Pages

Miksi oikeus avioeroon on huono idea

On uskoakseni monelle ällistys, että joku ihminen tänä maailmanaikana vastustaa ihmisten oikeutta avioeroon, ja yhtä moni on valmis muistuttamaan siitä, että avioeroja tehdään todella hyvistä ja painavista syistä. Heidän muistutukseensa olen valmis yhtymään, mutta avioeron mahdollisuus aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee, minkä lisäksi läheskään kaikkia avioeroja saati avioliittoja ei solmita hyvistä syistä.

Siinä, missä yksiavioisuus toimii jarruna miesten polygamiselle seksuaalivietille, avioliiton peruuttamattomuus toimi jarruna naisten hypergamialle. Oikeus eroon mistä syystä hyvänsä, todennäköinen lasten huoltajuus, elatusapu ja feministinen propaganda eivät ole omiaan suitsimaan naisellista ailahtelevaisuutta - päinvastoin. Inhimillinen tragedia syntyy siitä, että valitettavan suuri osa ihmisistä toimii kunnolla vasta kun on pakko, ja jos ihmiseltä viedään antisosiaalisen ratkaisun negatiiviset seuraukset pois, tämä toimii antisosiaalisesti.

Paha juttu tästä tulee myös siitä syystä, että oikeus avioeroon käytännössä lakkautti perheen yhteiskunnan perusyksikkönä, ja tilalle tuli individuaali yksilönoikeuksineen. Sen sijaan, että esimerkiksi äänioikeus suotaisiin perheyksikölle, joka edellyttää kahden yksilön sitoutumista sosiaalisesti tuottavaan muotoon, se suodaankin kullekin yksilölle erikseen ja mahdollistaa pelkästään oman napansa huomioon ottamisen niin äänestys- kuin sosiaalisessakin kontekstissa.
Äänioikeus jokaiselle tuottaa laadullisesti kehnompia äänestäjiä kuin äänioikeus sosiaalisesti tuottavalle yksikölle. Toistan jälleen: ihminen ei toimi luonnostaan oikein, vaan vasta sitten, kun väärin toimimisesta hän saa niskaansa toimintansa seuraukset lyhentämättömänä.

Perheen perustaminen ja toisen sukupuolen hankalasti ymmärrettävän seuran kanssa loppuikänsä jakaminen ei vaadi ihan pientä työmäärää, vaan edellyttää valtavaa määrää epäitsekkyyttä, empatiaa ja pitkämielisyyttä. Vie avioero-oikeus pois, ja naiset alkavat katsoa hivenen tarkemmin, kenen kanssa astelevat alttarille, minkä lisäksi miehet uskaltavat luottaa siihen, että saavat pitää perheensä ja saavat voimakkaamman motiivin tehdä töitä sen eteen. Kummallekaan sukupuolelle ominaisia antisosiaalisia käytöstapoja ei sovi hyväksyä eikä missään tapauksessa vaalia.

Perheyksikkö myös toimii lääkkeenä antisosiaalisia ideologioita, kuten marxistista feminismiä tai naisvihaa kohtaan: jos ihminen on jakaakseen loppuelämänsä jonkun kanssa, siitä tulee kosolti siedettävämpi ja pitempi, jos ei vihaa kumppaniaan. Yksilön äänioikeus mahdollistaa kyseisiä antisosiaalisia vihaideologioita kannattavien sekopäiden yhteiskunnallisen vaikutusvallan ja on myös suorassa vastuussa siitä, että kukaan ylipäätään puhuu sukupuoltenvälisestä sodasta.

Jos ihmisellä on täydet oikeudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja turvattu elämä ilman kumppania, yhä useampi valitsee sen tien ja yhä harvempi oppii enää elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa, joka ei koe asioita samalla tavalla kuin hän. Oikeus avioeroon tuhosi perheen yhteiskunnan perusyksikkönä ja mahdollisti elämisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen totaalisen itsekeskeisistä lähtökohdista. Se käytännössä huononsi ihmisten laatua tekemällä heistä itsekkäämpiä, kärsimättömämpiä ja suvaitsemattomampia kuin aikaisemmin.

Entäpä mitä sitten, jos avioero-oikeus otettaisiin pois? Seuraisiko ongelmia? Varmasti, sillä ihmiset eivät muutu maagisesti paremmiksi heidän opittuaan kelvottomat käyttäytymismallit ja rutiinit. Väliinputoajia olisi luultavasti yksi sukupolvi, mutta moista muutosta ei äänestämällä aikaan saada. Saavutetuista oikeuksista ei yksikään individualisti luovu ennen kuin ollaan päädytty itsekeskeisen sosialistisen individualismin luontaiseen päätepisteeseen - moraaliseen ja yhteiskunnalliseen konkurssiin.

