Pages

Hyvä elämä

Minua ehkä eniten kiehtova kysymys on "mitä on hyvä elämä?", ja olen koettanut löytää vastausta niin filosofiasta, uskonnoista, ideologioista kuin maalaisjärjestäkin, koettaen vastata sekä siihen, mitä hyvä elämä on ja miksi, ja miten se saavutetaan.  Tämä kirjoitus käsittelee sitä, mihin olen tähän asti päätynyt, ja millä oletuksilla olen lähtenyt liikkeelle.

Puhun tässä tarkkaan ottaen hyvästä ihmiselämästä, ja ihmisyydestä seuraavat rajoitteet asettavat tiettyjä ehtoja, joita esimerkiksi hyvän muurahaiselämän käsitteen ei uskoakseni tarvitsisi noudattaa.

Vastaus kysymykseen hyvästä elämästä on "sellainen, joka noudattaa objektiivista moraalia".  Objektiivisuuden vaatimuksesta ei voi tinkiä, koska muussa tapauksessa kaikki vastaukset edustavat mutua.

Miten sitten tavoittaa objektiiviset kriteerit?  Ottamalla selvää, millä saadaan aikaan parhaat tulokset, ja nämä tarkoittavat evolutiivisesti optimia strategiaa.  Koetan ilmaista lyhyesti ja selkeästi minkä kriteerien on täytyttävä ja miksi, jotta strategia voi olla evolutiivisesti optimi.

1)  Objektiivisesti hyvän elämän on oltava kestävä.  Jos se ei ole kestävä, sillä on "parasta ennen" -päivä, minkä jälkeen se ei ole hyvä, eli se on riippuvainen tilanteesta objektiivisen sijaan.

2)  Objektiivisesti hyvän elämän on oltava kaikkia vaihtoehtojaan vahvempi kyetäkseen puolustautumaan.  Jos se ei ole, se häviää jollekin vaihtoehdolleen, eikä täten täytä kestävyyden kriteeriä.

3)  Objektiivisesti hyvän elämän on tuotettava tarvitsemansa resurssit ensisijaisesti itselleen, toiseksi perheelleen ja vasta kolmanneksi yhteisölleen. Jos yksilö ei tuota tarvitsemiaan resursseja, hän tekee itsestään puolustuskyvyttömän ulkoista tahoa kohtaan.  Elintapa, joka riippuu ulkoisen tahon tuottamista resursseista, ei ole kestävä.

4)  Objektiivisesti hyvin elävän on pyrittävä perustamaan perhe.  Jos perhettä ei perusteta, elintapa ei ole kestävä eikä pidemmän päälle myöskään puolustuskykyinen ulkoisia uhkia vastaan.

5)  Objektiivisesti hyvin elävä ei estä muita tavoittelemasta objektiivisesti hyvää elämää.  Jos estää tai vie sen toiselta, tekee pahaa, ja ansaitsee rangaistuksen, jotta muut voivat jatkaa hyvän elämän tavoittelua pahantekijän estämättä.

6)  Objektiivisesti hyvän elämän elämisen on oltava omavalintaista.   Hyvettä ei voi pakottaa, ja yritykset epäonnistuvat aina.  Jos ihminen ei halua elää objektiivisesti hyvää elämää, hänen on syytä olla vapaa tekemään niin, kunhan ei riko kohtaa 5.

Uskoisin näiden kriteerien asettavan objektiivisesti hyvän elämän rajat, ja pitäisin suotavana, että yhteiskunta ja lainsäädäntö kunnioittavat niitä.  Tekisipä mieleni kirjoittaa myös niistä paheista, jotka yleisimmin saavat ihmisen tavoittelemaan jotain muuta kuin hyvää elämää, ja kuinka niitä vastaan taistella.

Tarkistan ja jatkan kirjoitusta saadessani siihen aihetta, joten arvostan kommentteja ja selvennän sanomisiani, jos syytä ilmenee.

25 kommenttia:

Juho kirjoitti...

Tämähän olikin kiinnostava kirjoitus, sillä olen yrittänyt itsekin pohtia asiaa samaan tyyliin.

Miten sitten tavoittaa objektiiviset kriteerit?

Ei mitenkään.

Kuvailemasi "objektiivisesti hyvä" elämä vilisee omia oletuksiasi hyvyydestä, puolustuskykyisyydestä ja kestävyydestä.

