotteletkin anonyyminä. En minäkään kehtaisi tuollaista väittää omalla nimelläni.

Sanoin vain, että on tuskallista lukea. En minä ole puhunut mitään kirjoittamisesta. Kysy Tuplikselta, mitä täällä saa kirjoittaa, jos on epäselvää.

Tuskaa tuottaa nimenomaan se mahdollisuus, että kirjoittajalla ei ole tuon positiivisempia kokemuksia.

Epäilen, että naisten "tunteista" suurin osa ei ole oikeasti tunnetta vaan tunteiden teeskentelyä ja tunteetonta tunnemanipulaatiota. Esimerkiksi itku jne.

No onko tuo perusteltu epäily? Ne perustelut olisivat nyt varsin keskeisiä. Onko niitä?

Jokainen, joka on ollut pienten lasten kanssa tekemisissä tietää kuinka taitavasti mutta lopulta hieman epäsofistikoituneesti ne yrittävät manipuloida aikuisia tekemään jotain. Esimerkiksi alkavat itkeä karkkihyllyllä jne. Naiset ovat vain pieniä lapsia, jotka osaavat manipuloida sofistikoituneemmin.

Jaaha.

Tietenkin tämä on kaikki naiselle tiedostamatonta ja vaikuttaisi siltä että aniharva nainen pystyy edes tulemaan siitä lainkaan tietoiseksi.

No miksei mies mene, ja mainitse tästä kokemastaan epäkohdasta? Naisen on hankala parantaa tapaansa, joka on tiedostamaton, ellei siitä kukaan huomauta.

Jos nainen ei kestä keskustella aiheesta, hanki uusi nainen.

Niinhän minä yllä sanoin.

Et sinä mitään naisen rakastamisesta puhunut, vaan miehen rakastamisesta: Nainen etsii miestä jota ei ole helppo manipuloida emotionaalisesti, mutta jota hän pystyy emotionaalisesti manipuloimaan, eli miestä joka on rakastunut häneen.

Nainen kuvittelee rakkaudeksi sitä, että hänellä on mieheen tunnemanipulaatiomonopoli.

Jos mies on rakastunut manipuloivaan naiseen, hän on se, kenen kannattaisi tehdä itselleen jotain. Ihan turha silloin naisia ryöpyttää. Manipuloivia naisia juu varmasti löytyy, mutta tarviiko niiden kanssa rueta parisuhteeseen?

Mutta, jos et tosiaan ole muunlaisia naisia tavannut, ikävä kuulla. Rohkaisin kuitenkin jatkamaan etsimistä.

Synkkyydellä ei ole mitään merkitystä, ainoastaan sillä on väliä pitääkö se paikkansa.

Juuri niin. Ja erityisen synkän kommenteistasi tekee se, että ne vaikuttavat suuressa määrin rumasti yleistäviltä, hypoteettisilta epäilyiltä, jotka näytön puuttuessa vaikuttavat lähinnä sovinistiselta populismilta. Syöt ikäänkuin itse omat evääsi ja sitten valitat, kun eväät on loppu.

Yrität tässäkin tunnemanipuloida nimittämällä väitettä synkäksi, eli esittämällä ettei sen mukaisesti saisi ajatella.

Hei ihan oikeasti nyt. Ensinnäkin, mitä iloa minä saisin anonyymin manipuloimisesta? Tunnetaanko me? Toisekseen, missä olen sanonut, miten asioista pitäisi ajatella? Olen vain kirjoittanut, miten itse ajattelen. Ole hyvä äläkä pidä kirjoituksiani minään jumalallisena ilmoituksena, saati edes enemmistön äänenkannattajana.

On tietysti olemassa hyviä, "hyviä" ja pahoja naisia.

Aha. No eikö hyvien naisten olemassaolo rapauta tätä esittämääsi yleistävää teoriaa siitä, miten Naiset ovat vain pieniä lapsia, jotka osaavat manipuloida sofistikoituneemmin.

