Pages

Ilta

Ilta täynnä aina niin mielenkiintoista introspektiota. Sain tänään naiselta kuulla olevani ilkeä ja törkeä, ja hän halusi tietää miksi olen sellainen. Loukkaantuminen ja kysymys olivat minulle molemmat tuttuja ja ne toivat mieleeni asiat, joita olen aikaisemminkin miettinyt.

Asiaa olen tuumaillut ja sitä myötä havainnut, että minulla ei ole naispuolisia kavereita. Oikeastaan on, mutta ne ovat poikkeuksetta jonkinasteisia entisiä treffikumppaneita. Minä en tutustu naisiin kuin treffailemalla. En tiedä miten suhtautua heihin kavereina. En ennen kuin parisuhdepotentiaali on pelattu alta pois. Enkä sen jälkeenkään pidä kovin paljon yhteyttä. On joitain, joista pidän kovasti, mutta joiden kanssa en vain tule viettäneeksi aikaa.

En itse asiassa edes tapaa naisia missään. Paikat ja tilanteet, joissa pyörin, eivät juuri sisällä naisia. Eniten naisia näen baariympäristössä, ja jos siellä satun olemaan riittävän huomionkipeällä päällä, menen jututtamaan joltain silmää miellyttävältä mimmiltä puhelinnumeron. Turhaan, koska en ikinä soita naiselle, joka on antanut minulle numeron kun olen humalassa. No, nyt moista ei ihan hevillä tapahdu kun en juo.

Jotkut ihmiset ovat alati tekemisissä toisenkin sukupuolen edustajien kanssa, ja heistä se on paitsi normaalia, myös luontevaa. Minä puolestani en löydä yhteisiä intressejä itseni ja naisten väliltä. Ehkä suhtautumistapani on väärä; en minä miestenkään kanssa ryhdy puhumaan puhuakseni miehen kanssa, vaan siksi, että minulla on jotain sanottavaa ja sanon sen. Samaan tapaan ei olisi luontevaa mennä puhumaan naiselle vain puhuakseen naiselle. Sanottavaa pitäisi olla sille ihmiselle ja siinä tilanteessa. Toisaalta on outoa mennä sanomaan jotain miettimäänsä tuntemattomalle ihmiselle sitä pohjustelematta ja odottamatta. Hullu ja omituinen saa olla, mutta ei outo.

Minulla oli kerran lukija, joka oli ottanut ikään kuin tehtäväkseen tarjoilla naisnäkökulmaa teksteihini. Tulin ajaneeksi hänet pois joko siksi, että en osannut vastata hänen emotionaalisiin tarpeisiinsa (seksistinä tulkitsen aina kaikki naisten tyytymättömyyden osoitukset tällaisiksi) tai sitten yksinkertaisesti siksi, että hän ei osannut selittää mitä tarkoitti tavalla, joka olisi tullut minulle perille asti. Effortti, joka ei tuota toivottua tulosta, tapaa päättyä.

Mutta kuitenkin, mitä tulee siihen, että en kaveeraa naisten kanssa, on todettava, että asiantilaan ei olisi kovin luontevaa hakea muutosta. Minä en ole kenenkään kanssa tullut jutelleeksi siksi, että markkinoisin itseäni mielenkiintoisena henkilönä, vaan olen sen sijaan herättänyt ihmisten huomion puhumalla asioista, jotka ovat minusta mielenkiintoisia ja tekemällä asioita, jotka ovat minusta mielenkiintoisia.

Tiedän myös, että en pidä itsestäni puhumisesta. Näiden itseäni käsittelevien kirjoitusten tuottaminen on aina jotenkin kummallisen tuntuista; luulisin tuntevani itseni vähemmän alastomaksi tunkemalla netin täyteen kuvia hepistäni. Itsensä ja tuntojensa käsittely kirjallisessa ja luettavassa muodossa tuo esiin sen persoonan, joka olen, ilman suojamuuria, mikä on käytössä tilanteessa, jolla puhun yleisellä tasolla.

Minua en osaa perustella.

10 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Menepäs naiselle puhumaan hänestä itsestään, niin hän kuuntelee haltioituneena koko illan. :)

Tuplis kirjoitti...

Vaikka olisin rehellinen?

Kami kirjoitti...

Olen miettinyt tuota loppussa kirjoittamaasi itse kanssa. Välillä tuntuu erittäin kammottavalta kertoa itsestään asioita. Jos joku alkaa hyökkäämään niiden kimppuun, hän on saman tien niskan päällä, sillä minä olen ojentanut hänelle aseet siihen.

Sitten taas ajattelen että mitäpä sillä on lopulta väliä. Minähän se olen. Ei se siitä muutu kirjoitin sen tai en.

Toisinaan ajattelen että elelen maailmassa jossa ihmiset päästävät itsensä kaikesta liian helpolla. Kertovat vaan sen mikä on näennäisesti positiivista.

Sini kirjoitti...

Vaikka olisin rehellinen?

Villi veikkaus, että jututat naisia joista sulla on rehellisesti jotain hyvää sanottavaa.

Tai siis ethän sä jututa naisia mutta kuitenkin.

Tuskin sä sen pyllerön luo menisit: "Morjesta pöytään, mitäs läski?". Et sä siihen halua tutustua.

Tuplis kirjoitti...

