Pages

Pahoista suomalaismiehistä

Sofi Oksanen on jyrähtänyt, selitellyt ja yleisön taholta tyrmätty.  Tämä kaikki lyhyessä ajassa, joten ampiaispesää on sohaistu.

Mistä asiassa sitten oli kyse?

No, Sofi meni sanomaan, että suomalaismiehet kyllä unelmoivat kunnollisesta elämästä, mutta tavoittelevat sitä hakkaamalla ja juomalla perskännit.  Kärjistys on aika kova, mutta ei perusteeton.  Suomalaismiesten leimaaminen erityisen pahoiksi on omalaatuista, kun esimerkiksi virolaismiehet tekevät vaimostaan selvää kolme kertaa niin usein kuin suomalaismiehet.

Sofi ilmeisesti ei ole verrannut suomalaismiehiä muiden maiden miehiin, vaan suomalaisnaisiin.  Miehet ovat se sukupuoli, joka historiallisesti on saavuttanut tavoitteitaan fyysisellä väkivallalla, naiset taas eivät, joten toteamus miesten fyysisestä väkivaltaisuudesta on selviö.  Tuoreet tutkimukset kuitenkin osoittavat naisten olevan vähintäänkin yhtä kykeneviä mätkimään muita kuin miehetkin, silloin, kun eivät pelkää että saavat niitä takaisin.

Lopputulos on siis se, että parisuhteiden osapuolet käyttävät toisiinsa väkivaltaa, usein väkijuomien vaikutuksen alaisena, ja että se on huono juttu.  Asia ei liene kenellekään uutinen, kuten ei myöskään se, että naisten miehiin kohdistama väkivalta on tabu.  Mistä siis tämä haloo?

No ensinnä siitä suhteellisuudentajun puutteesta tietenkin.  Kun kerran suomalaiset ovat oikein harvinaisen säyseää porukkaa sekä globaalisti että lähinaapureihin verrattuna mitä miesten naisiin kohdistamaan väkivaltaan tulee, alkaa helposti sylettää kun tulee leimatuksi maailman roskasakiksi. Unohtuu, että ihminen puhuu yleensä vain niistä mistä jotain tietää, ja Sofin käsitys on se, että suomalaismiehet ovat sellaisia ja muista ei tiedä sanoa.  Käsitys voisi muuttua, jos hän olisi elänyt ikänsä jossain muualla.

Toinen juttu on se, että häkellyttävän suuri osa suomalaisista miehistä kyllä unelmoi hyvästä elämästä, mutta sen sijaan, että alkaisi toteuttaa unelmaansa, "pitää hauskaa" esimerkiksi kiskomalla viinaa ja osoittamalla statustaan kovana jätkänä.  Yleisesti ottaen ihmiset kuluttavat täysin häkellyttävän määrän aikaa ja resursseja asioihin, jotka vievät heitä suoraan ja väistämättä kauemmas unelmiensa toteutumisesta, ja he tietävät sen.  Sitä ei saisi ääneen sanoa, koska ihmiset eivät tykkää kohdata sanojensa ja tekojensa välisiä ristiriitoja.

Ihminen on sellainen eläin, joka oppii todella helposti rutiineja, ja toistaa niitä riippumatta niiden tuhoisuudesta.  Jos ihminen oppii kuluttamaan vapaa-aikansa juomalla viinaa, tappelemalla puolisonsa kanssa syystä tai ilman ja tarkastelemaan itseään vihamielisten tahojen uhrina, voi olla jokseenkin varma, että oppimiaan asioita hän toistaa vastakin.  Siitäkin huolimatta, että hän tietäisi oppimansa tavan olevan hirveän huono ja estävän häntä saavuttamasta mitä uskoo haluavansa.

Suomessa on uskomattoman paljon ihmisiä, jotka ovat katkeria ja vihaisia, ja jotka kuvittelevat itselleen kuuluvan hyvän elämän, mutta jotka eivät ole valmiita tekemään elämästään sellaista.  Nimenomaan tällaisiin ihmisiin Sofi Oksasen härski piikki uppoaa kaikkein syvimmälle.  Se on heille jälleen yksi todiste siitä, että kukaan ei ymmärrä ja että kaikki ovat vastaan, ja että he ovat todella uhreja, joiden kannattaa mennä taas ottamaan ja valittamaan kavereidensa kesken pahaa maailmaa.

Minusta se on uskomaton tragedia, että valtava osa miehistä ja naisista ei käytä elämäänsä sen hyvän elämän hankkimiseen, mitä uskovat haluavansa, vaan hukuttavat itsensä sijaistoimintaan ja siirtävät aina vastuunsa kantamisen seuraavaan päivään, tekosyyllä tekosyyn perään.  Niitä seuraavia päiviä on jokaisella rajattu määrä, eivätkä ne hyvät asiat elämässä lottovoitosta ole kiinni, vaan siitä, että opettelee elämään hyvin.

