Pages

Nöyryys

Yleensä ihmisten puhuessa hyveistä tärkeimmästä, he eivät puhu siitä lainkaan.  Kun normaalille ihmiselle mainitsee sanan nöyryys, hän ymmärtää tarkoitettavan nöyristelyä: sitä vastenmielistä matelua, millä jotkut yrittävät osoittaa olevansa muita vaatimattomampia.  Nöyryys ei ole kovassa huudossa, koska se on helppo ymmärtää väärin ja ruveta kilpailemaan siinä kuin missä hyvänsä lajissa, eikä sellainen kisailu tuo kenestäkään esiin mitään hyvää.

Nöyristely on itse asiassa yksi ylpeyden muoto, vieläpä hyvin perverssi sellainen: se tekee avuttomuudesta ja surkeudesta ylpeydenaiheen - ikään kuin itselleen uhrin roolin petaamisessa olisi jotain glooriaa.  Nöyristelevä ihminen myös edellyttää, että muut ihmiset nöyristelevät vastaavalla tavalla, esimerkiksi alistumalla ehdoitta hyökkääjän armoille, asettuen moraalisesti niiden yläpuolelle, jotka kehtaavat puolustaa itseään.

Nöyristelyä, kuten ylpeyttä, ei olisi olemassa ollenkaan, jos sillä ei koetettaisi vaikuttaa muihin ihmisiin.  Se on sosiaalinen synti ja edellyttää muita ihmisiä ja näiden käsityksiä oikeutuksena olemassaololleen.  Jos ei ole ketään, jota pitää itseään huonompana, ei voi olla ylpeä.

Ylpeys kuitenkin tekee ihmisestä heikon: koska ylpeys on sosiaalisesta kontekstista riippuvaa, ylpeän käsitys itsestään on koko ajan armottoman testauksen kohteena ja jokainen kriittisyyden ilmaus mitään omaksi koettua kohtaan on hyökkäys ylpeän ihmisen itsetuntoa vastaan.  Sellaista ei ylpeä ihminen kestä, vaan hänen täytyy puolustautua.  Ylpeälle ihmiselle kaikki sosiaalinen toiminta on ylivertaisuutensa osoittamista tai alistumista, mukaanlukien parisuhde.

Ylpeys ei siis tarkoita nöyristelyn vastakohtaa saati tervettä itsetuntoa - päinvastoin.  Ylpeys on ihmisessä yksiselitteisesti antisosiaalinen piirre.

Mitä siis on nöyryys?

Nöyryys on ylpeyden puutetta.  Se tarkoittaa sitä, että asiat otetaan sellaisena kuin ne ovat, paisuttelematta ja kukkoilematta.  Siinä missä ylpeä ihminen raivoaa maailmalle jatkuvasti sitä, että tosiasiat eivät vastaa hänen toiveitaan, nöyrä ihminen tulee toimeen niiden kanssa ja sopeutuu siihen mitä ei voi muuttaa.

Nöyryys ei tarkoita alistumista pahantekijöiden valtaan tai vääryyteen, eikä se ole show muita ihmisiä varten.  Se on hyveistä vaikein, koska kaikki muut tavat olla erinomaisia antavat aihetta ylpeyteen ja paistatteluun.  Muut hyveet voivat tuoda menestystä, mutta nöyryys tuo onnea.

Aiheeseen tarkemmin perehtymättä luulisin, että myös buddhalaisuuden olennaisin sisältö asuu nöyryyden saavuttamisessa - vapautus kärsimyksestä tarkoittaa ylpeyden voittamista.

3 kommenttia:

solipsisti kirjoitti...

"Nöyristely on itse asiassa yksi ylpeyden muoto, vieläpä hyvin perverssi sellainen: se tekee avuttomuudesta ja surkeudesta ylpeydenaiheen - ikään kuin itselleen uhrin roolin petaamisessa olisi jotain glooriaa. Nöyristelevä ihminen myös edellyttää, että muut ihmiset nöyristelevät vastaavalla tavalla, esimerkiksi alistumalla ehdoitta hyökkääjän armoille, asettuen moraalisesti niiden yläpuolelle, jotka kehtaavat puolustaa itseään."

Kyllähän tuo noinkin voi olla, muttei välttämättä. Voi nöyristely johtua yksinkertaisesti pelkuruudesta.

Kari Rydman kirjoitti...

On olemassa myös enemmän tai vähemmän peiteltyä tekonöyryyttä.Muuan akateemikko vastaanotti kerran palkinnon, veti posket sisään, ja puolikuiskasi: "Otan tämän nöyränä vastaan". Kaikki tiesivät hänen olleen pakahtumaisillaan voitonriemusta ja ylimielisyydestä. Ylpeys oli muuttunut hybrikseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Minua on sanottu ylpeäksi ja itsekkääksi. En ole ymmärtänyt mitä niillä tarkoitetaan. En ole ymmärtänyt niitä heikkoudeksi vaan pitänyt niitä vahvuutena. Olen ihannoinut vahvoja ihmisiä ja nöyriä pitänyt nössöinä.

Elämäni on ollut tuskallista kun olen kuullut kritiikkiä ja arvstelua. En tiedä miten minusta tuli tällainen. Oliko syynä heikko itsetunto ja muiden pilkka. Kasvatinko ylpeyden muuriksi muita vastaan, mikä ei kuitenkaan ollut paras puolustus.

Elämässäni haavoitin lähimmäisiäni koska ylpeyteni kasvoi aika-ajoin väkivaltaiseen raivoon.

Töissäni olen joutuntu kohtaamaan ylpeyteni, kun kaikki tehtävät eivät ole ollut mieluisia ja joissakin olen joutuntu nielemään ylpeyttäni pärjäteksäni niisä.

Nyt olen kiinnostunut nöyryydestä.
Ajatekaapa sitä että olen ollut ukovainen mutten olen ymmärtänyt nöyryyttä.

Jospa nyt eläisin onnellista elämää.