Pages

Työ eri kulttuureissa

Työn käsite ja merkitys vaihtelevat suuresti eri kulttuureissa. Esimerkiksi antiikin Kreikassa tai Roomassa työtä ei pidetty vapaan miehen touhuna, ja moni ryhtyi mieluummin orjaksi kuin rupesi palkkatyöhön - sen ei katsottu eroavan huoraamisesta.

Suomalaisessa kulttuurissa työntekoa pidetään kunnia-asiana. Se on merkki yhteistyökyvykkyydestä, turhan ylpeytensä voittamisesta ja kaikkia hyödyttävän toiminnan tekemisestä. Suomessa palkkatyötä tekeviä on paljon ja heitä kunnioitetaan. Lähinnä vain media ja poliittinen eliitti eivät arvosta palkkatyötä tekeviä - tämä johtuu tarpeesta halventaa niitä, jotka tekevät tuottavaa työtä, koska he itse vain loisivat. Samaa halveksuntaa esiintyy äärivasemmistolaisissa periaatetyöttömissä - kaikki nämä ryhmät myös halveksuvat avoimesti suomalaista kulttuuria ja suomalaisuutta yleensä.

Sitten taas esimerkiksi nigerialaisessa ja somalialaisessa kulttuurissa työtä pidetään ihmisarvoa alentavana asiana. Korkea-arvoisena pidetään ihmistä, joka kykenee elättämään itsensä tekemättä ollenkaan töitä. On selvää, että tässä mielessä korkea-arvoisia ihmisiä mikään yhteiskunta ei pysty kovin suurta määrää ylläpitämään. Perinteisesti elanto tekemättä varsinaista työtä on järjestetty huijaamalla, ryöstämällä tai orjuuttamalla.

Mikä yhdistää ryhmiä, jotka kokevat työnteon ihmisarvoa alentavaksi tekijäksi?

Vastaus on orjatalous.

Antiikin Kreikassa, Roomassa, useissa afrikkalaisissa maissa, islamissa yleensä ja suomalaisessa poliittisessa eliitissä, siihen pyrkivässä ja sitä hännystelevässä mediassa, on se yhdistävä piirre, että he jakavat ihmiset ylempiin ja alempiin ihmisiin: niihin, joiden ei tarvitse tehdä töitä, ja niihin alempikastisiin reppanoihin, joiden tarvitsee.

Kukaan heistä ei valitse missään tapauksessa alistujan roolia, jos heillä on mitään vaikutusmahdollisuuksia asiaan. Omalta osaltaan tästä syystä afrikkalais- ja muslimimaahanmuuttajat ovat yhteisönsä paarioita jos he menevät töihin. Samasta syystä Yhdysvaltain afrikkalaisperäisten keskuudessa rehellistä työntekoa ja opiskelua kutsutaan "valkoiseksi ryhtymiseksi", oman kulttuurin pettämiseksi.

Ihminen, joka haluaa vain elää muiden resursseilla, ei tarvitse neuvokkuutta mihinkään muuhun kuin sen mahdollistavaan asemaan pääsyyn ja sen ylläpitämiseen. Heidän toimintansa ei tähtää uusien resurssien luomiseen tai mihinkään yhteisen hyvän aikaansaantiin. Lopputulokset ovat poikkeuksetta destruktiivisia ja tekevät sivilisaatiosta selvää.

Tästä syystä ammattilaispoliitikot eivät yleensä saa aikaan hyviä tuloksia: he ovat loisia, joita ei kiinnosta muiden aseman parantaminen vaan omansa säilyttäminen.

Tuloksena on yhteiskunnan rappio ja ennen pitkää romahdus. Ei kannata laittaa pukkilaumaa kaalimaata vartioimaan.

6 kommenttia:

Mikko Ellilä kirjoitti...

Irwin Goodman kiteytti tämän näin:



Terveisiä perseestä, yhteiskunnan luteet, prässihousut ja liituraitakuteet. Terveisiä perseestä hienostelijoille,
kalkkiaivoille, kotikriitikoille.

