Pages

Vihreää logiikkaa

Vihreät sitten menivät tekemään sen.

"Perussuomalaiset on puolueena olleet maahanmuuttokriittinen. Heidän näkyvä poliitikkonsa on nyt avannut konkreettisesti sitä, mitä tämä kriittisyys käytännössä tarkoittaa. Perussuomalaisten hiljaisuudesta voi tehdä sen tulkinnan, että kenet raiskataan ensin -puhe on ihan linjassa puolueen periaatteiden kanssa. En olisi uskonut, että joudun vielä 2000-luvulla ylipäätään käymään tällaista keskustelua, hämmästelee Järvinen."

Muita asiaa kommentoimattomia ja täten vihreän logiikan mukaan samassa linjassa olevia ovat ainakin C.G.E. Mannerheim, Jyrki Katainen, Adolf Hitler, Barack Obama ja Jeesus.

Hyvä peli, vihreät!

Ajatus

"A divided kingdom cannot defend itself from its adversaries. A divided person cannot face life in a dignified way."

- Paulo Coelho

Kulttuurien kommunikaatiosta

Kulttuureja on monenlaisia, kuten kaikki hyvin tiedämme.

Kulttuuri on kuitenkin eläin, joka ei normaalisti elä umpiossa. Kulttuuri voi vuorovaikuttaa muiden kulttuurien kanssa, ja täten kehittyä kelpoisemmaksi kulttuuriksi. Tätä prosessia kutsutaan kulttuurievoluutioksi. Kulttuurievoluution positiivisen kehityksen (staattisuuden ja rappion sijaan) ja niiden säilymisen kannalta olennaisin tekijä on edellämainittu kulttuurin vuorovaikutus muiden kanssa.

On kuitenkin kulttuuri, joka ei omaksu yhtään mitään muilta kulttuureilta. Se ei opi, ei kehity, ei jousta eikä hyväksy. Sen sijaan se pyrkii aktiivisesti levittämään itseään kaikkialle ja tuhota pois kaikki maailman muut kulttuurit. Tässä ei sinänsä olisi mitään ongelmaa, jos jengi haluaisi elää maailmassa, jossa eletään siten kuin reilu 1000 vuotta sitten lähi-idässä elettiin.

Ongelma muodostuu siitä, että edes kyseisen kulttuuripiirin sakki ei halua elää maailmassa, jossa eletään kuten lähi-idässä reilu 1000 vuotta sitten elettiin. Sen takia kyseisistä maista muuttaa jengiä niihin paikkoihin, joissa ei eletä sillä tavoin. Siellä he haluavat elää modernin maailman mukavuuksilla, mutta omilla ehdoillaan, joilla siis aikaansaadaan reilun tuhannen vuoden takaisen lähi-idän kehitystaso. Mitään myönnytyksiä ei tehdä eikä ymmärretä, että edellytys sille, että ne muut paikat ovat kehittyneet sellaisiksi mitä ne nyt ovat, on kyseisen kehittymis- ja muuttumiskyvyttömän kulttuurin poissaolo.

Jos moderni maailma haluaa säilyä modernina, sen on joko tuhottava tai eristettävä islam. Vaihtoehtoja ei ole, koska vastapuoli ei osaa kommunikoida, oppia, kehittyä, joustaa saati hyväksyä.

Ei näin.

Näitä uutisia joutuu nykyään näkemään aina vain useammin.

Mitä pidempään valtion ja kansan oikeustaju ovat keskenään ristiriidassa, sitä todennäköisemmin oikeudenkäyttö siirtyy kansan käsiin, koska kansa ei enää luota väkivaltakoneistonsa kykyyn ylläpitää järjestystä yhteiskunnassa. Siinä vaiheessa, kun kansa rupeaa käyttämään oikeutta, homma toimii tunneargumenteilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kärsimään joutuvat myös ne, joilla ei ole osaa eikä arpaa tapahtuneisiin rikoksiin.

Se, että valtio kusee kansan oikeustajun päälle, ei ruoki mitään muuta kuin lisää väkivaltaa ja rikoksia niitä kohtaan, jotka eivät ole niitä tilanneet. Jos siinä vaiheessa valtio asettuu suuttuneita lainkuuliaisiksi mutta epätoivoisiksi itseään pitäviä kansalaisia vastaan, on se suora signaali näille: olemme teitä vastaan, rikollisten puolella. Jengi tietää mitä sellaiselle hallinnolle tehdään.

