Pages

Voimasta yhteiskunnallisesti

Taannoin Kansankokonaisuuden kommenttipuolella nimimerkki Tiedemies meni möläyttämään seuraavaa: "Oikeastaan voidaan väittää, että yhteiskunta, jonka kohdalla voimankäytön problematiikkaa ei voi sivuuttaa, ei ole kovin toimiva."

Suora johtopäätös on, että mikään olemassaoleva saati koskaan olemassa ollut yhteiskunta ei ole kovin toimiva. Tämä on minusta ongelma uskomattoman monessa yhteiskuntafilosofisessa tekstissä. Ne eivät ota tosiasioita huomioon, vaan sivuuttavat ne epäolennaisina.

Miehen ominaisuuksiin kuuluu suojeluvaisto, ja suojelun tehtävän voi ulkoistaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Maailman turvallisimmassakaan maassa ihmiset eivät ole turvassa henkilöön ja omaisuuteen kohdistuvilta rikoksilta. Jos ihminen kuvittelee, että henkilöön tai omaisuuteen kohdistuva rikos ei voi kohdistua häneen tahi läheisiinsä, hän kuvittelee liikoja.

Lukemattomat vastaavalla tavalla maskuliinisuutensa velvollisuuksia laiminlyövät ihmiset ovat tulleet tapetuiksi, ryöstetyiksi, raiskatuiksi ja pahoinpidellyiksi. He kuvittelevat, että yhteiskunnan lait riittävät suojelemaan heitä. He ovat oikeassa tasan siihen pisteeseen asti, että joku rikkoo lakia. Skenaario, jota ei pitäisi "toimivassa" yhteiskunnassa tapahtua, ilmenee. Sikäli kun poliisi saadaan paikalle ja yhteiskunnan väkivaltakoneisto hommiin, se tapahtuu rikoksen jälkeen.

Nykyistä marxistis-lellististä yhteiskuntaa ei kiinnosta tippaakaan yksilö. Yksilö on se juttu, mikä katoaa tilastoissa massaan ja mikä sopii huonosti hienoihin sääntöihin, jotka joku ansiotyötä päivääkään tekemätön ja armeijaa käymätön tyhjäpää keksii. Yksilö ei tarvitse mitään, koska massa on se mikä painaa. Nämä yhteiskuntapolitiikan donquijotet näkevät mörköjä lainkuuliaisissa ja täysipäisissä ihmisissä ja rajoittavat näiden mahdollisuuksia puolustaa itseään ja lähimpiään, samalla huolehtien siitä, että yhteiskunnan antisosiaalisen aineksen määrä maksimoidaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla sekä haalien lisää yhteiskunnan ulkopuolelta että pitäen huolta siitä, että pahantekijät viettävät vankilassa aikaa mahdollisimman vähän.

Euroopan länsimaat ovat maailmansodista oppineet, että väkivalta on yksiselitteisesti paha asia ja sota väärä ratkaisu. He oppivat Hitleristä, että eurooppalaisen miehen käsiin aseita ei yksinkertaisesti saa antaa, koska myös puolustautuminen on väärin. He oppivat myös, että äitiys ei kelpaa naisen rooliksi, koska kolmannessa valtakunnassa äitiyttä arvostettiin kovasti. He siis oppivat vihaamaan miehen miehisyyttä ja naisen naisellisuutta perinpohjaisesti.

Lopputuloksena he eivät pistä missään tilanteessa kovaa kovaa vastaan, vaan heittäytyvät rähmälleen pahimpien mahdollisten öykkärien eteen. Se on väistämätön tulos siitä, että lakataan puolustamasta sitä, mikä on hyvää ja oikein.

Yhteiskunta, joka vihaa miesten aseistusta, vihaa miehisyyttä, eikä voi selvitä hengissä. Se häviää mille tahansa vaihtoehdolle, joka on valmis käyttämään väkivaltaa. Gandhi ei voittanut, eikä olisi voittanut, Hitleriä, saati torjunut Stalinin joukkoja. Suojeluvaiston demonisointi (esimerkiksi rasismiksi nimittämällä) on kulttuurievolutiivinen itsemurha.

