Pages

Muistia ja nostalgiaa

Minä tykkään lukea useampaan kertaan juttuja, joita olen lukenut - jopa niitä, jotka olen kirjoittanut itse. Niistä voi olla jotain hyötyä - en voi muistaa niiden kaikkien oivalluksia ja opetuksia kerralla, mutta mitä enemmän niitä käyn läpi, sitä lähemmäs ne pääsevät selkäydintäni ja sitä kautta todellista hyötykäyttöä käytännössä. Ainakin niin sitä helposti kuvittelisi.

Aktiivinen muistini on julmetun lyhyt, en käytä sitä juuri lainkaan. Pidän tietokoneistetusta ympäristöstä - pääsen korjaamaan virheitä sitä mukaan kun huolimattomuuttani niitä teen. Siitä syystä olen toisinaan sosiaalisesti kömpelö enkä kykene keskustelemaan likikään samalla tasolla kuin kirjallisessa muodossa. En muista monta asiaa kerralla pitkiäkään aikoja. Minun täytyy kirjoittaa ostoslista jos meinaan muistaa kaupasta edes viisi ostosta.

Jos tulee kommunikaatiokatkos, ratkaisen sen sata kertaa paremmin ja varmemmin kirjallisesti kuin puhumalla. Puhuminen on vaikeaa ja turhauttavaa, ja sitten palaa käämi. Ilmankos pidän enemmän tekstiviesteistä kuin puhelinsoitoista.

Mieleen nousevat tarinat niistä kavereista, jotka ovat hyväsydämisiä ja jopa viisaita, mutta joiden aktiivinen sanavarasto on niin suppea, että he eivät saa sitä sanottua. Kaikki on koko ajan kielen päällä vaan ei tule ulos. Minulla on vähän sama juttu, paitsi että se ei johdu niinkään pienestä sanavarastosta vaan siitä, että unohdan viisi kertaa minuutissa mistä puhun ja mitä olen sanonut. Toistan itseäni samaa juttua kertoessani harvoin, mutta unohdan monta asiaa mitä minun niistä piti sanoa kesken sen kun kerron yhtä niistä asioista.

Aina ei ollut näin. Johtuuko se siitä, että joskus tuli ryypättyä niin ankarasti, että sai aukkoja päähänsä, vai siitä, että käyttää päivittäin nettiä ja pitää kolmea ikkunaa kerrallaan auki? Keskityn asioihin niin vähän aikaa, että ei pitäisi ihmetellä, etten kykenekään keskittymään.

Oivalsin kuitenkin yhden asian kirjoittaessani tätä (jostain syystä asiat jäsentyvät päähän paremmin kun ne kirjoittaa siellä asuvasta epämääräisestä puurosta jäsenneltyyn muotoon), ja se on se, että minä en pidä aivojeni käyttämisestä puhuessani. Ulosantini on usein monisanaista, mutta se on yksittäisten - usein toisiinsa kovinkaan paljon liittymättömien - asioiden ja lyhyiden huomioiden tekemistä. En ole hyvä käsittelemään laajoja asioita suullisesti ja menen suorastaan lukkoon, jos minulle esitetään kysymyksiä niistä.

Koen tarpeelliseksi opetella.

Jk. Lukiessani mitä kirjoitin, huomasin, että unohdin sen, mitä olin sanomassa alkaessani kirjoittaa tätä. Ja se oli se, että luultavasti saan enemmän hyötyä irti jutuista, mitä en ole lukenut, kuin vanhan kertaamisesta, jos siihen ei erikseen ole syytä. On toki totta, että niistä löytää jokseenkin aina jotain "uutta", mutta pääsyy niiden lukemiseen on ollut se, että olen saanut niistä lukiessani kovasti irti ja haluan kokea sen tunteen uudestaan. Minun tulisi antaa vähemmän tilaa nostalgialle ja laajentaa kokemuspohjaani. Jos hinkkaan egoani sillä mitä olen jo oppinut, rupean erheellisesti kuvittelemaan, että siinä on kaikki tietämisen arvoinen.

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Olet selvästikin introvertti, ehkäpä psykologinen analyysi persoonallisuudestasi voisi olla intp tai intj. Oletko tehnyt myers-briggs type indicator eli MBTI testiä?

Itselleni vastaaviin oireisiin auttaa jonkin verran kalaöljyjen runsas syöminen ja muutenkin terveelliset elämäntavat. Runsaiden kännien minimointi myös.

hannes kirjoitti...

Tulipa kotoinen olo tätä lukiessa. Heh.