Pages

Prostituutiosta

Mitä sanoa prostituutiosta? Syytää tulta ja tulikiveä ilmiön niskaan vai koettaa tarkastella sitä neutraalisti? No, jos koettaisin ensiksi käsitellä sitä lähestulkoon avoimesti ja vasta sitten tulittaa sen nurin. Kyseessä on siis ilmiö, jossa resursseja (tavan mukaan rahaa) vaihdetaan seksiin.

Yhteiskunnallisesti prostituutiota on esiintynyt melko pitkälti aina, ja sille on ollut myös kulttuurievolutiivinen tilaus: naisen, joka ei ole saanut monopolisoitua miehen resursseja, on ollut mahdollista hankkia itselleen turvaa ja resursseja myymällä itseään ja täten mahdollistaa jälkikasvulleen paikka kulttuurievoluutiossa. Ilmiö on voinut toteutua myös toisella tavalla, esimerkiksi naimakaupoissa.

Sanoinko naimakaupoissa? Jep, taisinpa sanoa. Puhdas järkiavioliitto eli avioliitto, jossa ei ole mukana tunnekomponenttia, ei ole mitään muuta kuin yhteisön hyväksi institutionalisoitua prostituutiota. Se pyrkii varmistamaan liiton jäsenten kulttuurievolutiivisen jatkon, mutta on sikäli huono systeemi, että keskinäisen kemian puuttuessa suhde saati perhe on tuskin erityisen vakaa saati palkitseva millään muulla kuin resurssien tasolla.

Kuitenkaan ylläoleva ei ole erityisen relevanttia tekstiä Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa pariskuntien perinteinen syy muodostua on ollut himo pikemminkin kuin materiaalinen tarve. Sen sijaan julkisessa keskustelussa asti on ruodittu pitkään ja hartaasti sitä, saako yhteiskuntamme pyhänä pitämää himoa (joka on välttämätön pariskunnan välisen rakkauden komponentti) käyttää kauppatavarana.

Mielipiteet ovat jakautuneet seuraaviin leireihin:

Hyväksyjät ovat niitä ihmisiä, joiden mielestä prostituutiossa ei ole mitään pahaa. He sanovat sen olevan ammatti muiden joukossa ja pitävät kaikkea työntekoa omalla tavallaan prostituutiona.

Pienimmän pahan periaatteella hyväksyjät ovat niitä ihmisiä, joiden mielestä prostituutio on huono juttu, mutta että siihen liittyvä rikollisuus, kuten ihmiskauppa, orjuuttaminen ymv. on niin paljon pahempi, että prostituution tulisi olla sallittua ja nauttia lainsuojaa muiden duunien tavoin.

Tuomitsijat ovat niitä, joiden mielestä prostituutio on yksinkertaisesti niin väärin, että sitä ei tule sallia. Heidän mielestään intiimi kanssakäyminen on pyhää eikä sitä saa turmella tekemällä siitä kauppatavaraa. Pyhää asiaa ei voi eikä saa ostaa. Se tarkoittaa heille itsensä rakkauden raiskaamista.

Näihin näkemyksiin liittyy kaikenlaisia ongelmia.

Jos prostituutio on vain ammatti muiden joukossa, siitä ei ole oikeutta kieltäytyä enempää kuin mistään muustakaan ammatista. Täten Suomessa siihen kelpaava nainen (eli ulkoisesti riittävän viihdyttävä - asiantila, joka ei riipu käytännössä mitenkään hänestä itsestään) joutuisi joko hyväksymään sen, että häneltä katkaistaan tuet tai sitten huoraamaan vasten tahtoaan - tulemaan raiskatuksi pysyäkseen hengissä. Se ei eroaisi enää millään tavoin orjuuttamisesta ja ihmiskaupasta.

Toinen ongelma on se, että psykologisesti huoraaminen ei tee ihan hirveän hyvää jos ihmisellä on minkäänlaista moraalista arvomaailmaa. Moni huoraa rahoittaakseen huumeongelmansa ja vetää huumeita kestääkseen huoraamisensa. Sitten taas, jos mitään arvomaailmaa ei ole, ihminen kestänee huoraamisensa kohtalaisen hyvin.

