Pages

Yksilön vastuusta

Asia, jota olen kirjoituksissani painottanut, ja tulen vastedeskin painottamaan, on täysivaltaisen aikuisen ihmisen vapaus ja sen erottamattomana osana vastuu itsestään.  Koska rakastan vapauttani ja olen sitä mieltä, että kaikkien muidenkin pitäisi rakastaa omaansa, vastustan sosialismille rakentuvaa valtiota ja taistelen sitä vastaan kaikin voimin ja keinoin, jotka käytössäni ovat.

Mitä tarkoittaa vapaan yksilön vastuu, ja missä määrin sitä on mielekästä rajata?  Vapaan täysivaltaisen yksilön vastuuta itsestään ei rajata lainkaan - olet itse vastuussa elämisestäsi, turvallisuudestasi, onnellisuudestasi, tekemisistäsi, ja niiden seurauksista.  Sen sijaan täysivaltaisella yksilöllä ei ole eikä saa olla valtaa toisen täysivaltaisen yksilön yli.  Vanhempien ja valtion vastuu ja valta rajoittuu holhouksenalaisiin, eikä tämäkään saa olla mielivaltaa.

Minun nähdäkseni hyvä ihminen voi olla vain sellainen, joka kantaa vastuunsa.  Sellainen ihminen, joka ulkoistaa vastuunsa mille hyvänsä instanssille - valtiolle, toisille ihmisille, lottoarvonnalle - ei kanna sitä eikä elä yhtä hyvää ja antoisaa elämää, kuin ihminen, joka kantaa, ja petaa itselleen vastuunsiirrollaan ikävyyksiä.

Maksiimi kuuluu seuraavasti:
Jos ihminen antaa vastuun itsestään jollekulle toiselle taholle, kyseinen ihminen asettuu tämän tahon mielivallan alle.

Ihmisellä, joka antaa ulkopuoliselle taholle vallan itsensä yli, ei ole järkisyytä valittaa siitä, miten ulkopuolinen taho valtaansa käyttää, koska valta ei tällöin ole enää hänen.  Hän on antanut vallan toiselle taholle, eikä ihmisellä ole sananvaltaa kuin omiin tekemisiinsä.

Kun ihminen olettaa jonkun ulkopuolisen tahon tekevän hänet onnelliseksi, järjestävän hänelle tahtomansa elintason, huolehtivan hänen turvallisuudestaan ja tarpeidensa täyttymisestä, ihminen kokee, ettei hänen tarvitse vastata itse yhtään mistään muusta kuin sen päättämisestä, mikä vastaisi hänelle mitäkin näistä ja mihin hyödyttömään asiaan päivänsä kuluttaisi.

Koska mikään ulkopuolinen taho ei koskaan tule antamaan sitä, mitä ihminen kykenee kuvittelemaan haluavansa, ihminen tulee vihaiseksi ja katkeraksi ulkopuoliselle taholle, jonka kokee polkevan oikeuksiaan.  Pummit vihaavat valtiota, joka heitä elättää, koska kokevat, etteivät voi koskaan saada siltä mitä kokevat itselleen kuuluvan.  Misantroopit vihaavat ihmisiä, koska kokevat, etteivät voi koskaan saada toisilta sitä mitä kokevat itselleen kuuluvan.  Krooniset sinkut vihaavat alati vaihtuvia kumppaniehdokkaitaan, koska kokevat, etteivät voi koskaan saada näiltä onnellisuutta, jonka kuvittelevat itselleen kuuluvan.

Tämä siis sen lisäksi, että mikään ulkopuolinen taho ei voi täyttää mitään toivetta missään määrin, jos kukaan (tai riittävän moni) ei edusta sitä.  Kun kaikki ovat minkä hyvänsä hyödykkeen suhteen saamapuolella, kukaan ei tuota sitä.

Kuvio on selvä: aina, kun ihminen ulkoistaa jonkin osan vastuutaan toiselle osapuolelle, ihminen tekee itsestään kyseisen osapuolen uhria.  Ihminen, joka näkee itsensä uhrina, ei koe voivansa tilalleen yhtään mitään, vaan on ja pysyy onnettomana, masentuneena, itsesäälin nujertamana rauniona, jolle muut tekevät pahaa.

Entäpä sitten ihminen, joka tekee parhaansa kantaakseen vastuunsa?  Hän kokee, että hänen onnellisuutensa, menestyksensä ja turvallisuutensa ovat hänen omissa käsissään, ja tällöin on motivoitunut tekemään jotain kyseisten asioiden eteen.  Ihminen, joka uskoo, että hänelle ei kuulu mitään, mitä hän ei ole itse teoillaan ansainnut, ei kasaa toisille ihmisille ja tahoille odotuksia oman onnellisuutensa suhteen.  Hän voi nauttia näiden itselleen suomista suosionosoituksista - nimenomaan siksi, että ei vaadi niitä tapahtuvaksi. Koska hän ei anna valtaa muille, hän voi joutua vain väkivallan (ja silloinkin vastaan taistellen, alistumatta) uhriksi, eikä hänen itsetuntonsa romahda jokaisesta vastoinkäymisestä.

Havaitsemme, emmekä järkevästi ajatellen voi kyseenalaistaa, että täysivaltaiselle yksilölle on paitsi tarpeen myös hyväksi kantaa vastuunsa.  Se ja vain se mahdollistaa tilanteen, jossa yhteiskunta tuottaa enemmän kuin kuluttaa ja voi pitää huolta myös holhouksenalaisistaan.  Suomalainen sosiaalidemokratia tekee itsestään paraikaa selvää velkatalouskuplalla ja kaikkien muiden kuin tuottavien kansalaistensa etuja ajamalla.

Tekisi mieleni nähdä, mitä valtio tekisi sitten, kun kansalaiset yksinkertaisesti lakkaisivat maksamasta veroja tarkoituksiin, jotka ovat heidän etujensa vastaiset.

2 kommenttia:

imulippo kirjoitti...

"mitä valtio tekisi sitten, kun kansalaiset yksinkertaisesti lakkaisivat maksamasta veroja tarkoituksiin, jotka ovat heidän etujensa vastaiset."

Tämä olisi todellinen kansanvallan osoitus, muistutus valtiovallalle todellisesta isännästä talossa. Kansa tosin on vain passiivisuudellaan näyttänyt, että se on mielummin omassa talossaan renki kuin isäntä.

Tarpeeksi laajamittaisesti ja järkevän sanoman kanssa toteutettuna pakottaisi valtiovallan muuttamaan nyt harrastettavaa ylhäältäpäin alamaisiaan tarkkailevaa ja käskevää suhtautumistaan kansaan.

Tuplis kirjoitti...

Näin minäkin sen näkisin. Se olisi siitä hieno temppu, että sen toteuttaminen ei edellyttäisi veret seisauttavaa vaalivoittoa saati väkivaltaa.

Roistovaltio saisi huomata, että kukaan ei enää rahoita sen toimintaa, eikä käskijöillä ole enää mitään keinoa vaikuttaa asioihin. Sen olisi pakko tehdä tilaa ihmisille, joiden hallinnolle ihmiset olisivat valmiita maksamaan.