Pages

Viinamäen väki

Väki on hieno sana, tarkoittaa varsinaisesti voimaa, mutta tässä yhteydessä puhun ihmisistä.

Aikani kuluksi kävin keskustelua alkoholista, sen vaikutuksesta ja siitä, miksi jengi juo.

Havaitsin, että ihmiset juovat pitkälti laskeakseen defenssejään ja heittäytyäkseen ihmisen rooliin, jossa on paljon heitä itseään, mutta impulsiivisempana niin hyvässä kuin pahassa - mutta silti "turvallisesti" siinä mielessä, että selitys käytöksen mahdolliselle typeryydelle löytyy. Ikään kuin takaportti, joka sanoo: "En mä oikeasti, se oli viinan syy."

Ja tottahan se onkin, siinä mielessä, että kännissä tekee melkoisesti asioita, jotka jättäisi normaalin harkintakykynsä vallitessa tekemättä. Olivat ne sitten positiivisia tai eivät. Tosin koska henkilö on kuka on, ja on katsonut asiakseen kiskoa sitä viinasta, niin "kyllä hän oikeasti", vaikka viina olennainen vaikuttava tekijä onkin.

Sitten taas niitä, jotka eivät juo viinaa, katsotaan kieroon. Tämä johtuu kaiketi siitä, että kun viinakset tyhmentävät nauttijaansa, kokee väkijuoman nielijä, että samaan ryhtymätön haluaa pysytellä hänen yläpuolellaan - parempana kuin muut, jotka kykenevät ottamaan ilon irti siitä, että asettavat itsensä kyseenalaiseen tilaan. Eikä näin juojan mielestä oikeasti ole, sillä hän on selvin päin ihan yhtä fiksu, ja sitäpaitsi kykenee valitsemaan ollako päissään vai ei; motto on best of both worlds. Mikään ei ole niin hauskaa kuin olla oikeaan aikaan vähän tyhmä.

Juomattomuus siis asettaa ihmisen konfliktiin juovien kanssa, ja luo sillä sosiaalisen ostrakismoksen. Konflikti on tosin vain juovan ihmisen päässä, mutta yhtä kaikki, se vaikuttaa hänen ja juomattoman väliseen kanssakäyntiin.

Alkoholi on kuitenkin alin yhteinen nimittäjä: se tekee ennen pitkää kaikista jokseenkin yhtä typeriä, ja täten antaa kaikille yhteisen kielen, tyhmäilyn. Se helpottaa kanssakäymistä ihmisten kesken, joilla ei ole mitään kummempaa yhteistä, mutta ei tästä huolimatta tee näistä ihmisistä toisilleen sopivaa seuraa saati mielenkiintoisia.

Aihetta sivuaa mutkan kautta kirjoitukseni kokemusten keräilystä.

4 kommenttia:

Aava kirjoitti...

"Tosin koska henkilö on kuka on, ja on katsonut asiakseen kiskoa sitä viinasta, niin "kyllä hän oikeasti", vaikka viina olennainen vaikuttava tekijä onkin."

Niinpä.

"Se helpottaa kanssakäymistä ihmisten kesken, joilla ei ole mitään kummempaa yhteistä, mutta ei tästä huolimatta tee näistä ihmisistä toisilleen sopivaa seuraa saati mielenkiintoisia."

Niin. Eli ihmiset tasoittelevat erojaan juomalla porukalla viinaa. Miksi? Koska niitä eroja ei kestä selvinpäin.

Kyllä ihminen on sitten älykäs ja kekseliäs.

Kami kirjoitti...

Justiinsa briteissä profiloitiin alkoholinkäyttäjiä.

Olen sitä mieltä että ihminen on täysin oma itsensä vain kännissä. Tai siis, "pohjimmiltaan" itsensä. Se sitten on hyvä tai huono asia. Joillakin hyvä. Omalla kohdalla pidän hyvänä sitä että minulle se on huono asia. Muuten joisin paljon enemmän ja useammin.

Tuohon kännisten alemmuuskompleksiin törmää kyllä aina kun on selvinpäin humalaisessa seurassa. Toisaalta se tuntuu olevan vieläpä jonkinlainen kulttuurinen miehen merkki että on päissään aina kun ihmisten ilmoille uskaltautuu.

Ainut kysymys minkä keksin baareissa selvistelijälle esittää, on: "Mitä vittua sinä teet selvinpäin tilassa jossa on typeriä itsestään liikoja luulevia kännisiä ihmisiä, huono ilma, hirveä tungos?"

Ja ainoa vastaus jonka keksin, on: "En yhtään mitään."

Skitsofrenisin juttu viinan kanssa tyhmäilyssä on että jos lakkaa vetoamasta tuohon "en mä oikeasti...", helposti alkaa näkemään itsensä enemmän sellaisena kuin on kännissä.

Skenaario jossa ei olisi juonut viinaa, ei koskaan kokenut sen myötävaikutuksella tapahtuneita asioita, on melko huikea.

Silti, vaikein minun on ymmärtää ihmisiä jotka litkivät alkoholijuomia pieniä määriä päivästä toiseen. Siinä on itsepetoksen maku.

IDA kirjoitti...

Musta taas se, että humalaisen suusta kuulee totuuden on valhetta. Hyvässä humalassa nimittäin mielikuvitus lentää ihan omissa sfääreissään ja, jos saa jonkun idean, niin sitä rupeaa johdattelemaan huolimatta mitään sen totuusarvosta.

Tai ehkä laskuhumalassa tai sellaisessa riitelevässä kännissä ladellaan ikäviä totuuksia. Toisaalta.

Aava kirjoitti...

"Tai siis, "pohjimmiltaan" itsensä. Se sitten on hyvä tai huono asia."

Hmmm. Tuossa on kyllä tosiaan perää. Optimaalisinhan olisi tilanne, jossa alkoholin nauttiminen ei saisi aikaan havaittavaa muutosta; eli että ihminen olisi niin vilpitön selvinpäin, ettei kännäämisellä saisi moista estottomuusefektiä ilmenemään.

"Ainut kysymys minkä keksin baareissa selvistelijälle esittää, on: "Mitä vittua sinä teet selvinpäin tilassa jossa on typeriä itsestään liikoja luulevia kännisiä ihmisiä, huono ilma, hirveä tungos?""

Meniskö jotenkin näin:
- paikkoja, joissa selvät ihmiset vastaavalla tavalla kokoontuvat, on varsin vähän, liekö laisinkaan; ihmisellä on kuitenkin sosiaalisia tarpeita eikä aina munaa pitää kiinni laatustandardeista
- oman itsekontrollin lujuus konkretisoituu silmiinpistäväksi; tosin silläkään tunteella ei kauaa baarissa viihdy
- olla siellä, missä niin moni muukin on, saa ihmisen tuntemaan itsensä sosiaaliseksi ja "erilaisuutta" suvaitsevaksi (eli sietää alkoholia vaikkei itse käytä = avaramielinen), samalla kun tuo oman itsekontrollin paremmuus kirkastuu (win-win)