Kolmas ongelma on se, että kukaan mies ei ota vapaaehtoisesti huoraa kumppanikseen. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että vaikka nainen kestäisi sen, että ryhtyisi tarpeen edellyttäessä huoraamaan, ei mies sitä kestäisi. Tämä tarkoittaisi parisuhteen tuhoutumista ja sitä, että naisesta tulisi käytännössä kaikkien miesten silmissä parisuhdekelvoton. Ainoastaan miehet, joilla ei ole mitään arvomaailmaa saati biologisia viettejä, kykenisivät elämään sellaisessa suhteessa.

Itse asiassa arvotyhjiössä prostituutio olisi hiton siisti juttu. Se, miten moiseen päätyä ja siinä pysyä, onkin ihan toinen juttu. Kun niitä muitakin ihmisiä on, halusi tai ei.

Katseli asiaa miltä kantilta tahansa, prostituutio on hirveä tragedia kaikkien siihen liittyvien kannalta: se opettaa miehelle naisen olevan objekti, kulutushyödyke, tavara, ja naiselle se opettaa, että hänellä ei ole eikä tule muuta arvoa kuin synnynnäinen viehätysvoimansa eikä hänen tunteillaan ole mitään merkitystä, ettei hänellä tule olemaan normaalia parisuhdetta saati asemaa yhteisössä. Yhteisöllisesti prostituutio tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden pilata parisuhteensa ja perheensä tulevaisuus.

Niistä ihmisistä, jotka ottavat kantaa prostituutiokeskusteluun, kuulun minä tuomitsijoiden ryhmään. En kannata prostituution laillistamista saati tukemista. En kannata sitä myöskään silloin, kun sitä tehdään kameran edessä.

Jk. Kannattaa lukea myös mitä Dalrymple asiasta sanoo.

Jotain on mätää Suomen maalla

Yhteiskunnallisissa uutisissa selvisi minulle tänään, että Vihreät kannattavat poikalasten rituaalisilpomista. Eivät toki kaikki, mutta otsikon ja Vihreiden harjoittaman politiikan kannalta asia on yhdentekevää: suomalaisessa demlakratiassa puolueiden sisällä (ja eduskunnassa) enemmistö päättää ja vähemmistö vikisee, riippumatta siitä, kumpi on oikeassa.

Asioista päättämään valituilla hulluilla ei ole mitään pidäkkeitä. Perustuslaki, ihmisoikeudet, minkäänlaiset perusoikeudet, yhdenvertaisuusperiaate, tasa-arvo lain edessä saati terve järki ei merkitse populaarivaaleissa, joissa ainoat olennaiset pelaajat ovat valtion valtapuolueille suomat rahat ja valtion tukema ja tästä syystä sitä kyseenalaistamatta mielistelevä media. Median kutsuminen "vallan vahtikoiraksi" on tätä nykyä huono vitsi, ellei sitten tarkoita sillä vahtikoiraa, jonka isäntä on valtaapitävät tahot.

Vallassa olevat siis päättävät kaikkien kaikista asioista, ja suovat toisilleen veronmaksajilta ryöstämäänsä rahaa vaalityöhön varmistaakseen, että pysyvät vallassa. Media peesaa ja demonisoi jokaisen, joka erehtyy olemaan omalla nimellään eri mieltä. Tätä luonnollisesti helpottaa läpikorruptoitunut oikeusjärjestelmä blankopykälineen, jotka ovat olemassa vain toisinajattelijoiden vaientamiseksi. Muutama päivä takaperin samaan blankopykäläkelkkaan astuivat Timpan oma Perussuomalaiset, ja karkottivat siinä sivussa viimeisenkin hingun äänestää heitä edes vähiten huonona vaihtoehtona.

