Pages

Kakkonenko ykkönenkö

"Kauan, kauan sitten, eli pienessä kylässä suuren metsän takana tytöntyllerö (no ok, oli se jo 25), joka ihastui yhteen söpöön poikaan (sekin tais olla jo lähemmäs kolköt). Ne tutustui ja sit ne oli sillee parikin kertaa ja ihastus syveni ja melkeen käytettiin r-sanaakin. Yhtenä päivänä poika kysyi tytöltä, että "mites ois NAMbö2" Tyttö sanoi "ei tuu". Toisena päivänä keskustelu käytiin uudelleen samalla lopputuloksella. Kolmantena päivänä riisui poika ihQpihQprinssipukunsa ja tivasi että "etkö muka anna? ikinä?" johon tyttö vastas, että "en anna". Sit se poika meni pois ja tyttö oli vähän aikaa melko ihmeissään."

Minäpä tähän loihe ihmettelemään, että minkä ihmeen takia tyttö oli ihmeissään? Olettiko hän mahdollisesti, että poika kenties voi lakata haluamasta panna häntä pyllyyn vaiko jäävän suhteeseen kiroilemaan lopuksi ikäänsä sitä, että ei saa suhteelta sitä mitä siltä ilmeisen paljon tahtoo?

Ylipäätään hämmentävän moni ihminen tuntuu olettavan - ikään kuin itsestäänselvyytenä - että muut ihmiset paitsi haluavat myös voivat tuosta vaan lopettaa halunsa ja elää täysin onnellisina ihmisen kanssa, jonka kanssa siis muuten viihtyvät hyvin, paitsi että nämä jättävät jonkin olennaiseksi koetun tarpeen kokonaan tyydyttämättä. Katsovat myös oikeudekseen rajoittaa tämän toisen sukupuolielämää esimerkiksi pidättäytymällä seksistä, paitsi silloin, kun itseä sattuu kaikkein eniten himottamaan. Mukaan ei lähdetä saati omista haluista jousteta. Paskat siitä, miltä se toisesta osapuolesta tuntuu.

Minä ihmettelen sitä ihan helvetisti, että jos kaikki, mihin on valmis, on omien halujen tyydyttäminen ehdoitta, niin minkä ihmeen takia edes ryhtyy suhteeseen? Rajoittaakseen jonkun toisen onnellisuutta? Minä en tajua ollenkaan, minkä takia kukaan ryhtyisi suhteeseen, jos kokisi, ettei voisi saati haluaisi tarjota sitä, mitä suhteen toinen osapuoli kumppaniltaan tahtoo.

Mikä on ihmisen väline tuottaa parisuhteessa onnellisuutta? Oli kyseessä sitten seksi tai ei - tämä keskinäisen vuorovaikutuksen väline on antaminen. Parisuhteessa saaminen taas on sen toisen osapuolen käsissä - jos hän ei anna, et saa. Kuka voittaa ja mitä sillä, että et anna kaikkea, mikä sinulla on?

Jos sinulla ei ole (halua) antaa sitä, mitä toinen tahtoo, ei ole mitään syytä jäädä suhteeseen.

Aiheesta on taannoin kirjoitettu myös laki.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Entä jos SINULLA olisi kumppani, joka haluaisi naida SINUA perseeseesi vasten tahtoasi? Miksi pitäisi suostua siihen mikä ei omasta mielestä ole mukavaa/en epämiellyttäväksi todettu/jopa sattuu? Etkö pysty rakastamaan kumppaniasi vaikka hän ei suostu kaikkeen mitä tahdot? Tiedätkö, jotkut asiat pitää hyväksyä ja rakastaa kumppaniaan sellaisena kuin se on, kaikkine puutteineen. Olet aika huono mies, jos valitat että nainen on pihtari ja ei anna persettä, vaikka sitä jatkuvasti kinut ja olet jo kolme päivää painostanut siihen...

annikki kirjoitti...