Villi veikkaus, että jututat naisia joista sulla on rehellisesti jotain hyvää sanottavaa.

Ei kaunista naista kiinnosta kuulla olevansa kaunis. Se olisi jokseenkin yhtä imartelevaa kuin toteaisi tiedemiehelle tämän olevan älykäs. Itsestäänselvyyden ääneen sanomista.

Kaunista naista kiinnostaisi todnäk kuulla positiivisia kommentteja piirteistä, jotka eivät ole yhtä ilmiselviä kuin hänen puoleensavetävä ulkonäkönsä. Ne eivät kuitenkaan juuri näy ulospäin keskustelematta, joten rehellistä ja kiinnostavaa sanottavaa sellaisesta ihmisestä on lähtökohtaisesti varsin vähän.

Sini kirjoitti...

En mä kauniiksi kehoittanutkaan mennä sanomaan. Keksisit varmasti jotain kiinnostavampaakin.

Voi sitä kysymyksiäkin esittää ja alkaa saaduista vastauksista kehittää keskustelua.

Ei se ole niin vaikeaa.

Kekke kirjoitti...

"Ei kaunista naista kiinnosta kuulla olevansa kaunis. Se olisi jokseenkin yhtä imartelevaa kuin toteaisi tiedemiehelle tämän olevan älykäs. Itsestäänselvyyden ääneen sanomista."

Älä puhu caccaa, tuplis. :) Tosi monella upean ja suht upean näköisellä chaigalalla on itsetunto-ongelmia joten he eivät tunne itseään välttämättä kauniiksi / eivät tiedosta sitä koko ajan, joten vaikkapa hiusten kehuminen on usein varma nakki.
Eikä pidä unohtaa niitä ryysyjä!
"Toi hamehan istuu nätisti. Onko toi solki jotain Kalevala-korumallistoa?"

Tuplis kirjoitti...

No joo, voi olla, että sen kuuleminen on imartelevaa, mutta se ei tee imartelijasta mitenkään merkittävää saati kiinnostavaa, koska samaa sanovat kaikki muutkin.

Tosin jos imartelija on kohteensa silmiin kiinnostavan näköinen, se saattaa herättää huomion ja paljon muuta ei enää tarvita.

riikka kirjoitti...

Saman asian toisensuuntainen tarkastelu. Minä kohtaan huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia. Työasioissa kohtaan miehiä, työkaverit ovat lähes poikkeuksetta miehiä, harrastuksissakin enemmistö on miehiä. Jopa kotona on pelkkiä miehiä (yksi kappale) ja poikia (kaksi kappaletta). Jälkimmäisintä huomiota lukuun ottamatta kaikki edeltävä heijastaa kuitenkin omia valintoja, ainakin epäsuorasti. En ole valinnut työtäni tai harrastuksiani siksi, että ne ovat miesvaltaisia - mutta olen kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, että ne ovat. Ei siksi, että tarvitsisin erityisesti seksuaalisromanttista vetoa kodin ulkopuolella, vaan juurikin siksi, että yleisesti ottaen intressini lienevät enemmän testosteronin kuin naishormonien ohjaamia ;) Ja olen tästä sekä faktuaalisesti että normatiivisesti kovin tyytyväinen.

Joskus nuorena, heikommalla itsetunnolla varustettuna, koin asiasta stressiä. "Kaipasin" tyttökavereita; yritin todella kiinnostua "perinteisistä" tyttökavereiden jutuista ja intresseistä ja sätin itseäni, kun en onnistunut. Pidin (pidän) vaatteista ja estetiikasta ja muodista ja blaablaasta, mutta en kokenut minkäänlaista tarvetta jakaa sitä kenenkään kanssa. Myöskin sen aikainen poikaystäväni kehotti minua hakemaan samasukupuolista seuraa - tuskin kuitenkaan huolesta minua kohtaan, vaan oman itsetuntonsa ja mustasukkaisuutensa vuoksi.

Eli mitäs tästä nyt sitten vetäisi viivan alle. Vaikka että on paljon helpompaa olla nainen, joka on intresseiltään maskuliinisuuteen taipuvainen, kuin mies, joka on intresseiltään feminiinisyyteen taipuvainen. Heterona ainakin.

Muille jää sitten ainoastaan mahdollisuus totuttaa itsensä siinä määrin toisen sfääriin ja sen säännönmukaisuuksiin, että saa mitä haluaa. Kusetusta tai ei.

Kami kirjoitti...

Onko sillä loppupeleissä mitään väliä sanooko joku muu sen saman asian ja toistetaanko sitä ? Kaveri sanoo aina "Fiilispohjalta vaan".

Jos joku on kaunis ja kiinnostava, pitäisi se voida sanoa. Menee turhan monimutkaiseksi jos rupeaa miettimään.

Sen mitä olen huomannut on, että kun naisille töksäyttää suoraan jotakin tai lähestyy, he saattavat välittömästi torjua sen tai reagoida kieltävästi, mutta viikon tai kuukauden päästä ovat selkeästi sitä kait funtsineet ja ovat selkeästi lämmenneet asialle.

Ongelma vaan on siinä, että se leikkiminen vituttaa -ainakin meikäläistä- hieman ja se kynnys kasvaa kokoajan. Torjuntaa jaksaa yhdeltä naiselta vain tietyn määrän. Riippuen naisesta. Egon kanssa on vaikeaa välillä.