Pages

Miksi kaikki marxistit ovat aina ja väistämättä väärässä

Karl Marx oli mies, jonka mielestä vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden ja pahuuden voi poistaa. Kunhan yhteiskunnasta tehtäisiin täydellinen, pahuus lakkaisi olemasta eikä kukaan sortaisi ketään. Tähän näkemykseen - tunnisti ihminen marxismiaan tai ei - törmää tätä nykyä valitettavan usein: pahuus ei asu ihmisessä itsessään, vaan yhteiskunnassa ja epäoikeudenmukaisuudessa.

Kukaan ihminen, jolla on normaali tunne-elämä, ei ole sellaisenaan hyvä tai paha. Olosuhteet voivat vaikuttaa (ja usein vaikuttavatkin) siihen, teemmekö pahaa vai emme, mutta olosuhteet itsessään eivät luo meissä asuvaa potentiaalia hyvään saati pahaan. Mistä hyvänsä olosuhteista voi löytää ihmisiä, jotka toimivat tavalla, jotka on helppo todeta oikeiksi, ja mistä hyvänsä olosuhteista voi löytää ihmisiä, jotka toimivat tavalla, jotka on helppo todeta vääriksi.

Ihmisen potentiaali tehdä väärin ei siis riipu olosuhteista, se on olemassa niistä riippumatta.

Tästä seuraa, että ihminen voi valita mitä tekee. Ihminen ei ole ajopuu, jota julmat olosuhteet heittelevät, ja joka ei voi niille mitään. Olosuhteet vaikuttavat, kyllä, mutta ne eivät oikeuta saati aikaansaa yksinään mitään vääryyttä - se edellyttää aina sitä, että ihminen valitsee toimia tavalla, jonka tietää vääräksi.

Yhteiskunnasta ei voi tehdä täydellistä, koska ihminen ei ole täydellinen. Koska ihmisyydessä itsessään asuu potentiaali väärintekoon - oli siihen ympäristön tarjoamaa motiivia tai ei - on yksinkertaisesti mahdotonta aikaansaada täydellisen oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Perimmäinen syy sille, että ihmiset tekevät pahaa, ei siis asu heidän olosuhteissaan. Se asuu ihmisluonnossa itsessään. Tämän ymmärtäminen kaataa marxismin suoraan ja väistämättä. Olosuhteita manipuloimalla ihmisestä ei voi poistaa pahaa.

Kuvitelma olosuhteiden ylipääsemättömään voimaan on siitä vaarallista, että siihen uskovilla ihmisillä ei ole enää mitään pidäkkeitä: he kokevat olevansa olosuhteiden uhreja, vailla vastuuta omista päätöksistään ja toimistaan. Mitään niin tehokasta kannustinta pahantekoon ei ole. Tämä myös selittää sen, miksi jokainen marxismiin koskaan pohjautunut ideologia (mukaanlukien feminismin ja monikulturismin) aikaansaa vain vääryyttä.

Miksikö? No siksi, että ihminen ei ole luonnostaan hyvä, vaikka voidaankin opettaa sellaiseksi. Hyvyys edellyttää aina tietynlaista halujensa ja viettiensä suitsimista.

5 kommenttia:

Juho kirjoitti...

Miten määrittelet ihmisen hyvyyden?
Tai jos hyvä on vaikea, niin olisiko ei-hyvä helpompi määritellä?

Olet varmaan käsitellyt asiaa jo aiemmin, joten linkkikin kelpaa.

"Mistä hyvänsä olosuhteista voi löytää ihmisiä, jotka toimivat tavalla, jotka on helppo todeta oikeiksi"

Onko määritelmäsi tässä? Onko hyvyys sitä, joka on vain "helppo todeta hyväksi"?

Tuplis kirjoitti...

Miten määrittelet ihmisen hyvyyden?Tässä yhteydessä http://en.wiktionary.org/wiki/good , merkitykset 1,2,6,7,8,9,10. Tsekkaa halutessasi myös evil, 1,2.

Nyrkkisääntönä hyvä ihminen ei kuse toisten muroihin ja tekee parhaansa estääkseen muidenkin niin toimimisen.

Juho kirjoitti...

Noista luettelemistasi wikin merkityksistä vain yhdessä oli jotain konkreettia sisältöä: "competent or talented", eli lahjakas.

Tietysti tuokin merkitys jää epäselväksi, kun puhutaan ihmisen hyvyydestä tai hyvän tekemisestä yleisesti, kuten teit tekstissäsi. Minkä suhteen silloin mitataan lahjakkuus?

Se näissä "Ihminen on pohjimmiltaan paha/hyvä" -heitoissa vähän närästää, ettei kerrota mitä tarkoittaa paha ihminen. Paha kirjoittajan silmissä? Paha meidän yhteiskuntamme kannalta? Paha ihmisrodun kannalta? Paha tietyn eettisen säännöstön mukaan?

Muut wikin merkitykset, eli

ethically good, useful, pleasant, effective, favourable, beneficial

eivät tarkoita mitään konkreettia, vaan riippuvat ihmisestä ja/tai päämääristä. Mikä etiikka? Käytännöllinen mihin? Mukava kenelle? Tehokas mihin? Hyödyllinen mihin? Lyhyellä vai pitkällä aikavälillä?

Tuplis kirjoitti...

Nyrkkisääntö pelaa edelleen: sosiaalinen käytös on hyvä, antisosiaalinen paha. Voit vaikkapa pohtia kysymystä lukaisemalla viestini hyveistä ja paheista. Jos kohta eivät olekaan täysin tyhjentäviä, ne antavat aika hyvin suuntaa.

Juho kirjoitti...

OK, hyvä on sitä, mikä on yhteisölle hyvää. Kuulostaa fiksulta ja yksinkertaiselta. Kukapa ei haluaisi yhteisölleen hyvää.

Ongelmaksi jää monikäsitteisyys. Yksi ajattelee yhteisön hyvää lyhyellä, toinen pitkällä aikavälillä. Yksi näkee suurimmaksi hyväksi yhteisön kasvun, toinen onnellisuuden, kolmas terveyden ja neljäs helpon elämän. Mitäs tehdään? Tarkennetaanko määritelmää?

Kuten itsekin sanoit jutun alussa, ympäristö muokkaa ihmistä. Siis: yhteiskunta muokkaa ihmistä (ja tietysti myös toisinpäin). Siksi "Pahuus asuu yhteiskunnassa" ja samanaikaisesti "Yhteiskunta muodostuu ihmisistä". Yhteiskunnan voidaan ajatella määrittävän siinä kasvavia ihmisiä, samalla kun he muodostavat yhteiskunnan. Pahuus ei asu kummassakaan, tai sitten kummassakin.

En näe mitään syytä sysätä "pahuutta" puhtaasti ihmisen olemukseen. Se kuulostaa lähinnä kiukuttelulta, kun on huomattu, ettei ihminen olekaan ihan sellainen niinkuin Disneyn saduissa opetettiin.