Pages

Miesroolien evoluutiosta

Olen saattanut jossain kirjoituksessa taannoin sivuta nyky-yhteiskuntaa koskevaa tietynasteista rappiota. Erityisesti minua on kummastuttanut se, minkä takia avioliitot ovat aikoinaan kestäneet, vaan eivät kestä enää, ja olen jonkin verran onnistunut valottamaan kysymystä kirjoituksessa, joka käsitteli infantilisaatiota ja isän roolin katoamista sosialidemokraattisesta feministiyhteiskunnasta.

Sitten tulin lukeneeksi vähän lisää aiheesta, ja opin, että avioliittojen määrä on laskenut samalla kun erojen määrä on kasvanut. Ihmiset menettävät uskoaan pikkuhiljaa avioliittoinstituutiota itseään kohtaan. Tämä ei povaa hyvää, sillä kaikkien elinkelpoisten kulttuurien ja kansojen keskuudessa instituutio on olemassa. Sitä selittää myös yhä kasvava juopa sukupuolien välille.

Avioliittojen vähetessä yhä useampi poika kasvaa ilman isää, ja oppii miehen mallinsa joko äidin vaihtelevilta kumppaneilta tai sitten ei lainkaan. Tämä mahdollistaa kahden miesmallin yhteiskunnallisen edustuksen valtavan kasvamisen: kiltin miehen ja pahan pojan.

Kiltti mies

Kilttiä miestä on kasvattanut konservatiiviset arvot omaava äiti, joka on saanut pidettyä poikansa kurissa, nuhteessa ja poissa pahanteosta. Hän kunnioittaa (pelkää) naisia ja on valmis tekemään näiden harvinaisen hyväksynnän eteen paljon töitä. Kiltti mies ei saa (ainakaan haluamaansa) naista teini-ikäisenä eikä ihan äkkiä sen jälkeenkään. Sen sijaan hän tyytyy viettämään aikaansa vähemmän sosiaalisissa ympyröissä ja jää näiltä osin kömpelöksi ja araksi.

Kiltti mies ei ota riskejä. Hän tekee paljon töitä elääkseen ja on valmis tekemään myös paljon töitä suhteensa eteen. Hän ei ole jännittävä, hän on kunnollinen. Koska hän pelkää naisia, hän ei sano näille vastaan, vaan sietää näiltä käytännössä mitä tahansa, kuten äidiltään, jota oppi pelkäämään.

Kiltin miehen saumat alkavat siinä vaiheessa, kun nainen ei enää saa pahaa poikaa tai sitten harkitsee lesboksi ryhtymistä tultuaan kaltoinkohdelluksi edellämainitun taholta. Hänen sex appealinsa on viimevappuisen perunasalaatin luokkaa. Hän ei tyydytä naistaan millään muulla kuin materiaalisella tasolla, eikä nykynainen enää kaipaa sitä materiaa mitä normaalissa ansiotyössä olevalla miehellä on tarjota.

Kyseessä on erittäin feminiininen mies. Yhteiskunnallisesti tuottava, kunnollinen ja alistuva. Normaali nainen ei halua sellaista. Hän satsaisi jälkeläisten laatuun, ei määrään, mutta harvemmin saa naista, koska oppii vihaamaan näitä (ja pahoja poikia) ikävuosien 20 ja 30 välillä.

Paha poika

Pahan pojan on kasvattanut äiti, joka on keskittänyt resurssinsa ennemmin uuden kumppanin etsimiseen ja seksuaalisuutensa tyydyttämiseen kuin lapsensa sosialisaatioon. Lopputuloksena isoksi kasvaa vesseli, joka on sosiaalisesti aktiivinen ja äärimmäisen itsekeskeinen. Hänelle naiset ovat lihanpaloja, kuten äitinsä oli niille lukuisille miehille, joiden nimiä poika ei koskaan oppinut tuntemaan.

Paha poika ei pelaa varman päälle. Hän ottaa riskejä välittämättä seurauksista ja välittää vain itsestään ja kavereistaan. Bros before hos. Hänellä ei ole minkäänlaista halua tai tarvetta sitoutua, koska hän kokee sen vain rajoittavan itseään ja mahdollisuuksiaan saada haluamaansa naista. Hän on Casanova, joka kokee, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla ja maailma on olemassa häntä ja vain häntä varten.

Pahan pojan itserakkaus ja -luottamus vetoavat naisiin, samoin kuin riskinottokyky. Nämä ovat kaikki olleet evolutiivisesti kovaa valuuttaa, mistä syystä riskinottajat ovat päässeet lisääntymään usein määräänsä enemmän järjestämällä käenpoikasia muiden kasvatettaviksi.

Kyseessä on erittäin maskuliininen, riskejä ottava ja omapäinen mies. Yhteiskunnallisesti katsoen antisosiaalinen. Evolutiivisesti tällainen, joka on selvinnyt riittävän pitkään selvitäkseen naismarkkinoille asti hengissä, on kovaa kamaa, koska hänen geeninsä leviävät geenipoolissa kulovalkean tavoin. Hän satsaa jälkeläistensä suhteen määrään laadun sijaan.

Yh-miesmallien mahdollistuminen yhteiskunnassa

Evolutiivisesti yksinhuoltajuus on ollut huono vaihtoehto. Lapsi on ollut yhden vanhemman varassa materiaalisesti, ja tämä on vaihtoehtojaan useammin tarkoittanut lapsen menehtymistä tai huonoa menestystä yhteiskunnassa. Naisilla on myös ollut motiivi ottaa selvää kenelle tavaraansa jakaa, koska raskaaksi tulevana osapuolena hänellä on ollut lisääntymisessä enemmän pelissä. Miehellä siinä ei ole välttämättä mitään: hän ei joudu kantamaan lasta tahdostaan riippumatta yhdeksää kuukautta ja elättämään tätä kehossaan.

E-pilleri mahdollisti naisten seksuaalisen emansipaation: nyt hekin saattoivat harrastaa seksiä niin paljon kuin huvitti ilman pelkoa jälkikasvusta. Tämä tarkoitti suoraan sitä, että seksuaalinen haluttavuus ja nautinto, jota mies pystyi tuottamaan, nousi seksikumppanin valintakriteerinä huomattavasti korkeammalle kuin se oli ollut aikaisemmin. Tästä kuitenkin seurasi, että naiset, jotka olivat tottuneet harrastamaan seksiä erittäin haluttavien miesten kanssa, halusivat harrastaa sitä jatkossakin sellaisten miesten kanssa, ja yrittivät nakittaa näitä perustamaan kanssaan perheitä.

