Pages

Perversio tulonjaossa

Yhteiskunnat ryhtyivät jakamaan veroista tukia vähäosaisille ja niille, jotka hetkellisesti joutuivat elämään työttöminä, jotta yhä suurempi osa yhteiskunnan jäsenistä pysyisi työkykyisenä eikä alkaisi rahattomana, epätoivoissaan ja toimettomina, rötöksien polulle. Systeemi havaittiin hyväksi, ja aikaansai paremman yhteiskunnan siinä merkityksessä, että yhä useamman lahjat pääsivät oikeuksiinsa ja toivat menestystä niin lahjakkaille kuin yhteiskunnallekin.

Koska länsimaalaiset eivät koskaan tee yhtään mitään kohtuudella*, yhteiskunnan ryhdyttyä potinjakoruljanssiin jakamista vain ruokittiin, kunnes saavuttiin tilanteeseen, jossa terveen aikuisen ihmisen oli mahdollista elää koko elämänsä eläkkeelle asti tekemättä päivääkään töitä ja ilman säästöjä. Rahoista, jotka joku toinen tuotti. Tuottavat ihmiset saivat huomata päätyneensä tilanteeseen, jossa he elättivät loisia, ilman tulosvastuuta. Hyvin toiminut sosialidemokratia oli jossain välissä muuttunut irvikuvakseen.

Yhteiskunnallamme on valtava byrokratian ja tukien viidakko, ja sillä valtavan raskas, kankea ja kallis koneisto, ja joka tuottaa kasvavassa määrin kansalaisainesta, jota ei työnteko nappaa. Sikäli kun tulonjakopolitiikkaan ja vastikkeettoman rahan kylvämiseen mahoon maahan ei saada jotain rotia, ennen pitkää maan elättävältä kamelilta katkeaa joko pinna tai selkä. Yhä useampi draivia ja tietotaitoa omaava yksilö suuntaa ulkomaille: johonkin niistä maista, jossa yrittämisestä, työnteosta ja vastuun kantamisesta on enemmän hyötyä kuin täällä. Ja kiitos itäeurooppalaisen palkkatason, maailman kolmanneksi korkeimman verotuksen ja anteliaan sossuvaltion, se tarkoittaa lähestulkoon mitä hyvänsä maailman valtiota.

Maa hyötyy kirkkaimmista aivoistaan, tuotteliaimmista ja kekseliäimmistä yksilöistään. Tällä hetkellä Suomi toimii kaatopaikkana, jonne pyrkivät ilmaisen elannon haluajat ja johon jäävät ne, joilla ei ole rahaa muuttaa pois tai joiden isänmaanrakkaus ylittää vielä toistaiseksi härskin veroäyrin. Toisin sanoen talouspolitiikkamme haalii maahan ihmisiä, jotka ovat silkka kustannus, ja potkii tuottavia niin kovaa munille, että nämä jättävät uppoavan laivan rottien tapaan pelastaen edes oman nahkansa.

En lainkaan ihmettele, että vuotta 2009 lähestyttäessä yhä useampi hallitsevan eliitin jäsen on osoittanut totalitaristin elkeitä (esimerkkinä pääministeri) ja haluaa hiljentää väkisin yhä kovaäänisemmiksi nousevat vaatimukset ottaa järki käteen ja lopettaa paitsi kunnon kansalaisten rankaiseminen siitä, että he tekevät kaikkensa yhteiskuntansa eteen, myös lakata pummien ja rikollisten avokätinen ja kestämätön hyysäys (mukaanlukien tällä hetkelläkin kiihtyvä maahantuonti) näiden kustannuksella.

Työssäkäyvät lainkuuliaiset kansalaiset eivät ilmaise tyytymättömyyttään ja pidä meteliä siksi, että heistä on kiva olla tyytymättömiä ja pitää meteliä. Ne, joiden mielestä on kivaa olla tyytymättömiä ja pitää meteliä ovat työmarkkinatukivallankumouksellisia ja "nuorisoa". Työssäkäyviä lainkuuliaisia ihmisiä ei normaalisti kiinnosta paskan vertaa mitä poliitikot touhuavat. Siinä vaiheessa, kun heitä onnistutaan provosoimaan siinä määrin, että he ilmaisevat tyytymättömyytensä ääneen, saadaan olla jo vähintään polvia myöten suossa.

