Pages

Toiselle avautuminen

Olen sanonut sen aikaisemminkin, mutta totean uudestaan: miehet ja naiset eivät ymmärrä toisiaan kovinkaan hyvin. Siksi heidän keskinäiset kanssakäyntinsä synnyttävät paljon konflikteja ja päänvaivaa asianosaisille.

Jokainen tyttö- ja poikalapsia koskaan nähnyt tietää tämän. Kyseisillä lapsilla ei edes ole aikuisten tärkeintä viettiä häiritsemässä keskinäistä ymmärrystään, eivätkä he silti tapaa ymmärtää toisiaan. Sietäminenkin on vähän siinä ja tässä.

Ylläolevan pitäisi olla sinänsä itsestäänselvää, mutta kuitenkin yhteiskuntamme ja mediat kannustavat ihmisiä avautumaan, kertomaan rehellisesti tunteistaan ja niin edespäin. Miksi? Väite on, että kaiken jakaminen lähentää ihmisiä toisiinsa ja tekee yhteiselosta auvoisempaa. Mihin ihmeeseen tämä kuvitelma perustuu? Kaiken sen perusteella, mitä olen ihmisistä oppinut, tämä on jokseenkin niin kaukana totuudesta kuin mahdollista.

Jos nainen kertoo rehellisesti ja kursailematta mitä tuntee, miestä alkaa sylettää pahemman kerran, ja rupeaa pitämään naista jonkinasteisena idioottina, koska ei ymmärrä miten tämä voi ajatella tavalla, jolla ajattelee. Jos äskeisestä lauseesta vaihtaa naisen paikalle miehen ja toisinpäin, sen totuusarvo pysyy samana. Ihminen kun on hirveän huono ymmärtämään, ettei ymmärrä jotain.

Tunteet ovat niitä juttuja, jotka miehessä ja naisessa toisistaan eroavat. Erityisesti negatiivisten (joskus kertojan mielestä positiivisiksikin tarkoitettujen) sellaisten ylenmääräinen jakaminen luo ylenmäärin eripuraa, koska mitä enemmän ihmiset joutuvat olemaan tekemisissä asioiden kanssa, joita eivät ymmärrä, sitä turhautuneemmaksi, epävarmemmaksi ja tyytymättömämmäksi he tulevat.

Kaikkea ei tarvitse eikä ole hyvä jakaa. Yleensä ottaen tunteistaan puhuminen on jumalattoman huono tapa yrittää ratkaista konflikteja, koska nimenomaan ne eri tavalla toimivat tunteet aikaansaavat ne konfliktit.

Parisuhde on symbioosi: kahden keskenään elävän erilaisen olennon molempia hyödyttävä yhteiselo. Se ei ole kahden samanlaisen olennon yhteiselo, eikä siitä sellaista tule.

Kannattaa hyväksyä, että se toinen ei ole samanlainen, että se kokee ja tuntee asiat eri tavalla kuin itse tuntee, eikä tule millään selittämisellä tuntemaan tai kokemaan niitä samalla tavalla kuin itse. Kannattaa keskittyä antamaan hyvää ja keskittymään hyvään, sen sijaan, että hukuttaa itsensä itsekeskeisyyteensä ja nykymedian syöttämiin valheisiin.

8 kommenttia:

Sini kirjoitti...

"Jokainen tyttö- ja poikalapsia koskaan nähnyt tietää tämän. Kyseisillä lapsilla ei edes ole aikuisten tärkeintä viettiä häiritsemässä keskinäistä ymmärrystään, eivätkä he silti tapaa ymmärtää toisiaan. Sietäminenkin on vähän siinä ja tässä."

Olen kyllä täysin eri mieltä. Jokainen veljiä ja siskoja omaava tiedostaa erilaisuuden ja ymmärtää sen. Jokainen poika-, ja tyttölapsen vanhempi tiedostaa erilaisuuden ja ymmärtää sen. Jos on töissä päiväkodissa, tai muuten vain kasvatusalalla, tai vaihtoehtoisesti suurperheen jäsen, niin kyllä siinä pakostakin on alettu ymmärtämään.

Se, ettei ymmärrä ja kokee sietämättömäksi sen vaikeuden, kertoo melko ahtaasta ihmiskäsityksestä ja haluttomuudesta avartaa sitä. Erilaisuus ei ole este ymmärtämiselle.

Anonyymi kirjoitti...

Keskimäärin naiset ja miehet eivät tunnu tajuavan toisiaan lainkaan eivätkä jaa samanlaista maailmankatsomusta, mutta toki on olemassa näitä väliinputoajatapauksia ja niiden muodostamia parisuhteita. Aika ilmiselvää että janojen äärimäisiä päitä edustavien ihmisten välisissä suhteissa on enemmän konflikteja, skismaa ja vastentahtoisia kompromisseja kuin keskellä olevalle harmaasävyiselle alueelle sijoittuvien.

Jukka kirjoitti...

Luulen että tiedän miten naiset ajattelevat mutta en haluaisi missään nimessä tietää sitä. Toivoisinpa ettei minulla olisi ollut siskoja etten ymmärtäisi miten naiset ajattelevat.

En haluaisi tietää miten he ajattelevat enkä haluaisi heidän tietävän miten minä ajattelen. Haluaisin rakastaa naista samalla tavalla kuin rakastin koiraanakin - tietämättä mitä hän ajattelee.

Dyson kirjoitti...

Taidan olla sitten poikkeava, sillä ollessani lapsi (poika) ymmärsin niin tyttöjä kuin poikiakin hyvin, ja parhaiden kavereideni joukossa oli yhtä paljon molempia. Vasta myöhempinä lapsuusvuosina tovereideni haukut ja kiusat kouluttivat minut pysyttelemään erossa tytöistä.

Tuplis kirjoitti...

Dyson, et ole ainoa poikkeava. Minäkin tulin hienosti toimeen tyttöjen kanssa - minulla oli tarhassa erikseen tytöt, joista sanoin että toisesta tulee vaimo ja toisesta rakastajatar, ja oltiin kaikki hienossa yhteisymmärryksessä.

Olin kuitenkin poikkeus - muut pojat eivät tyttöjen kanssa touhuamisesta saaneet mitään irti. Itse vieraannuin tytöistä vasta ala-asteella, ja sielläkin lähinnä siksi, että moisen koettamisesta seurasi totaalinen ostrakismos.

Jukka kirjoitti...

Vastahan minäkin sanoin että ymmärrän vallan hyvin mitä naiset ajattelevat. Sanoin vaan että toivoisin etten ymmärtäisi.

Tuplis kirjoitti...

Ei ole erityisen vaikea ottaa selvää, mitä toinen sukupuoli ajattelee. Aika harva vaan ottaa selvää, koska totuus sattuu. Moni niistäkin, jotka ottavat, kieltävät sen, ja jatkavat sen jälkeen itselleen valehtelua.

Se kuulostaa niin paljon kivemmalta se "etsi kumppani joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet".

Sinänsä viimeksimainittukin voi pitää paikkansa, kunhan on tehty työtä sen eteen, että "sellainen kuin olet" on jotain kumppanin mielestä rakastettavaa. Harvalta se käy luonnostaan.

Jukka kirjoitti...

Itsensä tunnistaminen on myös hankalaa. Olen usein yrittänyt muuttua sellaisissa asioissa joissa muutos on mahdoton ...

Omaa siippaani olen kyllä myös yrittänyt muuttaa. Hän on muuttunutkin relammaksi ja luottavaisemmaksi minun ansiostani. Mitään muuta en ole hänessä muuttanut enkä toivottavasti enää yritäkkään muuttaa.