Vasta sitten, kun pää on hakattu auki siihen seinään voidaan ruveta miettimään sitä, että oliko siihen päänsä moukaroiminen alunperinkään niin hyvä idea.

Yksilö ei saa olla yhteiskunnan perusyksikkö, koska yksilö ei riitä.

9 kommenttia:

IDA kirjoitti...

On uskoakseni monelle ällistys, että joku ihminen tänä maailmanaikana vastustaa ihmisten oikeutta avioeroon,

No en tiedä. Paavi vastustaa tai ei ainakaan hyväksy avioeroa, joten aika moni siinä ohella varmaan myös vastustaa avioeroja.

Jaska Brown kirjoitti...

Tekstissä esitetyt argumentit ovat vastaansanomattomia. Tuskin kuitenkaan tarkoitit ehdotonta avioerokieltoa, vaan kynnyksen nostoa aika lailla. Avioeroa ei tulisi myöntää yhtä helposti.

Pelkällä avioeron hankaloittamisella mainitsemasi ongelmat eivät toki ratkeaisi, vaan samalla yhteiskunnallisia sosiaalitukirakenteita tulisi muuttaa perusteellisesti. Kuten kirjoitit, ongelmana ovat sekä miesten polygamiavietti että naisten hypergamia. Pelkkä avioerokielto toimisi tehokkaana pidikkeenä sille, että mies jättäisi naisen. Sen sijaan nykyisillä lakipykälillä miehen elatusvelvollisuudet ja yhteiskunnan tuki yhdessä antavat naiselle vapauden dumpata mies ilman taloudellis-sosiaalisia haittoja - joskus nainen jää jopa taloudellisesti voiton puolelle. Hän saa pitää itse tuottamansa resurssit ja kupata lisäresursseja sekä ex-mieheltä että yhteiskunnalta. (Toki joissakin tapauksissa kuppaaja on mies, mutta harvemmin.)

Anonyymi kirjoitti...

On aika mielenkiintoinen idea että äänioikeus myönnettäisiin vain perheelle, ts. rekisteröidylle parisuhteelle. Pitää oikein pysähtyä miettimään mitä siitä seuraisi. Seuraisiko kompromissivalmiimpi yhteiskunta? Vai seuraisiko kenties vain sinkkujen entistä pahempaa syrjäytymistä, äänioikeus kun muutenkin on oikeus jonka arvon hyvin harva ymmärtää. Kiistoja siitä kuka saa päättää kenelle talon ainoa ääni menee, tulisi väkisinkin, ja oma ongelmansa on miten homoparit sopivat tähän systeemiin.

On myös epäloogista sanoa että aviopari on väistämättä hyödyllinen ja yksittäinen ihminen väistämättä hyödytön. Miten esimerkiksi jonkun koko elämänsä muiden parantamiselle omistaneen lääketieteen professorin arvoa nostaa se, että hän nai jonkun random-luuskan?

Tällä hetkellähän yhteiskunta skitsofreenisesti joissain (vero- yms) asioissa käsittelee perusyksikkönä ihmistä ja joissain taloutta. Perustelu jälkimmäiselle on se, että toimivan perheen sisällä ihmiset väistämättä tasaavat tulonsa ja menonsa - perinteinen suomalainen perhe on siinä mielessä kommunistinen yksikkö. Ensimmäisen perustelu lienee se fakta, että viime kädessä ihminen itse on ainoa yhteiskunnan jakamaton kokonaisuus.

Kohta siitä että avioliitto on muuttunut miehille huonoksi kaupaksi juuri sen epävarmuuden vuoksi minkä äärimmäisen helppo peruutettavuus tuo tullessaan, on luonnollisesti selvä totuus. On syytä olla joko uhkarohkea tai erittäin varma asiastaan, jos alistuu tilanteeseen jossa naisella on jatkuvasti ikäänkuin taloudellinen ase miehen ohimolla.

Kami kirjoitti...

Toistan jälleen: ihminen ei toimi luonnostaan oikein, vaan vasta sitten, kun väärin toimimisesta hän saa niskaansa toimintansa seuraukset lyhentämättömänä.

Ihminen toimii oikein myös tilanteessa, jossa oikeintoimimisesta saa jonkinlaista hyvitystä. Oikein toimiminen kun ei kuitenkaan aina ole se maailman vaikein ratkaisu. Hyvityksen ei tarvitse edes olla kovin kummoista, se voi jopa olla jonkin lapsena opitun käyttäytymismallin mukanaan tuoma positiivinen kokemus. Maailmassa on paljon ihmisiä jotka kärsivät kovasti itse ja pitävät sitä ihan hyväksyttävänä, mutteivat osaa oikein eritellä miksi niin tapahtuu.