Sehän ei näille miehille käynyt: kun kerran kaikki naiset ovat tarjolla, miksi tyytyä yhteen? Toosaa tässä vaan ollaan vailla. Tämä johtui siitä, että haluttavissa miehissä itsekeskeisyys on normi ja psykopaatit yliedustettuina. Syntyi tilanne, jossa yksinhuoltajia oli aina vain enemmän. Naiset olisivat tarvinneet kilttien miesten resurssit, mutta eivät heidän seksiään ja sosiaalista kömpelyyttään. He halusivat molemmista parhaat puolet: kotiin elättäjän ja sänkyyn barbaarin.

Yhteiskunta alkoi olla kriisissä tilanteessa, jossa moni lapsi joutui elämään vähillä resursseilla äitinsä elättämänä vailla isän resursseja. Yhteiskunta tarjoutui ritarillisesti pelastamaan tilanteen ja ryhtyä kiltiksi mieheksi: se alkoi ottaa kaikilta rahaa ja jakaa sitten niitä yksinhuoltajaäideille, jotta nämä eivät kärsisi materiaalisesta puutteesta.

Naiset menivät myös töihin ja valittivat alhaisista palkoistaan, kunnes pääsivät liksoissa samalle tasolle kilttien miesten kanssa. He pystyivät samaan kuin nämä miehetkin, joten heitä saattoi pitää kilpailijoina ja voitettavina. Jos sellaisen miehen saattoi voittaa, sitä halveksuttiin. Naiset kun ovat evolutiivisesti halunneet itseään korkeamman statuksen miehiä.

Naisilta katosi motiivi kelpuuttaa ainuttakaan kilttiä, kunnollista tohvelisankaria. Heidän materiaaliset tarpeensa tyydytettäisiin joka tapauksessa, joten he keskittyivät hakemaan seksiä. Pahikset saivat enemmän ja heidän strategiastaan tuli voittajastrategia. Kiltti mies ei voinut enää kilpailla millään tasolla. Hän jäi kotiin hakkaamaan tattia ja katsomaan pornoa.

Kannatti ruveta haukaksi, kyyhkysiä kustiin silmiin.

Ketkä kärsivät?

Häviäjinä ovat kiltit miehet, lapset ja yhteiskunta. Koska haukaksi ryhtyminen on lisääntymisen kannalta paras strategia, yhä useampi ryhtyy siihen. Tämä tarkoittaa yhä suurempaa typerien riskien ottamista ja niidenkin Casanovien, jotka muuten putoaisivat evoluution kärryiltä, pysymistä niillä ja lisääntymistä. Sukupuolten välinen polarisaatio kasvaa, mutta halu ja tarve sietää toista sukupuolta ja sen seuraa vähenee jatkuvasti. Itsekeskeisyys valtaa alaa, halusta tulee laki. Yhteiskunnasta tulee epävakaampi, turvattomampi ja se päätyy syöksykierteeseen, jonka päässä odottaa konkurssi, sosiaalivaltion hajoaminen ja yksinhuoltajien ja tuhlaajapoikien menestyksen dramaattinen putoaminen evolutiivisessa kilpailussa.

Länsimaat ovat kusessa. Ihmiset tekevät aina vain vähemmän lapsia (erityisen vähän vakaisiin oloihin) ja lyhytnäköiset korkean riskin talousratkaisut ovat ajaneet talouden retuperälle. Yhteiskunta, joka ei pysty elättämään lapsiaan saati katso riittävästi eteenpäin uskaltautuakseen tekemään niitä, ei selviä.

Jos siinä vaiheessa se on vielä mahdollista, eikä esimerkiksi vieras kulttuuri ole jyrännyt itsemurhayritykseen päätynyttä sivilisaatiota alleen, tapahtuu pikkuhiljaa ruotuun palaamista ja sukupuoliroolien paluuta entisiin uomiinsa, perheyhteisön voimistumista ja skeptisyyttä valtion maagiseen voimaan parantaa kaikki hyvää tarkoittavien liberaalien päätöksillä, sosiaalikuluilla ja huolenpidolla.

Enemmän kuin moraalinen kannanotto tämä kirjoitus pyrkii olemaan viesti siitä, miten sokeita ihmiset ovat sille, miten perinpohjin hyvää tarkoittavat mutta merkittävät muutokset vaikuttavat heidän elämiinsä ja kaikkien muiden elämiin. Edistysmielisten ei oikeasti olisi syytä ruveta potkimaan nurin jokaista löytämäänsä aitaa. Joku on pystyttänyt ne, ja jos edistysmielinen ei keksi miksi (lukemani perusteella harvempi tulee sitä edes ajatelleeksi), ei se ole todiste siitä, että syytä ei ole.

Jk. Viskilasillinen lisää aiheesta, painottaen medianäkökulmaa.

Jk2. Roissy tietää: "A simple question many men ask themselves: If I play by the rules and make room for human cultivation, and the asshole down the street is getting laid like gangbusters, then what’s in it for me?"

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kärjistit ehkä vähän liikaa ja sait siten konservatismisi perusteltua.

Miehiä voidaan luokitella myös muutenkin, kuin alfa-uroksiin ja tohvelisankareihin. Lisäksi naisissa on myös sellaisia, jotka hakeutuvat näiden tohvelisankarien luokse joko perhetaustan, kokemuksien, järjen tai oman markkina-arvonsa takia.

Libertaristinen ja anarakistis-kapitalistinen markkina-arvoteoria menee likimain näin:

Preferenssit menevät näin
1 nuori nainen -> vanhempi mies
2 vanhempi nainen -> vanhempi mies
3 nuori mies -> nuori nainen
4 vanhempi mies -> nuori nainen

Nainen on siis nuorena haluttu, mutta vanhetessaan hänen arvonsa laskee. Mies taas saavuttaa parhaan arvonsa vanhempana.

Nuoret naiset käyttävät arvoaan hyväksi ja hakeutuvat mielellään vanhempien alfa-miesten seuraan. Kun arvo laskee, siirrytään perheen perustamisaikaan, jolloin tohvelisankari on käytännöllisempi, varmempi ja markkina-arvoltaan paremmin vastaava.

Oikeastaan aika pieni osa naisista pariutuu suvunjatkamistarkoituksissa alfa-miesten kanssa. Poikkeuksia taitavat olla lähinnä teiniraskaudet sekä alempien sosiaali- ja älykkyysluokkien naiset.

Anonyymi kirjoitti...

Näyttää siltä, että mielestäsi miesroolien evoluutio lepää hyvin vahvasti naisten harteilla:
äidit (joko konservatiivisia tai kumppanihakuisia) kasvattavat joko pahoja tai kilttejä miehiä, joista naiset sitten joko valitsevat tai eivät valitse. Pahoilla on kysyntää, kilteillä ei.