Kaikki valtaapitävät tahot ovat siis totaalisen korruptoituneita ja pitävät politiikallaan huolta lähinnä siitä, ettei heidän ja eturyhmiensä (eli siitä riippuvaisiin virkamiehiin, "oikeus"laitokseen ja mediaan) etuihin päästä vaikuttamaan rikollisorganisaationsa ulkopuolelta millään tavoin. Se tuo maahan kansalle ja sen arvoille vihamielistä ja hyödytöntä ainesta kiihtyvää tahtia, säätää lakeja, joista nämä hyötyvät ja kantaväestö ei, tuhoaa totaalisesti maan talouden ja mahdollisuudet yrittää.

Suomen valtiokoneisto käy täysin suoraa ja peittelemätöntä sotaa maansa kansaa vastaan. Se käy sitä kasvattamalla jatkuvasti byrokratiaa, luomalla rajoituksia lainkuuliaisille ihmisille, heikentämällä kansalaisten oikeusturvaa, tuhoamalla yhdenvertaisuusperiaatteen, poistamalla sananvapauden, tekaisemalla poliittisia syytteitä, kaatamalla kahmalokaupalla paskaa (ja syytteitä) lainkuuliaisten kansalaisten niskaan, tekemällä kaikkien normaalien ja kunnollisten elämästä mahdollisuuksiensa mukaan helvettiä - mukaanlukien lasten.

Edes kymmenen vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että maamme tila tulisi olemaan se mikä se nyt on. Jos jotain hyvin odottamatonta ja/tai väkivaltaista muutosta tapahdu, pidän erittäin todennäköisenä, että kymmenen vuoden päästä maatamme ei erota Neuvostoliitosta kuin korkeintaan nimi.

Jos edes se.

Homoliitoista lisää

Minä se en kaappihomona malta päästää homppeleista ollenkaan irti, näköjään. Tuli mieleeni vain homojen adoptio-oikeudesta eräs varsin kammottava ajatus:

Laki on sama kaikille. Yleensä tämä on kiva juttu, mutta ei nyt.

Minä demonstroin tämän mauttoman satiirin kautta:

Kuvitellaanpa pari inhaa valkoista rasistiheteromiestä, jotka ovat kaiken lisäksi pedofiilejä. Ei luulisi olevan vaikeaa kun ensin vähän hesaria inspiraatioksi lukee. He harrastavat ammuntaa. Annetaan heille nimeksi vaikkapa Joose ja Nisse.

Joose ja Nisse kelaavat ensin, että onpas törkeää, kun homoavioliitot (ja sitä myötä adoptiot) tulivat laillisiksi, eikä heidän henkilökohtainen perversionsa saa mitään julkista arvostusta. Kostoksi yhteiskunnalle he vetävät perskännit ja menevät sitten potkimaan kahdeksanvuotiaita somalityttöjä junasta.

Rasistinen poliisi ei suostu ottamaan pahuuden perikuvia kiinni, joten heidän iltapäivänsä päättyy katuojaan sammumiseen, josta ulkomaailmalle välittyy kaksikosta vain pystyyn jäänyt keskisormi ja roikkuvista housuista paistava sisäsiittoisen kalpea hanuri.

Jumalat lähettävät ankaran jysärin rankaisemaan sekä Joosea että Nisseä, jotka aikansa öristyään saavat itsensä ylös ojasta. He kulkevat Nissen kämpille rangaisten matkalla kaikkia viiden metrin säteelle joutuneita hajullaan, ulkonäöllään ja kielenkäytöllään. Perillä he pelaavat väkivaltaisia tietokonepelejä, kunnes Joosella käväisee päässä ajatus. Hän röyhtäisee signaaliksi siitä, että aikoo puhua, ja aloittaa:

"Kuule Nisse."

"No."

"Tuli siitä laista mieleen."

"Jaa että mitä."

"No että me voitas mennä naimisiin."

"Mitä helvettiä oletko sä homo!!!!"

Seuraa lyhyt nujakka Nissen hyökätessä Joosen kimppuun, joka kuitenkin päättyy lyhyeen Joosen hapettaessa Nisseä peliohjaimen johdolla. Nissen toettua Joose jatkaa:

"Niin siksi minä meinasin, että me saatais sitten adoptio-oikeus."