Rangaistuksia väkivaltarikoksista on paitsi kovennettava myös saatava rangaistuskäytäntö sellaiseksi, että tuomareilla olisi munaa ajatella myös yhteisön eikä vain väärintekijän parasta ja täten uskaltaa antaa jotain muitakin rangaistuksia kuin asteikon lievimmästä päästä.

Suomalainen oikeuskäytäntö lisää jatkuvasti panoksia aikapommiin. Aikapommiin, jonka räjähtämisestä ei hyödy kukaan.

Vorenuksen tragedia

Koska kaikki maailman ihmiset ovat jo nähneet Rooman, ainakin ykköskauden, voin käyttää sen hahmoja esimerkkeinä.

Vorenus on hiton hieno mies. Hän kärvistelee 8 vuotta ilman naista ja palaa tämän jälkeen vaimonsa luo. Tuloksena Vorenus ja vaimonsa eivät tule toimeen käytännössä mitenkään, vaan ensinmainitun kömpelyys naisten käsittelyssä saa kaikki osapuolet häntä itseään lukuunottamatta siihen uskoon, että tämä pyrkii aktiivisesti loukkaamaan vaimoaan. Hän on hämillään, ahdistunut ja epätietoinen. Eihän sen näin pitänyt mennä.

Kontrastina Pullo, miesluntun perikuva, osaa auttaa Vorenusta naisten käsittelyssä. Tämä johtuu siitä, että Pullolla on ollut naiskontakteja - hän on käyttäytynyt ns. kusipäisesti ja viettänyt aikaa sutturoiden seurassa aina kun on tällaisia löytänyt. Hän on viettänyt aikaa naisten seurassa ja tietää miten näitä käsitellään. Pitkä aika pelkässä miesseurassa sai Vorenuksen toimimaan kaikkien kanssa kuin miesten.

Tässä on ns. kunnon miehen tragedia, ja se kuulostaa paljon vaikuttavammalta kun sitä kutsuu Vorenuksen tragediaksi. Säästä itseäsi sitä oikeaa varten, ja voit olla varma, ettei kumpikaan teistä viihdy saati ymmärrä toistaan kohdatessaan. Vietä aikaa toisen sukupuolen edustajien kanssa, vaikka olisivatkin jotain muuta kuin etsimäsi perikuva, ja opit olemaan heidän kanssaan.

Jotkut toki ovat sitä mieltä, että ihmisiä tulee kohdella yksilöinä ja että tästä syystä ei voi mitenkään päätellä pitäisikö joku tietty nainen sinusta juuri sellaisena kuin olet itseäsi ikäsi säästelleenä. Sukupuolet ovat kuitenkin erilaisia, ja miehillä on yhteisiä piirteitä keskenään, samoin kuin naisilla yhteisiä piirteitä keskenään, ja tämä yleistys muutamaa kummallista androgyyniä lukuunottamatta on pätevä. Harvempi ihminen viihtyy toisen kanssa, jos tämä ei osaa olla luontevasti kyseisen henkilön seurassa ja tarjota jonkinlaista vastetta toisen psykofyysisille tarpeille.

Vorenuksen tragedia syntyy siitä, että hän ei voinut toimia oikein: joko pettää vaimoaan ja menettää kunniansa omissa silmissään, tai ei petä, ja saa aikaan kriisin, koska ei osaa olla naisten kanssa. Hän valitsi kunniansa, kuten kunnon miehen tulee.

Mutta jos miehellä ei ole naista jonka takia olla erossa muista, missä on se kunnia, jonka uhrauksestaan saa? Kun tällainen "kunniallinen" mies sitten yhyttää naisen, josta todella mielitiettynsä haluaisi, hän ryssii hommat, koska ei tiedä naisista mitään. Mimmi jättää homman sikseen, eikä mies koe, että olisi saanut edes tilaisuutta näyttää, miten hyvä voisi olla. Hän on hämillään, ahdistunut ja epätietoinen. Eihän sen näin pitänyt mennä.

Tarkoitus ei ole glorifioida ääripääkäyttäytymistä. Keskitie on tunnetusti kultainen.

Silkkaa paskaa

Jyväskylän rikospoliisin rikosylikomisario Raimo Peltovuori väittää, että juutalaisten tai muslimien arvostelu on kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Ihan siltä varalta, että kyseessä ei ole nykyisin niin yleinen journalistinen lapsus*, niin minulla on vähän sanottavaa.