Esimerkkisi mukainen ihmistyyppi ei lukeudu näihin ihmisiin, vaan häneen on valettu kieroutumispisteeseen saakka vahva omanarvontunto. Hänellä on oikeuksia, hän ansaitsee näennäisen positiivisia asioita, vaikka se tarkoittaisi valehtelemista niiden saavuttamiseksi. Toisessa ääripäässä ovat ne jotka eivät näe omistavansa mitään oikeuksia ja jotka tyytyvät osaansa, eivätkä ole kärttämässä kaikkea, vaan seisovat jonon perällä katsellen kun heidän vastakohtansa kävelevät jonon ohi. Tosiasia luultavasti on, että kuka tahansa voi kävellä jonon ohi. Siitä ei todellisuudessa seuraa mitään. Ainakaan oman kokemukseni perusteella. Nurina on kova, mutta etuilija kyllä pääsee yleensä sisään, eikä kohtaa minkäänlaista rangaistusta. Ihmisen käytös on mielenkiintoista siltä osin. Jos menet bussissa tai metrossa istuvalle sanomaan että haluat istua hänen paikalleen, yllättävän moni antaa paikkansa sinulle. Siitä eräs häiskä teki ihan tutkimusta. En nyt nopeasti muista nimeä, mutta muistaakseni se oli se sama tyyppi joka pisti koehenkilöitä antamaan sähköiskuja tappavuuteen saakka kuvitellulle uhrille.

Oikeus avioeroon tuhosi perheen yhteiskunnan perusyksikkönä ja mahdollisti elämisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen totaalisen itsekeskeisistä lähtökohdista.

Tästä en ole välttämättä samaa mieltä. Mieleeni nousee lähinnä kysymys: "Minkälainen yhteiskunnallinen tilanne mahdollisti oikeuden avioeroon?". Avioliittohan on lähinnä sopimus joka tapauksessa jos ei elä kristuksen veressä. Sen perimmäinen sitova voimahan tuli taivaasta käsin ihmisille jotka siihen uskoivat. Nyt kun katsoo kristinuskoa, niin kyllä teettää vaikeuksia kaiken saatavilla olevan tiedon jälkeen pitää sitä jonkinlaisena totuutena, edes totuuden murusena. Se vähän vaikeuttaa uskoa sen instituutioihin. Avioliittohan on luultavasti yhteistä miltei kaikille maailman uskonnoille, joten periaatteessa se lie sama miten joku kristinusko hengittelee. Mutta tällaisessa maassa kuten Suomi, se on käytännössä vahvasti liitoksissa luterilaisuuteen.

Paras mitä avioliitolle instituutiona voisi täälläpäin tapahtua, on että se irrotetaan uskonnollisista yhteyksistään ja perustetaan jollekin muulle. Jollekin vedenpitävämmälle, perustellummalle ja pysyvämmälle. Pois saduista. Ei ketään kiinnosta että joutuu helvettiin kuoltuaan jos harrastaa esiaviollista seksiä, elää avoliitossa tai tuottaa kastamatonta jälkikasvua. Niin kauan kuin moiseen uskottiin, oli kynnys moiseen korkea ja jos jotain em. asioista tapahtui, tapahtui se niin salassa kuin mahdollista.

Anonyymillä on myös hyvä pointti. Nykytilanne on miehen etu ja koska nykyinen feminismin mukainen tasa-arvo tuottaa tilanteen jossa kilpaillaan eduista, ei ole mitään syytä tuntea empatiaa tai antaa hengähdystaukoja sille osapuolelle joka on vastassa, sillä sekään ei anna niitä sinulle jos sillä vähänkään tolkkua on päässä. Oli se kuka tai mikä tahansa.

Allekirjoittanut ei luultavasti tule koskaan menemään naimisiin, vaikka jälkikasvua ehkä lähivuosina alkaa pukkaamaankin ja parisuhde on muutenkin toimiva. Avoin suhde on halvempi.

Tuplis kirjoitti...

Anonyymille kiitos kommentoinnista ja tässä vastaukseni:

On aika mielenkiintoinen idea että äänioikeus myönnettäisiin vain perheelle, ts. rekisteröidylle parisuhteelle.

No, alkujaan se oli Yhdysvalloissa vain maanomistajilla, ja ehdotukseni on mielestäni ikään kuin tervehenkinen kompromissi nykyisen ja silloisen välillä.

Seuraisiko kompromissivalmiimpi yhteiskunta?

