Pages

Miehisyyden olemus

Yksi typerimmistä asioista, joita mies voi tehdä, on alkaa puhumaan miehisyydestä muualla kuin kaveriporukassaan, jossa asema on ns. turvattu. Tämä johtuu siitä, että miehisyydestä puhuminen on kuin sanoisi olevansa vitun hyvä panemaan: lukijan ensimmäinen reaktio on välitön ja syvä epäily.

Mitä siis on miehisyys?

Biologisesti ajatellen miehen päällimmäinen tehtävä on olla isä, joka turvaa itsensä ja perheensä elämän ja antaa jälkikasvulleen mahdollisimman hyvät eväät pärjätä maailmassa sitten kun aika on riittävän kypsä. Jotkut (ala)päänsä hedonismiin upottaneet elävät siinä virheellisessä uskossa, että miehinen voi olla ilman isyyttäkin, mutta he ovat väärässä, ja heidän "saavutuksensa" kuolevat heidän mukanaan.

Miehisyys on johtajuutta. Ei komentamista ja orjuutusta, vaan suunnan näyttämistä, inspiroimista omalla esimerkillään ja kannustamista lahjojensa käyttämiseen ja kehittämiseen.

Miehisyys on itsenäisyyttä. Mies, joka ei seiso omilla jaloillaan tai tarvitsee äidin tissiä, ei ole mies. Vapaus, vastuu ja miehuus: erottamaton, pyhä, kolminaisuus.

Miehisyys on aggressiota. Mies on voima, joka muuttaa asioita, ja miehen laadusta riippuu, mihin suuntaan. Passiivinen ovimatto, joka ei kykene muuhun kuin ruikuttamaan siitä, että hänen tahtonsa ei toteudu, ei ole ansainnut kulkusiaan.

Miehen tahto käy yli lihan. Kun mies asettaa päämäärän, siihen mennään vaikka läpi harmaan kiven. Maksoi mitä maksoi.

Miehisyys on voimaa. Kykyä käyttää sitä tarvittaessa ja viisautta olla käyttämättä kun tarvetta ei ole.

Miehisyys on uhrautuvaisuutta; surkea on mies, jolla ei ole mitään, minkä puolesta voisi antaa henkensä.

Miehistä on rehellisyys ja suoruus, uskallus ilmaista ja tehdä se minkä todeksi ja oikeaksi kokee. Mies ei epäröi oikaista käsityksiään ollessaan väärässä, mutta ei myöskään taivu kannassaan vain miellyttääkseen jotakuta.

Miehistä on myös olla vitun hyvä panemaan.

6 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Hyvä ideaali. Joskin nämä kaikki piirteet ovat vaikeita toteuttaa yhteistyössä muiden kanssa. On perhe, työ ja harrastukset, ja niiden kaikkien yhteensovitaminen vaatii kompromisseja.

Mun mielestä on miehistä toimia niin, että ympäröivä verkosto ei koe tulleensa ylikävellyksi. Koska kyllä tosimies voi olla nöyrä arvostamiensa asioiden edessä. Eikö?

Tuo uhrautumis-kohta taisikin käsitellä sitä seikkaa. Vai?

Mutta muuten tosi hieno toimintakertomus miehisyydestä. Sellaisen miehen nainen haluaa. Kun tällaisen ihmiskuvan on omaksunut, voi lakata ajattelemasta systemaattisesti toimivansa miehisesti. Se miehisyys kumpuaa itsestään. Näin voisin kuvitella.

Kami kirjoitti...

Miehisyys on sitä ettei perusta vittuakaan mistään määrityksistä, vaan toimii juuri niin kuin parhaaksi katsoo.

Se minkä pohjalta määritykset luodaan, ei se mikä luodaan määritysten pohjalta.

Miehisyys ei ole kaikkein tärkein eikä todellakaan olennaisin tai tarpeellisin muoto. Ylempänä on naisellisuus. Jos ei ole naisellisuutta, ei tarvita miehisyyttä.

narvis kirjoitti...