Yhteiskunta, joka vihaa äidin roolia, vihaa naisellisuutta, eikä voi selvitä hengissä. Se käytännössä kuolee sukupuuttoon väestökäyränsä alkupään hiipuessa. Naisista syntyy tulevaisuus - paitsi jos he ryhtyvät miehen rooliin, hankkimaan uraa ja statusta.

Länsimaalainen yhteiskunta on tiensä päässä. Jokainen sen omaksuma arvo ainakin viimeiseltä viideltäkymmeneltä vuodelta on osoittautunut kelvottomaksi kaikin tavoin. Me tarvitsemme järkevät arvot ja niiden myötä uutta elinvoimaa, ja se tarkoittaa uuden suunnan ottamista: marxismin, edistyksellisyyden, poliittisen korrektiuden, monikulturismin, hyvinvointiyhteiskunnan ja feminismin nimillä kulkeneiden yhteiskunnallisten rappioilmiöiden murskaamista.

Voidakseen ottaa askeleen oikeaan suuntaan, on se virsta väärään ensin käveltävä takaisin.

14 kommenttia:

hannes kirjoitti...

Eipä tuota tuon selkeämin taida pystyä sanomaan.

Kami kirjoitti...

Ja Gandhillehan kävi niin että oma tappoi. Öyhöät sotaa, se on vihollinen joka haluaa sinut hengiltä, lässytät rauhaa, se on joku omista.

Tiedemies kirjoitti...

Tulkintasi oli vähintään... mielenkiintoinen.

Voidaan perustellusti väittää, että yhteiskunta, jonka sisällä voimankäyttö ei ole mitätön ongelma, so. jos laajempaa yhteiskunnalista relevanssia omaava analyysi ei voi ohittaa voimankäytön problematiikkaa, niin yhteiskunnalla on paha sisäinen toimintahäiriö.

Esityksesi rikoksista on toki retorisesti taitava, mutta mikä osuus ihmisten resursseista menee voimankäyttöön liittyvien ongelmien ratkomiseen esimerkiksi Suomessa?

Voisin laajentaa väitteeni siten, että yksilö, jonka täytyy arkielämässä selvitäkseen toistuvasti huomioida voimankäytön problematiikka, kuuluu vankilaan tai mielisairaalaan.

Yhteiskunta, joka vihaa miesten aseistusta, vihaa miehisyyttä, eikä voi selvitä hengissä.

Tämä on retorisesti jotenkin mielenkiintoinen konstruktio, mutta valitettavasti sen relevanssi on mitätön.

Myönnän kuitenkin, että väittämäni oli tietyssä mielessä harhaanjohtava, ja altis tällaiselle väärintulkinnalle.

Poliisitoimen kokonaismenot olivat Suomessa 632,6 miljoonaa euroa vuonna 2007. Puolustusbudjetti oli 2 225,3 miljoonaa, jos oikein tulkitsin. Kuitenkin, pyöristetään se kolmeen miljardiin.

Tätä voidaan pitää arviona siitä, mikä on voimankäytön osuus yhteiskunnan resursseista. Suomen bruttokansantuote oli noin 179 miljardia samana vuonna, joten karkeasti arvioiden voimankäyttö kulutti yhteiskunnan resursseista noin 1.6 prosenttia.

Siis alle kaksi.

Väitteeni perustui siis ajatukselle, että sivistyneessä yhteiskunnassa voimankäytön relevanssi on alle kaksi prosenttia. Sekä ituhipit että "Paskaksi ja palamaan"-konservatiivit kiinnittävät huomiostaan suhteettoman osuuden juuri voimankäytön problematisointiin.

Kummankin näkökulma on järjetön. Toimivassa yhteiskunnassa tarvitaan tietenkin resursseja voimankäyttöön, mutta niiden osuus kokonaisresursseista on niin mitätön, että ne voidaan muiden ilmiöiden luonteen osalta sivuuttaa.