Haluaako joku todella, että tulee muistetuksi vähän aikaa kantiksensa juomaseurueessa kovana jätkänä, sen sijaan, että tekee töitä, ansaitsee itsekunnioituksen omissa ja perheensä silmissä ja rakentaa perheensä ja viisautensa kautta jotain, mikä kestää vielä hänen kuoltuaankin?

9 kommenttia:

Juho kirjoitti...

Haluaako joku todella, että tulee muistetuksi vähän aikaa kantiksensa juomaseurueessa kovana jätkänä, sen sijaan, että tekee töitä, ansaitsee itsekunnioituksen omissa ja perheensä silmissä ja rakentaa perheensä ja viisautensa kautta jotain, mikä kestää vielä hänen kuoltuaankin?

Hei, hyvin sanottu.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämähän kannattaisi sanoa teinipojille siinä vaiheessa kun baarielämä alkaa kutsua. Mutta se tuskin auttaisi mitään, sillä teinitytöt fanittavat juuri niitä juomaseurueen kovia jätkiä. Naisten aikuistuessa heidän makunsa hieman muuttuu, mutta miehillä on jo siinä vaiheessa juomatavat verissä.

Kami kirjoitti...

Tuohon edelliseen kommenttiin, se kokemus mikä minulla on nykyajan teinitytöistä siskon ja hänen kavereidensa ominaisuudessa, he fanittavat kylläkin ennemmin niitä lapsenkasvoisia androgyynejä kuin jotain koviksia.

Se tulee kyllä vähän teini-iän jälkeen tuo kuvattu piirre. Se kestää kolmikymppiseksi, jolloin ne naiset alkaa vaihtoehtoisesti taas kuolata pikkupoikien perään tai jatkavat samalla linjalla.

Miehillä näyttäisi taas siltä että ensimmäiset 25 vuotta etsitään sitä omaa juttua mitä ihmeellisimpien trendien perässä juosten ja lauman mukana mennen, sitten kaikista tulee pikkuhiljaa sellaisia aika samantyyppisiä, hieman tylsiä karvanaamoja, opitulla höystettynä.

Ongelmakäytös ei oikeastaan koskaan ole naisista lähtöisin, ellei puhuta omasta äidistä. Taustalla on aina jotain. Väkivalta on varhain opittu ratkaisumalli.

Tuo siis vain itseäni ja omia kavereitani seurattuani.

On hauska miten Tuplis ottaa jonkun aiheen, ja nyökyteltyäni aikani, jossain puolivälin tienoilla poikkeaa minulle täysin yllättävään suuntaan.

Onhan tuo kaikki sinällään totta kyllä.

Paras vastakysymys minkä keksin, on:

Oletko varma, että ihmiset todella haluavat niitä asioita joita kuvittelevat haluavansa? Heidän käytöksensähän voi olla myös totuus siitä, että heitä ei kiinnosta todellisuudessa pätkääkään.

Sen kuuleminen on myöskin näemmä kovin tuskallista ja vastustus on voimakasta. Voimakkaampaa kuin sanojen ja tekojen ristiriidan myöntäminen.

Tuplis kirjoitti...

Oletko varma, että ihmiset todella haluavat niitä asioita joita kuvittelevat haluavansa?

Olen jokseenkin varma, että he uskovat haluavansa saada mutteivät tehdä töitä haluamiensa asioiden eteen ennen tai jälkeen niiden saamisen. Tästä toki seuraa, että vaikka heille ne annettaisi, he haluaisivat edelleen juoda kaljaa ja kököttää kapakassa.

Rakentava toiminta ei ole ihmisluonnon kaikkein näkyvin piirre, mistä johtuen varsin suuri osa tarvitsee tiettyä potkimista ennenkuin he ovat valmiita pistämään tikkua ristiin.

Uskonnot, jotka kieltävät esmes keskenään tappelemisen, pelikoneet, televiission ja päihteet, aikaansaavat sen, että miehillä alkavat olla hyväksytyt vaihtoehdot aikansa tappamiseen vähissä rakentavan toiminnan ulkopuolella.

Sitä, miten motivoida miehet kollektiivina muuhun kuin viettiensä seuraamiseen ilman maallista rangaistusta tai uskontoa, en tiedä.

Juho kirjoitti...

Sitä, miten motivoida miehet kollektiivina muuhun kuin viettiensä seuraamiseen ilman maallista rangaistusta tai uskontoa, en tiedä.

Myös järki voi toimia motivaattorina (olen kokenut sen ihan livenä). Sekään ei tietysti toimi kaikilla, kuten ei uskontokaan enää nykyään. Fyysinen rangaistus lienee se yleispätevin motivaattori.