Ovatko ne hyvätkin naiset manipuloivia lapsia? Siinä vaiheessa kannattaisi tarkistaa, miten määrittelee hyvyyden.

Hyvät naiset pyrkivät oikeasti symbioosiin.

No miksi yleistää naiset tunnemanipuloijiksi, jos heissä on kerran hyvääkin porukkaa?

Sitten on vielä "hyvät" naiset, jotka ovat parasiitteja, mutta teeskentelevät elävänsä symbioosissa.

En minä ainakaan näe, mitä "hyvää" on parasitoivassa teeskentelyssä.

Itse olet nyt kyllä kuoppasi kaivanut.

Aava kirjoitti...

Jatkoa anonyymille...

Tietysti taitava teeskentely edellyttää, että nainen oikeasti itsekin kuvittelee elävänsä symbioosissa, vähän niinkuin lapsi oikeasti kuvittelee kuolevansa jos ei saa karkkia nyt heti.

Eikö mies osaa tehdä aloitetta keskusteluun, jossa koetettaisiin ratkaista naisesta peräisin oleva ongelma?

Tuollaiset naiset manipuloivat miehiä "tunteilla" eli itkulla jne.

Miehet, jotka viitsivät tuollaista manipulointia sietää, ja varsinkin ne, jotka eivät yritä tehdä asialle mitään, saavat syyttää vaan itseään.

Kun tunnemanipulaation oppii tunnistamaan, näkee aika helposti kuinka yleistä se on.

Minua ainakin kiinnostaa vain hyvin rajallisesti se, mitä parisuhteissa tapahtuu väestötasolla; sellaisten ihmisen keskuudessa, joita en tunne lainkaan. Omassa on ihan riittävästi sisältöä.

Melkein kaikki naiset nykyisessä yhteiskunnassa ovat "hyviä", ja melkein kaikki miehet kuvittelevat, että naiset ovat hyviä.

Olet tutustunut melkein kaikkiin miehiin ja naisiin?

Uskoakseni tämä yhteiskunta tekee hyvistä naisista "hyviä" naisia. Hyviäkin naisia on, mutta paljon enemmän muualla kuin Suomessa.

Voidaksesi väittää noin, sinun täytyisi tuntea kaikki Suomen naiset sekä vähintään yhtä suuri määrä naisia sieltä "muualta".

Kaikkinensa koko viesti oli monilta osin harmillisen ala-arvoinen. Mutta hei, älä masennu. Tämä katsos oli vain minun mielipide. Joku toinenhan saattaisi noista mietteistä jopa tykätäkin.

Kami kirjoitti...

Linkkikirjastooni käsiksipääsyä odotellessa, voisin kommentoida keskustelua hieman.

En ymmärrä hyvä, "hyvä" ja paha jaottelua tässä asiassa. Moinen kun ei koskaan tuota mitään järkevää vastausta. Se on pelkkää moraalista löpinää ja osoittelua, jonka pohjalta on vaikea vetää mitään vakavastiotettavaa johtopäätöstä.

Viimeaikoina narsismin olemukseen hieman tutustuneena ( asia jota tässäkin sivutaan.), vaikuttaisi, että suurin osa puhtaista narsisteista on miehiä. Silti monet narsistiset piirteet liitetään nimenomaan naiseuteen ja naisellisuuteen. Narsistista miestä on helppo pitää ämmämäisenä. Toisaalta mielenkiintoinen pointti on, että narsismia melko läheltä liippaava rajatilapersoonallisuus taas on naisvaltainen.

Näyttäisi, että tässäkin on tuttu ja toistuvat jakauma: Naiset keskellä, miehet reunoissa.

Tämä on sitten minun ihan omaa, ymmärrykseni tuottamaa näkökulmaa:

(Hetero)naisten toleranssi kaikkea mahdollista (paitsi miehiä, lapsia ja söpöjä kivoja ja iloisia asioita) kohtaan on alhainen, siitä kertoo mm. se, että naiset ovat lääkäri- ja mukavuuspalveluiden ja lääkkeiden suurkuluttajia. Naiset ovat hedonistisempia kuin miehet. Naiset arvostavat mukavuutta enemmän kuin materiaalisia asioita tai statusta.