- Vahvuuden kriteeri on vaikea, koska monesti vaihtoehtojen välillä on kivi-paperi-sakset -tilanne tai muu vaikeasti ratkeava. Mikä on vahva jossain tilanteessa on heikko toisessa.

- "Resurssit vasta kolmantena yhteisölle" ei ole minusta mitenkään selvästi vahvin tai kestävin periaate.

- Perheen perustaminen ei ole välttämätöntä kestävyydelle eikä jatkuvuudelle. Isoissa kommuuneissa on eletty ennenkin, ja vaikka ajatus onkin meille kaukainen, on kyse kuitenkin vain kulttuurillisesta sopeutumasta. Joten en pitäisi perhettä ainakaan itsestäänselvänä vaatimuksena.

- Veikkaan, että max 1% ihmisistä noudattaa yhteiskunnan sääntöjä puhtaan omavalintaisesti.

Toivottavasti en miettinyt asiaa liian yleisellä tasolla. Puhuit filosofiasta, ideologioista ja evolutiivisesta optimista, joten suuri perspektiivi lienee sallittu.

Tuplis kirjoitti...

Ei mitenkään.

Kuvailemasi "objektiivisesti hyvä" elämä vilisee omia oletuksiasi hyvyydestä, puolustuskykyisyydestä ja kestävyydestä
.

Minua kiinnostaisi kuulla miksi kyseiset käsitykset ovat subjektiivisia, ettei tyrmäys kuulostaisi mutulta.

- Vahvuuden kriteeri on vaikea, koska monesti vaihtoehtojen välillä on kivi-paperi-sakset -tilanne tai muu vaikeasti ratkeava. Mikä on vahva jossain tilanteessa on heikko toisessa.

Niin on, mutta yhteisön etu on siinä, ettei sen tarvitse laittaa kaikkia muniaan samaan koriin.

- "Resurssit vasta kolmantena yhteisölle" ei ole minusta mitenkään selvästi vahvin tai kestävin periaate.

Minusta se on: Yhteisö on sen verran suuri ja hankalasti hahmotettava käsite, että jos oman työn hedelmät eivät ensisijaisesti tule niitä tuottavalle, tekijältä loppuu hyvin äkkiä motivaatio. Ihmiset kun ovat sellaisia.

- Perheen perustaminen ei ole välttämätöntä kestävyydelle eikä jatkuvuudelle. Isoissa kommuuneissa on eletty ennenkin, ja vaikka ajatus onkin meille kaukainen, on kyse kuitenkin vain kulttuurillisesta sopeutumasta. Joten en pitäisi perhettä ainakaan itsestäänselvänä vaatimuksena.

Isot kommuunit tuppaavat olemaan käärmeenpesiä, joissa ei ole hyvä elää. Ydinperhe on yhteiskunnallisesti vaihtoehtojaan parempi perusyksikkö.

- Veikkaan, että max 1% ihmisistä noudattaa yhteiskunnan sääntöjä puhtaan omavalintaisesti.

Kukaan mitään puhtaudesta puhunutkaan. :p Sosiaalisesta toiminnasta saa palkita ja antisosiaalisesta rangaista. Tarkoitin vain sitä, että esimerkiksi omavalintaisesta perheen perustamattomuudesta ei passaa rangaista, vaikka ihminen ei tällöin hyvän elämän ideaalia voikaan tavoittaa.

Kiitokseni kommentista, mutta toivoisin seuraavaan enemmän perusteita kyseenalaistusten ja mielipiteiden taakse.

IDA kirjoitti...

Heti kakkosesta tulee mieleen toimiiko se yksilötasolla vai pitäisikö sitä ajatella vain yhteisötasolla.

IDA kirjoitti...

Ja neloseen se, että ainakin kirkko on "evolutiivisesti" levinnyt ja voinut hyvin, vaikka ne ovat aina pitäneet munkkien ja nunnien elämäntapaa parempana. Tosin kirkko itse on nähty nimenomaan hierarkkisesti ja rakenteiltaan perheenä, tai elimellisenä kokonaisuutena, eikä demokratiana.

Tuplis kirjoitti...

IDA, kakkosta on syytä soveltaa myös yksilötasolla siinä määrin kuin se onnistuu muita osioita laiminlyömättä. Mielessä on hyvä pitää maksiimi kun kaikki on kiinni sekunneista, poliisi on vain muutaman minuutin päässä.

