Pages

Virheen virhetulkinta

Olen aikaisemminkin kirjoittanut pettämisestä, mutta kerrankos sitä aiheeseen palataan kun keksitään uutta sanottavaa.  Ihmiset, jotka haluavat antaa pettämisen anteeksi, sanovat, että virheet pitää antaa anteeksi.

Minä olen jokseenkin samaa mieltä: virheet on syytä antaa anteeksi.

Sitten pääsemmekin miettimään, että mikä ihme sitten on virhe, jos sellainen kerran pitää antaa anteeksi?  Sehän ei voi olla tahallinen teko, muuten sitä olisi outoa kutsua virheeksi.  Kuitenkin tiedämme, että on todella hirmu vaikeaa pettää esimerkiksi toisen ihmisen kanssa panemalla vahingossa, koska yleisesti ottaen tiedetään, että toisten ihmisten paneminen on pettämistä ja että vahingossa ei ihan äkkiä myöskään panna.

Kuitenkin moni antaa pettämisen anteeksi siksi, että virheet pitää antaa anteeksi.

Vitsi onkin siinä, että pettäminen ei ollut virhe, vaan tahallinen teko.  Virhe oli siinä, että jäätiin kiinni.  Siinä, missä olen valmis antamaan esimerkiksi pettäneen osapuolen virheen - kiinnijäämisen - anteeksi, se, mitä en missään tapauksessa tule koskaan antamaan anteeksi, on se teko, jonka virhe paljasti, ja joka ei ollut virhe.

Olen jokseenkin varma, että ihmiset, jotka antavat pettämisen anteeksi virheenä, eivät tule ajatelleeksi sitä, mikä siinä tilanteessa se virhe todella oli.

12 kommenttia:

Kami kirjoitti...

Voi tahallinen tekokin olla virhe. Väärään arvioon perustuva sellainen.

Asko kirjoitti...

Komppaan Kamia. Erityisesti tahallinen teko voi olla tekijänsä mielessä ensin ok ja sitten, kiinnijäämisen jälkeen, osoittautuakin virheeksi...

Näin käy ainakin siten, että tekijä ei joko ollenkaan arvioi asiaa etukäteen, vaan pelaa vain yhden kortin varaan miettimättä epäonnistumisen seurauksia lainkaan. Osa kurjimmista rikollisista ajattelee kaiketi näin.

Toinen ja käsittääkseni suositumpi malli on rationalisointi ja itsensä huijaaminen. Tein A. A osoittautuu tyhmäksi. En ole tyhmä -> en siis voinut tehdä A. En siis tehnyt A.

Tuplis kirjoitti...

Minä en usko virheeseen, joka tehdään tietoisesti.

Ihminen, joka todella uskoo, että jokin asia on väärin, tilanteesta riippumatta, ei tee sitä. Ihminen, joka uskoo asian olevan tilanteesta riippuvainen, odottaa vain tilaisuutta.

Kami kirjoitti...

Ihminen, joka uskoo, että hallitsee kaikki tilanteet, on tuomittu epäonnistumaan. Elämä on vaikeasti ennalta arvattavaa, miltei kaikelle on olemassa todennäköisyys, eikä se koskaan ole arvoltaan 0.

Sen sijaan ihminen joka tietää että asia on tilanteesta riippuvaine, kartoittaa ne tilanteet, substanssit ja ihmiset mielessään ja minimoi riskit.

Syyt jotka johtavat seurauksiin eivät ole yksittäisiä, vaan koostuvat monista osatekijöistä. Ei voi olettaa että on mielentilaltaan staattinen ja muuttumaton ja että kaikki tapahtuu tyhjiössä. Sellaista ihmistä ei olekaan.

Ulkopuolelta on helppo observoida, se voi myös harhauttaa.

Rakentava ajattelutapa asiassa on se, että toteaa ihmisten tekevän virheitä, ettei ihminen kykene huomioimaan kaikkia vaikuttavia tekijöitä ja että itse on ihminen. Se mihin joku muu pystyy haksahtamaan, on ihan mahdollista itselle. Tärkeintä on selvittää miksi.

Tuplis kirjoitti...

Ehkä ymmärrän sanan toisin kuin muut.

Minun käsitykseni mukaan virhe johtuu huolimattomuudesta, ja kyse on lähinnä sattumasta. Mieleen tulee esim. omassa nupissa tapahtuva laskuvirhe, joka kestää sekunnin. Jos kohta sellaisestakin voi seurata pahoja juttuja, niin vahinkoja sattuu.

Sitten taas sellaiset ikävät jutut, mitkä eivät mene virheen piikkiin, eivätkä johdu huolimattomuudesta, ovat pahantekoa.

Jos ihminen tekohetkellä tietää tekevänsä pahaa, on ihan turha vedota virheeseen.

Kami kirjoitti...

Kyse onkin siitä, ettei tiedosta tekevänsä pahaa. Kyllähän pettämisessä tehdään hyvääkin. Ongelma on se, että ihmisen kokemus hyvästä ja pahasta on tilannekohtainen ja tuntemuksille altis ja että lineaarisen mielen painopisteet vaihtelevat, ihminen helposti elää juuri siinä hetkessä missä hän on. Jos hän elää jossain muualla, hän ei ole ihan normaali.

