Pages

Yhteiskunnallisen keskustelun seksuaalitabu

Häkellyttävää mutta totta: en ole lukenut yhdessäkään julkaistussa kirjassa halaistua sanaa seksuaalisuhteiden vaikutuksesta yhteiskunnalliseen kehitykseen. Aihe tavataan sivuuttaa täysin, itselleni epäselvästä syystä. Kyseessä on minun nähdäkseni voimakkain yksittäinen yhteiskunnan evolutiiviseen kelpoisuuteen vaikuttava tekijä. Tarkastelen tässä kirjoituksessa sukupuolirooleja, niiden esiintymistä ja asemaa eri yhteiskunnissa ja sitä, mitä ne aikaansaavat.

Ihminen ei ole luonnostaan monogaaminen eli yksiavioinen. Ihmismies on biologialtaan polygaaminen, kiitos sukusolujensa pienuuden ja suuren määrän, ja jos katsoo biologiansa olevan imperatiivi, kyntää joka vakoa jota voi, ja pyrkii estämään muita miehiä tekemästä samaa. Ihmisnainen puolestaan on biologisesti hypergaaminen, eli etsii vastaavassa tilanteessa mahdollisimman korkealla sosiaalisessa asteikossa olevan kumppanin - kuka tämä sattuu kulloinkin olemaan - ja tekee kaikkensa monopolisoidakseen tämän geenit ja resurssit itselleen.

Kuvaamani mallit ovat karkeita yleistyksiä, mutta ne kuvaavat mielestäni osuvasti trendejä, jotka ovat valloillaan kussakin yhteiskuntamallissa.

Alfamies kukkona tunkiolla

Alfamiesten yhteiskunta on polygaaminen ja epävakaa. Naiset ovat käytännöllisesti katsoen muutamien dominoivien miesten yksinoikeus, mikä tarkoittaa valtavaa miesten enemmistöä, joka jää ilman naisia. Tällainen yhteiskunta on epävakaa, koska ilman jääneillä miehillä on valtavan voimakas motivaatio keplotella keinoja kaihtamatta itsensä pääjehuksi ja viedä näiltä naiset.

Miesylijäämän takia alfamiesten yhteiskunnassa naisilla on kotiin suljetun synnytyskoneen rooli: kun valtaosa miehistä jää täysin vaille sosiaalisesti hyväksyttävää kanavaa saada pimppaa, he raiskaavat naisen tilaisuuden saatuaan, ja tätä pidetään yleensä naisen vikana - lihanpalan ei sovi asettua tarjolle kun kaupunki on täynnä kissoja.

Alfamiesten kulttuuri on kunniakulttuuri, ja kaikki yhteiskunnassa rakentuu tämän kyvyn saada ja pitää naisensa ympärille. Koska yhteiskunnan seksuaalijärjestys ei kysy naisilta eikä betamiehiltä, vaatii status quon ylläpito käytännössä kaiken alfamiesten huomion. Kulttuurin miehet ovat siis aggressiivisia ja vainoharhaisia, nähden hyökkäyksiä kaikkialla.

Alfamiesten yhteiskunta ei kehity. Sillä ei ole siihen resursseja eikä intressiä: naisilla ei ole mitään vaikutusvaltaa itsenään, alfamiehillä on kädet täynnä töitä siinä, että pitävät kiinni siitä mitä heillä on, ja betamiehillä ei ole mitään motiivia mihinkään muuhun kuin horjuttaa status quota. Luottamusta esiintyy korkeintaan suvun kesken.

Kehittyneempi versio alfamiesten yhteiskunnasta ei ole kunnia- vaan häpeäkulttuuri. Tällaisessa alfamiehet ovat saaneet väkivalloin ruoskittua betamiehet tilaan, jossa heillä ei ole resursseja juuri muuhun kuin pitämään itsensä juuri ja juuri hengissä. Häpeäkulttuurissa alfamies on kuningas ja voi tehdä betamiehille käytännössä mitä tahansa jokseenkin ilman rangaistuksia. Häpeäkulttuurissa betamiehen tulee hävetä pyrkimistä sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin ja yrityksistä seuraa poikkeuksetta brutaali rangaistus.

