Pages

Hyveistä

Koska aihe on - kiitos poliittisen korrektiuden - tabu, on hyveistä tätä nykyä hankala kirjoittaa. Se on mautonta, koska jo sana hyve viittaa hyvään ja toivottavaan, mistä seuraa, että on myös pahoja ja vältettäviä asioita. Asiasta puhuminen on siis jo korrektiuden korttitalon ylläpidon nimissä kiellettävä. Pahinta on tarkastella asiaa ja huomata, että erilaiset hyveitä tai toivottavaa toimintaa määrittelevät järjestelmät tuottavat erilaisia tuloksia.

Lopputulokseen päätyminen on kuitenkin suora seuraus aiheen tarkastelusta, joten havaitaan, että jotkut järjestelmät hyveineen tuottavat parempia lopputuloksia kuin toiset. Tarkasteleminen on sikäli vaarallista, että se johtaa yksilön vastuuseen itsestään ja toimistaan, ja täten toimii esimerkiksi nykyisin yhä suuremmassa määrin sovelletun marxilaisen oikeuskäsityksen antiteesinä.

Koska haluan tarkastella objektiivisesti, on merkittävää se, mikä tuottaa parhaat lopputulokset. Toivottaviksi kyseisiä lopputuloksia ajatellen määrittelen siis sosiaaliset (eli yhteisön kannalta hyödylliset) hyveet ja vältettäviksi antisosiaaliset (eli yhteisön kannalta tuhoisat) paheet - niin outoa kuin se onkin, joissakin eettisissä järjestelmissä antisosiaalista käytöstä pidetään hyveellisenä.

Helppo nyrkkisääntö sosiaalisten hyveiden tunnistamiseen on se, että jos kaikki toimivat niiden mukaan, yhteiskunta toimii. Vastaavasti nyrkkisääntö, jolla tunnistaa antisosiaaliset paheet, on, että jos kaikki toimivat sen mukaan, yhteisö hajoaa, tuhoutuu tai altistuu hyökkäykselle.

Hyveiden luonnetta pohtiessani mietiskelin, mistä vahva moraalinen kompassini on peräisin, ja mitä asioita olen aina pitänyt hyveellisinä ja kannatettavina, ja tulin lopputulokseen, että niiden muotoutumiseen on kaikkein eniten vaikuttanut yksi tietokonepeli: Ultima V. Kyseisessä pelissä pelaaja on avataara - hyveiden edustaja ja esitaistelija.

Pelin tarinassa huomataan, miten hyveet nostavat nimenomaan yksilön arvoa ja menettävät kaiken arvonsa jos niihin pakotetaan. Ihmisestä ei tule hyvää saati moraalista pakottamalla - ihmisen on opittava näiden asioiden arvo itse ja vapaaehtoisesti. Kaikki ihmiset eivät voi ilmentää kaikkia hyveitä yhtäläisesti, vaan ne ovat yksilön henkilökohtaisella vastuulla. Siksi ne ovat hyveitä, eivät lakeja. Pelissä korruptoitunut hallitsija koetti pakottaa hyveitä tekemällä niistä lakeja, ja tulokset olivat samaa luokkaa kuin läntisen maailman taistelussa rasismia vastaan: siltä osin kuin muutosta tapahtui, se oli aimo harppaus huonompaan suuntaan.

Tarkastellessani wikipedian artikkelia kyseisen pelimaailman hyveistä, löysin siitä nimenomaan etsimäni kaltaisen eettisen järjestelmän, joka määrittelee sosiaaliset hyveet ja antisosiaaliset paheet.

Pääperiaatteita, joista hyveet johdetaan, on kolme: Totuus, rakkaus ja rohkeus.

Rohkeudesta syntyy urheuden hyve, joka ilmenee riskinottokykynä. Vastavoimanaan sillä on pelkuruudesta seuraava raukkamaisuus, joka ilmenee mateluna vääryyden edessä.

Totuudesta syntyy rehellisyyden hyve, joka mahdollistaa luottamuksen. Sitä vastaan hyökkää valheesta syntynyt pahe, valehtelu, jonka varaan ei voi rakentaa mitään kestävää.

Rakkaudesta syntyy myötätunnon hyve, joka saa meidät ottamaan toiset huomioon. Sen antiteesi on kaunasta syntyvä halveksunta.

Totuudesta ja rakkaudesta syntyy oikeus, ja suo kullekin ansionsa mukaan. Vastinparinsa vääryys on valheen ja kaunan lapsi.

Rakkaudesta ja rohkeudesta seuraa uhrautuvaisuuden hyve, jonka ansiosta saamme rohkeutta uhrautua rakkaudesta toisia kohtaan. Vastakohtansa on pelkuruuden ja kaunan synnyttämä ahnaus, joka suo kaiken itselle eikä mitään muille.

