Pages

Ryypiskelyn suhteesta luottamukseen

Tuli vastaan noin tuhannetta kertaa toteamus, että ei kannata luottaa yhteenkään absolutistiin.

Kyseessä lienee sisä- ja ulkoryhmäjako, joka perustuu omien ryhmäkoheesion lisäämiseen tuottamalla näistä kaikille jonkinasteista vahinkoa, vähän niinkuin raamatussa sanottiin ettei passaa luottaa ympärileikkaamattomiin filistealaisiin, niin sinäkään et luota itseään myrkyttämättömiin absolutisteihin. Ryyppääminen ja sitä kautta suoriutumiskykynsä pudottaminen edustaa uhria, joka "annetaan yhteisön hyväksi".

Sisä-ulkoryhmäjako on tuossa mielessä aika typerä, koska monikymmenkertaisesti todennäköisemmin ihmistä puukottaa ryyppykaveri, kuin kaveri, joka ei ryyppää. Luotettavuustakeena se on sikäli omituinen, että kännissä ihmiset puhuvat tunnetusti päänsä läpiä täyteen. Tämän lisäksi ilmeisesti kyseinen epäterveellinen yhteenkuuluvuusriitti täytyy suorittaa aina vain uudelleen tai se vanhenee.

Parempia vastaavia ovat vaikkapa eränkäynnit kaveriporukassa tai joukkueurheilu. Itsensä myrkyttäminen ei ole saavutus eikä yhteisen effortin kautta kaadettu karhu. Siinä ei ole mitään suitsuttamisen arvoista ja siihen pystyy sinänsä kuka hyvänsä, myös absolutisti. Ryyppäämisen meriitti on nolla, ja siksi on omituista, että niin moni glorifioi sitä ja demonisoi ryyppäämättömyyttä.

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jep paras esimerkki meillä on pääministerin pallilla mitä seuraa siitä ettei ole koskaan maistanut hapanta..