Miten luulet että kaikki paha tapahtuu? Tai kaikki hyvä? Mitä jos se sinun hyväsi tuottaakin pahaa ja tajuat sen vasta jälkeenpäin, tai enemmän pahaa kuin hyvää? Tekemäsi virhe on tietoinen. Tietoisesti teit pahaa. Olen melko varma että aika harva lopulta tekee pahaa siksi, että se on pahaa.

Sinun mallissasi ihminen on täysin konemaisen rationaalinen kaikessa toiminnassaan. Vastuussa hän kyllä on kaikesta huolimatta, mutta on suurta ihmisen yliarviointia olettaa että hän kaikissa tilanteissa kykenee tai haluaa nähdä tekojensa hyvät ja pahat puolet. Enkä puhu mistään tietoisesta halusta, vaan siitä tavasta jolla hän alitajuisesti sivuuttaa epämieluisat ajatukset ja ristiriidat.

Ja nyt puhutaan keskimääräisestä ihmisestä, ei mistään 185 ÄO vanhoillisen katolilaisen häpeäkasvatuksen saaneesta aspergersyndroomaisesta raketti-insinööristä.

Siinä vaiheessa kun ihmisen toiminnasta lasketaan pois mahdollisuus ns. inhimillisiin virheisiin (Pääosin virhearvioihin, jotka johtuvat jostakin tarpeesta.), päästään toteamaan, että kyllä, ihmiset ovat hirveän pahoja.

Kami kirjoitti...

Otetaan esimerkki vielä tähän vaikkapa itsepetoksesta:

Olet tekemässä hyvää, olet jälkeenpäin todistettavasti tekemässä periaatteessa täysin oikein.

Sitten yhtäkkiä, kaikki se kääntyykin olosuhteiden vaikuttaessa pahaksi.

Koska olet elänyt tällä planeetalla yli 20 vuotta, luultavasti tiesit että se mahdollisuus on olemassa. Vaihtoehtoina sinulla on sumuttaa itseäsi ettet joko tiennyt mahdollisuuden olemassaolosta, tai roikkua hyvässä tarkoituksessasi ja todistella itsellesi pyrkineesi hyvään.

Kumpikin ovat psykologisia kikkoja väistää sitä tosiseikkaa, että tosiasiallinen toteuma on: teit pahaa.

Sitten päästäänkin mielenkiintoisimpaan aiheeseen:

Jos tiesit pahan mahdollisuuden olemassaolosta, mutta teit silti, hyvä tekosi oli paha. Hyväksyit pahan, otit tietoisen riskin.

Jos taas jankkaat että pyrit alunperin hyvään, saatat uskoa siihen jopa itsekin. Tämä on minusta aika yleinen piirre niillä ihmisillä jotka toistuvasti vahingoittavat ihmisiä ympärillään.

Ongelma on se, että sama teko kahden eri ihmisen tekemänä voi olla joko hyvää tai pahaa. Teon hyvyyden ja pahuuden määrittää ainoastaan se, onko henkilö millään tasolla tietoinen tekojensa seurauksista. Mitä enemmän hän on tietoinen, sitä pahempia ovat hänen hyvätkin tekonsa. Mitä vähemmän, sitä enemmän ne ovat hyviä.

Ajatus siitä että se ensimmäinen aikomus ja pyrkimys on määrittävä ja ainoastaan siinä tapahtunut virhe lasketaan virheeksi, muuttuu ihmisen käsissä suureksi mahdollisuudeksi tehdä pahaa.

Todellisuudessa mikään teko ei jää vain siihen.

Jos pettämistä ei voi laskea virheeksi, myöskään vaikkapa toisen parasta ajatteleminen ja siitä seuraavat ongelmat eivät ole virheitä. Tahallisia, pahoja tekoja.

Tuplis kirjoitti...

Meni yli ymmärrykseni suurelta osin, veikkaan.

"Tuntuu hyvältä" ja "on hyvää" ovat kaksi eri asiaa, ja jokainen moraalikäsityksen omaava ihminen ymmärtää sen.

Kami kirjoitti...

Luultavampaa on, ettei jorinani sisällä mitään punaista lankaa. Ajatus vähän hyppii. Koko ydin lienee tässä:

Sinä kirjoitat:

Jos kukaan pettää, se ei ole virhe, vaan tahallinen teko ja tahallinen teko sulkee pois virheen mahdollisuuden.

Minä luen:

Jos sinä petät, se ei ole virhe, vaan harkittu, tahallinen teko, jonka mikään vaihe ei tule sinulle yllätyksenä, olet tarkoittanut sitä ja kaikkea mitä siitä seuraa. Voi olla että se ei ole sinulle virhe silloin, ehkä ajan kuluessa pohtiessasi eri tekijöitä, alatkin pitää sitä virheenä. Et itse tekoa, joka oli harkittu ja tahallinen, vaan sen kehyksiä, niitä asioita jotka tahalliseen ja harkittuun tekoosi johtivat. Ehkä ymmärsit jotain väärin. Ehkä teit kuvaamasilaisen virhelaskelman. Virhe on luonteeltaan asia, joka ilmenee jälkeenpäin.

