Pages

Systeemi rakastaa sinuakin

Kamia lukiessani tuli mieleeni kirjoitukseni infantilisaatiosta ja ajattelin käsitellä aihetta hivenen lisää.

Siinä puhun Systeemistä, joka vie mieheltä miehen paikan, ja yrittää kieltää tältä olemassaolon oikeuden. Mutta Systeemi ei ryhdy mieheksi miehen paikalle, vaan käyttäytyy kuin nyrjähtänyt, kuopukseensa takertuva äiti: Systeemi hoivaa, tukee, rakastaa ja auttaa. Systeemissä on vain se vika, että se kohtelee kaikkia kuin lapsia eikä salli näiden kasvaa isoksi.

Mätiä omenoita ei ole. Pahaa tekevät ihmiset ovat vain väärin ymmärrettyjä, Systeemi ei ole osannut rakastaa heitä heidän tarpeidensa mukaan, ja sen tulee muuttua, että se saa nämäkin eksyneet lampaat vastedes rakastamaan itseään. Hyvää tekevät ihmiset puolestaan eivät ole olleet tarpeeksi hyviä, koska ovat päästäneet yhden omistaan tilanteeseen, jossa tämä on joutunut tekemään ahdingossaan kammottavia tekoja. Tilanne korjataan sillä, että ymmärretään pahaa tehnyttä ja määrätään muille katumusharjoituksia, että osaavat sitten ottaa huomioon (tämä näkyy erityisesti nykyisessä oikeuskäytännössä) ne, joilla on erilaisia, aivan yhtä tärkeitä tarpeita. Systeemi ei voi hylätä ketään, koska Systeemi rakastaa lapsiaan. Ja rakkaus parantaa kaiken.

Systeemi opettaa, että ihminen ei luonnostaan ole aggressiivinen. Ihminen ei myöskään ole kykenevä huolehtimaan itsestään. Jos joku osoittaa halua itsenäistyä, tämä täytyy lempein ottein ohjata takaisin kaidalle tielle. Sinä tarvitset minua, sillä olet heikko, vaikka et sitä tunnustaisikaan. Minä tiedän mikä sinulle on parasta, minä ohjaan, näytän ja autan. Sinä et ymmärrä suurempaa kuviota enkä minä sitä sinulle koskaan näytä, tämä on omaksi parhaaksesi.

Isän rooli kasvattajana on opettaa ihmiselle vastuu ja näyttää, että tällä on potentiaalia. Aggressio on potentiaalia, joka tahtoo toteutua. Elämä on kovaa, mutta sitkeys ja päättäväisyys ovat avaimet onneen ja todelliseen vapauteen. Isän opetus koulii riippumattomuuteen ja oma-aloitteisuuteen, vastuunkantoon ja muutoksen ajamiseen. Siinä voi helposti olla särmää niin hyvässä kuin pahassakin mielessä, mutta Systeemin kannalta siinä on yksi hirveä virhe: isän opetukset omaksunut ihminen ei tarvitse Systeemiä. Koska Systeemi on olemassa vain niin kauan kuin siitä riippuvaisia on, vihaa Systeemi isää.

Siksi nykyisin itsenäisyys on kiellettyä. Oma-aloitteisuus, suunsa avaaminen, aggression ilmaisu: nämä kaikki vahingoittavat Systeemiä, koska niillä on potentiaali aikaansaada muutos.

Muutos siihen perverssiin infantiiliin ihmiskuvaan, joka haluaa riistää vastuun, kyvyn ja tahdon. Siihen ihmiskuvaan, jossa mies ei ole sukupuoli vaan vihollinen.

3 kommenttia:

VX kirjoitti...

"Ei pidä syyllistää Simo-Irmeli Vittupäätä eikä hänen vanhempiaan tästä joukkomurhasta/tms kun hän on vaan järjestelmän uhri kunnei saanut (mitälieyhteiskunnan maksamaa)" tai "Ei saa syyllistää Vulvastiina Pikkulutkaa joka alaikäisenä meni vetämään kännit romanialaisten MIESmuusikoitten kanssa ja joutui kimppakivan kohteeksi".