Ilmeisesti mielestäsi nainen valitsee miehen siinä määrin suuressa mittakaavassa, että se, millaisille naisille miesten keskuudessa olisi kysyntää, ei ole ratkaiseva tekijä. Ja ilmeisesti isien kasvatusrooli tämän hahmottelemasi trendin kehityksessä on lähellä mitätöntä.

Kenellä on vastaava kasvatusvastuu tyttärien osalta, joista kehittyy niitä mainitsemiasi "normaaleja naisia"? Ja joista sitten taas jossain vaiheessa kehittyy niitä konservatiivisia tai kumppaninhakuisia äitejä?

Sinähän et tietenkään pelkästään sukupuolellasi kirjoita, mutta nyt kun kerran puhutaan sukupuolista, niin aika rankkaa miehen minimalisointia miehen kynästä.

Ja melkoista luokittelujuhlaa. Yleisesti ottaen ilahduttavan pohtiva blogi kuitenkin.

Tuplis kirjoitti...

Ensimmäisen anonyymin kanssa olen hyvinkin samaa mieltä, eikä minulla ole oikeastaan mitään lisättävää hänen kirjoitukseensa.

Kirjoitus on jo valmiiksi pitkänpuoleinen, joten vetelin mutkia suoriksi vähentääkseni sen sekavuutta. Tästä seuraa kuva, jonka mukaan näillä asioilla olisi voimakkaampi suora syy-seuraussuhde kuin itse uskon niillä olevan, mutta selvä korrelaatio on kyllä havaittavissa.

Toiselle anonyymille vastaan, että naiset ovat evoluution pullonkaula. Jos naista ei raiskata, hän päättää, ketkä miehet saavat geeninsä jatkoon ja ketkä ei. Puhun kirjoituksessa sinänsä marginaalisista miesmalleista, joita aina esiintyy, mutta joiden potentiaalinen määrä maksimoidaan näillä poliittisilla päätöksillä.

Aikaisemmin miehen tarjoamat resurssit ovat olleet käytännön sanelemana erittäin voimakas peruste miehen hyväksymiselle ja tästä kiinni pitämiselle. Nyt asia ei ole näin. Normaali tuottava työ ei enää palkitse ahkeraa miestä perheellä.

Kasvatusvastuu yksinhuoltajaperheessä on yksinhuoltajalla, ja murskaava enemmistö näistä on äitejä. Isien kasvatusvastuu on melko pitkälle nolla. Tyttärien tilanne on erityisen huono kumppanihakuisen äidin kanssa, koska tämän kumppanit eivät omaa yhtäläisiä geenejä tytärten kanssa vaan näkevät nämä potentiaalisina seksikumppaneina ja koska näiden naisten kumppanit tuppaavat olemaan sitä riskihakuista sorttia, sosiaaliset konventiot eivät pidä kyseisiä kavereita aisoissa.

Tämänhetkinen tilanne palkitsee niitä, jotka eivät osaa tai halua olla kunnolla, ja rankaisee niitä, jotka ovat. En pidä esittämiäni asioita ainoina vaikuttavina tekijöinä, mutta merkittävä osa niillä on nykyisessä trendissä.

Theodore Dalrymple on kirjoittanut perheinstituution pirstoutumisen seurauksista erityisesti alemmissa sosiaaliluokissa hyvin pelottavaa tekstiä. Suosittelen vilkaisemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi: "Oikeastaan aika pieni osa naisista pariutuu suvunjatkamistarkoituksissa alfa-miesten kanssa."

Kumpi tässä asetelmassa tekee ensimmäisen siirron: nainenko? Promiskuiteettihan ei taida olla kovin harvinaista alfa-urosten keskuudessa. Tällöinhän voi aivan hyvin käydäkin niinpäin, että nainen ei valitse alfa-urosta, koska miehen käytös jäljittelee tietynlaista polygamiaa. Huono perusta perheelle ja monogaminen suhde sellaiseen mieheen tulee mahdottomaksi.

Tuplis: "Naiset ovat evoluution pullonkaula."

Toki naisen valinta korostuu, mutta se geenikirjo, joka pääsee jatkoon, riippuu miehissä ilmenevistä, tarjolla olevista geenivaihtoehdoista. Miehen on kuitenkin täytynyt jotenkin selvitä hedelmälliseen ikään voidakseen saada perimänsä jatkoon. Tähän mennessä naisten taholta tulevalla kysynnällä tai valitsemisella ei ole ollut vielä juuri muuta panosta asiaan kuin se, että miehen äidin on täytynyt naida jotakuta sopivaksi katsottavaa miestä (isää). Kasvavan miehen ympäristön (yhteiskunnan) arvojärjestys tällöin korostuu. Se jos mikä on varsin monitahoinen vaikutin, ja tätä kautta tulee vaikuttamaan tarjontaan, josta nainen voisi kumppaninsa poimia.

Toisena kommenttina: Jotta moinen trendi, jossa iso osa äideistä on kumppanihakuisia (so. pahoja poikia kasvattavia), tällöinhän miehistä, joita nämä äidit tapailevat, on löydyttävä tätä trendiä ruokkiva ja ylläpitäviä tekijöitä. Minkälaiset miehet suosivat kumppanihakuisia äitejä? Pahat pojat?

Jos puhutaan yhteiskunnallisista trendeistä perhe-elämässä, on pakko syyllistää molemmat sukupuolet, sillä uutta sukupolvea ei synny ilman miestä ja naista. Muussa tapauksessa syyllistytään äärifeministeissä toisinaan tavattavaan, kuurosokeaa ja inhomielistä misandriaa muistuttavaan sukupuolten monotoniseen polarisoimiseen.

Kami kirjoitti...

Aika karrikoituja äitisuhteita, mutta kumpikin esimerkki vastaa kyllä todellisuutta, vaikka todellisuudessa erilaisia versioita on enemmän. Konservatiivinen äiti ei kasvata kilttejä poikia. Konservatiivinen äiti - siten kun sen ymmärrän - on herkkä kodinhengetär joka ajattelee että pojat on poikia.

Jos äiti saa poikansa pidettyä kurissa, nuhteessa, ja poissa pahanteosta, syy ei ole äidissä, vaan siinä että pojalla ei ole alunperinkään ollut tarpeeksi pahapäisyyttä ja aggressiivisuutta. Tunnen noita kilttejä poikia muutaman ja he eivät koskaan kapinoineet mitään vastaan. Heitä ei tarvinnut koulia, sillä he olivat kilttejä ja lempeitä luonnostaan.