Mitä munkkien ja nunnien elämäntavan ylivertaisuuteen tulee, muistaakseni Jumala ei kehottanut elämään luostareissa ja olemaan tekemättä lapsia. Kirkko ei ole Jumala.

Dr. Doctor kirjoitti...

Tarpeeksi hyvää elämää Jouluksi ja loppuelämäksi.

Tässä blogissa on hyviä ajatuksia miten jatkaa umpikujasta eteenpäin...

Juho kirjoitti...

Minua kiinnostaisi kuulla miksi kyseiset käsitykset ovat subjektiivisia, ettei tyrmäys kuulostaisi mutulta.

Lähtökohtaisesti kaikki mitä joku sanoo on subjektiivista, joten todistustaakka on objektiivisuuden puolella.

jos oman työn hedelmät eivät ensisijaisesti tule niitä tuottavalle, tekijältä loppuu hyvin äkkiä motivaatio. Ihmiset kun ovat sellaisia.

Nämä ovat opittuja asioita, jotka sattuvat korostumaan meidän yhteiskunnassamme. Tiedät kyllä että yhteisön puolesta uhrautumiseen kannustavissa yhteisöissä on etunsa. Lonkalta väitän, että jälkimmäiset yhteisöt ovat potentiaalisesti evolutiivisesti vahvempia, joskaan eivät ehkä yhtä stabiileja.

Isot kommuunit tuppaavat olemaan käärmeenpesiä, joissa ei ole hyvä elää. Ydinperhe on yhteiskunnallisesti vaihtoehtojaan parempi perusyksikkö.

Kulttuurisidonnaista MuTua?

Uudessa-Guineassa on heimo, jossa kaikki pojat muuttavat 7-vuotiaana asumaan jonkun vanhemman miehen luo, jolle he antavat päivittäin suuseksiä. He nielevät sperman, joka on varsin ravitsevaa. Tästä elämänvaiheesta huolimatta heistä kasvaa aivan täysjärkisiä aikuisia. Kyse on vain kulttuurista ja tottumisesta. Ainakin ravintoarvollisesti tuo suuseksikäytäntö lienee vaihtoehtojaan parempi.

IDA kirjoitti...

"Mitä munkkien ja nunnien elämäntavan ylivertaisuuteen tulee, muistaakseni Jumala ei kehottanut elämään luostareissa ja olemaan tekemättä lapsia. Kirkko ei ole Jumala."

Joo en sanonutkaan ylivertaisuudesta vaan siitä, että sitä pidetään selvästi parempana elämäntapana ja silti kirkko vuodesta 0 on levinnyt todella laajaksi. Eli asiassa voi olla evolutiivisestikin joku ryhmävalinnallinen pointti.

Tiedemies kirjoitti...

"objektiivinen" hyvän elämän käsite on jo itsessään räikeänpuoleinen kategoriavirhe.

Tuplis kirjoitti...

Lähtökohtaisesti kaikki mitä joku sanoo on subjektiivista, joten todistustaakka on objektiivisuuden puolella.

Minun nähdäkseni subjektiivinen tarkoittaa tekijästä riippuvaa, ja käytin objektiivista itse asiassa lähinnä tämän negaationa. Kyseinen moraalisääntö on sovellettavissa jokaiseen maailman fyysisesti terveeseen ihmiseen, ja tuottaa paremmat tulokset kuin siitä merkittävästi poikkeavat moraalisäännöt. Moraali on siis universaali, yleispätevä. Ehkäpä nimitys tulisi vaihtaa sellaiseksi.

Kulttuurisidonnaista MuTua?

Pidän totena siihen asti, että minulle tarjoaa jonkin syyn uskoa toisin.

Uudessa-Guineassa on heimo, jossa kaikki pojat muuttavat 7-vuotiaana asumaan jonkun vanhemman miehen luo, jolle he antavat päivittäin suuseksiä. He nielevät sperman, joka on varsin ravitsevaa. Tästä elämänvaiheesta huolimatta heistä kasvaa aivan täysjärkisiä aikuisia. Kyse on vain kulttuurista ja tottumisesta. Ainakin ravintoarvollisesti tuo suuseksikäytäntö lienee vaihtoehtojaan parempi.

Minun nähdäkseni ”heistä kasvaa aivan täysjärkisiä aikuisia” on aika kyseenalaisesti sanottu, jos he pitävät normaalina poikalasten oraaliraiskaamista 7-vuotiaasta alkaen. Pedofilia ei ole rikos vain kulttuurisyistä.

