Pages

Mielenkiintoisia kysymyksiä

Tuuminpa erästä juttua lukiessani Ruukinmatruunan tekstiä kirkoista, lahkoista ja kulteista.

On yleisesti tunnettua, että korkea älykkyysosamäärä korreloi voimakkaasti ihmisen ateismin kanssa.

Minua kiinnostaisi tietää, missä määrin tämä yleisesti tunnettu asia saa ihmiset ryhtymään ateisteiksi riippumatta siitä, onko heillä korkea älykkyysosamäärä?

Veikkaisin, että läpikotaisin marxilaisten uskonnollisten kulttien (kuten monikulturismi, feminismi et al) nousu johtaa juurensa suoraan tästä: ihmiset eivät halua vaikuttaa tyhmiltä kuulumalla kirkkoon, vaan suuntaavat auktoriteettihakuisuutensa ja halunsa paeta ajattelun vastuuta ideologioihin*, jotka eivät eroa uskonnollisista kulteista mitenkään - yliluonnollisen olennon puuttuessa uskotaan yliluonnolliseen ihmiseen, joka elää utopiassa.

Onko mitään niin vaarallista kuin "sekulaari" eli ideologiaa tunnustava Tosi Uskovainen?

Entäpä tekisivätkö älykkäimmät ateistit viisaasti liittyessään kirkkoon - täten ilmaisten rivien välissä, että yksin jumalankielto ei tee kenestäkään hurskasta?

*jotkut näistä eivät hakeudu ideologian huomaan, vaan hankkivat esimerkiksi heitä julmasti alistavan kumppanin. He eivät yleensä tee helvettiä kuin niiden ihmisten elämästä, joiden kanssa ovat tekemisissä. Ideologiauskovaiset tähtäävät korkeammalle.

8 kommenttia:

Dr. Doctor kirjoitti...

Itselle valehtelu vaatii älykkyyttä ja mielikuvitusta.

Siksi ei tullut allekirjoittaneesta sosialistia...

Uskonto on enempi oivallus, että itse ei ole maailman keskipiste.

Ironmistress kirjoitti...

Dick Sutphen kirjoitti aika myrkyllisesti Tosi Uskovaisista, ja siitä, miten heidän vaarallisuuttaan ei pitä koskaan aliarvioida. Hän otti esimerkikseen SA:n - ruskeapaidoista suurin osa oli hänen mielestään Tosi Uskovaisia.

Veikkauksesi on aivan oikea. Sutphenin arvion mukaan noin 30% ihmisistä on Tosi Uskovaisia, eikä Tosi Uskovaisuus kysy ÄO:ta - monet hyvin älykkäät ihmiset kuuluvat näihin Tosi Uskovaisiin. Ja Voltairen sanat siitä jos Jumalaa ei olisi, se pitäisi keksiä ovat sanasta sanaan totta: sellaiset ihmiset, jotkaa eivät halua vaikuttaa tyhmiltä valitsevat uskonnon sijaan jonkin sekulaarin ideologian, mutta se ei tee heistä yhtään sen vähempää Tosi Uskovaisia.

Ruukinmatruuna itse valitsi buddhalaisuuden juuri siksi, että se oli kaikkein vähiten älyttömin uskonto ja siinä oli kaikkein vähimmin dogmeja, kieltoja ja kahleita, ja se antaa eniten tilaa itsenäiselle ajattelulle. Sana "vapaa-ajattelija" puolestaan on oksimoroni.

On todennäköistä, että moni ihminen ryhtyy ateistiksi vain siksi, että he haluavat ulospäin näyttää älykkäämmiltä kuin mitä he todellisuudessa ovat. He haluavat antaa itsestään vahvan ja itsenäisen ihmisen mielikuvan - mutta he todellisuudessa ovat juuri niitä Tosi Uskovaisia, jotka ovat valmiita nielemään vaikka mitä bullshittiä, valheita ja älyttömyyksiä saadakseen elämälleen jotain sisältöä ja paetakseen vastuutaan.

Ruukinmatruuna on todennut On typerää uskoa jumaliin, mutta kerrassaan pähkähullua uskoa ihmiseen - ja tämä pätee varsinkin sekulaarien ideologioiden osalta sanasta sanaan paikkaansa. On vaikeaa löytää mitään niin vaarallista kuin sekulaari Tosi Uskovainen.

Jaska Brown kirjoitti...

RM ehti vikkelämpänä sanoa jo suurimman osan siitä, mitä aioin itse kirjoittaa. Komppaan ja lisään vähän.

Kyse on ihmisten halusta vaikuttaa älykkäiltä ja antaa ideologialleen tieteellinen leima. Tieteen ja uskonnon eroihin kuuluu yleensä se, että korkeimman tason tieteellinen informaatio on kenen tahansa saatavissa, mutta vain vuosien työskentelyn jälkeen ymmärrettävissä. Korkeimman tason uskonnollinen informaatio - etenkin kulteissa ja osin myös lahkoissa - on saatavissa vasta vuosien työskentelyn jälkeen, mutta ymmärrettävissä se olisi heti. ”Salatut opit” ja ”asiaan vihkiytyneet” ovat uskonnollisia, eivät tieteellisiä käsitteitä.