Häpeäkulttuurissa jonkinlaista yhteiskunnallista kehitystä tapahtuu, sillä alfamiesten resurssit eivät mene enää yksinomaan betamiesten ja naisten kyykyttämiseen, vaan he voivat keskittyä myös omintakeisuutensa kultivointiin tieteen, taiteen ja kulttuurin saralla. Kehitys on kuitenkin hidasta ja esimerkiksi keksintöjen hyödyt pyritään monopolisoimaan, jotta niitä voitaisiin hyödyntää kipuamiseen sosiaalisessa hierarkiassa ja suuremman resurssisaaliin haalimiseen. Tieto kulkee hitaasti ja sitä tulee lisää vähän.

Kunnia- ja häpeäkulttuurit ovat käytännöllisesti katsoen aina jonkinlaisia diktatuureja. Ensinmainitut ovat äärimmäisen aggressiivisia ja väkivaltaisia, jälkimmäiset puolestaan sotivat lähinnä silloin kun vastapuoli on selvästi heikompi. Tyypillinen kunniakulttuurin mies on soturi, joka näkee vihollisia kaikkialla, häpeäkulttuurin mies puolestaan öykkäri, joka polkee pienempiään jopa huvikseen. Tällaisissa yhteiskunnissa naisilla on vain välinearvo ja betamiehet ovat sananmukaisesti tykinruokaa.

Esimerkkejä kunniakulttuureista ovat viikinkikulttuuri, islam ja valtaosa afrikkalaisista kulttuureista. Häpeäkulttuureja puolestaan edustavat esimerkiksi mafian, Kiinan ja Japanin kulttuurit. Ensinmainitussa alfoja ovat ne, jotka naiset näkevät alfoina, ja jälkimmäisessä ne, jotka miehet näkevät alfoina.

Betamiesten rakentama - betamiehiä varten

Betamiesten kulttuuri on syntynyt, kun miesten enemmistö on kerännyt riittävästi motiivia rajoittaakseen alfamiesten ja naisten sukupuolisia kanssakäymisiä toistensa hyväksi. Betamiesten kulttuurissa miehet ja naiset jaetaan tasan: kenellekään ei enempää kuin yksi ja liitot ovat pysyviä. Betamiehet saavat naisen ja jälkikasvua, toisin sanoen perheen, mikä tuo heille motiivin tehdä töitä yhteiskunnan eteen sen tuhoamisen sijaan. Tällainen yhteiskunta on vaihtoehtoihinsa verrattuna hyvin vakaa.

Koska jokseenkin kaikilla on yhtä monta naista ja yhtä suuri potentiaali jälkikasvun määrään kuin muillakin, riippumatta resurssien määrästä, mahdollistaa tämä suuren luottamuksen yhteiskunnan jäsenten kesken - motiivia turmella toisten menestystä omaksi eduksi on vähemmän kuin missään muussa yhteiskunnassa. Koska epäluottamus ja (mustasukkaisuus)väkivalta on minimoitu, miesten resurssit valjastetaan yhteiskunnan hyödyksi. Tuloksena on nopea teknologinen kehitys, innovaatioiden leviäminen ja tasa-arvo miesten kesken.

Normien rikkomiseen on vähemmän motiiveja kuin muissa yhteiskunnissa ja rangaistukset niistä tapaavat myös olla lievempiä. Sen sijaan betamiesten yhteiskunnassa on lukuisia tapoja menestyä: työnteko, yrittäminen, kulttuurin tuottaminen ym., näin tarjoten mahdollisimman monipuolisen skaalan aloja ja tapoja, joista kukin voi etsiä itselleen sopivimman. Betamiesten yhteiskunta suo jäsenilleen kaikista yhteiskuntamuodoista kaikkein suurimman vapauden toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.

Koska mustasukkaisuus(väkivalta) yhteiskunnassa on minimoitu, betamiesten yhteiskunnassa naisilla on huomattavasti enemmän liikkumavaraa ja vapauksia kuin alfamiesten yhteiskunnassa. Naisia ja heidän panostaan kunnioitetaan - he myös tapaavat saada valita miehensä itse (vaikka toki painostusta suuntaan jos toiseenkin tulee moneltakin taholta, naisen valinnasta rangaistaan harvoin). Yhteiskunnan perusyksiköksi muodostuu menestyneen miehen sijaan perhe.