Olen siitä jokseenkin varma. Ihmeen monet oppivat olemaan toistensa kanssa, vaikka se olisikin toisinaan hankalaa. En pidä järkevänä, että niiden harvojen, jotka eivät opi, edun nimissä mahdollistettaisiin pelkästään omaan napaan tuijottaminen kaikissa tilanteissa. Samalla lailla ainoasta lapsesta tulee helpommin kusipää kuin useamman lapsen katraasta, jonka jäsenten on täytynyt oppia ottamaan toisia huomioon ja jakamaan.

oma ongelmansa on miten homoparit sopivat tähän systeemiin.

Mielestäni homoilla ei ole mitään asiaa avioliittoinstituution puoleen. Avioliitto on olemassa turvaamassa perheen aseman yhteiskunnassa, ja perhe pakottaa ihmiset ottamaan päätöksissään huomioon myös tulevat sukupolvet. Homot eivät lisäänny saati joudu suitsimaan sukupuolelleen ominaisia käyttäytymismalleja toisen sukupuolen hyväksi, joten heidän motiivinsa yhteiskunnallisesti rakentavaan äänestyskäyttäytymiseen ovat kosolti heteropareja heikommat. Heillä on taipumus tuijottaa vain omiensa napaan ja jättää muut huomiotta (tämä tosin on valloillaan myös heterojen keskuudessa näinä individualistisina aikoina, minkä takia ehdotankin avioliitto- ja perheinstituution retusointia).

On myös epäloogista sanoa että aviopari on väistämättä hyödyllinen ja yksittäinen ihminen väistämättä hyödytön.

Enhän minä niin sanokaan. Sanon vain, että yksilö kuolee varmasti joskus, perheellä tuppaa olemaan vähintäänkin potentiaali jatkoon.

Ensimmäisen perustelu lienee se fakta, että viime kädessä ihminen itse on ainoa yhteiskunnan jakamaton kokonaisuus.

Perhe on, jos yhteiskunta ei halua kadota sukupolvessa.

Tuplis kirjoitti...

Kami, kiitokseni myös, ja vastaukseni:

Ihminen toimii oikein myös tilanteessa, jossa oikeintoimimisesta saa jonkinlaista hyvitystä. Oikein toimiminen kun ei kuitenkaan aina ole se maailman vaikein ratkaisu.

Ihmeen monelle on, koska se tuppaa edellyttämään viettiensä vastaista toimintaa. Oikein toimiminen vaatii joko todella vahvaa porkkanaa, isoa keppiä tai molempia. Itse olen molempien kannalla.

Avioliittohan on lähinnä sopimus joka tapauksessa jos ei elä kristuksen veressä.

Niin – nykyisellään sitä voisi verrata talon ostamiseen, jossa nainen voi milloin tahansa vaatia rahansa takaisin ja pitää talon. Sanoisin, että mitä sopimuksiin tulee, se on julmetun huono, eikä sellaiseen lähtisi kukaan normaalissa markkinataloudessa mukaan.

Ongelmana vain on se, että kun avioliitosta on tehty myrkkyä, jengi perustaa koko ajan vähemmän perheitä ja lapsiluku pienenee koko ajan. Olemme Rooman tiellä ja jo avanneet ovet barbaareille koska keskitymme siihen mikä tuntuu kivalta olennaisen sijaan. Länsimaat eivät tule selviämään tästä turmeluksesta yhtään enempää kuin Rooman valtakuntakaan, ylivertaisuudestaan huolimatta, jos ne eivät herää todellisuuteen ja ymmärrä, että nykymeno ei kestä.

Minä pistän rahani likoon sen puolesta, että jos avioliitosta tehdään reilu ja sitova diili kaikille siihen ryhtyville ja annetaan heille myös porkkanaa, niitä solmitaan kyllä, oli sillä uskonnollista pohjaa tai ei. Perheitä ei ole pakko uhrata mammonan alttarille eikä niin vielä 40 vuotta takaperin tehtykään. Jos ihmisillä on valinnanvapaus, ihmisillä on oltava myös vastuu valinnoistaan, ja yhteiskunnan tulee tukea tätä.

Nykytilanne on miehen etu ja koska nykyinen feminismin mukainen tasa-arvo tuottaa tilanteen jossa kilpaillaan eduista, ei ole mitään syytä tuntea empatiaa tai antaa hengähdystaukoja sille osapuolelle joka on vastassa, sillä sekään ei anna niitä sinulle jos sillä vähänkään tolkkua on päässä. Oli se kuka tai mikä tahansa.

Ei ole terveen ihmisen saati yhteisön etu kuolla jättämättä jälkikasvua.