"No mutta olisit heti sanonut, minä jo ehdin luulla..."

"Saatais tänne liuta mukuloita jotka sitten voisi lukita tuonne maakellariin ja sitten hyväksikäyttää parhaaksi katsomallamme tavalla."

"Joo, helppohan se on nassikoita kouluttaa, se jooseffritslikin osasi vaikka sillä oli vaimo ja kaikki."

"Niin. Meille koittaa kelpo oltavat, mutta ensin pitää olla uskottavasti homo."

Niin Joose ja Nisse tämän diabolisen suunnitelman kehiteltyään menivät töihin, ostivat alle 20 vuotta vanhoja vaatteita, käyttivät elämänsä ensimmäistä kertaa dödöä, kampasivat tukkansa ja solmivat kengännauhansa. Ennen pitkää oli lautakunnalle selvää, että tässä oli sateenkaaripariskunta, joka tarjoaisi piltille kuin piltille hellää huomaa.

Joose ja Nisse pääsivät naimisiin mentyään adoptiojonon ohi - olihan virkamiesten osoitettava, etteivät ole ennakkoluuloisia ja anna erityisasiakkaiden odottaa - ja saivat tuota pikaa liudan muksuja. Näitä he sitten hyväksikäyttivät, kunnes pikku Abu, lapsinero kaltoin kohtelusta huolimatta, pääsi pakoon.

Pikku Abu oli kuitenkin kokemuksistaan niin traumatisoitunut, että kyhäsi pommin, joka räjäytti maapallon.

Mitä tästä opimme? No sen, että MAAILMA TUHOUTUU jos homoavioliitot ja -adoptio sallitaan. Eikä se ole homojen syy, koska homous on rikkaus koska se on Erilaista. Syynä ovat valkoiset lihaasyövät rasistiheteropedofiilit*, jotka saavat tilaisuuden toteuttaa perversioitaan synkeissä murjuissa, joihin ei valppaankaan feministin kiikari näe.

*he eivät ole rikkaus, koska kaikki valkoiset lihaasyövät heteromiehet ovat oikeasti kaappipedofiileja ja rutiininomaisesti hakkaavat ja tappavat vaimojaan, eikä heissä siten ole yhtään mitään Erilaista.

Homoliitoista

Vastaan on tullut jengiä, joiden mielestä homoille tulisi antaa oikeus avioliittoon, adoptioon ja tiesmitä. Perustelu toiminnalle on käytännössä aina "miksei, jos (ja kun) ne kerran haluu?"

No siksei, kun siitä seuraa pari inhaa käytännön ongelmaa. Otetaanpa esimerkiksi avioliitto:

Avioliitto on minun nähdäkseni yhteiskunnallinen instituutio, jolle on ollut tarve sen takia, että ihmiset rakastuu toisiinsa, nussii, ja saa sitten sitä kautta lapsia, jotka ovat avuttomia ja kyvyttömiä huolehtimaan itsestään, ja jotka tarttis kasvattaa yhteiskuntakelpoisiksi. Mitään tervettä yhteisöä ei huvita kustantaa tällaista touhua kollektiivisesti, joten avioliittoinstituutiolle on syntynyt tilaus. Se tulee yhteisölle halvaksi, tuo vanhemmille vastuun tekemisistään ja on yleensä ottaen lapselle paras vaihtoehto.

Juu, kyllä, on mahdollista, että heteropari on hedelmätön. Ja on mahdollista, että avioon mennään ilman pienintäkään aikomusta hankkia lapsia, kun sekin on mahdollista esmes seittenkymppisinä tai sterilisoituina tai muuta. Ne nyt on olemassaolevia porsaanreikiä, ei niitä tarvitse lisää.

Mihin homot kokevat tarvitsevansa avioliittoa? Tuleeko niille lapsia kun ne nussii? No ei tule. Mitä yhteiskunnallista tilausta on homoliitoille? No ei mitään. Miksi ihmeessä yhteiskunta puuttuisi kahden ihmisen väliseen yksityisasiaan?