Betamiesten yhteiskunnassa miehestä tulee todella mies ja naisesta todella nainen vasta näiden perustaessa perheen monogaamisessa, loppuiän kestävässä liitossa. Se osoittaa miehen ja naisen tunnustavan kulttuurinsa olevan viisaampi kuin heidän atavistiset halunsa ja antaa heille statuksen tuottavina yhteiskunnan jäseninä. Mies on perheen pää, mutta samalla myös sen suojelija, elättäjä ja isä.

Betamiesten yhteiskunnat tapaavat olla enemmän kuin vähemmän demokraattisia ja erot parhaiten ja huonoiten menestyvien välillä ovat pienemmät kuin missään muussa yhteiskunnassa. Se on harvoin aggressiivinen yhteiskunnan sisällä, mutta käyttää tarvittavaa voimaa (harvoin enempää, vaikka sekin siltä löytyisi) hyökkääjien torjumiseen. Betamiesten yhteiskuntaa leimaa ritarillisuus: se on samaan aikaan hirveän vahva ja hirveän kiltti.

Feministien fantastinen utopia

Nykyään on olemassa myös historiallinen kuriositeetti: feministiyhteiskunta. Se on ainoa kulttuuri ihmisen historiassa, jossa naiset saavat tehdä mielensä mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että naiset kilpailevat kukoistuksensa aikana alfamiehistä toteuttaen hypergamista seksuaaliviettiään, pitäen varalla betamiehiä ja haalien heiltä kykyjensä mukaan resursseja samalla kun pyrkivät hedelmöittämään itsensä alfageeneillä.

Feministinen yhteiskunta tarvitsee valtavan byrokratiakoneiston toimiakseen, sillä se asettaa naisen etusijalle kaikissa asioissa. Naisia suosivia ja miehiä kyykyttäviä lakeja on paljon suojelemassa naisia paitsi hypergamisen viettinsä seurauksilta - alfamiehet eivät suo resurssejaan (jos heillä edes on niitä) - myös suojelemassa naisia betamiesten ahdistavalta seksuaaliselta huomiolta.

Feministinen yhteiskunta voi syntyä vain betamiesten yhteiskunnasta, sillä se vaatii valtavan määrän teknologisia innovaatioita ja resursseja mahdollistaakseen edes näennäistä tasa-arvoa sukupuolten välillä. Siinä itsessään ei innovoida, koska kaikki resurssit ja huomio valjastetaan feministisen tasa-arvon aikaansaantiin, sementoimiseen ja väkisin ylläpitoon. Mustasukkaisuusväkivalta nostaa taas päätään - sekä miesten että naisten kesken.

Feministisessä yhteiskunnassa naisilla on valtaa ja heidän edustuksensa palkkatyötä tekevässä väestössä on suurempi kuin missään muusssa yhteiskunnassa. Vastaavasti heistä on äitejä vähemmän kuin missään muussa yhteiskunnassa ja äidit elävät isien kanssa harvemmin kuin missään muussa yhteiskunnassa. Feministisen yhteiskunnan väestökäyrä on laskeva.

Alfamiehellä on feministisessä yhteiskunnassa hauskaa: hänen sosiaalinen dominanssinsa naisten yli riittää mainiosti heidän saamiseensa eikä hänen kiitos raskaan sosiaalisektorin ole tarvis tehdä edes töitä elääkseen jos ei satu haluamaan. Hän saa käytännössä seksuaaliviettinsä edellyttämän haaremin, koska monet naiset kilpailevat hänen huomiostaan (ja geeneistään).

Naisella ei ole feministisessä yhteiskunnassa erityisen hauskaa: hän joutuu jakamaan alfamiesten huomion muiden naisten kanssa silloinkin, kun on riittävän kaunis saadakseen sitä, ja tyytymään sitten joko kissojen tai betamiesten seuraan kun mahdollisuuksia saada alfamiestä ei enää ole.

Betamiestä feministinen yhteiskunta kohtelee brutaalisti: hänen keräämillään resursseilla ei enää kiitos varojen sosialisoinnin saa vaimoa, ja jos saakin, niin vaimon, talon ja lapset voi menettää milloin tahansa vaimon niin päättäessä - päälle mätkähtää elatusvelvollisuus. Koska betamiehen lahjakkuudet ovat muualla, hänellä ei ole sosiaalista dominanssia saada (tai pitää) naisia feministisessä yhteiskunnassa, vaan naiset toivoisivat betamiehen olevan homo. Korkea verotus, jota sosiaaliturvajärjestelmä edellyttää, myös vie betamieheltä suuren osan työnsä hedelmistä, joten se ja naisten halveksunta demotivoivat häntä osallistumasta yhteiskuntaan kuin marginaalisella panoksella jos silläkään.

