Pages

Loukkaantumisesta

Loukkaaminen on todennäköisesti kaikkein helpoimmin aikaansaatava yhteistyön muoto. Siitä on myös tullut vallankäytön muoto - ei loukkaajien käytössä, kuten aikoinaan, vaan loukattujen. Nykyään voi loukkaantua ihan mistä vaan, ja silloin ollaan Oikeassa ja loukkaaja Väärässä, riippumatta intentiosta saati loukkauksen totuusarvosta.

Kerro läskille, että hän on läski, ja hän loukkaantuu. Kerro muslimille, että hänen uskontonsa on väkivaltainen ja vihamielinen kaikkia muita kohtaan, ja hän loukkaantuu. Sano nörttiä nörtiksi ja neekeriä neekeriksi, ja voit olla varma, että nopean loukkaantumisen joukot ovat taas liikkeellä. Parhaat loukkaantujat eivät edes edusta loukattua ihmistyyppiä (tai mitä nyt "loukataankaan"), vaan loukkaantuvat toisten puolesta.

Sen minä ymmärrän hyvin, että totta puhuva ihminen loukkaantuu tullessaan kutsutuksi valehtelijaksi, tai ylipäätään otetaan itseensä ja halutaan oikaista väärää infoa sisältävä esitetty väite. Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi joku viitsii ottaa itseensä faktoista.

Mitä hyötyä kenellekään on siitä, että loukkaannutaan siitä, että joku sanoo ääneen totuuden? Muuttuuko se totuus johonkin sillä loukkaantumisella? Vai ollaanko vain siellä nelivuotiaan tasolla, jolla kuvitellaan, että äiti tekee maailmasta sellaisen kuin halutaan jos kiukutellaan tarpeeksi?

5 kommenttia:

Mikko Ellilä kirjoitti...

Tunnekylmänä psykopaatti-VHM:nä olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki asiat pitäisi sanoa suoraan. Valkoiset valheet tyyliin "ei, sä et ole yhtään lihava" ovat akkamaista tai hinttarimaista meininkiä.

Loukkaavienkin asioiden sanominen suoraan on jopa hyödyksi niille hölmöille, jotka loukkaantuvat tosiasioista. Joillakin henkilöillä on esimerkiksi täysin epärealistinen käsitys oman kielitaitonsa tasosta, koska kukaan ei ole koskaan sanonut heille suoraan "hei, sä äännät tuota kieltä ihan päin persettä, ja lisäksi teet kielioppivirheitä ihan vitusti". Saatuaan tällaista palautetta ko. ihmiset voivat itse pyrkiä korjaamaan virheitään, mutta sen sijaan ilman tällaista kritiikkiä he eivät itse koskaan huomaa omia ääntämisvirheitään tai kielioppivirheitään.

Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että yllättävän monet suomalaiset ovat täysin tietämättömiä ruotsinkielisten sanojen sjö, stjärna ja skärgård oikeasta ääntämisestä. Kukaan ei ole koskaan heille viitsinyt sanoa "VITTU, EI SITÄ NOIN ÄÄNNETÄ, IDIOOTTI".

(Tämä ei ole kannanotto pakkoruotsin puolesta tai ruotsin kielen opiskelun puolesta. Mielestäni ruotsi on ihan yhtä turha kieli kuin tanska tai norja. En kuitenkaan ymmärrä, miten kukaan vuosikausia ruotsintunneilla pakosta roikkunut ihminen on voinut olla oppimatta alkeellisimpiakaan ääntämissääntöjä.)

Sini kirjoitti...

Ruotsia Idiooteille oli ihan suositeltava lukukokemus, tuohon aiempaan kommenttiin viitaten.

"Mitä hyötyä kenellekään on siitä, että loukkaannutaan siitä, että joku sanoo ääneen totuuden?"

Ja mitä hyötyä kenellekään on siitä, että sanoo ääneen totuuden?

Jos näkee yleensä asioiden varjopuolet, elämä on ihan helvetin synkkää. Sanoppa läskille, että se on sitä, niin ei se ainakaan laihdu. Kuulen pelkäästään suklaapaperien rapinaa nurkan takana mielenterveyden ylläpitämiseksi moisten kommenttien seurauksena.

Tarpeettomista kommenteista ei ole mitään hyötyä. Tarpeellinen totuus on eri asia.

Tuplis kirjoitti...

Ja mitä hyötyä kenellekään on siitä, että sanoo ääneen totuuden?

Kun tosiasiat - ongelmia tai ei - ovat hallussa, niitä voidaan soveltaa ympäröivään todellisuuteen ja parantaa status quota. Valehtelu ja olennaisten asioiden kertomatta jättäminen puolestaan varmistaa sen, että mikään ei ainakaan parane.

Läski ei ole läski siksi, että joku sanoo sen olevan epätervettä. Läski on läski siksi, että läskillä on terveyden tuhoavat elintavat. Ja ne terveyden tuhoavat elintavat myös pitävät sen itsetunnon alhaalla. Jos et ota asiaa läskin kanssa koskaan esille, saat katsoa kun hän syö itsensä hitaasti hengiltä, vihaten itseään koko ajan.

Vain siksi, että et tahdo loukata.

Kami kirjoitti...

Osin samaa mieltä. Totuus on melko häilyvä. Jokaiselle totuudelle löytyy jotain millä sitä voi tukea. Ihmiset yleensä rakentavat totuutensa sen tiedon varaan mikä heille on eduksi ja sivuuttavat sen mikä ei. Kukaan meistä ei yllätä "totuudellaan" millään tavalla.

Jos puhutaan ihan ihmisten välisistä totuuksista, eikä mistään poliittisista tai tieteellisistä linjauksista (ne muuten sekoitetaan turhan usein.), minä en ymmärrä mitä hyötyä saavutetaan sillä, että kerrotaan totuuksia jotka saavat toisen ihmisen käpertymään rullalle. Se ei muuta mitään. Syyllistyn siihen itse vähän turhankin usein ja niin mukavaa kuin minusta onkin olla oikeassa, en voi olla käsittämättä sitä, että ne strategiat ja ajattelumallit joita itse pidän oikeina, ovat jollekin muulle aivan mahdottomia ja eivät auta häntä yhtään.

Se on vaan hyväksyttävä että ihmiset loukkaantuvat. Loukkaantuminen toimii vain ja ainoastaan jos siihen kukaan reagoi. Ja jos välittää, ei halua loukata. Muita ihmisiä on pakko myös miellyttää jos meinaa heiltä jotakin saada. Se tarkoittaa vähintään sitä että pitää turpansa kiinni oikeissa paikoissa, jos nyt ei ihan valehtelemaan lähde.

Se nyt on selvä että jos joku sanoo ettei valehtele koskaan, hän valehtelee, tai uskoessaan siihen itsekin, puhuu paskaa.

Tuplis kirjoitti...

Se on vaan hyväksyttävä että ihmiset loukkaantuvat. Loukkaantuminen toimii vain ja ainoastaan jos siihen kukaan reagoi. Ja jos välittää, ei halua loukata. Muita ihmisiä on pakko myös miellyttää jos meinaa heiltä jotakin saada. Se tarkoittaa vähintään sitä että pitää turpansa kiinni oikeissa paikoissa, jos nyt ei ihan valehtelemaan lähde.

Todella hyvin ilmaistu.