Tuplis kirjoitti...

"objektiivinen" hyvän elämän käsite on jo itsessään räikeänpuoleinen kategoriavirhe.

Miksi?

Tiedemies kirjoitti...

Hyvä elämä on subjektiivinen, so. viimekädessä kukaan muu kuin eläjä itse ei voi määrittää mittareita elämän hyvyydelle.

Tuplis kirjoitti...

Hyvä elämä on subjektiivinen, so. viimekädessä kukaan muu kuin eläjä itse ei voi määrittää mittareita elämän hyvyydelle.

Ei pidä paikkaansa teoriassa eikä käytännössä.

Aava kirjoitti...

Jokseenkin repaleisena kommenttina teemaan hyvä elämä:

4) Objektiivisesti hyvin elävän on pyrittävä perustamaan perhe. Jos perhettä ei perusteta, elintapa ei ole kestävä eikä pidemmän päälle myöskään puolustuskykyinen ulkoisia uhkia vastaan.

Tämä perheihannehan, tai maksiimi, toimisi globaalissa tarkastelussa vain paikallisesti, koska suurilta osin väestön räjähdysmäinen kasvu on jo ongelma, kun vastaavasti joillain harvaanasutuilla alueilla syntyvyys on ollut jopa laskusuuntaista. Olen ymmärtänyt, että tarkoituksenasi on ollut hahmottaa universaalit hyvän elämän elementit. Vain paikallisesti soveltuva maksiimi ei, luonnollisestikaan, silloin sovi tähän päämäärään.

Jos ihminen ei halua elää objektiivisesti hyvää elämää, hänen on syytä olla vapaa tekemään niin, kunhan ei riko kohtaa 5.

Kaikki, mikä on ihmisen havainnointikyvyn rajoissa, on aina subjektiivisen tulkinnan alaista. Silloinkin, kun suurin osa ihmisistä päätyy asiassa samaan lopputulokseen.

Ihminen ei voi irrota persoonastaan.

Ja kolmantena kommenttina, mennen hieman sivuun itse kirjoituksesta, mutta liittyen ainakin löyhästi teemaan hyvä elämä:

kiinnostaisi kovasti tietää, mitä ajatteleva ja tiedostava kristitty ajattelee ao. "Sokrateen aporiasta":

- Onko jokin hyvää siksi, että Jumala tahtoo sitä, vai tahtooko Jumala sitä siksi, että se on hyvää?

Jos jokin on hyvää siksi, että Jumala tahtoo sitä, tällöin hyvä olisi tulkittava Jumalan mielivallaksi. Esim. jonkun henkiinjääminen olisi tulkittava hyväksi vain siksi, että Jumala sattui haluamaan sitä.

Jos taas Jumala tahtoo jotakin siksi, että se on hyvää, tällöin hyvä on väistämättä jotakin, mikä on Jumalasta riippumatonta.

Minusta Jumala kuulostaa erityisen julmalta, jos kaikki, mitä hän on esim. Raamatussa kulloinkin tahtonut, on tulkittava suoraan hyväksi. Tai sitten, jos hyvä ei riipu Jumalasta, hänen jumaluuttaan on hankala nähdä ainakaan hyvyyden airueena.

Tuplis kirjoitti...

Tämä perheihannehan, tai maksiimi, toimisi globaalissa tarkastelussa vain paikallisesti, koska suurilta osin väestön räjähdysmäinen kasvu on jo ongelma, kun vastaavasti joillain harvaanasutuilla alueilla syntyvyys on ollut jopa laskusuuntaista.

Olisit oikeassa, jos kohtaa 3 ei olisi. Jos perustaa perheen, on pystyttävä elättämään se työllään.

- Onko jokin hyvää siksi, että Jumala tahtoo sitä, vai tahtooko Jumala sitä siksi, että se on hyvää?

Kysymys ei ole ymmärrettävä, koska Jumala ei ole ihminen. Kysymys kuulostaa minulle samalta kuin kysyisi ”haluaako sininen olla sininen?” En näe aihetta yrittää ottaa kantaa Sokrateen tautologiaan.

Aava kirjoitti...

Jos perustaa perheen, on pystyttävä elättämään se työllään.