Yh-äitien pojat vaikuttavat usein olevan dominoivia suhteessa äitiinsä. Kiltit ja pahat. Heidän syrjäytymisriskinsä on moninkertainen, luultavasti osaksi siksi että heidän yläpuolellaan ei koskaan ole ollut selvää auktoriteettia.

Loppupeleissä päästään tuijottamaan ihmisen synnynnäisiä ominaisuuksia. Eri temperamentit altistavat eri asioille.

Ironmistress kirjoitti...

Panu Höglund - vaikka hänellä onkin tunne-elämä sekaisin kuin korttipakka ja hän on lievästi sanottuna täydellisesti tunteillaan elävä ihminen (jokainen saa tulkita tuon miten haluaa) - on kirjoittanut asiasta monasti aika hyvin.

Vaikka feministit ovat lähes jatkuvasti ottaneet kantaa miesten väkivaltaisuudesta ja siitä, miten miehet ovat sitä ja miehet tätä ja kaikki ovat kusipäitä ja että lesbous on se ainoa oikea elämäntapa, niin tosiasiallisesti feministit ovat omalla käytöksellään ja toimillaan osoittaneet sanovansa yhtä ja tarkoittavansa toista.

Panu sanoi joskus, että naiset ovat pelkkiä hormoniensa varassa toimivia järjettömiä naarasapinoita, ja vaikka tämä onkin äärimmäisen loukkaavasti sanottu, siinä on kuitenmin totuuden siemen. Ruukinmatruuna itse edustaa hyvin poikkeavaa naistyyppiä - paljon poikkeavampaa kuin samalla ÄO:lla varustettu mies olisi - ja hän huomasi jo peruskoulussa, miten suurin osa naisista todella ihmissuhdepuolella heittää järjen romukoppaan aivan täysin, ja ajattelee pelkällä klitoriksella ja hormonit hyrräten.

Kun ihmiselle annetaan mahdollisuus käyttäytyä holtittomasti ilman kipeitä seurauksia, ihmiset myös käyttäytyvät holtittomasti ja vastuuttomasti.

Älykkyys ei ole koskaan ollut ihmissuhteissa haluttu luonteenpiirre, mutta ruukinmatruunan oma avioliitto on pitkälti järkiavioliitto, kahden nörtin liitto, jossa ovat tunteet mukana. Älykkäät ihmiset ovat pääsääntöisesti myös kilttejä, ja he jäävät lehdelle soittamaan, kun koiras- ja naarasapinat öyhöävät.

Mitä taas yh-äitiyteen tulee, niin todettakoon että termin bastard sivumerkitys "paskiainen" ei tule tyhjästä. YH-äideillä on pääsääntöisesti hyvin vaikeaa saada poikansa kuriin ja järjestykseen. Ellei äiti ole väkivaltainen kotivääpeli, joka kasvattaa poikansa piiskalla, nöyryytyksin ja lannistamalla hänet, poika ennemmin tai myöhemmin ottaa äidistään henkisen yliotteen.

Tämän jälkeen kaikki on kiinni siitä, miten äiti on käyttäytynyt. Jos äiti on ollut kevytkenkäinen hepsankeikka, joka on vaihtanyut miehiä ja pikkuhousuja yhtä aikaa, on todennäköistä että pojasta tulee samanlainen huithapeli kuin niistä miehistä, mitä äidin sängyssä näkyy.

Paha puoli tässä huithapeliudessa ja hepsankeikkuudessa on se, että se on varma tie yhteiskunnan pohjalle - ja lopulta yksinäisyyteen. Theodore Dalrymple on monissa esseissään käsitellyt yhteiskunnan pohjakerroksiaja seksuaalista holtittomuutta ja tullut samoihin johtopäätöksiin: mitä holtittomampi seksuaalisuus, sitä todennäköisemmin ihminen tulee vajoamaan yhteiskunnan pohjasakkaan.

Pahinta tässä kaikessa on yksinäisyys. Huithapelius ei tuota sukua muualle kuin väestörekisteriin - ja huithapelit pääsääntöisesti eivät tunne isänsä sukua lainkaan ja äitinsä suvusta lähinnä äitinsä ja ehkä tätinsä; he jäävät ilman serkkuja ja pikkuserkkuja, ja sitä aitoa yhteisöllisyyttä, jonka vain suku ja veren perintö voi luoda.

Sama kääntäen: mitä ylempänä yhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä, sitä kiinteämmät perheet, sitä monogaamisempia, ja sitä sitoutuneempia ollaan niin isän kuin äidinkin sukuun.

Jukka kirjoitti...

Naisten kasvattamat lapset - on ne sitten kilttejä tai pahoja - tyttöjä tai poikia - ovat nähdäkseni huonossa asemassa.

Isätön tyttö on ehkä vielä huonommassa asemassa kuin isätön poika - hän on helposti huorahtava ja näennäisvahva.

Miesten ei pitäisi antaa perheessäkään kasvatusvastuun valua äidille.

Kami kirjoitti...

"Älykkäät ihmiset ovat pääsääntöisesti myös kilttejä, ja he jäävät lehdelle soittamaan, kun koiras- ja naarasapinat öyhöävät.
"


Minusta kiltteys ei ole mikään älykkyyden merkki, enkä ymmärrä tuossa oletettua mekaniikkaa ollenkaan. Kuulostaa aika 50-lukulaiselta. Jos ympäristö ei tue "kilttejä" keinoja, luulisi että on älykästä mukautua siihen ja muodostaa välineitä toimia siinä. Vain vajavaiset ihmiset jäävät hakkaamaan päätään seinään. Ymmärrän toki jos siinä voi sitten onanoida sillä että on niin helvetin älykäs. Hekumoida jonkinlaisella traagisella hahmolla jota sääliä, mutta ihailla. Vähän kuin ne amerikkalaiset nörttileffat.

Luulen että älykkäät ihmisapinat ovat yhtälailla ihmisapinoita kuin tyhmät ihmisapinat. Heidän apinuutensa on vain monimutkaisempaa. Ihan yhtä omahyväisiä. Ei se ole mikään ihme että he saattavat linnoittautua johonkin oman erinomaisuutensa norsunluutorniin ja valehdella itselleen mitä monimutkaisemmilla tavoilla. Ei se ole erityistä. Se on yksi ihmisapinan tavoista toimia. Aika alkeellinen vieläpä.

Älykkäimmät ihmiset mitä minä tiedän - noin niinkuin sellaiset jotka ovat ihan oikeasti mensan testissä käyneet - ovat kyllä aikamoisia veijareita ja myyvät mitä tahansa kenelle tahansa. Pärjäävät missä tahansa ja etenevät nopeasti.