Jos ei voida sivuuttaa, niin yhteiskunta ei toimi. Konservatiiveiksi itseään nimittävät antavat helposti itsestään kuvan väkivaltaisina öykkäreinä juuri siksi, että he eivät suostu myöntämään tätä. Ja ehkä sävy, jonka härksimpi tässä tulkitsisi natsi-ihannoinniksi voi haitata myös.

Ei yhteiskuntamme vihaa miehisyyttä tai itsesuojelua. Sinulla ja aatetovereillasi sensijaan tuntuu olevan kastraatiopelko.

Tuplis kirjoitti...

Tulkintasi oli vähintään... mielenkiintoinen.

Kiitosta. Mieluummin aina mielenkiintoinen kuin tylsä.

Voidaan perustellusti väittää, että yhteiskunta, jonka sisällä voimankäyttö ei ole mitätön ongelma, so. jos laajempaa yhteiskunnalista relevanssia omaava analyysi ei voi ohittaa voimankäytön problematiikkaa, niin yhteiskunnalla on paha sisäinen toimintahäiriö.

Niin, sellainen yhteiskunta ei ole monokulttuurinen eli sen jäsenet eivät pelaa samoilla säännöillä.

Esityksesi rikoksista on toki retorisesti taitava, mutta mikä osuus ihmisten resursseista menee voimankäyttöön liittyvien ongelmien ratkomiseen esimerkiksi Suomessa?

Otaksuisin, että niihin käytettyjen resurssien määrä ei ole kovin suuri, mutta oman näkemykseni mukaan Suomessa ei ratkaista voimankäyttöön liittyviä ongelmia. Tämä näkyy mm. väkivaltarikollisuuden ja turvattomuudentunteen kasvuna.

Voisin laajentaa väitteeni siten, että yksilö, jonka täytyy arkielämässä selvitäkseen toistuvasti huomioida voimankäytön problematiikka, kuuluu vankilaan tai mielisairaalaan.

Pidetään se väite passiivissa, niin en käy henkilöön. Minulla on paha taipumus siihen, koska empatiakykyni on likimain olematon (pitäisi pelata roolipelejä, niillä sitä kehittää). Asiaan: samalla lailla voitaisiin väittää, että ihmisen, jonka arkielämässä selvitäkseen täytyy hankkia koti- sairaus- tmv. vakuutus, on jollain tavalla kaheli.

Tyydyn olemaan eri mieltä ja toteamaan, että tyystin normaalin hannutaunon fyysinen koskemattomuus ja hänen mukanaan kulkevan tyttöystävän koskemattomuus on turvattu paremmin, jos hannutauno ei ole sokea sille epätodennäköiselle mahdollisuudelle, että he voivat päätyä vailla omaa ansiotaan hyökkäyksen kohteeksi.

Yhteiskunta, joka vihaa miesten aseistusta, vihaa miehisyyttä, eikä voi selvitä hengissä.

Tämä on retorisesti jotenkin mielenkiintoinen konstruktio, mutta valitettavasti sen relevanssi on mitätön
.

Ei kannata miettiä millä tavoin voisi jättää lauseen ymmärtämättä. On hedelmällisempää miettiä, miksi se voisi pitää paikkansa. Jos ajatusleikissä tulee hankaluuksia, autan kyllä, kunhan kerrot, missä hankaluus ilmenee.

Myönnän kuitenkin, että väittämäni oli tietyssä mielessä harhaanjohtava, ja altis tällaiselle väärintulkinnalle.

Minä puolestani halusin kirjoittaa tämän tekstin joka tapauksessa, joten olen kiitollisuudenvelassa suomallesi aasinsillalle, jos vaikka tulkitsinkin sitä luovasti.

Väitteeni perustui siis ajatukselle, että sivistyneessä yhteiskunnassa voimankäytön relevanssi on alle kaksi prosenttia. Sekä ituhipit että "Paskaksi ja palamaan"-konservatiivit kiinnittävät huomiostaan suhteettoman osuuden juuri voimankäytön problematisointiin.