Naiset eivät yleensä juuri ymmärrä konfliktin päälle, heille se ei ole väline, vaan kaoottinen, pelottava tunnepurkaus.

Naiset harvoin ovat kovin hyviä tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti ja heissä ihmisen luontainen kyky itsepetokseen on vahvimmillaan. He eivät yleensä edes huomaa manipuloivansa, tai ainakin kieltävät henkeen ja vereen. He ovat yleensä niitä, jotka viimeisenä näkevät mitään ongelmia missään ja päivittelevät jälkeenpäin etteivät olisi millään osanneet arvata. He tuppaavat määrittelemään asioita niin että ne parhaiten sopivat heidän tarkoitusperiinsä siinä missä miehet yleensä tyytyvät suurimpaan tarkkuuteen. Naiset uskovat miehiä helpommin auktoriteetteja ja asiantuntijoita. Naiset eivät toimi kovin hyvin ryhmissä, varsinkaan sellaisissa joissa on pelkästään muita naisia, sillä muut naiset eivät kohtele heitä hyvin tai saa heitä tuntemaan etuoikeutetuiksi. He ovat vain yksi muiden joukossa ja se saa naisen kihisemään, sillä hän on tottunut olemaan parempi, tunneälyllisempi, ihanampi ja saamaan asioita anteeksi. Miesten seurassa vähäisinkin nainen saa helposti kokea olevansa erityinen. Jos em. sisäryhmään tulee toinen nainen, he luultavasti alkavat kilpailla keskenään miesten arvostuksesta, enemmin kuin alkavat kilpailemaan miesten kanssa yhteistuumin. He voivat toki esittää muuta, mutta pitemmän päälle he myrkyttävät toisensa tai ovat varpaillaan toistensa edessä. Moinen toiminta vaikuttaisi olevan iskostunut naisiin todella syvälle. Se vaikuttaa naiselle ihan luontaiselta.

Naisten suhteellisuudentaju harvemmin loistaa olemassaolollaan. Heille asiat ovat oletuksena yksittäisiä ja toisistaan riippumattomia, mikä minusta ei johdu älyn puutteesta, vaan haluttomuudesta ja epämukavien (ei-söpöjen ja ihanien.) ajatusten välttelemisestä. Kun asiaan kiinnittää huomiota, nainen helposti suuttuu. Varsinkin jos hän olettaa tai odottaa sinun pitävän häntä täydellisenä tai erityisenä.

Minusta naisesta ei voi silti tehdä pahaa sillä perusteella, että hän ei ole mies. Naisella ei ole miehen välineitä, statusta tai uskallusta, joten hän pärjää sillä mitä hänellä on. Miehet suhtautuvat häneen helposti alentuvasti ja pyrkivät miellyttämään. Miellyttämishalu on tärkeä tekijä naisesta puhuttaessa, sillä jos mies kohtelee häntä kuin koiraa tai esinettä, siihenkin nainen mukautuu.

Nainen on mukautumiskykyisempi, hiljaisempi, hoivaavampi, tunnollisempi, vähemmän aggressiivinen, tarkempi ja joissakin kognitiivisissa toiminnoissa selvästi miestä parempi.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Aava on lisännyt kommentin tekstiin "Tunteettomista miehistä":

Siinä vaiheessa, kun oletettu naisten emotionaalinen addiktio (mitä se sitten tarkoittaakin) perustellaan heidän sieluttomuudellaan ja tyhjyydellään, on eväät viimeistä murua myöten loppuun syöty. Siinä vaiheessa ollaan jo niin terminaalissa, ettei naisena oikein muuta voi enää suositella kuin ryhtymistä homoksi, ettei tarvitse pelkkiä sisällöttömiä pintoja hyväillä.