Feministinen yhteiskunta siis tarvitsee paljon ruokkivia käsiä mahdollistaakseen naisten valinnanvapauden, mutta samalla puree samoja ruokkivia käsiä minkä ehtii. Sen suhtautuminen myös poliittisesti muistuttaa alfamiehen pahoinpitelemää, mutta rakastavaa naista: se vihaa patologisesti betamiesten yhteiskuntia, mutta ihailee kunniakulttuureja ja on täysin sokea sille konkreettiselle todellisuudelle, minkä toimintansa aikaansaa.

Lopuksi

Betamiesten yhteiskunta on objektiivisesti tarkasteltuna kaikkien osapuolien (alfamies, betamies, nainen, lapset) kannalta selvästi kaikkia vaihtoehtojaan parempi. Alfamiesten yhteiskunnassa on yleensä ottaen epämukavaa, ja sieltä kynnelle kykenevät pyrkivät aktiivisesti betamiesten yhteiskuntiin, ja jos mahdollista, vastikkeettoman elatuksen tarjoaviin feministisiin yhteiskuntiin. Feministinen yhteiskunta on kaikkein huonoin, sillä se aikaansaa yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen romahtamisen tuhoamalla miestenvälisen ja miesten ja naisten välisen luottamuksen ja kuormittamalla yli sosiaalisen sektorin rankaisten samalla niitä, jotka mahdollistavat sen olemassaolon. Se myös romahdettuaan muuttuu todennäköisesti alfamiesten yhteiskunnaksi, jos alfamiesten yhteiskunta ei ole jo liittänyt sitä itseensä.

Mitään, mitä tässä kirjoituksessa sanon, en voi järkevästi ajatellen epäillä, enkä usko kovinkaan monen muunkaan niin tekevän. Syy-seuraussuhteet ovat liian ilmeiset. Kuitenkin kaikissa yhteiskuntia ja politiikkaa käsittelevissä teoksissa, jotka vastaan ovat tulleet, parisuhdemallit ja niiden vaikutukset yhteiskuntiin jätetään täydellisesti huomiotta.

19 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Loistava kirjoitus.

Feministien yhteiskunnassa on sekin heikko puoli että se tuhoutuu ennemmin tai myöhemmin ulkoisen interventtion kuten maahanmuuton kautta.

Miesten ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle tietysti on primäärein ongelma. Tuottavuus ei voi olla kovin korkea jos toinen sukupuoli osallistuu vain vasemmalla kädellä ja suuri osa mieheistä - se aktiivein osa - ei edes ymmärrä ryhtyä juopoksi vaan ryhtyy rikolliseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Feministisessä yhteiskunnassa on taikaseinä, josta tulee rahaa. Se seinä ei koskaan turhaudu olemaan maksuautomaattina, näin ainakin uskotaan. Feministisen yhteiskunnan naisimmeiset ovat usein sitä mieltä, että kyllä tämä meidän yhteiskunta pystyssä pysyy, otettiinpa tänne ketä tahansa ja miten paljon tahansa. Ongelmnat hoituvat kun niistä vaietaan ja niitä hyssytellään. Se on se taika ja taikaseinä.

Realisti

Jukka kirjoitti...

Beta-miehet ovat tähän mennessä kustantaneet yhteiskunnan. Naisethan toimivat ensi sijassa julkisissa töissä ja palveluammateissa.

Monia feministejä suorastaan naurattaa kun betamiehet joutuvat laman takia työttömiksi.

Kami kirjoitti...

Jokaisessa noista lie oma konservatiivisuutensa?

Tosiasia lie, että konservatiiviselta potentiaaliltaan vahvin noista on alfamiesten yhteiskunta, muut ovat alttiimpia muutoksille. Feministinen fantasia romahtaa omaan mahdottomuuteensa ja betamiesten yhteiskunta toimii tasan niin pitkään kuin ei olla liian köyhiä eikä liian rikkaita. Köyhyys vie kohti alfamaailmaa ja rikkaus kohti feminististä fantasiaa.

Jukka kirjoitti...