Exactement. Sen lisäksi ei myöskään olisi lainkaan huonoa, saati yhdentekevää, jos vielä kiinnostaisi ja haluaisi oikeasti osallistua lastensa kasvatukseen eikä vaan esim. hukuttautuisi töihinsä. Olisi myös varsin suotavaa, jos kummallakaan vanhemmista ei olisi alkoholi- tmv. päihdeongelmaa.

Mitä enemmän josseja, sitä pienempään väestöön se soveltuu, eli sitä vähemmän universaali ihanne. Mielestäni nimenomaan perheen perustaminen on sellainen ihanne, johon ihan mielellään noita josseja laittaa useampia. Perheen perustaminen ja resurssit elättää sitä, eivät minusta riitä vielä alkuunkaan.

Kysymys ei ole ymmärrettävä, koska Jumala ei ole ihminen.

Jumala kuitenkin on hyvä, eikö? Mihin se Jumalan hyvyys mielestäsi sitten perustuu?

Tuplis kirjoitti...

Sen lisäksi ei myöskään olisi lainkaan huonoa, saati yhdentekevää, jos vielä kiinnostaisi ja haluaisi oikeasti osallistua lastensa kasvatukseen eikä vaan esim. hukuttautuisi töihinsä.

Taidan muotoilla kyseisen kohdan uudelleen, siten, että se ei koske pelkästään resursseja. Tarkoitus ei ollut ilmaista asiaa pelkän materian kannalta.

Mitä enemmän josseja, sitä pienempään väestöön se soveltuu, eli sitä vähemmän universaali ihanne.

Ihanne on ihanne, jos se toimii käytännössä, vaikka moni ei sitä syystä tai toisesta noudattaisikaan. Ei sen kriteeri ole ”maailmassa on paljon ihmisiä, jotka toteuttavat hyvää elämää täydellisesti”.

Jumala kuitenkin on hyvä, eikö? Mihin se Jumalan hyvyys mielestäsi sitten perustuu?

Voiko matematiikka olla hyvä? Voiko 46 tai painovoima olla hyvä? Hyvä on inhimillinen ominaisuus, eikä sitä ole minusta kovinkaan mielekästä noihin soveltaa.

Aava kirjoitti...

Voiko matematiikka olla hyvä? Voiko 46 tai painovoima olla hyvä? Hyvä on inhimillinen ominaisuus, eikä sitä ole minusta kovinkaan mielekästä noihin soveltaa.

?
Kysyin Jumalan hyvyyden alkuperää, ja sain vastaukseksi simuloivia kysymyksiä hyvyyden rinnastuksista ihmisen kehittämiin järjestelmiin?

Ellei pointti sitten ollut, että Jumalakin on ihmisen kehittämä "järjestelmä"?

No jaa, ehkä parasta antaa sitten vaan olla. Taas. *huokaus*

Tuplis kirjoitti...

Äläpä nyt vielä, luulisin osaavani selittää asian:

Kysyin Jumalan hyvyyden alkuperää, ja sain vastaukseksi simuloivia kysymyksiä hyvyyden rinnastuksista ihmisen kehittämiin järjestelmiin?

Samalla tavalla kuin painovoimateoria on ihmisen kehittämä järjestelmä, joka kuvaa kappaleiden keskinäistä vetovoimaa, ovat uskontojen jumalkäsitykset ihmisen kehittämiä järjestelmiä, jotka kuvaavat viisautta.

Ellei pointti sitten ollut, että Jumalakin on ihmisen kehittämä "järjestelmä"?

Ei, eihän vetovoimakaan ole ihmisen kehittämä järjestelmä, vaan siitä täysin riippumaton. Sen sijaan teoriat, jotka pyrkivät selittämään sitä, ovat ihmisen kehittämiä ”järjestelmiä”. Vetovoima toki on paljon helpompi selittää kuin Jumala, koska siinä on paljon eksaktimpi sisältö.

Aava kirjoitti...

Sen sijaan teoriat, jotka pyrkivät selittämään sitä, ovat ihmisen kehittämiä ”järjestelmiä”.

Niin, ja minua kiinnostaisi teoriat Jumalan hyvyydestä ja sen alkuperästä. Kristityt sentään, käsittääkseni, pitävät Jumalaa moraalisena kompassinaan ja oppaanaan; hyvänä paimenena. Näin ollen pitäisin varsin keskeisenä sitä, miten uskova suhtautuu Jumalan tahtoon ja Hänen tahdon hyvyyteen.