Karisman puute ja sosiaaliset ongelmat sitten erikseen. Niitä on myös idiooteilla ja taviksillakin.

Vika on varmasti myös annetuissa malleissa.

Voi olla että siinä missä Arska pelkää laittaa vaaleanpunaista paitaa päälle ettei lähde vaaralliselle tielle kohti homoutta, Arkhibald pelkää että jos hän alkaa vippailemaan murkuloita ja öyhöämään, hän lakkaa olemasta älykäs.

Tosiasiassa Arska voi laittaa vaaleanpunaisen paidan päälle ja Arkhibald harrastaa vapaaottelua tai rugbya minkään muuttumatta mihinkään, mutta koska ihminen on laumaeläin, hän harvemmin rikkoo niitä rajoja joita hänelle asetetaan ja hän helposti kuvittelee niiden olevan todellisia. Rakentaa itselleen pikkuhiljaa brändin, jolla pyrkii tuomaan esille piirteitä itsestään.

Luulisi vaan älykkäiden ihmisten ymmärtävän asian ilman että heidän päänsä räjähtää ristiriidoista.

Anonyymi kirjoitti...

"Naisilta katosi motiivi kelpuuttaa ainuttakaan kilttiä, kunnollista tohvelisankaria. Heidän materiaaliset tarpeensa tyydytettäisiin joka tapauksessa, joten he keskittyivät hakemaan seksiä. Pahikset saivat enemmän ja heidän strategiastaan tuli voittajastrategia. Kiltti mies ei voinut enää kilpailla millään tasolla. Hän jäi kotiin hakkaamaan tattia ja katsomaan pornoa."


Naisten väitetään evoluutiopsykologisissa artikkeleissa ja kirjoissa valitsevan korkeastatuksisia miehiä, ja hyviä isiä (=kilttejä kunnon miehiä) pitkäaikaisiin suhteisiin (long-term relations), joissa on tarkoitus tehdä lapsia ja hoitaa ne yhdessä. Tämä ei oikein rimmaa kirjoituksesi kanssa.

Lyhytaikaisiin (seksi)suhteisiin kriteerit voivat olla toiset, niissä saatetaan preferoida ulkonäköä yms.. Satunnaisesti näistäkin suhteista voi syntyä lapsia, mutta nykyään on ehkäisykin keksitty.

"Naiset kun ovat evolutiivisesti halunneet itseään korkeamman statuksen miehiä."
(boldaus minun)

Tällaista joskus näkee netin keskustelupalstoilla esitettävän. Missään en ole nähnyt ainuttakaan lähdeviitettä, jossa olisi evidenssiä tätä tukemaan. Onko sinulla sellaista?

- ab

Tuplis kirjoitti...

Naisten väitetään evoluutiopsykologisissa artikkeleissa ja kirjoissa valitsevan korkeastatuksisia miehiä, ja hyviä isiä (=kilttejä kunnon miehiä) pitkäaikaisiin suhteisiin (long-term relations), joissa on tarkoitus tehdä lapsia ja hoitaa ne yhdessä. Tämä ei oikein rimmaa kirjoituksesi kanssa.

Evoluutiopsykologiset artikkelit katsovat taaksepäin ja kuvittelevat, että edessä on tismalleen sama kuin siihenkin asti. Yksikään evoluutiopsykologinen artikkeli tai kirja, joka ei rimmaa kirjoitukseni kanssa, ei ota huomioon helpon ehkäisyn, sosiaalisen tukiverkon ja naisten emansipaation seurauksia.

"Naiset kun ovat evolutiivisesti halunneet itseään korkeamman statuksen miehiä."
(boldaus minun)

Tällaista joskus näkee netin keskustelupalstoilla esitettävän. Missään en ole nähnyt ainuttakaan lähdeviitettä, jossa olisi evidenssiä tätä tukemaan. Onko sinulla sellaista
?

Kokeile etsiä David Bussin opuksesta Halun Evoluutio. Veikkaisin sieltä löytyvän. Sikäli kun artikkelit ja kirjoitukset maistuvat, niitä on aiheesta netti pullollaan.

Neko kirjoitti...

Aika raskaasti kärjistettyä tekstiä, mutta toki periaatteessa totta. Yksi aspekti joka tekstistä puuttuu on että vaikka aiemmin perheet ovat pysyneet paremmin yhdessä, ei se ole välttämättä tarkoittanut että asiat ovat olleet paremmin. Perheiden sisällä on ollut väkivaltaa (henkistä ja fyysistä, luultavasti jopa enemmän kuin nykyään) ja pettämistä (enimmäkseen miesten taholta tietysti), mutta sitä on siedetty olosuhteiden pakosta eikä siitä ole puhuttu. Koska tätä pakkoa ei enää nykyään siinä määrin (naisilla) ole, eivät ne liitotkaan kestä kuten ennen. Tietysti avioeroja tapahtuu paljon myös muista syistä, mutta tämä on yksi hyvin oleellinen tekijä. Kehittyneen tiedonvälityksen ja sosiaalisten ryhmien kasvun myötä myös vertailusta on tullut huomattavsti helpompaa.

Mitä "kiltteihin miehiin" tulee, yksi melko uusi ilmiö tässä ryhmässä on myös että he menettävät myös kiinnostuksen (oikeisiin) naisiin kun eivät saa menestystä tällä saralla, ainakaan kovin helposti. Panos-tuotto -suhde koetaan huonoksi, joten keskitytään mieluummin muihin juttuihin, kuten esim. peleihin, koodaamiseen ja kavereihin. Pornoa saa netistä helposti ja ennen pitkää runkkaamiseen tottuu eikä oikeaa seksiä enää edes suuremmin kaipaa, varsinkin kun ne naiset joihin oikeasti olisi saumaa eivät ikinä vastaisi virtuaalimaailman naisia. Japanissa tämä ilmiö on jo melko suuri yhteiskunnallinen ongelma.

Tietysti jos tämäntyyppinen mies sattuu naisen saamaan ilman isompaa efforttia, hän varmasti pitää hänestä kynsin hampain kiinni sen jälkeen.

puolimieli kirjoitti...

"Pahat pojat" ja "kiltit miehet" eivät ole sellaisia ainoastaan tai edes pääasiallisesti sosialisaation kautta vaan geneettiset tekijät ovat merkittävässä asemassa. Jos nainen juoksee pahojen poikien perässä, hänen omista pojistaan tulee pahiksia jo perinnöllisistä syistä.

