Pages

Työpaikkakidutusta

Rupesin tässä aikani kuluksi miettimään, että paljonkohan elinpäiviäni lyhentää se, että korviani raiskaa tätä nykyä töissä vähintään viisi kertaa päivässä Happoradio ja muut radion 20 biisin soittolistalta soivat anteeksiantamattoman huonot "hitit"?

Ei moisesta yleensä kovin paljon kierroksia ota, mutta siinä vaiheessa, kun havaitsee jonkin jumalattoman ärsyttävän epävireisen hinkunan jäävän soivan parin päivän ajaksi päähänsä (vain siksi, että sen on kuullut edellisen kuukauden sisällä reilun sata kertaa), alkaa verenpaine nousta ja otsaan nousta käsittämättömän kokoinen soiro, alkavat olla vitsit vähissä.

Mietin, että montakohan kertaa sen pitää vielä soida ennenkuin se ajaa minut psykoosiin. Mietin, että mitenkähän monta kertaa olen ollut kanssaihmisilleni mulkku vain siksi, että en saa melusaastetta pois päästäni ärsyttämästä. Tapahtuessaan se alentaa elämänlaatuani ja sitä kautta kaikkien muiden ihmisten, joiden kanssa olen missään tekemisissä, elämänlaatua.

Olen varma siitä, että Mamba, , Happoradio ja muut suomalaiset turparuuvit ovat osaltaan vastuussa vähintään puolista maamme itsemurhista. Onkohan itsemurhan tehneiden levyhyllyjä tutkittu?

Mieleen nousevat Lasseksi esittäytyneen humalaisen kuolemattomat sanat, joita hän toisteli pöytäämme istuuduttuaan (kutsumatta, tottakai) itsekseen kuin mantraa:

"Ensin mä lyön. Sitten mä tapan."

En tiedä, mikä oli Lassen motiivi meditaatiolleen, mutta saan tiettyä tyydytystä ajatuksesta, että hän ymmärsi tämänhetkistä mielentilaani.

1 kommenttia:

VX kirjoitti...

Ota rennosti, vielä on kesää jäljellä.