Tämä peli ei vetele. Sossuturvaverkkoa on purettava hyvin rankalla kädellä ja pakotettava ihmiset ottamaan vastuuta elämästään, kanssaihmisistään, jälkeläisistään ja yhteiskunnastaan.

*Länsimaiden helmasynti on mennä kaikessa äärimmäisyyksiin ja todistaa kerta toisensa jälkeen että there indeed is a too much of a good thing.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin kutsutut hyvinvointiyhteiskunnat perustuvat sosiaaliseen tulonjakoon. Niin kauan kun on jaettavaa voi tälläinen järjestelmä toimia. Ironisesti tämä, että jaettavaa riittää, vaatii jatkuvaa tuottavuuden ja tuotannon kasvua, koska jakajia on kokoajan enemmän. Oli kyseessä sitten koko väestömäärän kasvaminen tai tukiviidakkoihin heittäytyvien lisääntyminen.

Herääkin kysymys miksi ne tahot, jotka ovat kaikkein riippuvaisimpia jaettavan riittävyydestä, esim. preka Eetut, vastustavat talouskasvua. Heille jatkuva talouskasvu on kirosana...vaikkakin se heidät ruokkii ja elättää. Miksi sahata omaa ruokkivaa oksaa? No kaikkea ei tarvikkaan ymmärtää.

Hyvinvointiyhteiskunnissa on historian valossa ainakin yksi ongelma. Ne eivät ole koskaan olleet kestävällä pohjalla. Järjestelmät ovat romahtaneet sisäiseen levottomuuteen tai ulkoiseen valloitukseen. Kummassakin tapauksessa syy on osaltaan sama, hyvinvointi yhteiskunta ajaa itsensä sisäisiin levottomuuksiin koska jaettava on rajallista ja vaatimusten noustessa vielä rajallisempaa. Toisaalta helppo ja itsestä vastaamaton eläminen johtaa helposti pasifismiin ja muihin "humaaneihin arvoihin", jolloin järjestelmän puolustaminen ulkoisia uhkia vastaan on epähumaania ja barbaarimaista.

Hyvinvointi yhteiskunnan haasteista ja tilinteon hetken siirtämisestä tulevaisuuteen on hyvänä esimerkkinä Englanti 1700 - 1800-luvulta. Muunmuassa Thomas Malthus oli sitä mieltä, että ihmiset lisääntyvät holtittomasti ja rapauttavat järjestelmän jos kaikille taataan, vastikkeettomasti, riittävästi ruokaa ja muuta perustoimeentuloa.
No hänen uhkakuvat eivät suoraan toteutuneet, tosin pitääkö siitä kiittää hänen ajatusten vaikutusta silloiseen lainsäädäntöön vai samaan aikaan alkanutta teollisuuden voittokulkua?

Taas eri puolilla maailmaa ollaan samojen haasteiden edessä, miten se tälläkertaa ratkaistaan? Miten luonnonvarat ja tuotanto saadaan riittämään, jotta pystytään turvaamaan jaettava?

Monesti kuulee sanottavan, että "kyllä asiat aina järjestyy" tai "kyllä tekniikka kehittyy ja hoitaa ongelman". Voi olla näin, tai olla olematta.

Kami kirjoitti...

Tekniikkaan luottaminen alkaa pikkuhiljaa olla vaarallista. Ongelmat ovat olleet tähän mennessä aika pieniä, mutta mitä enemmän esim. riippuvuus internettiin kasvaa, sitä tietenkin suurempi vaikutus on sen sisällä tapahtuvilla asioilla ja sitä kautta mahdollisilla katastrofeilla.

Siinä valossa miten näennäisesti suht ongelmatonta nykytekniikan kehitys on ollut ja kuinka nopeasti se harppoo eteenpäin, melkein väkisinkin pistää miettimään että mikä se ensimmäinen suuri katastrofi on. Vielä elämä ilman internettiä ja muuta nykyteknologiaa on mahdollista, mutta jo nyt se vaikuttaa kaikkiin.

Saapa nähdä tuleeko kertarysäys vai onko se aikapommimainen, jo tapahtumassa ja ilmenee vasta 5 - 20 vuoden päästä.