Raimo, sinä olet ihan vitun kujalla. Arvostelu, toisin sanoen kritiikki, voi olla niin positiivista, neutraalia kuin negatiivistakin, minkä lisäksi se keskimäärin sisältää enemmän tai vähemmän perustellun mielipiteen arvostellusta asiasta.

Jos joku kirjoittaisi: "Tappakaa kaikki juutalaiset" (kuten esim. moskeijoissa saarnataan), se olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan. Siinä on selvä kehotus tahi käsky tehdä pahaa jollekin ihmisryhmälle. Siinä, että joku ilmaisee kritiikkiä jotain sakkia kohtaan, ei ole. Tosiasiapohjainen kritiikki ei voi myöskään koskaan olla solvaamista saati panettelua, koska se edellyttäisi, että esitetyt väittämät olisivat valheellisia väittämiä.

Se, että minä kirjoitan, että minä en pidä muslimeista, ei ole kehotus kenellekään tehdä yhtään mitään. Se, että minä kerron miksi minä en pidä muslimeista, ei myöskään ole sitä. Edes se, että kerron suoraan, minkä takia pidän heitä vaarallisena ja vahingollisena niille arvoille ja asioille, mitkä ovat minulle tärkeitä, ei ole kiihottamista kyseistä kansanryhmää vastaan. Se on tosiasioiden kertomista.

Jos joku muodostaa (tosiasioiden pohjalta) mielipiteen jostakin kansanryhmästä (kuten minä olen tehnyt), ei se ole rikos. Mielipiteen ilmaisu nauttii perustuslain suojaa.

*Journalistisella lapsuksella tarkoitan olkiukkojen pykäämistä sullomalla toisten suihin asioita, joita he eivät ole sanoneet, sanotun irroittamista kontekstistaan, ym. tietoista valehtelemista.

No niin

Nyt sai amerikka jeesuksensa. Kumbaijaa ja kukkakedot ovat enää ajan kysymys. Ameriikasta tuli yhdessä yössä taas Hyvien Tyyssija. Ja sitä johtaa messias.

Hyvät puolet: ei tarvitse kuulla ruikutusta siitä että väärä jamppa voitti.

Huonot puolet: ensi vuoden suosituin lapsen toinen nimi tulee olemaan Hussein.

Me mainostajat

Me kaikki mainostamme itseämme jo pelkästään sillä, että olemme olemassa ja muiden havaittavana. Voimme mainostaa itseämme niin verbaalisti kuin nonverbaalistikin, mutta tällä kertaa keskityn siihen mainostukseen, mitä kaikkein vähiten tulee ajatelleeksi, ja mikä kuitenkin vaikuttaa mitä suurimmassa määrin siihen, miten ihmiset toisiinsa suhtautuvat.

Minä puhun siitä, miltä ihmiset näyttävät, miten he kantavat itseään ja kehoaan, myös arkisin.

Ihmiset keskimäärin eivät tykkää ajatella mainostavansa itseään ulkonäöllään, koska he näyttävät pääosin paskalta ja tietävät sen. Siksi he pukeutuvat tavalla, joka herättää mahdollisimman vähän huomiota, välttävät katsomasta ketään silmiin ja puhuvat tuntemattomille hiljaa jos lainkaan. Kaikki näkevät nämä asiat, eivätkä itse asiassa kovin tehokkaasti edes voi sulkea itseään niiden ulkopuolelle. Mainos kävelee ympäriinsä ja mainostaa riippumatta siitä, haluaako mainos tehdä niin.

Mainostamalla pyrkimystään näkymättömyyteen ihminen mainostaa sitä, että häpeää itseään. Eikä tämä jää muilta huomaamatta.

Sitten baariympäristössä ja muissa sosiaalisissa tilaisuuksissa samat ihmiset prameilevat ja tekevät parhaansa tuodakseen esiin hyvät puolensa ja minimoidakseen ulkoisesti luotaantyöntävät puolensa. Ihmiskeho vain on siitä hiton jännä, että vaikka sen puljaisi minkälaiseen kaapuun, se kyllä muistaa kenen keho se on - sama koskee kehon sisällä asuvaa mieltä.