Yksinhuoltajuuden kielteistä vaikutusta lapsiin on todennäköisesti liioiteltu. Yksinhuoltajien lapsista ei tule muita useammin rikollisia, teinivanhempia ja juoppoja isän läsnäolon puutteen vuoksi, vaan siksi että heidän vanhempansa ovat myös holtittomia. Perinnölliset tekijät ovat tässäkin määräävinä. Judith Rich Harris kirjoittaa kirjassaan "Kasvatuksen myytti", että yksinhuoltajuuden kielteiset vaikutukset ovat näköharha, joka johtuu siitä, että yksinhuoltajaäidit ja näiden kumppanit (=pahat pojat) siirtävät perimänsä lapsilleen. Yksinhuoltajat ovat enimmäkseen alemmista sosiaaliluokista. Koulutettujen ja älykkäiden yksinhuoltajaäitien lapset eivät menesty sen huonommin kuin saman sosiaaliluokan ydinperheiden lapset.

Itse en olen niin pessimistinen länsimaisen yhteiskunnan suhteen kuin sinä. Valtava tuottavuuden kasvu on mahdollistanut sellaisen typeryyden ja holtittomuuden leviämisen, mikä ei olisi ollut mahdollista aiemmassa yhteiskunnassa. Me olemme kuitenkin niin vauraita, että meillä on varaa turhuuteen ja hulluuteen. Jos tuottavuuden kasvu jatkuu, voimme edelleen olla typeriä.

puolimieli kirjoitti...

Talouskriisistä sen verran, että voisi ajatella sen johtuvan osittain siitä, että länsimaissa nuoremmat ikäluokat ovat niin pieniä, ettei vanhempien ikäluokkien säästöjä voida kokonaisuudessaan sijoittaa nuorten asuntolainoitukseen ym. kulutukseen. Tämän takia säästöjä on sitten epätoivoisesti työnnetty kaikenmaailman tuulenpesiin (subprime ym.).

Tuplis kirjoitti...

"Pahat pojat" ja "kiltit miehet" eivät ole sellaisia ainoastaan tai edes pääasiallisesti sosialisaation kautta vaan geneettiset tekijät ovat merkittävässä asemassa. Jos nainen juoksee pahojen poikien perässä, hänen omista pojistaan tulee pahiksia jo perinnöllisistä syistä.

Totta kai. Muun muassa siksi miesten ja naisten fyysiset ja henkiset erot ovat mitä ovat. Aikaisemmin vain niiden mimmien, jotka tekivät lapsensa pahiksien kanssa, oli hankalampi elättää lapsia, koska resurssit eivät riittäneet siihen. Nyt on täysin mahdollista (ja empiiristen havaintojeni mukaan varsin yleistä) valita ”uraksi” yksinhuoltajaäitiys ja kasvattaa pahiksien lapsia.

Yksinhuoltajuuden kielteistä vaikutusta lapsiin on todennäköisesti liioiteltu.

Miten niin? Kaikki näkemäni info aiheesta koettaa lakaista kyseistä vaikutusta maton alle – onnistuen aika huonosti – mikä antaisi ymmärtää, että sitä vaikutusta on paljon enemmän kuin haluttaisiin suoralta kädeltä myöntää.

Yksinhuoltajien lapsista ei tule muita useammin rikollisia, teinivanhempia ja juoppoja isän läsnäolon puutteen vuoksi, vaan siksi että heidän vanhempansa ovat myös holtittomia.

Pidän aika itsestäänselvänä osatekijänä, mutta ei se kaikkea selitä. Jos ihminen ei ole holtiton tai hyvin huono-onninen, hänestä ei tule yksinhuoltajaa. Niiden huono-onnisten määrän voi laskea aika suoraan siitä, mikä on miespuolisten yksinhuoltajien määrä. Massiivinen enemmistö heistä on siis holtittomia.

Geneettisessä selityksessä jää hämäräksi tämä:

Jostain syystä vastaavalla tavalla holtittomia ihmisiä ei ollut likikään samassa määrin ennen e-pillereiden markkinoille tuloa, mikä antaisi ymmärtää, että joko genetiikassa on tapahtunut täysin selittämätön ja nopea kehitys, tai että kulttuurissa on tapahtunut muutos, joka tukee holtittomaksi heittäytymistä niiden keskuudessa, joissa siihen mitään potentiaalia löytyy. Minun nähdäkseni kaikki palapelin palaset sopivat jälkimmäiseen skenaarioon, kun taas ensimmäiseen ne eivät sovi.

Koulutettujen ja älykkäiden yksinhuoltajaäitien lapset eivät menesty sen huonommin kuin saman sosiaaliluokan ydinperheiden lapset.

Paitsi naismarkkinoilla ja elinkeinoelämässä. Harmaita fiksuja suorittajia heistä kyllä varmaan on suuri osa.

Itse en olen niin pessimistinen länsimaisen yhteiskunnan suhteen kuin sinä. Valtava tuottavuuden kasvu on mahdollistanut sellaisen typeryyden ja holtittomuuden leviämisen, mikä ei olisi ollut mahdollista aiemmassa yhteiskunnassa. Me olemme kuitenkin niin vauraita, että meillä on varaa turhuuteen ja hulluuteen. Jos tuottavuuden kasvu jatkuu, voimme edelleen olla typeriä.

Tuottavuushan on laskenut jo pidemmän aikaa ja velkarahalla eletty vuosikymmeniä lähes kaikissa länsimaissa. Kysymys ei ole siitä, sortuuko koko yhteiskunnan rakenne, vaan siitä, milloin se sen tekee.

puolimieli kirjoitti...

Aikaisemmin vain niiden mimmien, jotka tekivät lapsensa pahiksien kanssa, oli hankalampi elättää lapsia, koska resurssit eivät riittäneet siihen. Nyt on täysin mahdollista (ja empiiristen havaintojeni mukaan varsin yleistä) valita ”uraksi” yksinhuoltajaäitiys ja kasvattaa pahiksien lapsia.

Jep, tämä on se dysgeeninen trendi, josta erinäiset tahot ovat meuhkanneet jo sata vuotta. Perinteisesti alemman sosiaaliluokan ihmiset menivät myöhemmin naimisiin kuin ylemmän sosiaaliluokan ja saivat vähemmän jälkeläisiä (ainakin lapsenlapsilla laskettuna). Nyt on päinvastoin. Saa nähdä, onko tämä vaikutus niin suuri, että sillä olisi todellisia yhteiskunnallisia seurauksia.

