Pages

Netissä keskustelu on poikkeus, ei sääntö

Luultavasti kaikki, jotka ovat netissä kirjoitelleet foorumeille, ovat havainneet saman ilmiön: avoin nettikeskustelu on kaukana rakentavasta. Kaikki konventiot, jotka ovat voimassa normaalissa kanssakäynnissä ihmisten keskustellessa naamatusten, loistavat poissaolollaan netin ihmemaassa.

Internetissä keskustelun sijaan apinalauma kisaa siitä, kuka saa näytettyä fiksuimmalta, provosoiden, vääntäen toistensa sanomisia tai jättäen olennaista sanotusta huomiotta ja ruokkien egoaan miten parhaiten taitavat. Tällainen keskustelu ei koskaan kanna mitään hedelmää. Se tuhlaa kaikkien siihen osallistuvien aikaa ja resursseja eikä tarjoa yhtään mitään muuta kuin ajankulua niille, jotka ovat tarpeeksi typeriä kuvitellakseen, että heillä on sitä liikaa.

Millä tahansa foorumilla, joka julistaa minkääntasoista sananvapautta, eikä keskity jollekin kapealle aihepiirille ja kylmästi jyrää kaikkea aihepiirin ulkopuolista, valtaosa postatuista teksteistä on sellaisia, jotka olisi ollut syytä jättää kirjoittamatta, ja niissäkin postauksissa, missä on jotain merkityksellistä sisältöä, saavat jatkokseen ja kommenteikseen kahluukelvottoman suon aivotonta lumisadetta. Helmien etsiminen ja esiinkaivelu sikailun seasta on siinä määrin työlästä, että sitä ei käytännössä lainkaan tehdä*.

En siis pidä internetiä minkään arvoisena keskustelupaikkana, vaan näen sen arvon erityisesti uutisten, luulojen ja tiedon nopeana levittäjänä ja ajatelmien julkaisuvälineenä. Jos esimerkiksi viimeksimainituista haluaa keskustella, se onnistuu parhaiten jossain muualla kuin netissä - olen nähnyt siinä määrin tyhjyyttään kolisevia kommentteja, päätä ja häntää vailla olevia aivomyrskyjä, epäolennaisuuksiin takertumisia ja silkkaa kiukuttelua tekstin kirjoittanutta kohtaan, että uskoni rakentavaan nettikeskusteluun on erittäin heikko.

Olen edellisiä pohdiskellen kehittänyt muutaman maksiimin, joita noudattamalla nettikeskustelun laatu lähtisi jyrkkään nousuun:
  • Jos olet esittänyt ja selittänyt mielipiteen, se riittää. Jos vastaanottaja ei tajua ensimmäisellä kerralla, ei ole erityisen todennäköistä, että hän tajuaisi myöhemminkään.
  • Jos olet eri mieltä kuin tekstin kirjoittanut henkilö, mutta sinulla ei ole mitään rakentavaa tarjottavaa itse asian tiimoilta, on parempi, että jätät mielipiteesi sanomatta. Hänellä on omansa eikä häntä kiinnosta sinun mielipiteesi.
  • Jos kommentoit blogia, pidä mielessäsi, että seisot kirjoittajan olohuoneessa. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta lukea hänen kirjoituksiaan, mutta hän lukee myös ne kommentit, joita ei ole tilannut.
  • Vaikka alkuperäinen teksti olisi provosoiva, ei kannata "iskeä takaisin", vaan keskustella normaaliin, kohteliaaseen sävyyn. Ks. myös yllä. Tekstiä ei ole kirjoitettu sinua ajatellen, mutta vastauksesi on kirjoitettu suoraan kirjoituksen kirjoittajalle. Täten hän ei provollaan käy henkilökohtaiseksi, mutta sinä käyt.
  • Älä hukkaa omaasi saati muiden aikaa. Nettikeskustelu kysyy aikaa. Jos siitä ei seuraa mitään hedelmällistä, käytetty aika on tuhlattua, eikä keskustelua, joka ei etene mihinkään, ole järkevää jatkaa. Jos haluat vain tappaa aikaa, varmista, että muutkin osallistujat haluavat samaa.
Näiden asioiden pitäisi olla itsestäänselviä, mutta kuten tavallista, ne eivät ole.

*Mikko Ellilän Homma-foorumilta kaivelemat ja blogeihinsa postailemat kommentit ovat tähän miellyttävä poikkeus.

3 kommenttia:

Juho kirjoitti...

Kaikkealla, myös nettikeskusteluissa, on voimassa nämä tutut lait:

- Sturgeonin laki: "90% kaikesta on paskaa."
- Pareton periaate: "80% tuotoksista on tuottajien 10%:n ansiota."

Aava kirjoitti...