Jos siis ihminen kulkee suupielet likellä napaansa, katse maassa, ryhti kuin säkkituolilla, lihavana ja itseinhoa huokuvana, hänestä paistaa sama vaikutelma myös silloin, kun hän tekee kaikkensa peittääkseen sen. Kyseinen ihminen ei nauti elämästään saati kehostaan. Hän kokee alemmuudentunnetta verrattuna niihin, jotka nauttivat, ja joiden kasvoilta paistava hymy on aito. Marsobjuurström joskus höpisi siitä, että koettaa tuoda suomalaisille elämäniloa ja asennetta, mutta ei osannut kertoa sitä, millä nämä asiat saavutetaan.

Ne saavutetaan sillä, että rakastutaan itseen. Rakastettua kohdellaan hyvin ja tälle annetaan kaikki.

Kehossaan asumisesta nauttiminen on hyvän itsetunnon ja sitä kautta menestyksen ihmissuhteissa perusta. Se on myös likipitäen välttämätöntä: huonotuulisuus ja -kuntoisuus tappaa tehokkaammin kuin tupakka, eikä ihmisillä ole keinoja päästä kehostaan eroonkaan - moni kykenee unohtamaan inhonsa maallista tyyssijaansa kohtaan vain riittävän päissään. Tällainen ihminen ei ole oikeasti kenenkään mielestä pidemmän päälle erityisen hyvää seuraa. Todennäköisesti ei itsensäkään mielestä.

On toki niitäkin, jotka onnistuvat olemaan hienoa seuraa ja sinut itsensä kanssa mahdollisten ongelmiensakin kera (tosin näitä harvemmin painaa huono ryhti saati katseen väistely, jotka kertovat itsetyytyväisyydestä enemmän kuin laardi). He kuitenkin voivat nostaa elämänlaatuaan ja terveyttään tekemällä efforttia sen eteen, että antavat itselleen lisää syitä olla tyytyväisiä itseensä.

Se, minkä takia erittelin ryhdin ja lihavuuden tarkasteluni kohteeksi, on se tosiasia, että niille molemmille voi tehdä jotain. Molemmat kertovat laiskuudesta tai saamattomuudesta, mutta on myös täysin mahdollista, että asiaa ei ole tullut edes ajatelleeksi ja pistänyt merkille huonoja elintapojaan saati sitä, että antaa kroppansa "roikkua" niskassa sijaitsevasta kiintopisteestä päälaen sijaan.

Insinööritiede on tehnyt elämästä helppoa. Meidän ei ole pakko tehdä yhtään mitään, ja selviämme silti. Mutta tämä on tehnyt myös onnettomaksi tulosta helppoa: merkityksellisyyden tunne ja tarpeen puuttuessa syyt tehdä itsensä eteen jotakin ovat monella hakusessa. Moni keskittyy "sisäiseen kauneuteen" hyläten ulkokuorensa paitsi itsensä inhoamana, myös väitteensä mukaan tarpeettomana.

Heiltä voikin kysyä aiheesta, kumpaa he pitävät fiksumpana: kehosta huolen pitämistä(, joka opettaa pitkäjänteisyyttä sekä edistää terveyttä ja kauneutta), vaiko rumentavaa saamattomuutta(, joka verhotaan tekosyihin)? Riippumatta heidän vastauksestaan tähän, kummanlaisen kumppanin he mieluummin ottaisivat?

Rinnastus

Sillä, että katsoo tarpeelliseksi elvistellä panemattomuudellaan, ei ole mitään merkityksellistä eroa sille, että elvistelee panemisillaan.

1/12 takana

Huraa, eka holiton kuukausi muutamaan vuoteen takana.

Ei hullumpaa; on tullut luettua, treenattua ja itse asiassa oltua jopa sosiaalisempikin kuin aikaisemmin. Tosin treenasin liikaa suhteessa syömisiini ja lepoihin, minkä ansiosta vilustuin, ja nyt olen odotellut tässä toipumista jo hyvän tovin, mutta kai se jossain välissä tästä.

Olen myös havainnut päätökseni olevan jossain määrin tarttuvaa sorttia. Huumorinsa siinäkin.

Ps. Hassua muuten: vierastan sitä, kun ihmiset toivottelivat onnea päätöksessäni pysymisessä. Vähän ihmetyttää se, että millä tavoin sen pitäisi olla onnesta kiinni? Ehkä se tapahtui kohteliaisuudesta, mutta minä luen helposti onnentoivotuksiin rivien väliin epäilyn siitä, että sitä onnea myös tarvitaan. Sikäli kun onni on minkäänlainen faktori, toivoisin itselleni mahdollisimman huonoa - tässä on tarkoitus olla kyse tahdosta.