Jukka kirjoitti...

Ongelma ei ainoa ole rahan puute, vaan se että ilmainen ja vastikkeeton raha näivettää ihmisen ja tekee hänestä saamattoman ja vastuuttoman paskan.

Hyvinvointiyhteiskunta oli kaunis ajatus aluksi ja voisi olla edelleenkin. Hyvinvointiyhteiskunta ei kuitenkaan pysy pystyssä jos yhteiskunta vain antaa mutta ei vaadi.

Uskonnolliset yhteisöt - vaikkapa juutalaiset - ovat ylläpitäneet köyhäin hoitoa vuosisatoja. Mutta avun kääntöpuoli on aina ollut yhteisöllinen kontrolli.

En usko että sitä ilman voi hyvinvointiyhteiskuntaa pitää yllä.

Sini kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu perversio.

Anonyymi kirjoitti...

Raha varmasti vaikuttaa joidenkin päätöksentekoon, mutta eiköhän tässä kuitenkin ole aivan muita tekijöitä taustalla. Jos raha olisi ainoa asia millä on väliä, paljon useampi rupeaisi putkimieheksi (nopea ja helppo koulutus, varma työllistyminen, palkka 5000/kk tai enemmän).

Voin esimerkiksi omalta kohdaltani sanoa että akateemisesti koulutettu ei suostu ottamaan vastaan mitään töitä oman koulutuksensa ulkopuolelta yksinkertaisesti siksi, että sen tekeminen olisi sama kuin myöntäisi heittäneensä viimeiset viisi vuotta elämästään hukkaan.

Tukijärjestelmän ongelma ei ole se että se on liian kattava, pikemminkin päinvastoin (esim. tuikitärkeä terveydenhuolto kusee reisille aivan täysin), vaan se että se on aivan liian monimutkainen ja täynnä byrokratiaa. Meillä on yli sata erilaista tukea, jotka ovat suuruudeltaan vähäisiä ja joita kaikkia pitää erikseen osata hakea ja kaikki hakemukset pitää virkailijan myös käsitellä. Nämä pitäisi ehdottomasti karsia yhteen automaattiseen "tällä pysyt hengissä ja työkykyisenä joskin pleikkarit voivat jäädä ostamatta"-tukeen plus vain erikoistapauksissa haettaviin harkinnanvaraisiin tukiin. Samalla voitaisiin siirtää sosiaalityöntekijöitä tuottavaan työhön ja sitä kautta myös alentaa verotusta.

Tuplis kirjoitti...

Tukijärjestelmän ongelma ei ole se että se on liian kattava, pikemminkin päinvastoin (esim. tuikitärkeä terveydenhuolto kusee reisille aivan täysin), vaan se että se on aivan liian monimutkainen ja täynnä byrokratiaa.

Kyllä, olet aivan oikeassa. Tukijärjestelmässä on byrokraattisuutensa takia joka sortin porsaanreikiä, mitkä mahdollistavat systeemien melkoisen hyväksikäytön. Tukihässäköiden yhdistäminen yhden valtiollisen instanssin alaiseksi tulisi halvemmaksi ja näppärämmäksi jo sen takia, että elimet eivät olisi sokeita toisilleen (kuten tällä hetkellä valitettavan usein ovat) ja populaa pyörittämässä koneistoa tarvitsisi paljon vähemmän.

Ongelmana monietnisessä sossujärjestelmässä on siinä, että kun jotkut ryhmät ovat saamapuolella lukumääräänsä ja terveydentilaansa nähden valtavasti yliedustettuja (esimerkiksi mustalaiset ja afrikkalaisperäiset maahanmuuttajat), kokevat sossusysteemin maksajat tulevansa kusetetuiksi. Tämä kusetus synnyttää antipatiaa paitsi tilanteen mahdollistavaa byrokraattista koneistoa myös sitä hyväksikäyttäviä vapaamatkustajia kohtaan.

Tämänhetkinen malli ei mitenkään kestä, ja jälki sitten, kun se romahtaa, tulee olemaan tosi rumaa. Rumaa siksi, että ne, jotka oikeasti apua tarvitsisivat, eivät sitä saa, ja siksi, että tulilinjalle päätyvät ne ryhmät, eivät yksilöt, jotka katsotaan vastuullisiksi.