Minun pointtini puolestaan oli siinä, että tilanteen sattuessa mahdollisuudet ihmisellä puolustaa itseään löytyvät omasta takaa tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Pidän hybriksenä sitä, että luotetaan sokeasti valtion voimankäyttökoneistoon aktiivisena suojelijana, kun se todellisuudessa on vain jälkien siivooja ja/tai kostaja.

Jos haluaa typistää koko kirjoituksen kantavan ajatuksen mahdollisimman pieneen tilaan, voi sanoa, että miehellä on vastuu omasta ja perheensä turvallisuudesta.

Kummankin näkökulma on järjetön.

Toki voi päättää, että kaikki, mitä ei äkkiseltään ymmärrä, on järjetöntä, mutta siinä jää sokeaksi sille vaihtoehdolle, että ei vain ole ymmärtänyt sitä, mitä toinen on halunnut sanoa. Kirjallisessa kommunikaatiossa on se vika, että tarvetta tulkita toista bona fide ei ole, mikä mahdollistaa molemminpuolisen toistensa ohi puhumisen. Siltä osalta kun sinua alkutekstissä lainasin, syyllistyin toki samaan (mikä oli sikäli tarpeetonta, että teksti ei edellyttänyt lainausta, kunhan olin mulkku).

Tuplis kirjoitti...

Ja sitten se henkilö/viiteryhmäosuus:

Konservatiiveiksi itseään nimittävät antavat helposti itsestään kuvan väkivaltaisina öykkäreinä juuri siksi, että he eivät suostu myöntämään tätä. Ja ehkä sävy, jonka härksimpi tässä tulkitsisi natsi-ihannoinniksi voi haitata myös.

Veikkaisin konservatiivisten tahojen olevan aavistuksen vähemmän konservatiivisia paremmin selvillä ihmisen hauraudesta, haavoittuvaisuudesta ja kyvystä vahingoittaa toisia viimeksi mainittujen ansioihin katsomatta.

Jos natseista haluat keskustella, sille lienee otollisempiakin paikkoja kuin aatteesta lukion hissankurssien tiedoilla kirjoittelevan ja kiinnostumattoman maallikon blogin kommenttiosio.

Ei yhteiskuntamme vihaa miehisyyttä tai itsesuojelua.

Olen eri mieltä molemmista väitteistä. Syitä ei tarvinne kerrata.

Tiedemies kirjoitti...

Pidän hybriksenä sitä, että luotetaan sokeasti valtion voimankäyttökoneistoon aktiivisena suojelijana, kun se todellisuudessa on vain jälkien siivooja ja/tai kostaja.

Tästä en sinänsä ole eri mieltä mitenkään.

En "vihaa miesten aseistusta" tai "vihaa miehisyyttä" ja olen itsekin harrastanut itsepuolustuslajeja. Ajatus ei ole vieras itselleni, mutta tällainen sanoisinko Heinleinilainen ("aseistautunut yhteiskunta on kohtelias yhteiskunta") näkemys on lähinnä romanttinen.

Väkivaltaa ihannoivassa yhteiskunnassa, jossa yksilöillä on paljon aseita, todellisuus on, sanoisinko taas hieman toinen.

Tämä ei tarkoita, että kannattaisin voimakkaita aselakien rajoituksia ainakaan tästä syystä. Olen itseasiassa samaa mieltä, että terveillä ja vastuuntuntoisilla aikuisilla pitäisi olla halutessaan oikeus omistaa aseita, esimerkiksi metsästys- tai ampumaharrastuskäyttöön.

Sensijaan katson, että niiden relevanssi terveessä yhteiskunnassa on mitätön.

Ja lisäksi, yhteiskunta, jossa miehiltä edellytetään, että heidän pitää puolustaa "naisen kunniaa", ei ole terve. Yksityishenkilö saa tietysti puolestani ajatella itse näin, mutta me tiedämme millaisia p**släpiä sellaiset maailmankolkat ovat, joissa sellainen kulttuuri on vallassa.

Niiden p**släpeyden ja kunniakoodin yhteys ei ole sattumaa, vaan näillä on yhteys siihen, kuinka hyvin yhteiskunta toimii.