Jotkut ovat sitä mieltä, että homoille tulee kamalia ongelmia siitä, että he eivät voi mennä avioliittoon, kuten esimerkiksi perimysjärjestelyt sun muut. Nollaamatta sitä esimerkiksi toteamalla, että luuloni mukaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat periä toisensa, totean, että siitä avioliiton heille suomisesta tulee myös kamalia ongelmia.

Otetaanpa esimerkiksi lapset. Ne on niitä, joita varten avioliiton instituutio on olemassa. Täten avioliittoa koskevien sääntöjen tulisi tarkastella ensisijaisesti lapsen etua. Homot eivät voi duunata lapsia, joten asia olisi jo sillä loppuunkäsitelty jos ei olisi mahdollisuutta adoptioon.

Adoptiojonossa on enemmän lapsia haluavia pareja kuin adoptiokelpoisia lapsia. Jos jonoon hyppäävät sekaan homot, miten se vaikuttaa lapsiin ja adoptiokriteereihin?

Miehet ja naiset eivät ole fyysisesti eivätkä psyykkisesti samanlaisia, täten miehistä koostuva pariskunta tai naisista koostuva pariskunta ei kasvata lapsia samalla tavalla kuin heteropariskunta. Onko lapsella oikeus vanhempiin, jotka edustavat molempia sukupuolia? Minun mielestäni on. Jos ei, miksi ei?

Minä näkisin homoavioliittojen aiheuttavan enemmän ja konkreettisempia ongelmia kuin mitä se ratkaisisi (nähdäkseni ainoa ongelma, jonka se ratkaisisi, olisi homojen kaipuu "tasa-arvoon", jos sitäkään).

Jos avioliitto ja adoptio-oikeus suotaisiin homopareille, miksi niitä ei suotaisi vaikkapa insestisuhteille? Insesti voi olla molempien täysi-ikäisten osapuolten hyväksymää eikä kunnollisella sterilisaatiolla kukaan ulkopuolinen kärsi.

Päivitys 15.5.09: Jahas, homoparien perheensisäinen adoptio sitten hyväksyttiin. Se tarkoittanee sitä, että näitä keissejä on sitten tulossa vastaisuudessa kosolti lisää. Nyt on otettu uusi tärkeä askel kohti täydellistä yhteiskuntaa.

Jk. Kannattaa myös lukea, mitä eräs homomies asiasta sanoo.

Jk2, 18.6.09:
"In the matter of reforming things, as distinct from deforming them, there is one plain and simple principle; a principle which will probably be called a paradox. There exists in such a case a certain institution or law; let us say, for the sake of simplicity, a fence or gate erected across a road. The more modern type of reformer goes gaily up to it and says, "I don't see the use of this; let us clear it away." To which the more intelligent type of reformer will do well to answer: "If you don't see the use of it, I certainly won't let you clear it away. Go away and think. Then, when you can come back and tell me that you do see the use of it, I may allow you to destroy it."

This paradox rests on the most elementary common sense. The gate or fence did not grow there. It was not set up by somnambulists who built it in their sleep. It is highly improbable that it was put there by escaped lunatics who were for some reason loose in the street. Some person had some reason for thinking it would be a good thing for somebody. And until we know what the reason was, we really cannot judge whether the reason was reasonable. It is extremely probable that we have overlooked some whole aspect of the question, if something set up by human beings like ourselves seems to be entirely meaningless and mysterious. There are reformers who get over this difficulty by assuming that all their fathers were fools; but if that be so, we can only say that folly appears to be a hereditary disease. But the truth is that nobody has any business to destroy a social institution until he has really seen it as an historical institution. If he knows how it arose, and what purposes it was supposed to serve, he may really be able to say that they were bad purposes, that they have since become bad purposes, or that they are purposes which are no longer served. But if he simply stares at the thing as a senseless monstrosity that has somehow sprung up in his path, it is he and not the traditionalist who is suffering from an illusion."

- G. K. Chesterton