No voi nyyh.

Useimmille se, ettei toista kiinnosta anaaliseksi, ei ole mikään kynnyskysymys. Koska useimmiten näin on, voi hyvällä syyllä ihmetellä, jos se jollekulle vähemmistön edustajalle on kynnyskysymys. Ei sinun silti ole pakko sellaisen kanssa seurustella, joita ei se kakkonen kiinnosta. Niitä, joita ei kiinnosta, on vain tosi paljon.

Kyllä ne varmaan osaa sitten seurustella keskenään. Ja onnea oman puoliskosi löytämiseen.

Ihmissuhteessa tarvitaan aina kaksi kyllää, mutta vain yksi ei. Ei sekään ole rakkautta niin päin, että rakkaudella vaatien kiristää toisen sille vastenmieliseen asiaan. Seksi ei ole mitään astioiden tiskaamista, jota voi tehdä, vaikkei huvittaisikaan.

Tuplis kirjoitti...

Entä jos SINULLA olisi kumppani, joka haluaisi naida SINUA perseeseesi vasten tahtoasi?

Heittäisin "kumppanin" mäkeen. Ymmärtääkseni penetraatio vastentahtoiseen osapuoleen on raiskaus.

Miksi pitäisi suostua siihen mikä ei omasta mielestä ole mukavaa/en epämiellyttäväksi todettu/jopa sattuu?

Missä minä niin sanon?

Etkö pysty rakastamaan kumppaniasi vaikka hän ei suostu kaikkeen mitä tahdot?

Kumppani, joka jättää olennaiset halut tyydyttämättä, ei ole kummoinen kumppani.

Jos kykenet keksimään, voit toki kertoa kuka voittaa ja mitä pihtaamisella. Minä olisin äärimmäisen kiinnostunut kuulemaan.

Tuplis kirjoitti...

Useimmille se, ettei toista kiinnosta anaaliseksi, ei ole mikään kynnyskysymys.

Anaaliseksi on kirjoituksessani esimerkin asemassa. Minun puolestani voit laittaa tilalle vaikkapa pissaleikit tai suuseksin jos se kuulostaa sinusta paremmalta. Kyse on antamisen, saamisen ja antamattomuuden mielekkyyden pohdinnasta.

Annikki kirjoitti...

No näin juuri. Ei se sitä poista, että anaaliseksistä on kiinnostunut vähemmistö, ja suuseksistä reipas enemmistö. Useimmille erikoisuudet eivät kuitenkaan ole kynnyskysymyksiä, jos muuten synkkaa, vaan mausteita, joista voi tinkiä. Harvoille ne taas ovat ihan pakko-saada, ja silloin ei voi muuta kuin etsiä enemmän kaltaistaan seuraa. Saa siinä toinen ihmetellä. Miksi ei saisi.

Mun eksä oli kiinnostunut bdsm:stä, mutta sille ei riittänyt se, että suostun häntä piiskaamaan ym. vaan olisi lisäksi pitänyt olla asiasta yhtä innostunut (ei sillä, että olisin näytellyt hapanta naamaa ja silmiä pyöritellen heiluttanut ratsupiiskaa tms. ilon pilaamista). Se ei valitettavasti ollut mikään tahdon asia. Ei se minulle ollut kynnyskysymys, ettei olla piiskaleikkeihin molemmat kallellaan, mutta hänelle oli. Voi voi, ja elämä on.

Tuplis kirjoitti...

Saa siinä toinen ihmetellä.

Joo, saahan sitä ihmetellä sitäkin, että vesi on märkää, mutta en minä siinä mitään ihmettelemisen arvoista näe. Katsos, esimerkkikeississä mimmi on täsmälleen yhtä ehdoton ja joustamaton kuin poika, mutta jostain syystä kokee pojan ehdottomuuden halunsa suhteen ihmettelemisen aiheeksi. Ikään kuin pojalla ei olisi tai kuuluisi olla oikeutta haluta mitään, mitä tyttö ei halua hänelle suoda.