Näissä teksteissä diskurssi on kummallinen, koska ne nimenomaiset asiat, jotka Islamissa esitetään uhakana --siitähän tässä oikeasti on kyse, joten ei kursailla -- muka jotenkin pelastaisivat meidän yhteiskuntamme.

Tässä on taustalla se ongelma, että me elämme todellakin murrosta, mutta islam tai mikä tahansa muu "ulkoinen uhka" on vain jonkinlainen olkiukko tai syötti, jonkinlainen oljenkorsi johon tartutaan, koska konsensusvetoinen, homogeeninen ja vahvasti kollektivistinen yhteiskuntamalli on liukenemassa alta pois.

Tuplis kirjoitti...

Väkivaltaa ihannoivassa yhteiskunnassa, jossa yksilöillä on paljon aseita, todellisuus on, sanoisinko taas hieman toinen.

Väkivallan ihannointi ja sen käyttö tarvittaessa ovat kaksi eri asiaa.

Ja lisäksi, yhteiskunta, jossa miehiltä edellytetään, että heidän pitää puolustaa "naisen kunniaa", ei ole terve.

Mistä ”naisen kunnian puolustamisesta” sinä puhut? Kysyn siksi, että minä puhun fyysisestä puolustamisesta tarvittaessa, naisella itsellään kun ei ole siihen tavan mukaan kapasiteettia. Nainen ei ole suojelija, vaan suojeltava. Syy tähän selviää helposti vilkaisemalla keskivertoa mimmiä, mutta jos perusteellisempaa selitystä etsii, se seuraa siitä, että ihmisillä munasolut ovat kalliita ja siittiöt eivät.

Yksityishenkilö saa tietysti puolestani ajatella itse näin, mutta me tiedämme millaisia p**släpiä sellaiset maailmankolkat ovat, joissa sellainen kulttuuri on vallassa.

Minun nähdäkseni esim. muslimimaissa se puolustettava kunnia ei ole naisen. Voin toki olla väärässä, mutta epäilen. Ei siellä puolusteta muidenkaan kotieläinten kunniaa.

Niiden p**släpeyden ja kunniakoodin yhteys ei ole sattumaa, vaan näillä on yhteys siihen, kuinka hyvin yhteiskunta toimii.

Minun nähdäkseni islamilainen kunniakäsitys ei ole ainoa mahdollinen. Itse asiassa kuvittelisin sinultakin jonkinmoisen löytyvän, ja epäilen, että se ei muhamettilaisten vastaavaa muistuta.

Näissä teksteissä diskurssi on kummallinen, koska ne nimenomaiset asiat, jotka Islamissa esitetään uhkana --siitähän tässä oikeasti on kyse, joten ei kursailla -- muka jotenkin pelastaisivat meidän yhteiskuntamme.

Ajatuksesi etenee sen verran vauhdilla, että en pysy kärryillä. Selvennätkö?

Tässä on taustalla se ongelma, että me elämme todellakin murrosta, mutta islam tai mikä tahansa muu "ulkoinen uhka" on vain jonkinlainen olkiukko tai syötti, jonkinlainen oljenkorsi johon tartutaan, koska konsensusvetoinen, homogeeninen ja vahvasti kollektivistinen yhteiskuntamalli on liukenemassa alta pois.

Tyhjiö ei ole yhteiskuntamalli – sitä pluralistinen, heterogeeninen ja individualistinen ”yhteiskuntamalli” tarkoittaa: anarkiaa. Sen korvaa mikä tahansa vahvempi, ja kaikki muut mallit ovat vahvempia. Tavan mukaan sen korvaa vahvin malli, ja se ei tarkoita mukavinta, jos vahvinta mallia ajavien ihmisten mielestä mukavuus ei ole olennaista. Islam on vahva malli, mutta se on kaukana mukavasta. Paljon mukavampana pidän esimerkiksi länsimaiden mallia satakunta vuotta takaperin – ja se oli myös islamia vahvempi. Nykyisestä ei voi sanoa samaa, niin paljon kuin se hedonisteja viehättääkin.