On tyypillistä, että miehen analysoidessa naisten psykologiaa nainen rupeaa haukkumaan miestä homoksi. Tämäkin kertoo naisten emotionaalisesta kypsyydestä ja älyllisestä aikuistumisesta.

Aava kirjoitti...

M.Ellilä: On tyypillistä, että miehen analysoidessa naisten psykologiaa nainen rupeaa haukkumaan miestä homoksi. Tämäkin kertoo naisten emotionaalisesta kypsyydestä ja älyllisestä aikuistumisesta.

On tyypillistä, että kun kirjoittaja kerran esittää perättömän väitteen, hän tekee sen joskus toistekin.

Taannoin esitit mihinkään perustumattomia ja todella käsittämättömiä väitteitä alkoholin vaikutuksista. Joita sitten, kas kummaa, et vaivautunut enää vasta-argumentoimaan. Miksiköhän?

Ymmärrän toisaalta inhimillisyyden kannalta, että varmasti monilla ihmisillä olisi tarve koettaa löytää edes rahtunen jotakin, millä oikeuttaa ryypiskelynsä. Tämä nyt johdantona ajankohtaiseen teemaan taustana sille, miksi mahdollisesti esitit moisen kommentin.

Ole ystävällinen ja lue tarkemmin ja totea, että kirjoitin, että käsite- ja määritelmätyhjät argumentit kuten naisen sieluttomuus ja tyhjäkuorisuus, osoittavat niin heikkoa argumentointitaitoa, ettei siinä tilanteessa oikein todellakaan muuta enää ole tehtävissä kuin alkaa suositella miehelle homoksi ryhtymistä. Jos on todella vakuuttunut, että naiset ovat tyhjiä ja sieluttomia, en minä ainakaan halua suositella kenellekään sellaisten kanssa elämistä ja seurustelemista. Mitä vaihtoehtoja silloin jää?

Vaikuttaa siltä, että kelpuutat tällaisen argumentoinnin validiksi psykologiseksi analyysiksi: Women are emotional addicts because they are soulless shells. They seek emotional drama, like a fat chick seeks validation. Because they are empty inside.?

Näemmä analyyttisen psykologian käsityksesi riittää määritelmällisesti täysin mitäänsanomattomat termit. Kerro toki, mikä on ja missä ihmisellä sijaitsee sielu ja toisekseen se, mitä psykologisessa tarkastelussa ihminen, joka on sieluton, tyhjä kuori, manifestoituu käytännön elämässä?

Ja mieti sitten sen jälkeen, mitä se mahtaa kertoa miehestä, että omaksuu tällaisen argumentoinnin pätevänä, ja kutsuu sitä analyyttiseksi psykologiaksi. Mieti myös sitä, etteikö vaan kyseinen sieluttomuuteen ja tyhjyyteen vetoaminen nimenomaan pyri siihen samaan emotionaalisen manipuloinnin efektiin, josta samaisessa kirjoituksessa naisia parjataan.

Aava kirjoitti...

Jatkan vielä sinulle, M. Ellilä:

Jos vaan viitsit, edellisten lisäksi, olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan, mihin ne alkoholiväitteesi silloin perustuivat. Kun et sitten vastannut minulle esittämääni dataan, jolla oikeutin täysin sinun näkemyksistä poikkeavan kantani, ollenkaan. Ihan vaan uteliaisuudestani olisin halukas lukemaan.

Toisekseen, en tiedä analyyttisestä psykologiasta kovinkaan paljoa, mutta kuitenkin ainakin sen verran, että se on tiede. Jos sinulla olisi jotakin, millä oikeuttaa sielullisuuden analyyttisen psykologian käsitteeksi tai työkaluksi, olisin myös erittäin kiinnostunut kuulemaan siitä lisää.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Naisten kutsuminen sieluttomiksi on tuossa artikkelissa käytetty kielikuva. Tuollaisen kielikuvan ottaminen kirjaimellisesti muka tieteelliseksi tarkoitettuna psykologisena väitteenä osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää kontekstisidonnaista diskurssia.

