Pages

Parisuhteen synnyn anatomia

Parisuhteen syntyminen on pettymyksiä täynnä.

Kun löytää ihmisen, jonka kanssa tuntuu, että puoleensavetoa on molempiin suuntiin, on tämä seksuaalinen vetävyys motiivi olla tämän toisen kanssa hyvää pataa. Silloin myös tästä toisesta luodaan ensivaikutelma, joka muodostetaan ehkä 80-prosenttisesti omasta päästä ja sovelletaan tuoreeseen kumppaniin positiivisia assosiaatioita. Kukapa ei loisi kumppanista kuvaa, josta pitää?

Kun kumppanista selviää ajan mittaan lisää asioita, joudutaan ennakko-odotuksissa pettymään. Havaitaan, että positiiviset assosiaatiot eivät pädekään, ja se loukkaa. Moni ajattelee: "Ei tämä ole se ihminen johon rakastuin" tai jotain muuta yhtä itsekeskeistä. Se ihminen kyllä oli tismalleen sama koko ajan, mutta ennen pitkää tosiasioilla on taipumus selvitä. Ja niiden laita tapaa aiheuttaa pettymyksiä, koska oletusarvoiset mielleyhtymät ja luotu kuva ovat positiivisia.

On toki mahdollista, että jokin piirre kumppanissa on vielä hienompi kuin saattoi kuvitellakaan, mutta todennäköisempää on, että jokaista tällaista piirrettä kohti on kymmenen sellaista, jotka ovat huonompia kuin ideaali, jonka muottiin kumppani on tössitty. Ego päätyy kriisiin ja sitä myötä todennäköisesti niin tekee myös suhde. Pettymysten laatu, määrä ja suhteen alussa luotu positiivinen nostalgia kertovat sen, josko suhteesta muodostuu aito, toistensa tuntevien ihmisten muodostama parisuhde.

Tästä syystä ei suhteeseen kannata lähteä täysillä mukaan ennen kuin kuva toisesta on särjetty ja korvattu todellisuudella. Milläs sen teet, onkin sitten jo ihan toinen kysymys.

3 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Voisin kertoa aika monta tarinaa suhteista, jotka ovat muodostuneet sattumalta, ilman mitään ennakko-odotuksia. Hyvä jos osapuolet ovat keskenään toimeen tulleet. Ajoitus on huono. Ihmiset juuri ja juuri kelvollisia. Yleensä mittapuu ei toteudu laisinkaan.

Sitten jostain yhtäkkiä tulee tämä ihminen siihen vierelle eikä lähdekään mihinkään. Ja sen kanssa sitten haluaa elää aina, vaikka ajoitus on mahdoton, ja itsekin.

Ongelmat ratkeavat kuin itsestään ja kas kummaa tarinasta tulee pisin ikinä.

Puhun tositarinoista.

Kami kirjoitti...

Pelkkä seksuaalinen vetävyys on ehkä syy olla hyvää pataa jne, mutta ei mikään syy elää yhdessä.

Toista ei voine koskaan todella tuntea. Se on aina oma versio, kuten sanoit. Mitä enemmän pidät toisesta, sitä varmempi on, että kuva on positiivisesti väärä. Sitä selvempää on, että siellä on mahdottomia, ärsyttäviä piirteitä jossakin, jotka joko sietää tai ei. Sietäminen taas on riippuvainen optioista ja vallasta. Mitä enemmän nielet ja siedät, sitä enemmän sinulle syötetään. Mitä enemmän sinulla on vaihtoehtoja, sitä vähemmän sitoudut. Vahva sitoutuminen on mahdollista jos a) Sinulla ei alunperinkään ollut paljon vaihtoehtoja b) Järjestelmällisesti tuhoat kaikki muut vaihtoehdot itseltäsi.

Tuplis kirjoitti...

Voisin kertoa aika monta tarinaa suhteista, jotka ovat muodostuneet sattumalta, ilman mitään ennakko-odotuksia.

Näitä on pari nähty, enemmän kuin vähemmän kaverisuhteista lähteneet.

En ymmärrä niitä - tosin pölli on silmässäni, en ainakaan toistaiseksi ole aikaansaanut kestävää suhdetta.