Asko kirjoitti...

Tuplis: Otaksuisin, että niihin käytettyjen resurssien määrä ei ole kovin suuri, mutta oman näkemykseni mukaan Suomessa ei ratkaista voimankäyttöön liittyviä ongelmia. Tämä näkyy mm. väkivaltarikollisuuden ja turvattomuudentunteen kasvuna.

Tismalleen. Vuoden 2009 Suomessa nimenomaan jätetään ratkaisematta voimankäyttöön liittyviä ongelmia. Hankalaksi asia muodostuu siitä syystä, että kansalaisten (miesten) ei anneta ratkaista niitä itsekään, vaan melkoinen osa valtion voimankäytöstä kohdistuu mm. rikollisten suojeluun sekä rikollisuuden uhrien avuttomina pitämiseen.

Tiedemiehen sanoin suomalainen yhteiskunta ei siis ole tässä suhteessa "terve".

Anonyymi kirjoitti...

"He oppivat myös, että äitiys ei kelpaa naisen rooliksi, koska kolmannessa valtakunnassa äitiyttä arvostettiin kovasti."

Äitiyttä myös hieman tuputettiin naisille kolmannessa valtakunnassa. Siellähän esim.rajoitettiin naisten oikeutta korkeakouluopintoihin ja virkanaisia irtisanottiin. Sekö oli hienoa?


"Yhteiskunta, joka vihaa äidin roolia, vihaa naisellisuutta, eikä voi selvitä hengissä. Se käytännössä kuolee sukupuuttoon väestökäyränsä alkupään hiipuessa. Naisista syntyy tulevaisuus - paitsi jos he ryhtyvät miehen rooliin, hankkimaan uraa ja statusta."

Pohjanmaalla on paljon naisia, jotka paitsi hankkivat lapsia niin myös tekevät uraa. Myös muita kuin lestadiolaisia. Miksi elämässä pitäisi antautua ainoastaan yhteen rooliin? Miksi pitäisi mennä ääripäästä toiseen? Sitäpaitsi se aika, jolloin suomalainenkin nainen oli kotirouva oli aika lyhyt siivu historiassa. Ja on naisia tarvittu muutenkin työelämässä jo kauan ennenkuin mistään feminismistä oli puhettakaan. Esim.1600-luvulla ei ollut naista, joka ei olisi tehnyt työtä. Kaari Utrion Eevan tyttäret -kirja kertoo paljon aiheesta.

Syntyvyys on kylläkin aika pientä Etelä-Suomessa. Eräs kätilö totesi minulle jokunen vuosi sitten, että ei siellä hankita perheisiin kuin yksi lapsi...siis etelässä.

Ja sellainen aika mielenkiintoinen juttu, että kyllä syntyvyys on laskenut myös muslimimaissa. Luen juuri yhtä kirjaa Saudi-Arabiasta, joka kertoo, että jo joka viides saudinainen käyttää ehkäisyä. ja esim.Tunisian syntyvyys on aika lähellä Suomen syntyvyyttä. Eikä se syntyvyys ole Turkissakaan se 2.1. Muistaakseni se oli 1.9 suunnilleen.

Realisti

Tuplis kirjoitti...

Äitiyttä myös hieman tuputettiin naisille kolmannessa valtakunnassa. Siellähän esim.rajoitettiin naisten oikeutta korkeakouluopintoihin ja virkanaisia irtisanottiin. Sekö oli hienoa?

Ei. En tiedä miksi yksi älytön ääripää pitäisi korvata toisella.

Pohjanmaalla on paljon naisia, jotka paitsi hankkivat lapsia niin myös tekevät uraa.

Hieno juttu.

Miksi elämässä pitäisi antautua ainoastaan yhteen rooliin?

Kysy sellaiselta, joka moista sanoo.

Miksi pitäisi mennä ääripäästä toiseen?

Ks. yllä.

Ja sellainen aika mielenkiintoinen juttu, että kyllä syntyvyys on laskenut myös muslimimaissa.