Ja ajattelen kaikkia niitä tilanteita ja mahdollisuuksia, joissa teon tahallisuus on mukana, mutta jotka silti ovat luettavissa virheiksi.

Yksi selkeä asia on kokemuksellisuus. Jos sinulla ei ole kokemussuhdetta johonkin asiaan, et ymmärrä tekeväsi virhettä, ennen kuin olet tehnyt sen. Sinulle on sanottu että niin on, mutta et todellisuudessa ymmärrä miksi.

Riippuen siitä millainen ihminen olet, teet oikein tai väärin. On olemassa tilanteita joita sinä et pidä pettämisenä, mutta joita joku muu pitää. Myötätunto on avaintekijä ja jos sitä ei ole, ei ole myöskään petosta. Yleiset käsitykset hyvästä ja pahasta eivät muuta sitä, myötätunnottomalle ihmiselle kyse on vain peittelystä. On myös olemassa ihmisiä jotka vaan joutuvat joka paikkaan. Se on ehkä luonteen heikkoutta, mutten ymmärrä miten se on relevanttia.

Pyörätuolissa istuva ihminen istuu pyörätuolissa, oli se kävelykykyisen ihmisen mielestä mitä tahansa.

Ihmiset ovat alttiita eri asioille.

Minä olen ihan varma että on tilanteita joissa jokainen pettää. Ne jotka eivät petä, eivät vaan koskaan joudu niihin tilanteisiin, tai karttavat niitä kuin ruttoa. Se voi olla mahdollisuuksien vähyyttä tai hyvää itsetuntemusta.

Vaarallisempaa on ajatella: "Minä en petä, koska minä olen päättänyt niin.", se kun ei sisällä mitään viisautta. Ellei tosiaan ole ihminen joka 100 % ja absoluuttisesti kykenee päättämään mitä tekee ja mitä ei tee ja noudattamaan sitä. Jos taas olet sellainen, olet häviävän pienessä vähemmistössä, mahdollisesti vaarallinen ja kirjoituksesi on lähinnä halveksuntaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole kuten sinä.

Todellisuudessa, luulen että olet kuten muutkin. Uskot noin, kunnes tapahtuu jotakin, mikä saa sinut muuttamaan käsitystäsi. Varo, ettei se ole virheellinen käsitys.

Tuplis kirjoitti...

Jos sinä petät, se ei ole virhe, vaan harkittu, tahallinen teko, jonka mikään vaihe ei tule sinulle yllätyksenä, olet tarkoittanut sitä ja kaikkea mitä siitä seuraa.

En minä tuota tarkoittanut. Tarkoitin sitä, että jos pettää, tarkoittaa pettää.

Ne odottamattomat seuraukset ymv. ovat pelkkää lumisadetta, enkä ota niitä huomioon, koska se pettäminen itse on tietoista vihollistoimintaa, ja siitä rangaistus tulee. Ei siitä, että ei tullut ajatelleeksi voivansa jäädä kiinni tai muuta vastaavaa.

Se lumisade voi olla vaikka täynnä virheitä, mutta tietoinen sääntöjen rikkominen ei.

Tiedemies kirjoitti...

Tässä olen tupliksen kanssa samaa mieltä. Ihminen pettää, ei siksi että tekee virheen, vaan siksi että on pettäjä.

Kami kirjoitti...

No se on totta, että tarkoittaa pettää, jos ylipäätään jotakin haluaa tarkoittaa pettämisellään.

Se on myös sanahelinää ja subjektiivista.

Voihan sitä laittaa sen vaikka niinkin että, jos pettää, haluaa nussia. Sekin on totta, mutta muuttaa merkityksen.

Kun vastaa kysymykseen, "miksi petit?", tarkoituksellisuus tai tarkotuksettomuus selkenee. Voi olla ettei tuohon edes tule selkeää vastausta. On varmasti porukkaa joka pettää pettämisen takia, mutta minusta se on aika pinnallinen syy. Kyllä silleenkin pääsee suhteesta eroon. Ihmiset keksivät mitä monimutkaisempia tapoja kostaa, vieroittaa ja torjua.

Oma kuvani ihmisistä keskimäärin on, etteivät he mielellään mieti miksi tekevät mitäkin ja heillä on yleensä joku vakiosyy kaikelle, persoonasta riippuen. Harvoin se on kovin syvällinen, se on vaan se syy, minkä kanssa he voivat elää helpoiten.

Se ei silti estä pettämistä olemasta virhe.

Luulen silti ymmärtäväni mitä tarkoitat.

Virheistä rangaistaan. Virheistä oppii.

Kirveen voi lyödä kiveen. Vahingossa tai tahallaan. Kummassakin tapauksessa se on virhe perspektiivistä riippuen.