Suomi on teille tasapäille luotu,
keulassa marssii keskivertoruotu.
Teillä on taito lipoa ja nuolla,
ja mahtimiehinä kuolla. Teillä on taito olla samaa mieltä, viisaasti käyttää pyöreätä kieltä. Taipuisa ranka jatkaa kenokaulaa, ja taito kukkona laulaa.

Terveisiä perseestä, yhteiskunnan luteet, prässihousut ja liituraitakuteet. Terveisiä perseestä, politiikot - loiset, joita työllänsä elättävät toiset!

Dr. Doctor kirjoitti...

Kaikki ne jotka haaveilevat Sosialistisesta yhteikunnasta näkevät itsensä niinä jotka vilkuttavat sotilasparaateissa joukoille, ... eivät koskaan neljäntenä marssijana kuudennessatoista rivissä.

Kukaan ei halua olla asentaja-koneistaja utopiassa...

Aava kirjoitti...

Ei sillä, ettet jo ennestään tietäisi, mutta mainittakoon nyt kuitenkin, että olipa taas jotenkin niin miellyttävän sävyistä luettavaa.

Teksti vaikuttaa sujuvaltaa, luontevalta ja huolelliselta. Tuo huolellisuus ja luontevuus tekee tekstistä jotenkin monitasoisen, jolloin sen ilmeestä puuttuu näköaloja sumentava ja putkinäköä tuottava, ylimääräinen ja yksitasoinen kiihkomielisyys ja kankijäykkä äärivakaumuksellisuus.

Valitettavasti mulla ei riitä substanssitietoa asiasisällön kommentoimiseen ja debatin pystyttämiseen, mutta tuo kirjoituksen tyyli ja kulku on vaan jotenkin niin mutkattoman oloista, että piti ihan mainita.

Tajusin muuten just, että toisten laatiman tekstin tyylin ja kirjoitusasun luonnehtiminen on kivaa :)

Jukka kirjoitti...

Hyvä postaus minustakin.

Juttelin aiheesta kerran intialaisten keskiluokkaisen miehen kanssa junassa jossain Rajastanissa. Ei intialainenkaan yläkastinen ymmärrä että työ olisi sinänsä arvokasta. Älyllinen saivartelu on luontaista braminille siinä kuin juutalaisellekin. Siksi nuori bramini diggaa softa-alaa.

Mutta kastittomien lahjakkain osa arvostaa Intiassa rehellistä työtä ehkä hiukan luterilaisen tavoin.

Pohjois-Intiassa ei timpureita varmasti arvosteta kun katsoo minkälaista siellä on - Etelä-Intiassa kaikenlaista rationaalista toimimista taas arvostetaan.

Tamilit ovat suosikki-aasialaiseni.

Jukka kirjoitti...

"Kaikki ne jotka haaveilevat Sosialistisesta yhteikunnasta näkevät itsensä niinä jotka vilkuttavat sotilasparaateissa joukoille, ... eivät koskaan neljäntenä marssijana kuudennessatoista rivissä."

Petri Krohn ja Jussi Niemelä ovat esimerkkitapauksia ihmisistä jotka eivät arvosta työn tekemistä.

Jaska Brown kirjoitti...

Olen joskus pohtinut, miksi maasta X kotoisin olevat henkilöt saavutettuaan tavoitteen Y ovat kaksi kertaa niin tyytyväisiä saavutettuaan sen huijauksella ja valehtelulla kuin selvittyään päämääräänsä itse tehdyllä työllä. Nyt selkis, kaikki palaset loksahtivat kerralla kohdalleen. Rehellinen työnteko on oman kulttuurin pettämistä ja uuden kotimaan kulttuurin omaksumista. Selittää myös sen, miksi tietyissä maissa ei voi syntyä uusia innovaatioita. Työnteko on parhaimmillaankin vain väliaikaista ja sen tarkoitus on päästä asemaan, jossa voi elää loisimalla toisten työn kustannuksella.