Sota, konflikti tms. vie kohti betamiesten maailmaa. Ei konfliktitilanteessa ole varaa siihen että 90% miehistä ei ole sitoutunut mihinkään.

Metsästäjä-keräilijä-yhteisö oli betamies-yhteisö.

Juho kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ja osuva huomio aiheen täydellisestä välttelystä politiikan piirissä. Välttely on tosin ihan ymmärrettävää, sillä ovathan nämä pariutumisvapaus ja suuri kumppaniehdokasjoukko ilmiönäkin uusia, ja liittyvät ihmisen syvimpiin vaistoihin ja haluihin.

Vielä 50 vuotta sitten kumppaniehdokasjoukko oli ehkä pari kylällistä ja muutenkin sosiaalinen paine ja käytännön tarve pariutumiselle olivat kovia. Nyt voi ostaa kissan ja elellä rauhassa yksin, fanittaen niitä muutamaa alfaehdokasta kolmekymppiseksi saakka. Tuurilla, jos on itsekin suht alfa, pääsee sinä aikana vaihtamaan sukupuolitautejakin heidän kanssaan.

Joopa joo.

Vaan mitenpä lähtisit korjaamaan tätä "feministiyhteiskuntaamme", eli rajoittamaan yksilönvapautta? Kovin tabuisilla vesillä ollaan heti liikkeellä, nykypolitiikan kielletyillä alueilla. Valtion tehtävähän ei ole rakentaa yhteisöä, vaan suojella ihmisen hedonisminvapautta.

Ainoa realistinen korjausliike, jonka voin nähdä tapahtuvan, on olojen huononeminen kun paskomme ja ylikansoitamme planeetan. Mikä onkin jo oikeastaan tehty, enää tarvitsee vain odottaa.

Jukka kirjoitti...

Luulen että homma menee niin kuin Juho sanoi. Rikollisuus lisääntyy, miesten panos yhteiskunnassa laskee, BKT laskee, muslimien määrä kasvaa.

Sitten tapahtuu jonkinlainen murros. Vaikea sanoa mitä tapahtuu.

Vielä vaikeampi on sanoa voisiko mihinkään vaikuttaa. Luulen että on parempi mitä nopeammin yhteiskunnan tasapaino järkkyy. Islamilainen maahanmuutto ei silloin ehdi kovin pitkälle ennen romahdusta.

Jatketaan keskustelua.

Jaska Brown kirjoitti...

Täyttä asiaa ja vaikeaa ellei mahdotonta löytää vastaesimerkkiä, jolla kiistää väitteitäsi. Olen lisäksi pannut merkille, että maassa on jatkuvasti kasvava joukko v-tuuntuneita nelikymppisiä vanhapiikoja, jotka ovat juuri tajunneet etteivät enää saa alfamiestä eivätkä huoli betaa. Nämä ovat yleensä juuri niitä monikulttuurisuuden ajajia, jotka yrittävät vähintäänkin alitajuisesti - elleivät jopa tietoisesti - saada maahanmuuttajista itselleen alfaa. Tämä onnistuukin helpommin, koska maahanmuuttajista valtaosa on miehiä ja vieläpä sellaisia miehiä, jotka ovat olleet tarpeeksi härskejä kerätäkseen kotimaassaan betoilta tarpeeksi resursseja päästäkseen matkaan ja valehtelemaan riittävästi kohdemaassaan saadakseen pakolaisstatuksen.

Jukka kirjoitti...

Kumoukset tapahtuvat usein niin että taloudelliset valtarakenteet alkavat jotenkin muuttua.

Apartheidin kaatuminen alkoi siitä, että E-A:n kaivoksissa palkat olivat sortopolitiikan takia jääneet niin alas, että kaivosmiehille ei ollut oikein mitään menetettävää. Lakot alkoivat purra.

Jos Suomessa yhteiskunnan rapistuessa esim. valtion verotulot laskevat tarpeeksi alas, naisten työttömyys alkaa Suomessa kasvaa. Valtarakenteet muuttuvat miesten hyväksi.

Tuplis kirjoitti...

Pidän todennäköisenä, että tulpalla ei vuotoa tukita. Feministinen yhteiskunta etenee luonnolliseen päätepisteeseensä ja muuttuu sitten alfamiesten tai betamiesten yhteiskunnaksi, riippuen siitä, katsovatko betamiehet asiakseen toimia siinä vaiheessa, kun yhteiskunnalliset esteet heidän toiminnalleen romahtavat.

