Pages

Rassenasset ja demokratia

Minua on taas mietityttänyt (kiitos J. Mäen sensuuria kohdanneen puheenvuoron), ja tällä kertaa se miettimisen kohde on ollut kaikkien maailman länsimaalaisten voimakas irtisanoutuminen kaikesta rasismista ja natsismista. Onpa menty niinkin pitkälle, että edes juuri mihinkään nettiyhteisöön ole asiaa, jos tulee leimatuksi rasistiksi tmv. - aiheesta tai ei.

Okei, minä ymmärrän hiton hyvin, että jengi on rasistien tai natsien kanssa eri mieltä. Olenhan minäkin - ainakin yhdestä hyvin olennaisesta asiasta. Sen sijaan sitä minä en ymmärrä, että esimerkiksi Jussi Halla-ahosta puhuttaessa todetaan "natsit äänestää sitä", ikään kuin jo se olisi syy olla äänestämättä häntä. Mieleen tulee myös megalomaani ja surullisen hahmon pääministeri Matti Vanhanen, jonka mielestä äänestäjillä ei ole oikeutta ilmaista rasismiaan (äänestämällä).

Siinä, että sanoo ääneen haluavansa tappaa natsit, ei ole mitään väärää. Sanopa sama käytännössä mistä hyvänsä muusta ihmisryhmästä ja saat osaksesi kanssaihmistesi halveksunnan. Mikään muu ihmisryhmä ei kohtaa yhtä voimakasta sosiaalista torjuntaa, eikä kyseisellä ryhmällä ole käytännössä mitään lainsuojaa kiihotukselta kansanryhmää vastaan. Koko hommassa on se punainen lanka, että kaikki muut maailman ihmiset saavat kyllä sanoa mitä mieltä ovat asioista ja noin edelleen, paitsi rasistit. Rasistien kanssa ei saa olla tekemisissä, heidän kanssaan ei saa keskustella, eikä heitä saa muutenkaan kohdella ihmisinä.

Miksi ei?

Jos tällaiseen pahisryhmään mielletty ihminen esittää jonkin oleellisen näkökannan, näkökanta on oleellinen riippumatta siitä, kannattaako henkilö mämminsyömistä tai juutalaisvihaa. Ja ei, en pyri rinnastamaan mämminsyömistä juutalaisvihaan, vaikka molemmat ovatkin mielestäni omalla persoonallisella tavallaan inhottavia asioita.

Minä peräänkuulutan avointa keskustelua. Sitä keskustelua, johon saavat halutessaan ottaa osaa niin natsit, muslimit, kommunistit, miehet, valkoiset, naiset, aasialaiset, fasistit, antifasistit, ateistit kuin kristitytkin. Asiasta keskusteltaessa keskustelijoiden henkilökohtaiset mieltymykset ovat irrelevantteja. Keskustelija tulee poistaa vasta osoitettuaan, ettei kykene asialliseen keskusteluun.

Tämä ei ole vain idealismia, tämä on myös muistutus: Se, että kaikesta (yhteiskunnallisesta) keskustelusta suljetaan aktiivisesti jokin ihmisryhmä pois, on tämän ihmisryhmän syrjintää. Ja jos ihminen ei saa sanoa, se alkaa ennen pitkää tehdä. Kumpi sinusta on mieluisampaa: se, että natsi sanoo, vapaasti, vai se, että natsi tekee, epätoivoisena?

7 kommenttia:

Kami kirjoitti...

En tiedä mistä moiset pimennoksiin johtavat traumat muissa ihmisissä johtuvat. Itse olen huomannut että aiempi järjetön uusnatsivihani on tässä pikkuhiljaa hälvenemässä, koska tuijottelen kokoajan vähemmän asioiden nimiä ja enemmän muotoja, rakenteita ja dynamiikkaa. Nimillä saa niin helposti hämättyä ja niihin sidotut mielikuvat usein mitä ihmeellisimpiä.

En myöskään enää oikein tiedä mitä rasismi on, sillä tulkinnat näyttäisivät menevän enemmän tilanteen mukaan kuin jonkin johdonmukaisen selkeästi määritellyn käsitteen.

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy kommentoida kirjoitusta,

Oletko pistänyt merkille sellaisen asian, että "suvaitsevaiset", jotka väittävät vastustavansa rasismia, ovat oikeasti todella rasistisia valkoihoisia vastaan?

Jani Leppänen kirjoitti...

En nyt sinällään kommentoi itse kirjoitusta, vaan sivustoa yleisesti. Tänään 2.3. löysin sivuston facebookin "Kirjoituksia uppoavasta lännestä" -ryhmän boardin kautta. Mukavaa nähdä, että joku on lähes kaikista asioista samaa mieltä, ja tekee samoja huomioita.

Jatka samaan malliin!

Matias kirjoitti...

