Pages

Me mainostajat

Me kaikki mainostamme itseämme jo pelkästään sillä, että olemme olemassa ja muiden havaittavana. Voimme mainostaa itseämme niin verbaalisti kuin nonverbaalistikin, mutta tällä kertaa keskityn siihen mainostukseen, mitä kaikkein vähiten tulee ajatelleeksi, ja mikä kuitenkin vaikuttaa mitä suurimmassa määrin siihen, miten ihmiset toisiinsa suhtautuvat.

Minä puhun siitä, miltä ihmiset näyttävät, miten he kantavat itseään ja kehoaan, myös arkisin.

Ihmiset keskimäärin eivät tykkää ajatella mainostavansa itseään ulkonäöllään, koska he näyttävät pääosin paskalta ja tietävät sen. Siksi he pukeutuvat tavalla, joka herättää mahdollisimman vähän huomiota, välttävät katsomasta ketään silmiin ja puhuvat tuntemattomille hiljaa jos lainkaan. Kaikki näkevät nämä asiat, eivätkä itse asiassa kovin tehokkaasti edes voi sulkea itseään niiden ulkopuolelle. Mainos kävelee ympäriinsä ja mainostaa riippumatta siitä, haluaako mainos tehdä niin.

Mainostamalla pyrkimystään näkymättömyyteen ihminen mainostaa sitä, että häpeää itseään. Eikä tämä jää muilta huomaamatta.

Sitten baariympäristössä ja muissa sosiaalisissa tilaisuuksissa samat ihmiset prameilevat ja tekevät parhaansa tuodakseen esiin hyvät puolensa ja minimoidakseen ulkoisesti luotaantyöntävät puolensa. Ihmiskeho vain on siitä hiton jännä, että vaikka sen puljaisi minkälaiseen kaapuun, se kyllä muistaa kenen keho se on - sama koskee kehon sisällä asuvaa mieltä.

Jos siis ihminen kulkee suupielet likellä napaansa, katse maassa, ryhti kuin säkkituolilla, lihavana ja itseinhoa huokuvana, hänestä paistaa sama vaikutelma myös silloin, kun hän tekee kaikkensa peittääkseen sen. Kyseinen ihminen ei nauti elämästään saati kehostaan. Hän kokee alemmuudentunnetta verrattuna niihin, jotka nauttivat, ja joiden kasvoilta paistava hymy on aito. Marsobjuurström joskus höpisi siitä, että koettaa tuoda suomalaisille elämäniloa ja asennetta, mutta ei osannut kertoa sitä, millä nämä asiat saavutetaan.

Ne saavutetaan sillä, että rakastutaan itseen. Rakastettua kohdellaan hyvin ja tälle annetaan kaikki.

Kehossaan asumisesta nauttiminen on hyvän itsetunnon ja sitä kautta menestyksen ihmissuhteissa perusta. Se on myös likipitäen välttämätöntä: huonotuulisuus ja -kuntoisuus tappaa tehokkaammin kuin tupakka, eikä ihmisillä ole keinoja päästä kehostaan eroonkaan - moni kykenee unohtamaan inhonsa maallista tyyssijaansa kohtaan vain riittävän päissään. Tällainen ihminen ei ole oikeasti kenenkään mielestä pidemmän päälle erityisen hyvää seuraa. Todennäköisesti ei itsensäkään mielestä.

On toki niitäkin, jotka onnistuvat olemaan hienoa seuraa ja sinut itsensä kanssa mahdollisten ongelmiensakin kera (tosin näitä harvemmin painaa huono ryhti saati katseen väistely, jotka kertovat itsetyytyväisyydestä enemmän kuin laardi). He kuitenkin voivat nostaa elämänlaatuaan ja terveyttään tekemällä efforttia sen eteen, että antavat itselleen lisää syitä olla tyytyväisiä itseensä.

Se, minkä takia erittelin ryhdin ja lihavuuden tarkasteluni kohteeksi, on se tosiasia, että niille molemmille voi tehdä jotain. Molemmat kertovat laiskuudesta tai saamattomuudesta, mutta on myös täysin mahdollista, että asiaa ei ole tullut edes ajatelleeksi ja pistänyt merkille huonoja elintapojaan saati sitä, että antaa kroppansa "roikkua" niskassa sijaitsevasta kiintopisteestä päälaen sijaan.

Insinööritiede on tehnyt elämästä helppoa. Meidän ei ole pakko tehdä yhtään mitään, ja selviämme silti. Mutta tämä on tehnyt myös onnettomaksi tulosta helppoa: merkityksellisyyden tunne ja tarpeen puuttuessa syyt tehdä itsensä eteen jotakin ovat monella hakusessa. Moni keskittyy "sisäiseen kauneuteen" hyläten ulkokuorensa paitsi itsensä inhoamana, myös väitteensä mukaan tarpeettomana.

Heiltä voikin kysyä aiheesta, kumpaa he pitävät fiksumpana: kehosta huolen pitämistä(, joka opettaa pitkäjänteisyyttä sekä edistää terveyttä ja kauneutta), vaiko rumentavaa saamattomuutta(, joka verhotaan tekosyihin)? Riippumatta heidän vastauksestaan tähän, kummanlaisen kumppanin he mieluummin ottaisivat?

3 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Eiköhän ihmiset ota kaltaisiaan: ryhdikkäät ja urheilulliset toisia samanlaisia ja pulskeat mukavuudenhaluiset samanlaisia kauniita sieluja. Ja sitten on niitä sellaisiakin, jotka tykkää toisistaan ristiin.

Ryhti on aina ensimmäinen asia, jonka ihmisessä huomaan. Seuraava asia on erilaiset kireydet nivelissä tai lihaksissa, jotka saattaa vääntää asentoa huonoksi. Mutta minä nyt oon minä, ja on niitä sellaisiakin, jotka ei ole niin "pinnallisia".

Ihminen ei taida kuitenkaan toimia fiksuimman vaihtoehdon mukaan, vaan helpoimman ja vähiten kivuliaimman.

Aava kirjoitti...

Niinno.
Ihminen joko arvostaa itseään tai sitten ei.

Matias kirjoitti...

Tämän äijän nähtyäni olen tuntenut oloni jotenkin kovin epä-cooliksi. Ei tuollaisten kanssa voi kilpailla:

http://i10.photobucket.com/albums/a140/Wakshaani/WorkTheStyle.jpg