Aava kirjoitti...

Hienostipa vastasit taas kysymyksiin.

Mieti ihan ensiksi, voidaanko yhtäkään esitetyistä väitteistä, joiden takana näemmä seisot ja joita kutsut analyyttiseksi psykologiaksi, falsifioida. Siinä on avain siihen, voidaanko niitä pitää tieteellisinä havaintoina. Jos/kun ei, niillä on korkeintaan yhden irtonaisen havainnon arvo, joka on yleisessä tarkastelussa ja sovelluskelpoisuudessa yhtä mielekäs kuin mikä tahansa yksi yksittäinen kuriositeetti, joka on jostain kumman syystä välttämättä haluttu pukea lyyriseen ja metaforiseen muotoon.

Jos kerran tiedät, että sielullisuus on analyyttisen psykologian kielikuva, tietäisit varmaan samantien kertoa, minkä kielikuva sielu on. Ja toisekseen sen, miksei käytettäisi täsmällisempää ilmausta.

Proosa ei valitettavasti kelpaa.

Jutussa heitetään vaan ilmaan, että naiset ovat tunne-addikteja eikä yritetä millään selittää, mitä ensinnäkin tarkoittaa tunneaddiktio (voiko tunteista olla millään tavalla riippumaton), ja mikä sen taustalla olisi moisen johtopäätöksen oikeuttamaan (esim. vaikkapa naisten paksumpi aivokurkiainen, sukupuolierot amygdalassa, mantelitumakkeessa tai muussa limbisessä järjestelmässä tai vaikkapa estrogeenin vaikutukset näihin tms.)

Tuollaisen argumentoinnin ottaminen perusteltuna epäilynä osoittaa ensinnäkin voimakasta kieltäytymistä koettaa lähestyä asiaa sen tieteen keinoin ja termein, joksi sitä kuitenkin väittää ja toisekseen, erittäin pikkumaista kiukuttelua.

Sinä saat määritellä psykologian itsellesi aivan miten haluat, mutta on moukkamaista koettaa julistaa sitä yleisellä tasolla oikeutetuksi. Sinä kun näytät kelpuuttavan proosan psykologiaksi.

Jos sinun maailmankuvaasi sopii kielikuva, että naiset ovat sieluttomia ja tyhjiä kuoria, toivotan onnea ja menestystä naisten kanssa elämiseen. Itsehän sinä mielleyhtymäsi joudut kantamaan.

Tiede ei keskustele kielikuvilla, tunteiden manipuloijat ja sovinistipropaganda puolestaan aivan taatusti. Miksikö? Siksi, että kielikuvat vetoavat paremman väestötasoisen ymmärrettävyytensä vuoksi (mikä ei kuitenkaan takaa asiasisältöä) tunteisiin huomattavasti kovemmalla affiniteetilla kuin tieteelliset käsitteet.

Kaikenlaista kuraa sitä ihmiset nielevätkin. Ei millään pahalla Tuplis, Anonyymi ja M. Ellilä, mutta on todettava, että kunkin kohdalla osaltaan kohtalaisen kolossaalinen rimanalitus. Tämän perusteella en kuitenkaan, melkoisesta pettymyksestä huolimatta, aio tahrata koko miessukupuolta propaganda-alttiiksi ja sovinismihakuiseksi kiukuttelijoiden moukkasukupuoleksi, joka kusee omaan puuroonsa.

Saati että alentuisin vinkumaan, että miehet olisivat kielikuvanakaan sieluttomia. Sellaista "kontekstuaalisen diskurssin" ymmärtämisen "taitoa" en omaa.

Enkä myöskään aio hankkia.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Aava sanoi...

Mieti ihan ensiksi, voidaanko yhtäkään esitetyistä väitteistä, joiden takana näemmä seisot ja joita kutsut analyyttiseksi psykologiaksi, falsifioida.

