Pages

Sukupuolirooleista ja ideologioista

Joku taannoin tuli sanoneeksi, että kaikki uskonnot käsittelevät naista pelkästään kotiorjana, siitospatjana ja talouskoneena. Ilmaus on tarpeettoman hyökkäävä ja kertoo paljon kyseisen jonkun kunnioituksesta kotiäitejä kohtaan. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruotia ilmaisun käyttäjän persoonaa ja mahdollisia ongelmia, vaan sanotun sisältöä ja viedä mietintöä pintaa syvemmälle.

Kohdellaanko uskonnoissa naista nimenomaan äitinä?

Tottakai. Uskonto toimii yhteisön lisääntymiskanavana ja uskovaiset kasvattavat lapsensa ydinperheissä ja opettavat nämä yhteisön tavoille. Tämä on tärkeä asia, mutta jostain syystä nykyään aina asiasta puhuttaessa haudataan sen marginaalin alle, jossa miehet ovat juoppoja vaimonhakkaajia ja yksinhuoltaminen aina vaihtoehtoaan parempi tilanne. Kuitenkin lopputulos on se, että kuten eräs pomoni aikoinaan totesi, että mistään ei löydä niin hyvätapaisia, ahkeria ja kunnollisia työntekijöitä kuin lestadiolaisperheistä.

Uskonnollinen yhteisö suosii äitiyttä ja nostaa sen jalustalle. Antiuskonnollinen (marxismi, feministit) liike halveksuu äitiyttä ja koettaa päästä siitä eroon.

Naisella on kuitenkin pääsääntöisesti biologinen motiivi tulla äidiksi. Äidiksi ryhtyvällä ei ole helppoa - hän saa valinnastaan 18 vuoden riipan (usein pidemmäksikin aikaa), ja joutuu ajattelemaan oman etunsa lisäksi ratkaisuissaan myös jälkikasvunsa etua. Se, että uskonnollinen yhteisö antaa tunnustusta äidille tämän ratkaisusta ja uhrauksesta, on nähdäkseni positiivinen asia.

Samalla lailla uskonto painottaa miehen roolia isänä ja perheensä elättäjänä. Antiuskonnollinen liike halveksuu isyyttä ja perustaa sosiaalisen verkoston, joka erottaa isän lapsistaan.

Irrallista yksilöä oikeuksineen paukuttavat, hedonistiset ja/tai totalitaariseen kollektiiviin tähtäävät silkasta teoriasta koostuvat ideologiat ovat siksi vaarallisia, että suurin osa ihmisistä ei ole mitään oman elämänsä sankareita. Suurinta osaa ei kiinnosta kuin riittävä määrä viihdettä, riittävästi liksaa ja elää elämäänsä mahdollisimman mukavasti. Suurin osa ihmisistä on konservatiiveja, ja haluavat osapuilleen samoja asioita.

Oman elämänsä sankarit eivät ymmärrä, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin he. Oman elämänsä sankarit, individuaalit, haluavat päästää irti säännöistä, jotka ovat olemassa yhteisöä varten, ja uskovat, että kaikki maailman muutkin ihmiset haluavat, ja että kaikki olisivat myös onnellisempia ja pärjäisivät paremmin jos pääsisivät kantamaan vastuunsa mahdollisimman täysimääräisesti itse.

He ovat yksinkertaisesti väärässä.

On täysin mahdollista, että individuaali oman elämänsä mahtava ja ylivertainen sankari pääsisi näyttämään kyntensä ja loistamaan vieläkin kirkkaampana tähtenä, jos ympäröivä yhteiskunta ei asettaisi hänelle ja toiminnalleen minkäänlaisia rajoitteita. On jopa mahdollista, että tämä olisi kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Mahdollista, mutta en pidä sitä todennäköisenä.

Sankari nimittäin on siinä määrin itsekeskeinen, että unohtaa ne kaikki muut ihmiset, joita varten yhteiskunta on olemassa ihan yhtä lailla kuin häntäkin. Hän sortuu tismalleen samaan virheeseen kuin monikulturistitkin: he kuvittelevat kaikkien muiden olevan samanlaisia kuin he itse ovat. Ne muut ihmiset voivat tarvita jonkinasteisia turvaverkkoja, lain suojaa sun muuta. Ne muut ihmiset, joilla ei ole korkeampaa kutsumusta mennä nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin, haluavat yhteiskunnan, jossa heillä on hyvä olla ja jossa myös heidän lapsillaan on hyvä ja turvallinen ympäristö kasvaa.

Minusta alkaa tuntua yhä enemmän siltä, että ne sankarit, jotka ajavat minarkiaa, uskoen, että kaikkien - mukaanlukien heidän omansa - elämä olisi parempaa, jos heidän utopiaansa päästäisiin, eivät pärjäisi kyseisessä yhteiskunnassa kovinkaan hyvin. He tykkäävät ruikuttaa siitä, että puitteet eivät ole heille täydellisiä, vaan että heiltä ryövätään enemmistöpäätöksillä. Minusta alkaa tuntua siltä, että todella ylivertainen sankarishenkilö pärjää aika hiton nätisti ja kipuaa yhteiskunnassa korkealle, silloinkin, kun tielle on asetettu heidän mielestään epäoikeudenmukaisia ja heitäkin koskevia veroja.

Yhteiskunta ei ole olemassa ensisijaisesti terveitä, hyväkuntoisia aikuisia yksilöitä varten. Yhteiskunta on olemassa ensisijaisesti niitä ihmisiä varten, jotka tarvitsevat toisiaan, syystä tai toisesta. Siitä olen yhtä mieltä, että maamme verotusta, byrokratiaa ymv. hukkakuluja tulee karsia erittäin rankalla kädellä, mutta en tue mitään minimivaltiota, joka on olemassa vain yhteiskuntansa etevimpiä sankareita varten.

Suosin yhteiskuntaa, joka minimoi ongelmansa ja pahoinvointinsa, silläkin uhalla, että se hidastaa positiivistakin kehitystä. Tietty damage control on loppujen lopuksi aika kaunis asia.

1 kommenttia:

Ene kirjoitti...

Ei paljoakaan lisättävää, joten tyydyn olemaan samaa mieltä. Tämä silläkin uhalla, että vaikutan hännystelijältä.