Minä pistäisin tulevaisuuteni likoon sen puolesta, että katsovat.

Jukka kirjoitti...

Tämä onnistuukin helpommin, koska maahanmuuttajista valtaosa on miehiä ja vieläpä sellaisia miehiä, jotka ovat olleet tarpeeksi härskejä kerätäkseen kotimaassaan betoilta tarpeeksi resursseja päästäkseen matkaan ja valehtelemaan riittävästi kohdemaassaan saadakseen pakolaisstatuksen.

Nimenomaan afrikalainen maahanmuutto - ns. humanitäärinen maahanmuutto - on miesvaltaista. Aasialainen maahanmuutto ei ole.

Olen käsitellyt sitä, miksi naiset nimenomaan kannattavat dysgeenistä maahanmuuttoa näissä neljässä kirjoituksessa:

http://asabiyah.blogspot.com/search?q=rotu+ja+seksuaalinen

Feministinen yhteiskunta on myös dysgeenistä maahanmuuttoa harvoitava yhteiskunta.

mies.asia kirjoitti...

Hyvä kirjoitus tosiaan: Devlin, Roissy ym. vakiolähteet on selvästi luettu ja ymmärretty tai ainakin ollaan saatu osuvia vaikutteita. Lopputulos on hyvä esitys suomen kielellä.

Aihepiiriin liittyy teksti "The Roissysphere and its moral and intellectual objectives: a proposed manifesto", jossa esitetään alustavasti, mitä asialle on mahdollista tehdä.

Toinen, biologisempi lähestymistapa yhteiskunnallisiin muutoksiin on "The Secular Trend, Women, Intelligence, Aggressive, Males, and the Future: A Current Sign of Human Evolution?"

-- http://mies.asia/

mies.asia kirjoitti...

"Naisella ei ole feministisessä yhteiskunnassa erityisen hauskaa: hän joutuu jakamaan alfamiesten huomion muiden naisten kanssa silloinkin, kun on riittävän kaunis saadakseen sitä, ja tyytymään sitten joko kissojen tai betamiesten seuraan kun mahdollisuuksia saada alfamiestä ei enää ole."

Tähän tekstin kohtaan voisi lisätä pienen tarkennuksen.

Pitää paikkansa, että naisten onnellisuus ei ole tutkimusten mukaan kaikesta vapautumisesta huolimatta kasvanut, vaan päinvastoin, mutta "objektiivisilla mittareilla" nyky-yhteiskunta tarjoaa naisille kaiken - ja valinnanvapauden.

Sen lisäksi, että nainen voi parikymppisenä harrastaa irtoseksiä kymmenien alfojen kanssa, hän voi hankkia kolmen kympin lähestyessä sen turvallisen, ei-niin-jännittävän betamiehen elättäjäksi. Josta voi vaikka ottaa eron, kun alkaa tuntua tylsältä ja saada lapset ynnä yhteiskunnalta ja ex-mieheltä tukea.

Onko sitten naisen kannalta parempi pariutua ja sitoutua emotionaalisesti varhaisessa vaiheessa betamiehen kanssa ja kasvaa yhdessä vanhaksi vai nauttia ensin satunnaisesta ylempitasoisten miesten seurasta ja huomiosta ja pettyä myöhempään tarjontaan ja kokea sitoutumisen vaikeutta on kysymys, johon on miehenä vaikea vastata.

Tarkastelua voisi laajentaa myös ottamalla mukaan "ylempi- ja alempitasoiset naiset" (lähinnä ulkonäkö), joiden kohdalla tilanteet luultavasti vaihtelevat.

-- http://mies.asia/

kävelevä dildo kirjoitti...

Harvinaisen tukeva bloggaus ja myös hyviä kommentteja.
Tosin aloituslauseeseen sellainen huomautus, että kyllähän Henry Laasanen on Naisten seksuaalinen valta -kirjassaan mielestäni analysoinut näitä asioita. Se, että asiasta halutaan vaieta, onkin sitten totta.

http://nsvalta.blogspot.com/
http://www.multikustannus.fi/Products.asp?document_id=201&cat_id=201

puolimieli kirjoitti...