En ole kutsunut mitään väitteitä analyyttiseksi psykologiaksi.

Jos kerran tiedät, että sielullisuus on analyyttisen psykologian kielikuva,

En ole väittänyt, että se olisi.

Psykologiassa ei käytetä käsitettä sielu.

tietäisit varmaan samantien kertoa, minkä kielikuva sielu on. Ja toisekseen sen, miksei käytettäisi täsmällisempää ilmausta.

Jotkut autistit ym. kielivammaiset eivät kerta kaikkiaan ymmärrä kielikuvia eikä niitä voida edes selittää heille.

Aava kirjoitti...

M. Ellilä:

En ole kutsunut mitään väitteitä analyyttiseksi psykologiaksi.

Melkoinen defenssi. Tai järkyttävän lyhyt muisti.

Lue itse:

--että miehen analysoidessa naisten psykologiaa--

Behold. Siinä se kakka on. Ei sitä enää takaisin saa.

Aijai aatuutilullaa. Mitähän seuraavaksi?

Mikko Ellilä kirjoitti...

Sinulla on järkyttävän huono luku- ja kirjoitustaito.

Puhuin siitä, että mieskirjoittaja analysoi naisten "sielunelämää". Käsite "analyyttinen psykologia" oli sinun lanseeraamasi olkinukke.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että tämä blogi olisi tieteellinen julkaisu. Se on sinun ikioma olkinukkesi.

Aava kirjoitti...

Puhuin siitä, että mieskirjoittaja analysoi naisten "sielunelämää". Käsite "analyyttinen psykologia" oli sinun lanseeraamasi olkinukke.

Mitä sinä siellä urputat?

Jos kirjoitat näin:

On tyypillistä, että miehen analysoidessa naisten psykologiaa nainen rupeaa haukkumaan miestä homoksi.

Minä luen sen näin:

On tyypillistä, että miehen analysoidessa naisten psykologiaa nainen rupeaa haukkumaan miestä homoksi.

Et sinä sielunelämästä tuossa puhu vaan psykologiasta. Etkä käytä ko. sanaa edes sitaateissa, jolla semanttisen tulkinnanvaraisuuden voisi vielä ymmärtää.

Hitostako lukija tietää, että kun kirjoitat psykologia, et tarkoitakaan psykologiaa, vaan tarkoitatkin sielunelämää.

On todella raukkamaista siinä vaiheessa lähteä haukkumaan lukijaa autistiksi tmv. jos kirjoittaja ei tarkoita, mitä kirjoittaa.

Koetahan vellihousu pärjäillä.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Jos sanon jonkun miehen analysoivan naisten psykologiaa, tämä lause tietysti tarkoittaa ko. miehen tarkastelevan naisten tunteita ja ajatuksia. Jokainen lukutaitoinen tajuaa tämän. Tuossa asiayhteydessä kukaan lukutaitoinen ei luule, että tässä puhuttaisiin tieteellisestä psykologisesta tutkimuksesta.

Aava kirjoitti...

Psykologia:

- psykhe (kr.) = mieli, sielu, henki
- logos (kr.) = oppi, tutkimus, tiede

http://www.etymonline.com/index.php?term=psychology

Aava kirjoitti...

Toisaalta, voiko tyypiltä, joka todella ajattelee, että alkholi vahvistaa immuniteettia, ja vieläpä, että se tekee niin rokotteen tavoin, odottaa yhtään laadukkaampaa läppää. Leikit raivostuttavan idioottimaisesti vakavalla asialla.

Arawn kirjoitti...

Tuplis: Miten se tunteiden voimakkuus mitataan? Eli millä siis päästään siihen tulokseen, että miesten tunteet ovat voimakkaampia? Johtuuko se siitä, että miesten tunteet ilmeisesti purkautuvat herkemmin konkreettisina tekoina ulospäin (itsemurhat, väkivalta jne)?