Samaan aikaan toisaalla (suomalainen) mies joutuu humalassa rullatuksi että rahat ja puhelimet menee, sekä saa kohtuuden ylittävästi turpiinsa niin todetaan vaan että "Kylläpä hävettää olla suomalainen ja oma vikansa kun meni hölmöilemään".
Ylenmääräisestä logiikan ilmenemisestä ei voi ainakaan moittia.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksesi ovat kautta linjan vähintäänkin mielenkiintoisia ja hyvin ajateltuja. Olen aika pitkälti samaa mieltä kanssasi monissa kohdin.

Näin miehenä kuitenkin nyt tulee ajatelluksi tämän ja esimerkiksi tuon viime lokakuisen kirjoituksesi äärellä, että mahdatkohan ehkä myös idealisoida miestä eli onko mieskuvasi hieman liian hohtavaksi hiotun positiivinen.

Eiväthän kaikki miehet todellakaan ole esimerkillisiä perheen parasta jokapäiväisessä elämässä ajattelevia ja sen mukaisesti toimivia. Ja tätä ei voida laittaa pelkästään yhteiskunnan syyksi, että se olisi pehmittänyt ja alistanut miehen sellaiseen kuntoon.

Johduin ajattelemaan näitä myös sen kautta, että esimerkiksi Suomen sosiaaliturva alkoi kehittymään voimakkaasti sotien jälkeen. Siis sellaisessa tilanteessa, joissa yhteiskunta kärsi pahasta miesvajeesta ja tarvittiin korjaavia toimenpiteitä eli yhteiskunnan suurempaa tukea perheille.

Suomi oli siis mukana toisessa maailmansodassa. Sotien syitä on aina monia ja tietenkin olisi karkea virhe ajatella, että naiset olisivat jotenkin viattomia ja osattomia niiden alkamiseen ja edistämiseen.

Ei kuitenkaan voida sivuuttaa sitä jo peruskoulun historiankirjoissa esiin tuotua seikkaa, että toisen maailmansodan syttymiseen vaikutti voimakkaasti Hitlerin isäongelma, eli isä oli mitätöivä, sellainen, johon hän ei voinut samaistua. Yhteiskunnallisella tasolla tarkastellen, Hitlerille kehittyneeseen hulluuteen sitten erityisesti tarttui, Erich Frommin mukaan, Saksan silloinen keskiluokka, joka koki asemansa uhatuksi. Hitler tunnetusti itse koki, että Saksa oli häpeällisesti joutunut nöyrtymään ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden edessä.

Mutta itseasiassa koko yhteiskunta koki itsensä tuolloin heikoksi ja turvautui joko aktiivisesti tai passiivisesti keinoihin, joita ei todellakaan voi väittää ainakaan positiivisesti miehekkäiksi - ja näiden tapahtumien vaikutusten hyökyessä sitten lähes yli koko maailman.

Tuplis kirjoitti...

Kiitos kommentista ja ajattelun aiheesta.

Mieskuvani eittämättä on ideaali, jota harva varsinainen mies tavoittaa: rypäs ominaisuuksia, joiden katson pääsevän parhaiten oikeuksiinsa miessukupuolessa. Samalla tavalla katson käsitettä naiseus, joskin kyseiset ominaisuudet taas pääsevät parhaiten oikeuksiinsa naisessa.

En usko, että sosiaaliyhteiskunta syntyi niinkään miesvajeen seurauksena, koska sellainen syntyi Ruotsissakin, vaikka se ei olennaisesti kärsinyt sodasta. Ennemminkin veikkaan sen johtuneen maailmansodan jälkeisestä länsimaailman laajuisesta nuorisopullistumasta.

"Ei koskaan enää sotaa" -sloganilla koetettiin lopettaa yksi ihmisluonnon osa-alue, ja siinä samalla sitten ruvettiin rakentamaan Systeemiä, joka takaa elannon kaikille riippumatta ansioista. YK:n ja vastaavien hampaattomien organisaatioiden johdolla yhteiskunnasta luotiin ongelmaäitiä muistuttava huoltaja.

Ongelmaäitiä, jota islamin mustasukkaisuudesta hullu mies mätkii ja syyllistää.