Betamiesten yhteiskunta on objektiivisesti tarkasteltuna kaikkien osapuolien (alfamies, betamies, nainen, lapset) kannalta selvästi kaikkia vaihtoehtojaan parempi.

Eikö feministinen yhteiskunta kuitenkin ole "alfamiehelle" kaikkein paras? Naisista ei ole pulaa eikä ole edes velvoitetta kustantaa naisten elämää, kun nämä käyvät töissä ja saavat "betoilta" tulonsiirtoja. Erään tutkimuksen mukaan tanskalainen nainen voi odottaa saavansa elämänsä aikana yli miljoonan kruunun edestä enemmän julkisia julkisia palveluja ja tulonsiirtoja kuin tanskalaismies (en muista tarkalleen lukuja, voin etsiä tutkimuksen jos jotakuta kiinnostaa). Julkiset tulonsiirrot ovat "betamiesten yhteiskunnan" keksintö (Birmarckin Preussi), joka avasi tien feministiseen yhteiskuntaan.

En silti tiedä, "ostanko" tätä kunniakulttuuri-häpeäkulttuuri-betakulttuuri-feministikulttuuri -rakennelmaa. Se on järkeenkäypä, mutta vaatisi enemmän empiiristä todistusaineistoa tuekseen ja tarkempaa käsitemäärittelyä. Antropologisesta kirjallisuudesta löytyy kyllä paljon pohdintaa perherakenteista. Miten esimerkiksi Länsi-Afrikan kulttuurit, joissa naiset tuottavat usein valtaosan BKT:stä eivätkä ole kovin vahvasti miesten seksuaalisen kontrollin alla, voidaan rinnastaa islamilaiseen kunniakulttuuriin?

Tuplis kirjoitti...

Eikö feministinen yhteiskunta kuitenkin ole "alfamiehelle" kaikkein paras?

On. Minä sanoinkin "kaikkien kannalta", ja tarkoitin sitä, en jokaista ryhmää erikseen, koska mitään yhteiskuntaa, joissa näitä kaikkia ryhmiä ei ole, ei voi olla eikä täten ole mielekästä tarkastella.

Miten esimerkiksi Länsi-Afrikan kulttuurit, joissa naiset tuottavat usein valtaosan BKT:stä eivätkä ole kovin vahvasti miesten seksuaalisen kontrollin alla, voidaan rinnastaa islamilaiseen kunniakulttuuriin?

Siten, että (beta)miehillä ei ole mitään motiivia osallistua yhteiskuntaan tai sen toimintaan millään tuottavalla tavalla. Alfamiestenhän toiminta ei ole koskaan tuottavaa.

puolimieli kirjoitti...

Siten, että (beta)miehillä ei ole mitään motiivia osallistua yhteiskuntaan tai sen toimintaan millään tuottavalla tavalla. Alfamiestenhän toiminta ei ole koskaan tuottavaa.

Länsi-Afrikassa "betojen" seksuaalista kanssakäymistä naisten kanssa ei ole rajoitettu ollenkaan sillä tavalla kuin islamilaisissa maissa. Niinpä sekä miehillä että naisilla on paljon rinnakkaissuhteita. Islamilaisen kulttuurin vainoharhainen mustasukkaisuus naisista johtuu miesten halusta varmistaa, että ovat vaimojensa lasten isiä; muuten lapsiin kohdistetut resurssit menevät hukkaan. Sen sijaan niissä afrikkalaisissa kulttuureissa, missä naiset perinteisesti hankkivat itse elantonsa, miehet investoivat vaimonsa lapsiin paljon vähemmän eivätkä ole sen takia niin nöpönuukia siitä, onko vaimo uskollinen.

Tuplis kirjoitti...

Länsi-Afrikassa "betojen" seksuaalista kanssakäymistä naisten kanssa ei ole rajoitettu ollenkaan sillä tavalla kuin islamilaisissa maissa.

Ei niin. Kyseisissä yhteiskunnissa ei käytännöllisesti katsoen ole betoja, koska kukaan mies ei tee mitään hyödyllistä.

Niinpä sekä miehillä että naisilla on paljon rinnakkaissuhteita.

Eivätkä miehet osallistu yhteiskunnan ylläpitoon mitenkään. Kyseiset paikat eivät ole tuottaneet minkäänlaista kulttuuria saati sivilisaatiota.

DR kirjoitti...

Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat.
Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.

Jesaja