Ei niissä, jotka oksentavat liikaväestöään jatkuvasti Eurooppaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ja sellainen aika mielenkiintoinen juttu, että kyllä syntyvyys on laskenut myös muslimimaissa.

"Ei niissä, jotka oksentavat liikaväestöään jatkuvasti Eurooppaan."

Niin, Somaliassahan taas se syntyvyys on edelleen jotain 6 lasta per nainen. Noin esimerkkinä.

Vaikka kukaan ei sano tätä ääneen, niin minusta jotenkin tuntuu, että yksi syy miksi jotkut ihmiset (vihreät ym) kannattavat niin kovasti rentoa maahanmuuttopolitiikkaa, on se, että he haluavat korvata Etelä-Suomen vähäisen syntyvyyden näiden maahanmuuttajien avulla. Mutta Suomenkin pitäisi ottaa itse vastuu asioistaan. Jos kokonaisuudessaan suomalaisnaiset hankkivat sen alle kaksi lasta, niin parempi olisi ottaa myös kollektiivinen vastuu siitä, kansakuntana. Eikä sysätä sitä vastuuta muille.

Realisti

Tiedemies kirjoitti...

En ota kantaa maahanmuuttokysymykseen tässä yhteydessä.

On totta, että suomalainen yhteiskunta ei ole täysin "terve", mutta tämä on sivuseikka.

En väitä, että olet täysin väärässä siinä, mitä tulee väkivaltaan ja voimankäyttöön yleisellä tasolla. Sensijaan väitän, että ylikorostat voimankäytön ja väkivallan roolia ja erityisesti yksityisen väkivallan roolia.

Väitän, että tilastollisesti ajatellen mies, joka "joutuu" puolustamaan naisen fyysistä koskemattomuutta, on oikeasti öykkäri ja rikollinen. Siis, että on tavattoman paljon yleisempää, että "sankari" alkaa riehua kännissä kun joku juttelee tyttöystävälle tms. sankarin mielestä sopimattomasti, kuin tilanne, jossa naisen fyysinen koskemattomuus on faktisesti uhattuna. Tällaista aggressiota ei voi selkeästi erottaa "oikeutetusta" puolustamisesta.

Koettu uhka ja halu puolustautua uhkaa vastaan on luonnollinen reaktio, mutta niin on moni muukin sellainen asia, joka yleisestiottaen terveessä yhteiskunnassa on tiukasti säädelty. Väkivalta on kaikista inhimillisistä yllykkeistä kuitenkin vaarallisin.

On jotenkin leimallista, että juuri konservatiivit nykypäivänä haluavat vapauttaa väkivallan ja säädellä voimakkaammin kaikenlaista seksuaalisuuteen liittyvää. Tämä ristiriita, yhdessä aivan ilmiselvän kastraatiopelkoon nojaavan retoriikan kanssa kertoo toki siitä, miten pitkälle ja voimakkaasti ns. progressiivinen ajattelu on kiilansa ihmisten mieliin lyönyt.

Näkemys on eittämättä sympaattinen. En minäkään halua, että kaikenmaailman makkaratukat ja ituhipit, jotka voi puhaltaa kumoon, tulevat kertomaan minulle etten saa puolustaa kotiani tai perhettäni. Mutta tällaisen ajattelun yhteiskunnallinen relevanssi on kyseenalaista.

Itse problematisoin alunperin sellaisen näkemyksen, jossa yhteiskunnan järjestyksen ja laillisuuden ylläpito lasketaan jotenkin yksittäisten ihmisten voimankäytön varaan ja lisäksi käsityksen siitä, että voimankäyttö olisi jotenkin läpitunkeva teema yhteiskunnassa, jotain joka pitää ottaa huomioon kaikenlaisten yhteiskunnallisten instituutioiden kohdalla.

Tämä näkemys on esim. Heinleinin usein esittämän yhteiskuntafilosofian perusta. Esimerkkinä siis ajatus siitä, että jos ihmisillä on jatkuvasti uhkana tulla ammutuksi, niin he ovat kohteliaampia. Tällainen käsitys on, kuten sanoin, sympaattinen ja "viehättävä", muttei valitettavasti ole mikään toimivan ja sivistyneen yhteiskunnan resepti.