Päätin viimekertaisen jälkeen, ettei minun kannattane täällä enää ajatuksistani avautua. Mutta nyt kun huomasin, että olet kirjoittanut jotain nettikeskustelemisesta itsessään, tulin toisiin ajatuksiin.

En tosin oleta tästä seuraavan mitään argumentoinnin riemujuhlaa. En ensinnäkään muista, että olisimme itse asiassa koskaan siinä kovin hyvin onnistuneet.(Kirjoitan tämän lähinnä kirjottamisen ja ajatusten ilmaisemisen ilosta vaihteluna omaan blogiini kirjoittamiseen. Ja deletoi sen kummempia selittämättä toki pois, jos siltä tuntuu.)

Onnistumisella tarkoitan sitä, ettei kumpikaan osapuolista turhaudu väittelyyn, saati syrjähdä ad hominem -linjalle. Ei kanssakeskustelijoiden eikä aiheen suhteen. Yllätyinkin kovasti siitä, miten taannoin kirjoitit Nietzschestä, ja komppaan täysin Juhoa kommentteineen ad hominemin epätarkoituksenmukaisuudesta. Enkä voinut viimeksi välttyä ajattelemasta, että arviosi ymmärryksestäni olisivat olleet oireita samasta ilmiöstä.

Jos alkaa epäillä sitä, että toinen kirjoittaa vain ärsyttääkseen tai toiselta aikaa varastaakseen, eikö silloin kannata oitis lopettaa? Tietysti harmi, jos voit kuvitella minun motivoituvan argumentoimaan niin heppoisilla tarkoitusperillä.

En kylläkään muista onnistuneeni vastapuolen kanssa ylipäätäänkään kuin yhden kerran oman eräällä ammattijärjestömme sisäisellä keskustelupalstalla viime keväänä, jossa ei voi kirjoitella kuin omalla kokonimellä.

Väittelin siellä erään kirjoittajan kanssa, ja parhaimmillaan kommenttimme olivat 6:n A4-sivun mittaisia, ja mulla saattoi mennä omieni kanssa 2-3 h sellaisen laatimiseen! Se oli todellista laatukeskustelua, sillä meillä kummallakin oli jokseenkin pedantti keskustelutapa. Se sitten jäi, koska koin voimakasta tarvetta perehtyä paremmin kirjallisuuteen, jotta keskustelu ei olisi liikaa keikahtanut tiedon yksisuuntaiseen virtaan hänestä minuun. Keskustelimme elämän peruskysymyksistä; siitä, voisiko elämää olla ohjaamassa jokin algoritmi (muu kuin uskonnollinen, fatalistinen tms. irrationaalinen determinismi) vai puhdas sattuma (joka kyllä sekin on oikeastaan eräänlainen algoritmi).

Joka ainoalla julkisella foorumilla, jossa olin ollut (City, Kitinä, Näkökulma), aina tuli vastaan niitä, jotka lopettivat asiapohjaisen argumentoinnin kokonaan ja hyökkäsivät kirjoittajaa vastaan. Noin vuosi sitten päätinkin lopettaa koko touhun ja keskittyä bloggaamaan ja lukemaan. Mutta on todettava, että ikävää vaan tuo, että niitä on joskus sinunkin teksteissäsi nähnyt.

Eli kyllä. Laatukeskustelut ovat harvinaista herkkua.

Tuplis kirjoitti...

Jos alkaa epäillä sitä, että toinen kirjoittaa vain ärsyttääkseen tai toiselta aikaa varastaakseen, eikö silloin kannata oitis lopettaa? Tietysti harmi, jos voit kuvitella minun motivoituvan argumentoimaan niin heppoisilla tarkoitusperillä.

En minä epäile sitä, miksi kirjoitat. Minä epäilen mahdollisuuksiani selittää sinulle asioita tavalla, jolla ne tulisivat perille. Jos en pysty, se on kummallista ja ärsyttävää, mutta se on viisaampaa myöntää ennen pitkää kuin jatkaa päänsä hakkaamista seinään ja tuhlata molempien aikaa höpötykseen, joka ei johda mihinkään.

Joka ainoalla julkisella foorumilla, jossa olin ollut (City, Kitinä, Näkökulma), aina tuli vastaan niitä, jotka lopettivat asiapohjaisen argumentoinnin kokonaan ja hyökkäsivät kirjoittajaa vastaan. Noin vuosi sitten päätinkin lopettaa koko touhun ja keskittyä bloggaamaan ja lukemaan. Mutta on todettava, että ikävää vaan tuo, että niitä on joskus sinunkin teksteissäsi nähnyt.

Kannattanee sitten keskittyä niihin teksteihin, joissa on tunniste ”vakavaa asiaa” ”aivomyrskyn” sijaan.