Juho kirjoitti...

Kami:

Ovatko nämä tuntemasi teinitytöt kenties itsekin androgyynimpää sorttia?

Voihan se tietysti olla, että teinit ovat muuttuneet kovasti viime aikoina, en ole itse päässyt tutustumaan nykynuorten sielunelämään. Mutta on kyllä vaikea kuvitella niin isoa muutosta, että androgyynit pojat veisivät nyt niiden halutuimpien tyttöjen huomion.

(Kun tässä puhutaan tyttöjen mausta, tarkoitetaan tietysti sen parhaan näköisen viidenneksen, jonka perässä 95% pojista juoksee, makua. Sen mukaan mennään.)

Kami kirjoitti...

Lähinnä tätä settiä:

Smak

Tokio hotel


Rasmus

Teinipojat ja nuoret aikuiset ovat järestään androgyynimpiä kuin aikuinen mies. Olemus on usein hennompi ja karvattomampi kuin aikuisella miehellä. Ts. selkeimmät naisen miehestä erottavat näkyvät ominaisuudet puuttuvat tai ovat "vaiheessa".

Metroseksuaalisuuden myötä tietty androgyyniys on tullut myös aikuisiin miehiin.

Nykyajan teinit oman kokemukseni perusteella ovat paljon aikuisempia, siistimpiä ja hillitympiä kuin mitä itse oli - ja yllättävän konservatiivisia. Olen pohtinut sitä mahdollisuutta, että se pahin huuma vapaasta seksistä yms. on mennyt. Se ei ole enää rebeliä tai siistiä.

On hieman outoa että itse hölmöilee 30- vuotiaana, - omasta mielestään jo suht seestyneenä - enemmän kuin nykyajan 18-vuotias. Sitten kun vielä kuitenkin muistaa millainen itse oli, mitä oli nähnyt ja läpikäynyt sen ikäisenä, niin se ero on ihan älytön.

Tytöt ja pojat ovat sujuvasti kavereita keskenään, juttelevat paljon ja kaikesta. Ennen baari-ikää juhlinta tapahtuu kaveripiirissä sisällä, eikä laumoina puistoissa ja kaduilla kuten ennen. Kotibileissä ei juoda käsittämättömiä määriä, paikat siivotaan bileiden jälkeen, mitään ei mene rikki, eikä kukaan saa turpaansa.

Voi tietty olla että otantani on vääristynyt. Ja ainahan on niitä mätämunia, mutta sitä määrää kiristystä, uhkailua ja väkivaltaa, mitä todistin omassa nuoruudessani, ei ole tupsahtunut nykynuoria katsellessani nenän eteen.

Juho kirjoitti...

Joo enpäs hoksannut ajatella noita teinibändejä, joissa on alkanut tuo androgyynimpi meno yleistyä. Ehkä se kertoo jotain uudesta sukupolvesta.

http://mies.asia/ kirjoitti...

"Sitä, miten motivoida miehet kollektiivina muuhun kuin viettiensä seuraamiseen ilman maallista rangaistusta tai uskontoa, en tiedä."

Voinee ajatella että lähes väistämättä suuri osa etenkin nuorten miesten energiasta kuluu tuohon viettiensä seuraamiseen, ts. suorasti tai epäsuorasti tyttöihin, etenkin jos sitä ei erilaisin tavoin hillitä tai valjasteta parempiin käyttötarkoituksiin.

Aikaisemmin rajoituksia tuli vastaan monelta suunnalta: ei ollut e/katumus-pillereita, kondomeja tai helppoja abortteja. Yhteiskunnallinen ilmapiiri suhtautui karsaasti yksinhuoltajuuteen, uskonnolla oli vankka asema.

Tämä vaikutti tyttöjen käyttäytymiseen ja sitä kautta poikiin. Tytöt tai naiset ovat se portinvartija, ja he voivat valinnoillaan vaikuttaa paljonkin miesten käytökseen ja lopulta evolutiiviseen kehitykseen.

Andogyyniys: yksi selitys on ehkäisypilleri, joka on väitetysti muuttanut naisten miesmakua. Iltalehti: "E-pillereitä käyttävät naiset saavat kuukausittain annoksen estrogeeni- ja keltarauhashormonia, joka vaikuttaa muun muassa aivolisäkkeeseen. Hormoni on muokannut miesmakua niin, että babyface-miehet koetaan seksikkäämmiksi kuin lihaksikkaat kovikset."

Kami kirjoitti...

Sitten toisaalta kun funtsii 80-lukua. Sellainen uho, aggressiivisuus ja maskuliinisuus otti nousua vasta 90-luvulla.