Miehinen voi kyllä olla ilman lapsiakin. Tietenkään biologinen/evoluutiollinen tarkoitus ei täyty, mutta näin se on kaikkialla elävillä olennoilla, kaikki eivät lisäänny, oli tilanne mikä tahansa.

Pelkkä OMAN jälkikasvun ajattelu on itsekästä. Ihmisten yksi ominaisuus mahdollisuus uhrautua myös yhteisön/ihmislajin puolesta (kuten myös esim. muurahaisilla). Ylikansoituksen aikana miehisyyttä osoittaa myös valinta olla pahentamatta maailman tilannetta.

Omia lapsiani en näe myöskään omina "saavutuksinani". Edelleen itsekästä ajattelua. Oletko sinäkin vain isäsi "saavutus"? Omia arvoja ja asenteita on mahdollista levittää myös ilman omaa jälkikasvua, mutta teit eläessäsi mitä tahansa, niin lopulta kuollessasi sinun "saavutuksesi" katoavat, oli sitä jälkikasvua tai ei. Ellet onnistu nousemaan historian muistiin teoillasi.

Miehisyys on itsenäisyyden ja sosiaalisuuden sekoitusta. Kukaan ei pysty olemaan täysin itsenäinen, teki mitä tahansa. Miehisyyttä on myöntää tarpeen vaatiessa tämä asia ja turvautua toisten apuun. Miehisyyttä tosin ei ole, että joka asiassa ollaan itkemässä toisten avun perään, eikä omin avuin saada mitään aikaiseksi.

Sini kirjoitti...

Omia arvoja ja asenteita on mahdollista levittää myös ilman omaa jälkikasvua, mutta teit eläessäsi mitä tahansa, niin lopulta kuollessasi sinun "saavutuksesi" katoavat, oli sitä jälkikasvua tai ei.

Sanoisin kylläkin, että omia arvoja ja asenteita on mahdollista levittää myös isyyden ohella. Lapset eivät suinkaan ole mikään saavutus, vaan biologinen kunnianosoitus evoluutiota kohtaan. Miehisyyttä, tai ylipäänsä ihmisyyttä ajatellen se on kiistaton tosiasia.

narvis kirjoitti...

Mahdollista arvojen ja levittäminen on joko jälkikasvun avulla, tai ilman sitä. Omat teot ovat lopulta se ratkaiseva asia tässä.

Minustakaan lapset eivät ole saavutus, siksi nuo lainausmerkit, mutta kunnianosoituksesta olen eri mieltä. Taino toisaalta, toteutetaanhan siinä sellaista kaikelle elämälle oleellista toimintaa, mutta en pitäisi pahana asian ajattelua pitemmällekkin. Maailmassa on muutenkin tungosta ihmisten suhteen, vaikka ei olekkaan niin kotimaisen menon tulosta. Tietenkin mikäli olisi mahdollista, niin mielummin yksi kotimainen lapsi kuin 10 muualla syntynyttä, ihan lukumäärän perusteella, mutta koska voimme päättää vain omasta lisääntymisestään.

Evoluutiolla tosin on tapana korjata omat virheensä, tavalla tai toisella, joten siihen asti kait voimme toimia sen mukaisesti. Tosin minä valitsen vapaaehtoisen lapsettomuuden (osittain myös itsekkäistä syistä).

Tuplis kirjoitti...

Tosin minä valitsen vapaaehtoisen lapsettomuuden (osittain myös itsekkäistä syistä).

Osittain?

Minun nähdäkseni lokaali väestöräjähdysongelma jossain päin maailmaa ei ole mikään tekosyy sille, että maassa, jossa on laskeva väestökäyrä eikä koskaan ollutkaan liikaa väestöä, jätetään lisääntymättä. Se on rusinat pullasta -meininkiä: otan yhteiskunnalta ja vanhemmiltani kaiken mitä saan, mutta en anna vastaavaa efforttia itse.