Kami kirjoitti...

Ainut mihin minulla on jotain omasta mielestäni mielekästä lisättävää, on tämä:

"Ei ole terveen ihmisen saati yhteisön etu kuolla jättämättä jälkikasvua."

Tuo riippuu kait vähän mistä suunnasta asiaa katsoo. Terveen määritelmä on muuttuvaista. Se mikä äsken oli sairaus (esim. homous.), on nyt tervettä ja mikä äsken oli tervettä ja hyvä ominaisuus on nykyään sairasta (AD/HD).

Nykyajan standardien mukainen terve ihminen voi harrastaa seksiä saamatta jälkikasvua ikinä. Yhteisön etu taas saattaa hyvinkin olla pitkällä tähtäimellä joutua kärsimään. Yhteisön etu, kuten ihmisen etu ei ole aina kiinni pelkästään positiivisissa asioissa tai kasvussa. Yhteisön etu voi olla vaikkapa se, että 50-90 % yhteisön jäsenistä haukkaa multaa.

Tämän lisäksi myös erilaisilla tavoilla vaikuttavat tekijät on otettava huomioon, tai niiden olemassaolo on tunnustettava. "Epäterve" yhteisö tuottaa "epäterveitä" ihmisiä. Pääsin juuri hymähtelemästä miten e-pillerit, joiden vaikutusta yhteiskunnan rakenteeseen, ongelmiin ja instituutioihin ei voi vähätellä, ovat saaneet uuden "tervettä" vääristävän piirteen:Naiset valikoivat miehiäjotka ovat enemmän heidän kaltaisiaan.

Tällaisissa asioissa on mahdotonta hallita seurauksia. Kaikilla asioilla on seurauksensa. Voi esim. olla että tulevissa sikainfluenssarokotuksissa rokotetut raskaanaolevat äidit tuottavat lapsia joissa on jotakin vikana. Mitään syytähän moista ei tietysti ole epäillä, mutta se on mahdollista, koska kaikkia vaikutuksia on mahdoton tietää, eivätkä kaikki vaikutukset ole nähtävillä lyhyellä aikavälillä. Ihmiset suhtautuvat mitä ihmeellisimpiin ilmiöihin itsestäänselvyyksinä, aivan kuin niiden vaikutukset olisivat jo nähtävillä, vaikka suurin osa niistä ovat olleet olemassa hädin tuskin yhtä sukupolvea.

Sen lisäksi näillä asioilla joita on mahdoton tietää ja jotka eivät ole näkyvillä on yhteisvaikutuksia toisten asioiden kanssa. Kontrolli on täysin mahdotonta, voi vaan katsella sivusta ja ihmetellä sitä munkkia millä kaikki näyttää toimivan.

Konservativiisuus eri asioissa on siinä mielessä turvallinen vaihtoehto, että se hyödyntää hyväksi todettua, mutta se ei ole selvästi hallitseva ideologia kuin joissakin kivikautisissa käpykulttuureissa.

Olen sitä mieltä ettei ihminen ole missään merkityksellisessä asiassa itsensä herra tai hanskaa mitään. Ihminen saa voimaantumisen kokemuksen pikkunäpertelystä ja kuvittelee tiedon paikkaavan rajallista ymmärrystään ja sitä alkeellista binääripohjaista kieltä mitä hän sen ilmaisemiseen käyttää. Kaikki mikä on, on koska se on mahdollista.

Antisemitismi ei elä Israelissa pitkään, feminismi ei juuri kuki paikassa jossa jonkun on tehtävä ruokaa, tuottaa lapsia, huolehdittava niistä ja kannettava vettä elukoille sillä aikaa kuin kykenevämpi ja kestävämpi osapuoli vaeltaa ympäristössä vahtimassa karjaa tms. Ihminen taipuu ympäröivään maailmaan ja sen mahdollisuuksiin monesti enemmän kuin maailma siihen.

Nämä asiat joita voisi sanoa keinotekoisiksi rakennelmiksi, eivät ole alkutekijöitä, vaan ilmiöitä ja oireita.

Anonyymi kirjoitti...

Hmmm. uskotko että viinan veronkorotus tai viinan veronalennus lisää tai vähentää sellaisen ihmisen juomista joka juo erittäin vähän muutenki? Siis onko sinusta säännöstelyllä vaikutusta sellaiseen ihmiseen jolle säännöstelystä ei koidu hyötyä eikä haittaa?
Nämä sinun höpinäsi voi laittaa ihan samaan kategoriaan eli haluat rajoittaa ihmisen vapautta.

Tuplis kirjoitti...

Arvon anonyymi, älä juo enää.