Marxilaisuus, monikulttuurisuus ja feminismi houkuttelevat ihmisiä siksi, että ne naamioituvat tieteellisiksi, mutta ovat helposti ymmärrettävissä. Tähän taas liittyy ihmisten into ryhtyä ateisteiksi, koska he tietävät ateistien olevan normaalia älykkämpiä ja haluavat älykköinä esiintyä. Jos taas paukut eivät riitä oikeasti ateistiksi, niin marxilaisuus tms. toimii uskonnon korvikkeena kuin mikäkin turvariepu.

Kami kirjoitti...

Minä olen miettinyt, kuten tuossa sivusitkin, että se sama piirre mikä aiheuttaa ihmisessä uskovaisuuteen taipuvaisuutta, voi ilmetä myös ateismina.

Uskontoja tarkastellessa joukkoina, voidaan löytää samoja piirteitä muistakin joukoista, siten uskonnot lähinnä heijastelevat ihmisen tapaa olla yhteisöllinen. Substanssi ei ehkä olekaan niin tärkeä lopulta.

Ihminen keskimäärin ei näyttäisi välittävän totuuksista tai edes lähes-totuuksista tuon taivaallista, kunhan plexi on sileä eikä valheella ole välitöntä vaikutusta elämään.

Kun ateismi muuttuu epätrendikkääksi "pseudointellektuellipiireissä", näemme jäljellejäävistä sen syyn miksi ateisteja pidetään keskimääräistä älykkäämpinä.

Minä edelleen uskon että on olemassa jumala, minulla kun ei tarkempaa yleisesti ymmärrettävää käsitettä sille toistaiseksi ole.

Sinä sanot punainen, koisokasveihin luettava lykopeeniä sisältävä ravinnonlähde, minä sanon tomaatti.

Kumpikaan kuvaus ei ole absoluuttisen tarkka, vaan kontekstissaan tarpeellinen tai tarpeeton.

Tuplis kirjoitti...

Mielenkiintoiset kysymykset tuottavat mielenkiintoisia vastauksia, kiitoksia.

Tosiaan: Tosi Uskovaisille, jotka haluavat esittää fiksumpia kuin ovatkaan, kaikki, mikä ei ole teististä uskoa, edustaa tiedettä.

Juho kirjoitti...

Uskovissa on paljon näennäisuskovia (muita kuin Tosi Uskovia) ja heidän ideologiansa vaihtunee suht helposti. Heille pääasia on, että elämässä on joitain suuria, tai edes keskikokoisia, totuuksia. Totuuksistahan tykkäävät kaikki, ja ihan syystä.

Yksi valintakriteeri uudelle aatteelle on varmasti se, millaiseen ryhmään sen kautta assosioituu, eli esim. fiksulta näyttäminen.

Jukka kirjoitti...

Olen tarkastellut uskontoa kansankokonaisuudessa yhteisöllisestä näkökulmasta mutta pitää tietysti pitää mielessä että uskonto on paljon muutakin;

Suomalaiselle miehelle Jumala oli mukana kun mies kuokki yksin suota - lempilapsi oli juuri kuollut ja katkeruus ja epätoivo iski sydämeen. Jumala katsoi ankaratsi isään ja kielsi häntä syyllistymästä "epätoivon syntiin".

Jumala oli miehen vieressä eikä siinä ollut paljon yhteisöjä, riittejä, opinkappaleita. Pappikin oli kaukana. Perhe piti pitää hengissä ja siksi katkeruus oli synti koska se vei voimia. Lapsen menettäminen oli Jumalan käsittämätön teko ja se oli hyväksyttävä. Oli alistuttava, alistuttava, alistuttava.

Isälle ei se oliko viini Kristuksen veri, kiersikö aurinko maapalloa tms. kirkon opin kappale merkinnyt mitään,

Uskonnossa minua ei vedä puoleensa henkilökohtaisesti muu kuin ahdistavuus, alistuminen, lohdutus yms.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Luin äskettäin kirjan Why Freud was wrong, jossa verrattiin psykoanalyysia uskonnolliseen liikkeeseen. Freud oli Jeesus ja Jung oli Juudas, Freudin oppi-isä Charcot oli Johannes Kastaja.

Kirjassa käytiin läpi Freudin teorioiden kehitystä kronologisesti ja osoitettiin Freudin uskonnollinen ja auktoriteettisidonnainen luonne. Jung rupesi inhoamaan Freudia juuri siksi, että Freud halusi olla jonkinlainen uskonnollinen auktoriteetti. Freudin ympärille kerääntyi perseennuolijoita, jotka olivat kuin Jeesuksen tms. gurun opetuslapsia. Freud itse jopa myönsi teorioidensa uskonnollisen luonteen ja piti joitakin teorioitaan absoluuttisena dogmana.