Totuuden ja rohkeuden naittaminen synnyttää kunnian hyveen, joka merkitsee rohkeutta etsiä ja puolustaa totuutta. Valheen ja pelkuruuden rämeestä sikiää häpeä.

Kaikki periaatteet yhdessä tuottavat henkisyyden hyveen, joka saa ihmisen etsimään rakkautta, totuutta ja rohkeutta niin itsessään kuin ympäristössäänkin. Vastineensa materialismi banalisoi kaiken.

Kun mikään periaatteista ei täyty, syntyy ylpeyden pahe, jonka vastahyveeksi nousee nöyryys.

Nuo kolme pääperiaatetta ja kahdeksan hyvettä summaavat varsin kauniisti ja tyhjentävästi sosiaaliset hyveet. Mitä enemmän niitä yhteiskunnassa ilmenee, sitä parempi yhteiskunnassa on olla ja elää. Samoin mitä enemmän paheita yhteiskunnassa esiintyy, sitä kamalampaa siellä on.

Modernina aikana harva seuraa saati ymmärtää näitä hyveitä. Se lienee suoraa seurausta lukemastani toteamuksesta, jonka mukaan Jumala kuoli maailmansotien juoksuhautoihin. Usko hyveiden voimaan menetettiin, ja länsimaista tuli materialistisia. Sitä myötä pääperiaatteiden olemassaolo ja merkitys kyseenalaistettiin ja paheet alkoivat levitä.

Nykyisin on valitettavan vaikea löytää länsimaista ihmistä, joka ei olisi raukkamainen, valehteleva, halveksuva, pyrkisi vääryyteen omaksi hyväkseen, sortuisi ahnaasti hedonismiin, häpeäisi sitä mitä edustaa ja lopulta yrittäisi väittää, ettei millään sillä ole mitään merkitystä, vaan että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan ihan yhtä hyviä, koettaen ylpeillä relativismillaan. Ei ihme, että barbaarisenkin kulttuurin edustaja etsii turvaa omasta kulttuuristaan joutuessaan elämään moisten hirvitysten keskuudessa.

Minä tuskin olen kaikkien hyveiden perikuva, mutta minä uskon niiden oikeellisuuteen ja tarpeellisuuteen täydestä sydämestäni, ja elän niitä toteuttaen parhaani mukaan.

Ps. Kiitokseni ja hatunnostoni Richard Garriottille, elämyksistä ja opetuksista.

3 kommenttia:

Kami kirjoitti...

Helppo nyrkkisääntö sosiaalisten hyveiden tunnistamiseen on se, että jos kaikki toimivat niiden mukaan, yhteiskunta toimii. Vastaavasti nyrkkisääntö, jolla tunnistaa antisosiaaliset paheet, on, että jos kaikki toimivat sen mukaan, yhteisö hajoaa, tuhoutuu tai altistuu hyökkäykselle.Helppo nyrkkisääntö joukolle on se, että se kulkee aina kohti hajoamistaan. Koska kaikki on jatkuvassa liikkeessä, tuon määrityksen mukaiset hyveet ja paheet ovat sitä myös. --> Yhteiskunta joka on rakennettu ja jonka hyveet perustuvat "maalle" ei toimi "vedessä".

Anonyymi kirjoitti...

Minusta on kaikkien näiden vuosien jälkeenkin vielä hämmästyttävää että Garriotin videopeliään varten päästään keksimä mielikuvitususkonto on niin paljon fiksumpi kuin ns. "oikeat" uskonnot.

Garriott muutenkin tutki hyveteoriaansa joka kantilta peleissään ja kehitteli niiden rinnalle useita vaihtoehtoisia järjestelmiä. Mielenkiintoisin oli minusta Käärmesaaren malli joka perustui kolmeen kahden vastavoiman kädenvääntöön joiden ollessa tasapainossa vallitsi Platoninen "kultainen keskitie". Mielenkiintoiseksi sen teki, että peli näytti miten käy jos luotetaan kahden vastavoiman ikuiseen kamppailuun ja toinen niistä pääseekin voittamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hm, käärmehyveisiin liittyy hauska yksityiskohta: yksi elementeistä on suvaitsevaisuus ("kyky hyväksyä kaikkea"), jonka vastavoimana toimii eettisyys ("usko että on oikein toimia oikein"). Kun Suvaitsevaisuus ja Eettisyys ovat tasapainossa, syntyy Harmonia. Jos Suvaitsevaisuutta on liikaa, syntyy Anarkia. Jos Eettisyyttä on liikaa, syntyy Ennakkoluuloja.

Nykyinen maailmantilanne pähkinänkuoressa. :P