Miten niin? Kaikki näkemäni info aiheesta koettaa lakaista kyseistä vaikutusta maton alle – onnistuen aika huonosti – mikä antaisi ymmärtää, että sitä vaikutusta on paljon enemmän kuin haluttaisiin suoralta kädeltä myöntää.

Minä en ole törmännyt yrityksiin lakaista maton alle yksinhuoltajuuden kanssa korreloivia kielteisiä käyttäytymispiirteitä. Ei niistä tosin meteliäkään pidetä.

Jostain syystä vastaavalla tavalla holtittomia ihmisiä ei ollut likikään samassa määrin ennen e-pillereiden markkinoille tuloa, mikä antaisi ymmärtää, että joko genetiikassa on tapahtunut täysin selittämätön ja nopea kehitys, tai että kulttuurissa on tapahtunut muutos, joka tukee holtittomaksi heittäytymistä niiden keskuudessa, joissa siihen mitään potentiaalia löytyy. Minun nähdäkseni kaikki palapelin palaset sopivat jälkimmäiseen skenaarioon, kun taas ensimmäiseen ne eivät sovi.

Yksinhuoltajuuden ym. kasvu johtuu toki kulttuurisesta muutoksesta, ei geneettisestä. Seksuaalisuutta rajoittavien kulttuuristen käytäntöjen katoaminen ei ole vaikuttanut kielteisesti älykkäiden ja koulutettujen vaan alempien sosiaaliluokkien käyttäytymiseen. Nykyisessä meritokraattisessa yhteiskunnassa sosiaalinen luokka määräytyy pitkälle perinnöllisten ominaisuuksien mukaan.

Judith Rich Harrisin mainitussa kirjassa, joka kannattaa ehdottomasti lukea, kerrotaan muistaakseni sellaisesta mielenkiintoista tutkimustuloksesta, että isän kuolemasta johtuva yksinhuoltajuus ei juuri korreloi lasten kielteisten käyttäytymispiirteiden kanssa. Kielteinen käytös liittyy erosta johtuvaan yksinhuoltajuuteen tai siihen että isä ei koskaan ole asunut äidin kanssa. Siten ratkaiseva tekijä ei ole isän läsnäolo vaan hänen lapselle antamansa perintötekijät. Isän kuolema on melko satunnainen tapahtuma (yl. tapaturma, sairaus), joka osuu keskivertoihmisten kohdalle, kun taas ero äidistä johtuu isän ja äidin psykologisista ominaisuuksista.

Ei yksinhuoltajuus itsenäisenä selitystekijänä tietenkään merkityksetön ole lasten käyttäytymistä ajatellen, mutta luultavasti se on toissijainen perinnöllisiin tekijöihin nähden. Ydinperhe ei ole ollut läheskään niin tavanomainen ihmisen evolutionaarisessa historiassa kuin ajatellaan. Yksinhuoltajuus ehkä pikemminkin vahvistaa synnynnäisiä kielteisiä käyttäytymispiirteitä kuin on niiden alkusyy.

Tuottavuushan on laskenut jo pidemmän aikaa ja velkarahalla eletty vuosikymmeniä lähes kaikissa länsimaissa. Kysymys ei ole siitä, sortuuko koko yhteiskunnan rakenne, vaan siitä, milloin se sen tekee.

Tuottavuus on kasvanut jatkuvasti. Työtunnit ovat vähentyneet, BKT paisunut. Jos kerran velkarahalla on eletty vuosikymmeniä, on selvää, ettei velkarahoitus ole mikään akuutti ongelma. Olemme nyt rikkaampia kuin koskaan aiemmin, elämme entistä pidempään, rikollisuutta on vähemmän kuin koskaan, teknologia kehittyy jatkuvasti...

Tuplis kirjoitti...

Jep, tämä on se dysgeeninen trendi, josta erinäiset tahot ovat meuhkanneet jo sata vuotta. Perinteisesti alemman sosiaaliluokan ihmiset menivät myöhemmin naimisiin kuin ylemmän sosiaaliluokan ja saivat vähemmän jälkeläisiä (ainakin lapsenlapsilla laskettuna). Nyt on päinvastoin. Saa nähdä, onko tämä vaikutus niin suuri, että sillä olisi todellisia yhteiskunnallisia seurauksia.

Epäilenpä, etten näe sitä päivää, jona demografisella muutoksella ei olisi vaikutusta. Seuraava kappaleesi valottaa niitä vaikutuksia.

Yksinhuoltajuuden ym. kasvu johtuu toki kulttuurisesta muutoksesta, ei geneettisestä. Seksuaalisuutta rajoittavien kulttuuristen käytäntöjen katoaminen ei ole vaikuttanut kielteisesti älykkäiden ja koulutettujen vaan alempien sosiaaliluokkien käyttäytymiseen. Nykyisessä meritokraattisessa yhteiskunnassa sosiaalinen luokka määräytyy pitkälle perinnöllisten ominaisuuksien mukaan.

Aivan. Mitä veikkaat alemmille sosiaaliluokille tyypillisille ongelmille tapahtuvan?

Yksinhuoltajuus ehkä pikemminkin vahvistaa synnynnäisiä kielteisiä käyttäytymispiirteitä kuin on niiden alkusyy.

Niinhän minä alkuperäisessä tekstissä sanon.

Tuottavuus on kasvanut jatkuvasti. Työtunnit ovat vähentyneet, BKT paisunut. Jos kerran velkarahalla on eletty vuosikymmeniä, on selvää, ettei velkarahoitus ole mikään akuutti ongelma. Olemme nyt rikkaampia kuin koskaan aiemmin, elämme entistä pidempään, rikollisuutta on vähemmän kuin koskaan, teknologia kehittyy jatkuvasti...

En tiedä mistä sinä puhut muttet ainakaan länsimaista.

puolimieli kirjoitti...

En sano, etteikö väestökehityksessä olisi dysgeenisiä piirteitä, mutta toisaalta niitä vastaan toimiviakin mekanismeja on. Esimerkkinä lisääntynyt "assortive mating" (mitä onkaan suomeksi, tarkoitan esim. sitä että älykkäät ihmiset lisääntyvät aiempaa useammin keskenään). Varhaisten eugeenikkojen kauhuskenaariot ovat osoittautuneet suuresti liioitelluiksi. Flynnin efekti viittaa siihen, että älykkyys on jatkuvasti lisääntynyt.

Niinhän minä alkuperäisessä tekstissä sanon.

Minä sain sen kuvan, että korostit sosialisaation vaikutusta, mutta OK.

En tiedä mistä sinä puhut muttet ainakaan länsimaista.