Suvaitsemattomuuden suvaitseminen on suvaitsemattomuutta. Näennäisestä paradoksaalisuudestaan huolimatta tuo on minusta ihan todenperäinen huomio käytännössä. Teoriatasolla luonnollisesti ei. Eli siis kaiken suvaitseminen on konseptina suht järjetön ("kyllä mä suvaitsen, että mua murjotaan nyrkillä päähän"), eli suvaitsevaisuus käytännössä sisältää myös suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuuden.

Mutta mitä tulee itse aiheeseen, niin tottahan tuo on, että ihmisten esittämiä ajatuksia pitäisi harkita sellaisenaan ja niiden meriitit pitäisi harkita avoimin mielin riippumatta niiden esittäjästä.

Pakko on myöntää, että itsekin syyllistyn tuollaiseen etukäteen tuomitsemiseen monienkin ryhmien kohdalla (lapset, kiihkouskovaiset, humalaiset, natsit, kehitysvammaiset ja kettutytöt näin niin kuin muutamia mainitakseni). Ja olen aidosti samaa mieltä, että jos kettutyttö nyt vaikkapa esittää mielipiteen ydinvoimasta, niin mielipide pitäisi arvostella itsenään, ei osana suurempaa kokonaiskuvaa, johon kuuluu esimerkiksi (mielestäni) fataali vääristymä. Sitä vain jäsentää maailmaan siten, että lokeroi ihmisiä ja mielipiteitä, joskus liiankin hanakkaasti.

Mitä tulee sitten taas natseihin, niin minusta esmes rasismi yksittäisenä ilmiönä ei ole erityisen haitallista. Tai siis jos opiskelija Helsingistä inhoaa mustalaisia, niin sittenpähän inhoaa. Mutta jos asian tiimoilta järjestäydytään ja ihmiset liittyvät organisaatioon yhteisenä tekijänään vaikkapa mustien ihmisten moukuttaminen tai pois ajaminen tai mikä ikinä, niin minusta silloin astutaan ihan eri suuruusluokkaan.

Natsien vihaaminen sitten. Olen jokseenkin vakuuttunut, että ihmiset jollain tasolla kaipaavat jotain vastaryhmää, olkoon se sitten kommunistit, maahanmuuttajat tai vaikkapa turkiksiin verhoutuvat Hummer-kuskit. Natsit ja terroristit ovat hyviä vastaryhmiä, koska lähes jokainen on samaa mieltä niiden inhoamisesta, jolloin yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa (vrt. kommunistit jenkeissä kylmän sodan aikaan ja nykyinen mieliala terroristeja kohtaan samassa paikassa).

Tällaisia ajatuksia heräsi kirjoituksesi tiimoilta.

Tuplis kirjoitti...

Jeps, jos suvaitaan niitäkin, jotka vetävät muita turpaan, se on käytännössä suvaitsemattomuutta kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, joita nämä suvaitsemattomat vetävät turpaan.

Tästä syystä olen seurannut huolestuneena sitä, mitä monikulturismi (muodossa päästetään mahdollisimman paljon muslimeja Eurooppaan) on tehnyt juutalaisille. Ja tismalleen sitähän se on tehnyt, mitä on ollut odotettavissakin: kiihkeät antisemiitit ovat kiihkeitä antisemiittejä myös täällä.

Ja kyllä, yhteinen vihollinen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä Ülo Valk taisi tarkoittaa sanoessaan, että uskonto ei välttämättä tarvitse jumalaa, mutta saatanan se kyllä tarvitsee. Toisin sanoen sisä- ja ulkoryhmät on pakko muodostaa.

Minusta vaan olisi jotenkin kätevämpää, että täällä koettaisiin vihaamisen arvoiseksi ulkoryhmäksi esimerkiksi keisaripingviinit kuin ihmiset, joita täällä asuu, ja jotka toimivat enimmäkseen ihan samalla tavoin kuin muutkin maassa asuvat ihmiset.

Mieleen ei ainakaan tule ainuttakaan juttua natsien proaktiivisesta väkivallanteosta viimeisen 15 vuoden ajalta, joten viholliskuva on valittu vähintäänkin kyseenalaisin perustein.

Oman viholliskuvani olen muodostanut totalitaristeista näennäiseen sidosryhmään katsomatta. Tämä siksi, että olen tosi rakastunut oikeuteeni muodostaa asioista mielipiteeni itse. Ulkopuolelta sellaisen väkisin antaminen törmää melkoisen voimakkaaseen vastarintaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoita nationalismin ja demokratian ristiriidoista.

Tuplis kirjoitti...

Kirjoita nationalismin ja demokratian ristiriidoista.

Ristiriidoista? Eikö nationalismi ole demokratian edellytys?

Mielenkiintoinen aihe kyllä, laitetaas mietintämyssyyn ja katsotaan, mitä saan siitä ulos.