Siinä mielessä tuo Platonin laatima Sokrateen aporia on minusta nappiosuma asian (uskonnollisen moraaliopastuksen) ytimeen. Kumpikaan vaihtoehdoista (so. hyvä ei riipu Jumalasta vs. Jumalan tahdon hyvyys on mielivaltaista) tosin ei ole sellaiselle kristitylle kovin miellyttävä, joka pitää Jumalaa kaikkivoipana JA hyvänä.

(Törmäsin siihen siinä taannoin viittaamassani Juha Räikän kirjassa: Moraalin kanssa - kirjoituksia hyvästä yhteiskunnasta.)

Tuplis kirjoitti...

Niin, ja minua kiinnostaisi teoriat Jumalan hyvyydestä ja sen alkuperästä.

Eikö sitten kannattaisi tutustua niihin?

Kumpikaan vaihtoehdoista (so. hyvä ei riipu Jumalasta vs. Jumalan tahdon hyvyys on mielivaltaista) tosin ei ole sellaiselle kristitylle kovin miellyttävä, joka pitää Jumalaa kaikkivoipana JA hyvänä.

Jos Jumala on luonut kaiken, siitä loogisesti seuraa, että aivan kaikki on suhteessa häneen mielivaltaista. En tiedä miksi se ei olisi miellyttävää.

Aava kirjoitti...

Eikö sitten kannattaisi tutustua niihin?

:D
Jotenkin hassusti ajattelen, että olisi tarkoituksenmukaista aloittaa kristityistä. Hehän ne Jumalahahmonsa ja Hänen tahtonsa kanssa joutuvat elämään, ja minua kiinnostaa tietää, miten se tehdään.

Jos Jumala on luonut kaiken, siitä loogisesti seuraa, että aivan kaikki on suhteessa häneen mielivaltaista. En tiedä miksi se ei olisi miellyttävää.

Jos? No onko Jumala sinun mielestäsi luonut kaiken?

Olettaen nyt, ettei tiedetä, onko Jumala luonut kaiken, Jumala on joko vastuussa myös pahojen asioiden luomisista tai sitten vain hyvien asioiden luomisista, jolloin hän kuitenkaan ei silloin voi olla enää kaiken luoja ja kaikkivoipa. Dilemma.

Tuplis kirjoitti...

Jotenkin hassusti ajattelen, että olisi tarkoituksenmukaista aloittaa kristityistä.

Go right ahead. Maailmassa on aika monta kymmentä tuhatta sivua tekstiä kristityistä käsityksistä asioista.

Minä en ota esitettyyn kysymykseen mitään kantaa, koska se on huonosti muotoiltu. Se antropomorfisoi jotain, mikä ei ole inhimillistä. Ihan sama kuin kysyisi "onko tiedolla käsitteenä vastuuta"? En minä tiedä eikä minua kiinnosta pohtia.

Aava kirjoitti...

Maailmassa on aika monta kymmentä tuhatta sivua tekstiä kristityistä käsityksistä asioista.

Niin varmasti. Mutta niiden kymmenien tuhansien sivujen joukkoon mahtuu kristinuskolla pyhitettyä juutalaisvihaa, inkvisitiota, anekauppaa, ristiretkiä, homoliittoja ja lesboja naispappeja. Agnostisismini perustuu nimenomaan siihen, etten ota selvää tuosta laajakirjoisuudesta Jumalan hyväntahtoisuudesta.

Ajattelin, josko sinä olisit voinut selventää, koska oletan, että kerran tunnustat uskoa, sinun ainakin on täytynyt pohtia Jumalaa ja hyvyyttä.

Ihan sama kuin kysyisi "onko tiedolla käsitteenä vastuuta"?

Ei tietenkään ole. Vastuu on ihmisellä, jolle tieto on väline tai järjestelmä jonkin objektin tai motiivin kontekstissa.

Minä taas haluaisin tietää, ensinnäkin, että mikä "tieto" tai käsitys uskovalla on Jumalan hyvyydestä ja toisekseen, että miten hän tulee sen tiedon kanssa toimeen "koska on vain ihminen".

En minä tiedä eikä minua kiinnosta pohtia.

Selvä. :(

Tuplis kirjoitti...

Käsitykseni Jumalan hyvyydestä on sellainen, että opetuksensa mukaan ihminen elää hyvin. Se, onko Jumala itse hyvä, on kysymys, johon en osaa vastata, koska osaan vastata siihen vain silloin, kun kyse on jonkinlaisesta materiaalisesta olennosta.