Kami kirjoitti...

"...muttei valitettavasti ole mikään toimivan ja sivistyneen yhteiskunnan resepti."

Ei niin, jos oletamme että yhteiskunta koostuu ihmisistä. Näin maalaisjärjellä sitä voisi luulla että yhteiskunta on toimiva, jos se kuvastaa ihmisiä jotka elävät sen sisällä. Ts. yhtä toimivan yhteiskunnan mallia ei ole ja pakotettu yhteiskuntamalli hajoaa herkästi tai tuottaa anarkiaa.

Sivistys == kulttuurin korkea muoto?

"Kyky sietää konflikteja on kulttuurin korkein muoto."?

Jos niin on, mikään ääriempaattinen humanistiyhteiskunta valtavirtaisine ääriempaattisine humanistikulttuureineen ei voi laskea itseään sivistyneeksi yhteiskunnaksi vain siksi, että se täyttää sivistyksen kriteerit tarkasteltaessa sitä edeltänyttä. Monet ihmiset jostain kumman syystä eivät tahdo ymmärtää latenssia, vaan näkevät kaiken vain "nyt", jonkinlaisena instanssina joka ei tule mistään eikä mene mihinkään. Vaikka heillä tieto onkin, käytännön ymmärrys tuntuu puuttuvan.

Maailmantilan muuttuessa myös sivistyksen käytännön arvojen täytyy muuttua.

Voiko olla että se, mikä eilen oli sivistyksen huippu, on tänään takapajuista, muistuttaen jotakin mitä oli toissapäivänä, koska "sää" on hyvin samanlainen?

Minä en laske itseäni konservatiiviksi, enkä oikein ymmärrä mitä moinen edes on yleisesti puhuttaessa. Konservatiivisuus näyttäytyy minulle kontekstiriippuvaisena.

Jos haluan että elintasoni on huomenna samanlainen kuin tänään, minun täytyy käydä tänäänkin töissä.

Jos taas haluan elää kuten "ennen vanhaan", minun kannattaa lopettaa työssäkäynti kokonaan.


Olen myös jonkinlainen kulttuurirelativisti. En jaksa leikkiä että omat arvoni olisivat yleisesti parempia kuin muiden, vaan myönnän että ne ovat parempia nimenomaan minulle tässä ympäristössä jossa minä elän. Myös arvokonfliktit selviävät niin, että huonommat lakkaavat kannattajineen olemasta. Globaalisoituminen näkyy tässäkin, arvot ja kulttuurit joiden kanssa muuten ei tarvitsisi olla missään tekemisissä ovatkin yhtäkkiä olemassa, ja tietävät myös sinun olemassaolosi entistä selvemmin. Megatrendi trendeineen.

Tiedemies kirjoitti...

Yhteiskunta koostuu ihmisistä, ja jos yhteiskunnassa väkivalta on läpitunkeva teema ihmisten arkielämässä, niin ihmiset joutuvat kohtaamaan väkivaltaa yhteiskunnassa.

Väkivalta on tavattoman kallista ja hukkaa hirvittävästi resursseja. Siihen erikoistuminen ja sen käyttäminen on negatiivissummaista ja siten täysin tehotonta kokonaisuutta ajatellen -- kokonaisuudesta riippumatta.

Tämä ei muutu miksikään sillä, että "ihmisluonto on väkivaltainen" tms. Jos ihminen on luonnostaan väkivaltainen, niin yhteiskunnassa, joka koostuu ihmisistä, esiintyy väkivaltaa jonkin verran. Se ei silti tarkoita, etteikö yhteiskunta voisi rakentua niin, että tämän väkivallan määrä on hyvin vähäinen ja mikä tärkempää, väkivallan kontrollimekanismit sellaisia, etteivät ne haittaa ihmisten normaalia elämää ja edellytä heiltä turvautumista väkivaltaan.