Puhun etenkin länsimaista. Mistä väitteestäni olet eri mieltä? Kiistätkö, että BKT on kasvanut tuottavuuden kasvun myötä? Kiistätkö työpäivien lyhentyneen? Kiistätkö eliniän odotusarvon nousseen? Kiistätkö teknologian kehityksen? Kiistätkö, että pitkässä juoksussa väkivalta on vähentynyt radikaalisti (Steven Pinker kertoo aiheesta täällä)? Velkaa meillä voi olla enemmän kuin aiemmin mutta olemme myös paljon entistä vauraampia.

Tuplis kirjoitti...

En sano, etteikö väestökehityksessä olisi dysgeenisiä piirteitä, mutta toisaalta niitä vastaan toimiviakin mekanismeja on. Esimerkkinä lisääntynyt "assortive mating" (mitä onkaan suomeksi, tarkoitan esim. sitä että älykkäät ihmiset lisääntyvät aiempaa useammin keskenään).

Ai. Mun nähdäkseni älykkäät urbaanit ihmiset pariutuvat aiempaa useammin keskenään, mutta ei ne mitään nassikoita tee.

Puhun etenkin länsimaista. Mistä väitteestäni olet eri mieltä?

Lisääntyneestä vauraudesta. Ainoa juttu, mihin ihmisillä on enemmän varaa, on viihde-elektroniikka. Suomi on myös olettaakseni paljon väkivaltaisempi paikka nyt kuin 20 vuotta sitten. En sitten tiedä missä määrin tämä tilastoissa näkyy, en äkkiä hakemalla onnistunut löytämään mitään käyrää, joka näyttäisi rikollisuustilanteen kehityksen täälläpäin.

puolimieli kirjoitti...

Ai. Mun nähdäkseni älykkäät urbaanit ihmiset pariutuvat aiempaa useammin keskenään, mutta ei ne mitään nassikoita tee.

Täältä löytyy kansainvälistä vertailua syntyvyydestä yhteiskuntaluokittain. Jos tutkimus on luotettava, vaikuttaa siltä, että Suomessa ja Pohjoismaissa syntyvyys on kaikissa yhteiskuntaluokissa suunnilleen samaa tasoa. Monissa muissa maissa syntyvyys on dysgeenisempää. Huoltosuhteen kannalta Suomessakin syntyy liian vähän lapsia.

Lisääntyneestä vauraudesta. Ainoa juttu, mihin ihmisillä on enemmän varaa, on viihde-elektroniikka.

Tuo saattaa olla totta Amerikassa, mutta ei Suomessa. Keskivertosuomalaisen ostovoima on kasvanut kaikkien hyödykkeiden osalta viime vuosikymmeninä.

Suomi on myös olettaakseni paljon väkivaltaisempi paikka nyt kuin 20 vuotta sitten.

Henkirikokset ovat vähentyneet Suomessa selvästi 20 viime vuoden aikana. Pitkällä aikavälillä taas 1920-40-luvut olivat Suomessa erittäin väkivaltaisia, nyt on paljon rauhallisempaa. Itsemurhien määrä puolestaan on suorastaan romahtanut parissa kymmenessä vuodessa. Jotkin muut väkivallan muodot kuin henkirikokset saattavat olla lisääntyneet, mutta ei kaikessa olla menty huonompaan päin. Median uutisointi väkivaltarikoksista on kasvanut paljon enemmän kuin itse rikokset, mikä on saanut aikaan vääriä uskomuksia asiasta.

En sano, etteikö länsimaisen yhteiskunnan perusrakenteissa olisi tapahtunut huolestuttavaa kehitystä. Kuitenkin monelta osin meillä menee yhä paremmin. Siksi en oikein jaksa tätä "länsimainen sivilisaatio on tuhoutumassa, ripotelkaa tuhkaa päällenne ja katukaa!" -juttua, joka on niin yleinen tietyissä piireissä.

Tuplis kirjoitti...

Huoltosuhteen kannalta Suomessakin syntyy liian vähän lapsia.

Kyllä. Linkkisi mukaan tilanne näkyy olevan tämä myös alemmissa sosioekonomisissa luokissa (ei sinänsä yllätä sekään).

Tuo saattaa olla totta Amerikassa, mutta ei Suomessa. Keskivertosuomalaisen ostovoima on kasvanut kaikkien hyödykkeiden osalta viime vuosikymmeninä.

Ei ainakaan asuntojen puolesta. Toisaalta se on myös merkki siitä, että ihmiset eivät luota tulotasonsa pysyvyyteen: kun duuni voi mennä milloin tahansa alta ei kauheasti huvita lyödä vetoa siitä, että tulot ovat (vähintään) samat seuraavat ~20 vuotta.

Henkirikokset ovat vähentyneet Suomessa selvästi 20 viime vuoden aikana.

Väkivaltarikokset ovat puolestaan lisääntyneet. Mitä 1920-40 –lukuihin tulee, niin nähdäkseni niiden väkivaltaisuudet selittyvät punaisten ja valkoisten keskinäisellä väkivallalla. Nykyäänhän moista ei ole – jos olisi, jälki olisi arvattavasti paljon rumempaa.

Itsemurhien määrä puolestaan on suorastaan romahtanut parissa kymmenessä vuodessa.

En tiedä miksi – jos olisi pakko veikata, sanoisin tähän vaikuttavan eniten mielialalääkkeiden helpon saatavuuden. Keksitkö sinä selityksen?

En sano, etteikö länsimaisen yhteiskunnan perusrakenteissa olisi tapahtunut huolestuttavaa kehitystä. Kuitenkin monelta osin meillä menee yhä paremmin. Siksi en oikein jaksa tätä "länsimainen sivilisaatio on tuhoutumassa, ripotelkaa tuhkaa päällenne ja katukaa!" -juttua, joka on niin yleinen tietyissä piireissä.

Miten huolestuttavaa sen pitää olla ennen kuin asialle voi tehdä jotain? Huomauttaisin myös, että siitä, kun ongelma havaitaan, kuten tietyt piirit tekevät, on vielä aimo harppaus siihen, että ongelmalle myös tehtäisiin jotain (rakentavaa). Mitä useampi herää avaamaan silmänsä ongelmille, sitä useammalla on painava motiivi tehdä niille jotain.

Yhteiskunnassamme on painavia ongelmia ja olosuhteet ovat otolliset sille, että ne paisuvat paisumistaan. Minä en usko, että tästä selvitään ilman, että ne räjähtävät käsiin toden teolla. Tämä on minusta helvetin väärin, koska näiden ongelmien vaikutukset olisi voitu minimoida maksimoinnin sijaan – hyvinvointimme ja elintasomme olisivat pikkuisen toista luokkaa kuin ne ovat nyt.