Pages

Osanotosta politiikkaan

Suomalaisten asiat ovat huonoissa käsissä.  Tätä asiaa tuskin kukaan kiistää: valtion talous ja demografinen kehitys ovat retuperällä eivätkä poliitikkomme ole tarjonneet realistisia skenaarioita kummankaan elvytykseen.  Skandaali toisensa perään paljastaa valtaapitävien tahojen vispilänkaupat ja härskit vedot omaksi edukseen vastoin sen maan ja kansan etua, jota he ovat vannoneet vaalivansa.

Olen pistänyt merkille (ja itseänikin on taannoin vaivannut) nykyisen melkoisen apatian koskien poliittista aktiivisuutta ihmisissä.  Ainoat, jotka vaikuttavat jaksavan todella tehdä töitä ajamiensa asioiden eteen, tuppaavat olemaan juuri niitä samoja, jotka ovat saaneet tilanteen juuri niin murheelliseksi kuin se nyt on.  Ihmiset kokevat, että heidän äänensä eivät vaikuta, joten äänestysprosentti pyörii viidenkymmenen hujakoilla ja apatia valtaa alaa.  Politiikasta ei puhuta - moista pidetään optimistisena haihatteluna, irrallaan todellisuudesta, tai sitten inhottavana toisten holhoamisena.

Apaattisuudessa on kuitenkin yksi, äärimmäisen olennainen piirre: se on täsmälleen se asia, mitä omia etujaan muiden kustannuksella ajavat tahot haluavat meidän tekevän.  Niin kauan kuin katsomme vierestä ja kiroilemme heidän tunkiessaan likaiset kätensä kukkaroihimme ja harjoittaen politiikkaa etujamme vastaan, niin kauan he saavat tehdä aivan mitä haluavat.

On korkea aika itse kunkin - mukaanlukien allekirjoittaneen - lähteä todella mukaan politiikkaan ja saada äänensä kuuluville.  Politiikkaa ei tehdä ainoastaan puolueiden toimistoissa - politiikkaa tehdään kaikkialla, missä tapaamme muita ihmisiä ja olemme heidän kanssaan tekemisissä.  Kertomalla ihmisille miten asiat ovat ja keskustelemalla heidän kanssaan siitä, miten he ja me haluaisimme asioiden olevan, levitämme tietoa siitä, että politiikkaan voi osallistua ja vaikuttaa.  Keskustelu toisten kanssa asioista ja niiden pohjalta toiminta on ainoa tapa vaikuttaa - se on tapa paitsi varmistaa, että ihmisillä on motiivi äänestää, se on tapa myös varmistaa, että he tietävät miksi ja mitä he äänestävät.

Jokainen ihminen, joka ei ota asiakseen osallistua politiikkaan puolustamalla hyvää ja oikeaa toimintaa, jolla aikaansaada oikeudenmukainen ja elinvoimainen yhteiskunta, on sellainen ihminen, joka kuuluu ennemmin diktatuuriin, jossa kaikki asetetaan hänestä riippumattoman hallinnon taholta, kuin demokratiaan, jossa hänellä on vastuu oikeuksistaan ja päätöksistään.

Kyllä, vaikuttaminen on hidasta; kyllä, joudumme tekemään kompromisseja ja valitsemaan pienimmän pahan tien, ja kyllä, joudumme tarkastelemaan kriittisesti jopa asioita, joita olemme tottuneet pitämään sellaisen yhteiskunnan, jossa haluamme elää, peruspilareina.  Kyllä, poliittinen osallistuminen vaatii paljon, ja on usein paitsi hidasta myös raskasta, minkä lisäksi takaiskuja tulee jokseenkin varmasti.

Oikeus poliittiseen toimintaan tuo mukanaan raskaan vastuun, ja se on raskas velvollisuus, eikä se koskaan lakkaa: välittömästi, kun hyvää, elinvoimaista ja oikeudenmukaista politiikkaa ei aktiivisesti ja suurin ponnistuksin ajeta, pääsevät poliittista valtaa käyttämään tahot, jotka käyttävät sitä häikäilemättä omien etujensa ja tarkoitusperiensä ajamiseen, riippumatta siitä, mikä on sen hinta kaikille muille.  Tämä johtuu siitä, että itsekkyys ja omaan pussiin pelaaminen palkitsee kyllä yksilön, ja siksi sitä työtä tekemään löytyy aina motivoitunutta väkeä.

Itsekkyys palkitsee yksilön, mutta tuhoaa pienin askelin yhteisön, jota se kuppaa.  Poliittinen apatia pelaa näiden itsekkäiden yksilöiden pussiin ja tekee valtion toiminnasta joka suhteessa parhaimmillaankin nollasummapeliä.  Asiaan on tultava muutos, jos haluamme saada Suomesta maan, joka ei ole sekä taloudellisessa että demografisessa konkurssissa hyvin läheisessä tulevaisuudessa.

Ihminen, joka ei ole valmis asettamaan itseään likoon kestävien arvojen puolesta, on ihminen, joka antaa muille luvan viedä itseltään rahat, oikeudet ja tulevaisuuden.  Kunkin meistä tulisi kysyä itseltään rehellisesti: olenko minä sellainen ihminen, vai sitoudunko pistämään tikkua ristiin pelkän sivustakatselun sijaan?

4 kommenttia:

Kami kirjoitti...

Minun ymmärryksessä paskapuhe ei lopu puhumalla lisää ja keskustelemalla. Soittakaa sitten kun aseita jaetaan.

Tuplis kirjoitti...

Jos ja kun se päivä koittaa, kenen veikkaat niitä aseita jakavan ja kenelle?

Jakaja on tietenkin poliittinen taho - ei apaattisten ihmisten massa.

Jaska Brown kirjoitti...

Anna mennä, äänestän mieluummin sinua kuin ketään sellaista jota olen tähän asti äänestänyt (nukkuvien puolueessa olen ollut vain yksissä vaaleissa ja silloinkin vailla omaa syytäni, tai olihan poistumiskielto tavallaan omaa syytäni). Toivottavasti täytät poliitikolta vaadittavan pätevyyden...

Kami kirjoitti...

"Jakaja on tietenkin poliittinen taho - ei apaattisten ihmisten massa."

Totta tuokin. Mutta apaattisten ihmisten massalla on ainakin yksi hyvä puoli - se johtaa harhaan. On helppoa kuvitella ettei ole väliä mitä tekee kun ketään ei näytä kiinnostavan. Se johtaa arviointivirheisiin. Se johtaa vääristymiin ja epätasapainoon, joihin on sitten helppo tarttua. Liika on lopulta liikaa.

Jos sitä lievitetään ja lääkitään, saadaan tilanne vaan jäädytettyä hetkeksi. Parasta on antaa olla vaan. Antaa niiden tehdä virheitä. Antaa niiden hajoittaa kaikki ja tehdä pahimpansa. He voivat ajaa alas mielisairaaloita, terveydenhuoltoa, koulutusta ja muita ihan perusjuttuja mutta samalla syöstä rahaa kaikkiin jänniin yhteiskuntakokeiluihin.

Eräänä päivänä sitten kaikki onkin ilmiliekeissä ja se maailma jossa sanojaan sai otettua takaisin ja teot anteeksi kohtuullisen lopputilin kanssa, onkin mennyttä.

Kaikki paikkailu, näpertely ja aktiivisuus vaan hidastaa pääsyä siihen kohtaan asioiden kulkua jossa asiat todella ratkaistaan.