Minä ihmettelen ennemmin sitä, että ihminen yrittää ulottaa valtansa kumppaninsa yli. En pidä moista touhua terveenä.

Annikki kirjoitti...

No sitten et näe. Minä näen, että on helppo ihmetellä harvinaista asiaa. Varsinkin, kun kaikenlainen hämmästely ja toisen ajatusten erilaisuuden hahmottamisen vaikeus on muutenkin ihmisille hyvin tyypillistä. Kaikki eivät ole coolisti hiljaa, kun hämmästyttää.

Sitäpaitsi on väärin sanoa, että toinen ulottaa sinuun valtaa, käyttämällä itsemäärämisoikeuttaan omasta kehostaan. Sinun "kärsimys" on vain välillistä ja omassa päässäsi, ei sinuun kajoamista.

Suhde ei anna täysiä käyttöoikeuksia. Aina tarvitaan kaksi kyllää, mutta vain yksi ei. Sellaista jatkuvan antamisen ja rakastamisen ehdotonta pakkoa ei kukaan jaksa määrättömän pitkään, elämä on sen verran vaikeaa muutenkin. Tunteet vaihtelevat ja jatkuva käytössä oleminen herättää pitemmän päälle vain vihaa.

Hyvällä lykyllä voit toivoa löytäväsi seksuaalivietiltään yhtä kiihkeän parin, mutta useimmilla ihmisillä halukkuus vaihtelee ja pitkässä suhteessa tasoittuu ja on aivan yhtä väärin olla haluamatta kuin haluta koko ajan.

Pidä vain kynnyskysymyksesi, mutta anna toisille sama vapaus olla ja valita. Eihän kukaan sinua tuossakaan pakottanut elämään kauheassa b-rapun pihtauksessa. Peli oli reilu ja sillä hyvä.

Tuplis kirjoitti...

Sitäpaitsi on väärin sanoa, että toinen ulottaa sinuun valtaa, käyttämällä itsemäärämisoikeuttaan omasta kehostaan.

Tilanteessa, jossa olen sitoutunut omasta halustani rajoittamaan seksielämäni häneen, nimenomaan niin hän tekee.

Paljon parempi kuin jäädä kiusaamaan minua (ja itseään) sillä, että kumpikaan ei saa mitä haluaa (hän kumppania, jolla ei ole kyseistä halua ja minä kumppanin, joka on valmis ja halukas tyydyttämään halun), olisi lähteä suhteesta. Silloin hän ei rankaise minua eikä itseään.

En ymmärrä suhdetta jonka sisältöön kuuluu toisen rajoittaminen. En sitten yhtään. Minun nähdäkseni ihmisen on paras olla vapaa ja valita itse rajoituksensa. Parisuhteessa ei ole pakko olla, ja jos on mieluummin antamatta kuin antaa, ei jengille tarvitse erikseen kertoa mikä vaikutus sillä on pariskunnan onnellisuuteen.

Sini kirjoitti...

Jos haluu saada, on pakko antaa. Niinhän se menee. Joskus myös periksi. Toisen rajoittamista on myös se, että vaatii tältä seksiä ilman, että hän sitä juuri sillä hetkellä haluaisi.

Itse en panisi ketään, joka tekee sen vastentahtoisesti, joten en toivo kenenkään vaativan sitä minultakaan.

Tuplis kirjoitti...

Toisen rajoittamista on myös se, että vaatii tältä seksiä ilman, että hän sitä juuri sillä hetkellä haluaisi.

"Vaatii" ei kuulu parisuhteeseen.

Itse en koskaan kieltäydy parisuhteessa seksistä jos mitenkään siihen kykenen - sillä, sattuuko minun tekemään pyytämishetkellä mieli, ei ole yhtään mitään merkitystä. Riittävän monelta pihdataan jo nyt. Sankaruutta on antaa.